30.4.2008

Saarikoski goes kirjallinen ruokahaaste

Filed under: Arkiruoka,haasteet,Pasta,Sieniä,Uunista — Meri @ 13.38

Vapun kunniaksi (ja koska sain luvan!) uudelleenjulkaisen rakkaan ja pitkäaikaisen ystäväni Vapun varjohaastepostauksen, jolla hän olisi osallistunut Kirjalliseen ruokahaasteeseen, mikäli olisi ollut ajoissa ja mikäli bloginsa ei olisi suojattu salasanalla. Ensi kertaa julkisuudessa siis, tämä tarina.

Ystävyyteni Vapun kanssa kantaa kauas musiikkileikkikouluun ja on kestänyt sieltä saakka, juurtuneena osaksi identiteettiäni. Sitä on vaikea kuvailla, millaista ystävyys on, kun tuntee toisensa niin nuoresta saakka, että jotenkin koko kokemusmaailma on jaettu. Toista ymmärtää ei vain puolesta sanasta vaan sanoittakin. Ja vaikka välissä olisi puoli vuotta tai valtameri, niin kuin nyt Vapun asuessa Lontoossa, on tavatessa aina tuttua ja kotoisaa. Ihan kuin mikään ei olisi muuttunut, vaikka kaikki olisikin.

Postauksen myötä Vapulle (ja Markukselle) valtavasti terveisiä ja vappuisia halauksia Lontooseen ja kaikille muille vietävän valoisaa vappua! Ja sitten, Monkeyfood proudly presents, Saarikoski goes ruokahaaste!

London Calling #25, Kirjallinen ruokahaaste

Monkeyfood emännöi upeaa maaliskuun kirjallista ruokahaastetta, mutta minä menin ja missasin deadlinen vuorokaudella.. Koska merkintä oli kuitenkin jo valmiina, eikä näin hienoon ideaan oikeastaan voi olla osallistumatta, niin tässä olkaa hyvä.

saarikoski

[Kuva: Vappu Y.]

Syön makaronilodjua
mieleen tulee kun Belgradissa
kysyin itäsaksalaiselta virkamieheltä
että onko teillä varaa
luopua sellaisista kyvyistä kuin
Wolf Biermann ja Rudolf Bahro
hänen vastauksensa oli
että historiallisen kehityksen tässä vaiheessa
Saksan Demokraattinen Tasavalta
ei tarvitse näitä miehiä
sanomalehti valui polviltani lattialle
en sanonut mitään
mitä niille voi sanoa
Guten Morgen ja Gute Nacht

                                            Pentti Saarikoski: Tanssiinkutsu 1980

 

250-300g (kuivana) kierrepastaa
200g herkkusieniä
sipuli
2 valkosiplan kynttä
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
2 munaa
2,5-3 dl maitoa
juustoraastetta pinnalle

Tämä makaronilodju tehtiin oikeastaan ihan mututuntumalla aineksista mitä kaapissa oli. Makaronit keitin (vahva al dente) ja sienet, sipulit ja mausteet kuullotin oliiviöljyssä. Munat ja maidot sekoitin ja voideltuun vuokaan sitten pohjalle makaronia, väliin sienipaistossa, taas makaronia ja päälle munamaito ja juustoraaste. Jonku 20 min oli n. 200 asteessa. Parempaa varmaan kuin Pentillä.

Runollista ruokaa. <3 Onko sinulla lempirunoa ja jos se olisi ruoka, mikä se olisi?

24 Comments »

  1. Saarikoski on kyllä ykkönen.
    Lempiruno on kyllä niin vaikea näin yhtäkkiä päättää, että on pistettävä mietintämyssy päähän… Ei, kyllä se täältä tulee:

    Vanha lampi/
    sammakko sukeltaa:/
    veden ääni.

    Bashô

    Jaa jotta ruoka? No ei ainakaan sammakonreisi! Hehe…
    Hyvää vappua Muulilaan ja Vapulle kiitos hienosta runosta ja ruoasta!

