Lokakuun haasteraaka-aineena oli vihdoin suklaa, josta haaveilin jo kesällä. Silti tuo ruskea kulta tuotti rankasti päänvaivaa, etenkin, kun lukemattomat blogikokit taikoivat heti alkuun uskomattomia suklaaluomuksia. Ensin hauduttelin ajatusta jonkinlaisesta MonkeyFoodin nimikkokonvehdista (tai paremminkin simppelistä tryffelistä), sitten harkitsin suklaisia parapähkinöitä, elävän ravinnon piirasta jäädytetyllä suklaa-banaanitäytteellä sekä viimeisimpänä jonkinlaista mole-ruokaa.
Mikään ei kuitenkaan tuntunut oikealta. Kunnes eilen, maatessani uskollisen sohvani uumenissa, maku vei äkkiä Italiaan ja suoraan ytimeen! Roccon pennepasta suklaa-sardellikastikkeessa oli juuri etsimäni aarre. Ja heti tänään puhalsi tumman suklaan myötätuuli kasaan aivan mielettömän alkuruoan; maku täyteläinen ja tulinen, rakenne sopivan rakeinen ja yhdistelmä kerta kaikkiaan ennenkokematon. Täydellinen ruoka, jolle kuva ei tee oikeutta. Ohje vain hivenen manipuloitu.
Suolainen suklaahaastaja
- 2 dl täysjyväriisi-pastaa tai penneä
- 1,5 rkl oliiviöljyä
- 1 valkosipulinkynsi
- 1 tuore chili
- 4 anjovisfileetä (käytin Herkun Sangiolaro-anjoviksia)
- 100g tummaa suklaata (70%, ghanalainen Reilun kaupan suklaa)
- 1 dl korppujauhoa
- pieni nippu tuoretta persiljaa
Keitä pasta kypsäksi ja valmista samaan aikaan kastike. Murskaa suklaa veitsellä karkeaksi rouheeksi. Pilko valkosipuli ja chili ja hienonna anjovisfileet. Kuumenna öljy pannulla ja ruskista siinä valkosipulia, chiliä ja anjoviksia. Kun valkosipuli on kullanruskeaa ja anjovikset hajonneet, lisää suklaa ja anna sen sulaa. Lisää sitten joukkoon korppujauhot ja sekoita. Kun pasta on juurikin al dente, valuta se ja lisää pannulle silputun persiljan kera ja pyöräytä sekaisin. Tarjoa siltä seisomalta. Et pety.
Täähän on ihan mieletön ohje! Rocco jäi eilen katsomati, kun oltiin todistamassa Kauppamatkustajan syntymää Q-teatterissa. Hieno kokemus sekin 🙂
Comment by Välispiikki — 19.10.2007 @ 22.07
Tää oli aika löytö kyllä 😀
Q-teatterikin osaa varmasti asiansa. Mutta miten niin syntymä?! Kerro jotain 🙂 Itellä olis teatterilistalla Ryhmiksen Saatana saapuu Moskovaan ja Sofi Oksasen Puhdistus joka menee kai Kansallisessa… Just lukasin Stalinin lehmät. Aikoihin ollut missään kulttuuririennoissa. Saa nähä saanko näitäkään aikaan, pakko ponnistella ettei jää ihan tuleen makaamaan!
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 20.10.2007 @ 13.28
No siks syntymä, kun se ei oo Milleriä vaan Parkkista & Kujanpäätä. Puhdistus oli aika ahdistavaa, mutta Oksasen teksti ja dialogi toimii. Saatana-liput on plakkarissa esitykseen päivää ennen kokkausbloggauspikkujouluja 🙂
Comment by Välispiikki — 20.10.2007 @ 19.04
No ohhoh, ompa todella mielenkiintoinen resepti!
