Olen aiemmin markkinoinut soijarouhetta ihan satasella ja tuskin mainonnalta tulevaisuudessakaan vältytte. Nyt kuitenkin laajentelin repertuaaria rouheesta, tofusta ja tempehistä suikaleisiin, joita olen joskus kyllä laitellut, mutta vain kerran sen verran onnistuneesti, että kokeilusta on kannattanut blogata. Vähitellen elo suikaleiden kera alkaa ottaa tuulta alleen ja aivan ehdoton oli tämä Kurpitsamoskasta bongattu kung po -ohje, johon sijoitin suikaleita normaalisti sovelletun kanan ja Kurpitsamoskan käyttämän seitanin sijaan.
Tässä vielä ohje, joskin samoja latuja kuljin kuin Moskakin. Onhan se vaan saatava omaankin keittokirjaan ettei katoa! 😛
Kung po soijasuikaleista
- pari kourallista soijasuikaleita
- soijaa
Keitä suikaleita vedessä viitisen minuuttia, kaada sitten siivilään ja puristele liioista nesteistä. Siirrä suikaleet astiaan ja roiski päälle reilusti soijaa. Aseta jääkaappiin marinoitumaan ainakin reiluksi puoleksi tunniksi.
Kastike
- 2 rkl soijaa
- 2 rkl riisiviinietikkaa (tai omena- tai punaviini-)
- 2 rkl vettä
- 1 rkl oliiviöljyä
- 1 rkl maizenaa (käytin perunajauhoa, mutta liisteröityi hieman, maizena toiminee paremmin)
-  1 rkl seesaminsiemeniä
- 2 tl hunajaa
- (tilkka kolaa – ei ollut, passasin)
Sekoita aineet valmiiksi odottamaan tähtihetkeään.
- cashew-pähkinöitä
- valkosipulimurskaa tai tuoretta
- sipuli
- pala tuoretta chiliä tai chilitahnaa
- paprika
Kuumenna paistinpannu tai kasari ja paahda siinä cashewt. Paloittele sipuli ja paprika puikoilla syötävän kokoisiksi lohkoiksi, hienonna valkosipuli ja chil. Siirrä pähkinät sivuun ja kuumenna pannulla hieman öljyä. Paistele sipulia, valkosipulia ja chiliä tovi. Lisää joukkoon marinoidut soijasuikaleet ja kuumottele kunnolla, väriäkin saa tulla. Ynnää paprika ja anna muhinoida vielä sen verran, että paprikat hieman kypsyvät. Lisää joukkoon pähkinät ja kastike, sekoita vielä nopeasti. Valamis!
Oheen täysjyväriisiä tai muuta. Napaan nautitaan mieluiten puikoilla, ainakin itse olen aina tunnelmissa kun pääsen niillä napsimaan. Helkkarin hyvää ruokaa tämä. Kiitsa, Kurpitsa.
Soijallahan on muuten ties minkälaisia hyviä ominaisuuksia, joista kuulenette lisää, kunhan vihkiydyn toden teolla eilen lainaamani Pekka Heinäsen kirjan Sydänystävällistä soijaa saloihin ja eritoten resepteihin. Pidän kirjasta jo nyt. Soija 4-eva.
Hoo, tältä siis tuntuu, kun “oma” ohje löytyy toisen ruokablogista :). Kivaa, että tykkäsit. Ite en ole soijasuikaleiden suurin fani, mutta se johtuu todennäköisesti vain siitä, etten osaa oikein maustaa niitä kunnolla.
Ainiin, oon vähän ujosti aloittanut tämän ruokablogi-harrastuksen, mut nyt ajattelin jotain linkkiverkostoakin luoda ainakin jossain vaiheessa. Saan varmaan linkittää sinut? 🙂
Comment by marimus (kurpitsamoska) — 8.12.2007 @ 21.38
Marimus, kyllä vain, tuolta se tuntuu! 🙂 Hassu fiilis mun mielestä, ja joskus tuntuu, että miten joku on saanut omasta arkiruoasta niin paljon hienomman. Mullekin suikaleet on olleet vähän hankalia, mutta tässä olivat parhaimmillaan. Melko suolaisia tosin kiitos soijamarinoinnin, vaan cashewt ja riisi tasoitti hyvin. Maha tuntuu sulattavan ne paremmin kuin rouheen.
Saa linkata eikä kannata ujostella lainkaan, Kurpitsamoska on nimeään myöden hieno tulokas 😀
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 9.12.2007 @ 10.07
Ylimuuli – kun kaapissani ei ole cashew-pähkinöitä niin miten neuvoisit korvaamaan puutteen kastikkeen osalta vai onko viisainta odottaa kunnes pähkinät on hankittu…. Soijasuikaleet nimittäin ovat kaapissa seisoskelleet jo turhankin kauan odottamassa käyttöään…?
Toinen kysymykseni koskee samaa asiaa kuin edellisenkin kommentoijan eli sopiiko, että tämä täti linkittää sinut sivuilleen?
Comment by Marke — 9.12.2007 @ 11.58
Marke, kyllä kastiketta voi tehdä ilmankin, vaikka perinteisen kung pon olennainen osa cashewt ovatkin. Esim. Kurpitsamoska käytti muistaakseni maapähkinöitä, mutta monenlaiset pähkinät sopivat, jos kaapista löytyy. Kannattaa paahtaa mitä tahansa ovatkin. Tulee ainakin persoonallinen twist ruokaan! 🙂 Ja auringonkukansiemenet vois myös olla ok, paahdettuina nekin. Mantelit olis ehkä ykkösiä casheweiden jälkeen tai parapähkinät, jotka on ihania (myös rusinoiden kanssa :-P).
Jossei pähkinöitä eikä siemeniä ole, voisi lisätä esim. kurkkua raikastamaan, sanoisin fiilispohjalta. Kurkut lisäisin vasta ihan lopussa etteivät pehmene kuin aavistuksen.
Tottakai saa linkittää, sitä vartenhan täällä verkossa ollaan 😉 Niin ja tavalliset suolapähkinät sopivat ruokaan varmasti erinomaisesti! Ei tarvihe paahtaakaan.
Comment by ylimuuli — 9.12.2007 @ 12.05
Kiitos Ylimuuli…. kaapissa suorastaan seisoo mm. maapähkinöitä sekä manteleita…. cashew`t ovat oikein herkkuni – en uskalla ostaa niitä …. tulevat heti syödyksi raaka-aineina… Voisin nyt ensin käyttää nuo vanhat varastot pois ja hankkia sitten seuraavaan versioon cashew-pähkinöitä.Nyt on kyllä mentävä tutustumaan myös tuonne Kurpitsamoskaan…..
Comment by Marke — 9.12.2007 @ 15.31
Marke, no sittenhän kelpaa keitellä kungpoota. Pistä noottia maistuiko, jos kokeilet. Cashewt on tosiaan pähkinöiden parhaimmistoa! Maapähkinätkin on muuten yllättävän hyviä monessa kun paahtaa ja hivenen suolaa. Ja Kurpitsamoska on tutustumisen arvoinen, erityisesti hienoja soija- ja seitansapuskoita. 🙂
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 9.12.2007 @ 22.46