    Comment by sammakko — 1.5.2008 @ 7.51

  2. Sammakko! Kuulasta vappua poreilevan pinnan alle, runo on upea. Mutta tosiaan, ruokana ei ainakaan eläintä. Ehkä jotain vihreää aasialaista? Vanhasta lammesta tulee mieleen myös sake, mutta se taitaa johtua vain siitä, että juuri kokkaan ruokaa johon sitä tulisi, tosin jouduin korvaamaan oluella. :-)

    Comment by Ylimuuli Mukkelis — 1.5.2008 @ 14.12

  3. Tämä tullee myöhään, mutta saken voi aina korvata kuivalla valkoviinillä. Vaan miksei oluellakin. Mitä teit?
    Ruoasta – ehkä sen lammen rannoilla kasvoi heinää… Suolaheinää? Ruohosipulia? Valkosipulia? Valkosipulikeitto? Oi kuinka lennokasta, heh… Suolaheinästä taas tulee mieleen ketunleivät, ne kasvaa jo, niistä saisi pirtsakan lisän keväiseen salaattiin :)

    Comment by sammakko — 1.5.2008 @ 21.14

  4. Kiitos kauniista sanoistasi, oma pullikseni! (Mun lempiruno on Haavikkoa, ja niin surullinen etten nyt kirjoita sitä tähän. Ruokana se olisi ehkä mustikka, usvaisena aamuna, metsässä.)

    Comment by vap — 1.5.2008 @ 23.45

  5. Sammakko, nyt vasta bongasin, mutta olutta oli ja se kävi erinomaisesti, kohta postaan, herkkua oli :-P Mutta kiitos vinkistä, sitä ei koskaan tiedä milloin tulee eteen. Ja valkoviiniä löytyy todennäköisemmin kaapista kuin sakea. Joskus tuntuu ettei jaksaisikaan kaikkia erikoisjuomia ja erikoissooseja kaupasta tuodakaan, kun sitten saattavat jäädä käyttämättä. Ja siis kalaa tein, mielettömän hyvää. Ja helppoa.

    Suolaheinä on ihanaa, eilisessä Täydellisessä päivässä se joku norjalainen mieskokki käytti sitä. Uunisaaressa (jossa muuten vietettiin vapunaaton juhlat tänä vuonna) aina kesällä on pistelty ne vähät suolaheinät napaan jotka kallioilla on kasvaneet. Ihanaa kun on melkein kesä! Tuoksuukin niin hyvältä.

    Comment by ylimuuli — 2.5.2008 @ 10.36

  6. Vap, ehkä joskus jaat Haavikonkin? Pian pääsen metsään, kun mennään illaksi mökille. Mustikoita ei tosin vielä ole, mutta valkovuokkoja, juuri puhjenneita lehtiä ja auringonlämpimän kallion tuoksua! Ehkä järveenkin… t. avantouimari

    Comment by ylimuuli — 2.5.2008 @ 11.23

  7. Haa, vai lempiruno ja runoisin ruoka? :) Yksi mun suosikeista on The Waking, jonka bongasin joskus Vonnegutin Slaughterhouse 5 -kirjasta. Teurastamoruokaa ei ole vaikea arvailla; veren täytyy vuotaa vielä lautasellakin.

    http://gawow.com/roethke/poems/104.html

    Ja sitten toisaalta tämä kohta: “God bless the Ground! I shall walk softly there / And learn by going where I have to go” viittaa siihen, että runollisin ruoka on jotain mitä äiti maa päälleen työntää; ei makaronilaatikkoa ei kyljyksiä, ei mitään teollismielessä käytettyä. Juurta ja köynnöstä raakana suoraan maasta tai puusta, sitä on The Waking -ruoka. Paleoottinen raaka aamiainen. :)

    Ja ruokaisena juomana Bloody mary kera sellerin!

    Comment by Kukka — 2.5.2008 @ 11.25

  8. Kukka, vau mikä runo ja vau mikä kulinaarinen tulkinta! Mutta kerrotko minkälainen on sun raaka paleoaamiainen? :-) Teurastamoruoka muodostaa hurjan vastakohdan luonnon ytimeen kätkeytyneelle ja sieltä kerätylle ruoalle. Ja aamiainenhan ON päivän tärkein, kuten yleensäkin herääminen, milloin minkäkinlainen, elämän tärkein. Ehkä?

    Comment by ylimuuli — 2.5.2008 @ 13.30

  9. “Mutta kerrotko minkälainen on sun raaka paleoaamiainen? ”

    Eh .. se on 8 dl kahvia pastöroidun maidon kanssa …eli taas kerran puheet on suuremmat kuin teot! :) JOS söisin aamulla jotain, söisin jotain tosi kylmää kuten marjarahkaa. Kaukana paleosta, etenkin kun keräilykin tapahtuu pakastealtaan laidalla.