Comment by Terhi — 20.10.2007 @ 20.16
Välispiikki, soot niin edellä! Helkkari 😉
Terhi, niin mäkin ajattelin kun ei-niin-mielenkiintoinen Rocco sitä pykäs. Nyt suorastaan himoitsen suolaista suklaata ja pohdin minkälaiset kekkerit sitä pitäis järjestää että pääsis tarjoamaan 😀
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 21.10.2007 @ 9.18
[…] oli kaunis, maukas ja onneksi melko terveellinenkin, sillä alkupalana oli hillittömän herkku suolainen suklaahaastaja. Kyllä kelpaa kotikeittiössä. Eikä tässä vielä kaikki. Monkeyn kämpässä näkyy BBC Food […]
Pingback by MonkeyFood » Porsasjumalten nektaria — 28.10.2007 @ 10.06
Uuh.. Vaikka ois miten hyvää, niin tuon näköistä ruokaa ei kyllä ehkis tekis mieli suuhun laittaa.. Sorry 😀
Comment by boubou — 10.11.2008 @ 15.34
Bubu, ei ehkä tekis mieli mut kerranki ku laittasit nii olisit eri mieltä 😀 Eikä mitään, kyllä näitä turdeja saa arvostella. 😉 Vaan ohje on hyvä, sääli ettei kukaan tunnu tarttuneen siihen. Ehkä juuri kuvan vuoksi.
Comment by ylimuuli — 10.11.2008 @ 19.47
Hei! Suurena suklaan ystävänä kokeilin tätä nyt ensi kertaa. Tulos oli lupaamasilainen: maukas ja mielenkiintoinen. Sen verran poikkesin ohjeesta että käytin sardellifileitä, koska veikkaan että niitä oli alkuperäisessäkin (?) ohjeessa. Mutta sitä ihmettelin että oikeinko totta tuo kastikemäärä oli tarkoitettu 2 dl:lle pennejä? Itse laitoin 4dl eikä ollut mielestäni liian “laihaa” sittenkään, vaan aika tarkkaan samannäköistä kuin kuvassa. Mielenkiintoinen tuttavuus, mutta en ehkä suosittele raskaan työpäivän jälkeen ainoaksi tosi nälän viejäksi, vaan niinkuin sanoitkin, alkupalaksi.
Comment by Pikku-Hukka — 26.11.2008 @ 17.46
Pikku-Hukka, joku uskalsi kokeilla tätä huolimatta kamalasta kuvasta! Ansaitsisit mitalin, myönnän sen sinulle näin etänä 🙂 Kiitos siis. Ja tosiaan, sardelleja lienivät. En muista, miten pastamäärä oli ohjeistettu alkuperäisessä vai oliko, olen luultavasti itse vain hintsunnut sitä pienemmäksi kun olemme näitä hiilarinvieroksujia. Että olet varmasti aivan oikeassa, enempi saa olla pastaa. Ja nyt kun tuli tämä taas puheeksi, täytyykin ehkä valmistaa nimenomaan alkupalaksi ja kehitellä hyvä menu ympärille. Menujen kehittelyssä onkin vielä kehittymisen varaa öbaut koko reissun pituudelta 🙂 Oliko teillä jotakin muuta tämän jälkeen?
Comment by ylimuuli — 26.11.2008 @ 19.50
No eipä ollut. Ei myöskään – lähinnä epäilyttävästä ulkomuodosta johtuen – saanut kovinkaan suurta suosiota nuorison keskuudessa, joten joudun itse syömään sitä loppuviikon!
Comment by Pikku-Hukka — 27.11.2008 @ 16.19
Pikku-Hukka, oijoi :-I Toivottavasti et pannut ihan kamalan pahaksesi 😀 Vaikka en minä kyllä ymmärrä että kukaan vastustaa suklaista ruokaa… Se sardelli nyt voisi olla enempi syynä. Ehken olis pienenä muussimuulina tosin koskenut kirveelläkään. Vaan kiitos kun palautit tämän mieleen, nyt sitä meinaan pistellään seuraavien vieraiden suihin oli mikä oli! 😉
Comment by ylimuuli — 27.11.2008 @ 20.32