    Eli niin hienolta kuin tuo kuulostaakin, valitettavasti sitä ei ole vielä olemassa. Jos sulla on täällä hyviä, kylmiä aamiaisehdotuksia, muokkaan niistä! Jotain kun pitäisi aamuihin saada, mutta en vaan oikein osaa. Lähden etsimään vaihtoehtoja –> :)

    Comment by Kukka — 2.5.2008 @ 14.01

  10. Kukka, no itte vedän tuorepuuroa, mutta ei sekään ihan paleota ole, kun käytän tattarisuurimoita siementen lisäks. Vaikka kylmää kyllä, ei tosin todella. Omatki marjamollukat pakkasesta :-) Vedä puolikas avokado ja puolikas banaani blenderis ja pistä jäämurskaa joukkoon? :-P Anttiki vetää vaan lämpimii paleoaamiaisii, et ei siitäkään apua. Mut maitotuotteita en itte aiokaan hylätä, enkä tattarisuurimoita enkä kaurapuuroa. <3 Neopaleo!

    Comment by ylimuuli — 2.5.2008 @ 14.11

  11. “Vedä puolikas avokado ja puolikas banaani blenderis ja pistä jäämurskaa joukkoon?”

    Oijoi, mä alan veivaan tuollaisia eri komboilla! Tänks Muuli! :)

    Comment by Kukka — 2.5.2008 @ 14.20

  12. Tarhasuolaheinää! Sitähän meillä kasvaa, kiitos muistutuksesta! Teen alkuruoaksi prebioottisen suolaheinäkeiton, jossa korvaan perunan maa-artisokalla. Sekaan pääsee myös nippu vuohenputkea ja sekavia yrttejä.

    Comment by Mirka — 2.5.2008 @ 15.55

  13. Vuohenputki odottaa meilläkin käyttöä, nyt se taitaa olla parhaimmillaan! Ja nokkosia laitetaan tänään lettutaikinaan… Villivihanneksia olisi luonnossa nyt vaikka mitä. Nuoria horsmiakin kehutaan parsan veroisiksi.

    Comment by sammakko — 2.5.2008 @ 16.19

  14. Horsmanversot on aivan huippua! Ja pihlajan pienistä hiirenkorvista saa mantelin makuista yrttijuomaa.

    Comment by Mirka — 3.5.2008 @ 13.29

  15. Vau, runollinen vastaus. Lukiessani tuon Saarikosken runon ajattelin, että jos kaksi näin pienessä piirissä pyörivää ruokahaastetta ei olisi tarpeeksi niin voisi pysyttää haiku-haasteen ja sitten tämän kommenteissa oli haikuja.

    Tämä Issan haiku saa minut aina hymyilemään:

    Just beyond the gate,
    a neat yellow hole
    someone pissed in the snow

    Ei ehkä kovin hienostunutta, mutta ei kai kaiken tarvitsekaan olla.

    Comment by ari — 3.5.2008 @ 19.02

  16. Lisättäköön, että Alkosta saa nykyään sakea näppärissä 180 ml pulloissa. Se on premium-sakea, joten ihan edullista se ei ole: seitsemisen eruoa pullo.

    Comment by ari — 3.5.2008 @ 19.08

  17. Ari, oletko maistanut tuota pikkupullossa myytävää sakea? Meistä se oli niin järkyttävän kallista eikä näyttänyt kovin autenttiselta, joten on jäänyt kokeilematta… Mutta siis, onko kokeilemisen arvoista? Ruoanlaittoon Gekkeikan ainakin sopii mainiosti.
    Issan haiku on mainio! :)

    Comment by sammakko — 4.5.2008 @ 10.14

  18. Kyllä pikkusakea maistaa kannattaa. Se on oikeasti hyvää ja ero siihen jenkkigekkeiganiin on kuin yöllä ja päivällä. Ruokaan se on vähän liian hienoa, mutta ei siitäkään mitään tulisi, että yhden ihmisen talouteen ostaisi aina kolmen vartin pullon sakea kun tarvitsee puoli desiä sakea ruokaan. Se mustassa 1/3 l pullossa oleva japanilainen Gekkeikan sen sijaan ei ole hintansa väärti. On se vähän parempaa kuin se Yhdysvalloissa tehty Gekkeikan.

    Japanissa syksyllä juomani saket olivat kaikki parempia kuin mitä Alkosta sai ennen matkaani – hilpeästi matkani aikana Alkon valikoima parani kahdella sakepullolla. Ehkä tunnelmallakin oli vaikutuksensa.

    Comment by ari — 4.5.2008 @ 11.19

  19. Mirka, oon ihmetyksestä ymmyrkäisenä, sun kokkaamia eväitä kun pääsis joskus nauttimaan! Tuollaisesta kasvitietämyksestä, kuten Sammakonkin, voin vain haaveilla niin kauan kuin en luonnostani kilahda niitä opiskelemaan. Mutta ehkä teidän tiedoista tarttuu osa tähänkin päähän, elän toivossa.

    Horsmanversot, siinä olis ainesta ruokahaasteen aineeksi. Te ootte ihan mahtavia kun ymmärrätte luontoa noin monipuolisesti, elkää koskaan lakatko jakamasta viisauttanne. <3

    Ari, haikut on lähellä munkin sydäntäni ja vähän pohdin ennen kirjallista haastetta sellaista, jossa koko ohje pitäisi antaa haikuna, tai ainakin runomuodossa. Siinä olis sitä haastavuutta riittävästi :-D Issan haiku on oikein humoristinen ja katsoo maailmaa vähän eri kantilta kuin yleensä on totuttu, sehän se on monesti runoissa ja taiteessa hienointa. :-)

    Ja kai sitä sakeakin on sitten kokeiltava joskus, jos pienessä pullossa saa. Pitää säästää säästöporsaaseen sentti kerrallaan ja samalla kerätä sopivia sakereseptejä, sitten voikin järjestää sakekinkerit. Oon minäkin kerran sakea maistanut, mutten oikein muista siitä kamalasti, lämmintä se kai oli? Ihmeen hyvin olut korvasi sen tuossa kalaohjeessa, tai niin kuvittelen, kun lopputulos oli mahtava.

    Pitäs muuten keksiä lähelläasuvien tuttujen jaettu ruokakaappi, johon voisi sitten kerätä yhden ison pullon sakea ja kaikkea muuta, mitä tarvitsee aina vain joskus ja hiukan kerrallaan. :-D

    Comment by ylimuuli — 4.5.2008 @ 16.44

  20. Ruokakaappi on hyvä idea, mutta hyvälaatuinen sake ei säily edes avaamattomassa pullossa kovin kauaa. Harmillista, muuten olisin tullut Japanista takaisin kuorma-autollisen kanssa Siperian läpi.

    Comment by ari — 4.5.2008 @ 17.45

  21. Ari, no se. :-/ Olisit saanut muuten pakata yhtä sun toista muutakin siihen kuorma-autoon sen saken lisäksi.

    Comment by ylimuuli — 4.5.2008 @ 17.55

  22. “Kukka, no itte vedän tuorepuuroa, mutta ei sekään ihan paleota ole, kun käytän tattarisuurimoita siementen lisäks. Vaikka kylmää kyllä, ei tosin todella. Omatki marjamollukat pakkasesta Vedä puolikas avokado ja puolikas banaani blenderis ja pistä jäämurskaa joukkoon!”

    Huu, arvaa kuka kävi heti ostaan blenderin (pinkki OBH – ihan sikahieno!) ja jo eilen illalla testailin kiWi-sekoituksia. Mahtavaa. Ja itse asiassa ei huono idea toi tuorepuurokaan. Google vinkuu! :) (Mä olen niin puuroneitsyt, vedän siemenetkin aina raakana…)

    Comment by Kukka — 5.5.2008 @ 12.37

  23. Muuli, ehdit vielä, kun tulet minun ikään! :-)

    Comment by Mirka — 5.5.2008 @ 15.14

  24. Kukka, well, well, sä oot vikkelä! Mutta tuskin kadut ostosta, paitsi nätti se on varmasti monikäyttöinen ja pitkäikäinen mussukka. :-D Tuu sit kertoo paras soppa ja sekoitus, ja tuorepuuroja suosittelen kyllä, ite tykkään ku hullu. Niinku tavanki puurosta.

    Mirka, toivoa on! Noin mä aina aattelen myös ultimaattisen kestävyysurheilun suhteen :-D Ei niin että pitäisin sua kovinkaan paljon itseäni ikääntyneempänä. Keksinhän ruoanlaitonkin vasta reilusti kaksikymppisenä vihattuani sitä ensin, voi hyvinkin olla, että puutarhatonttuuteni puhkeaa kukkaan esim. seuraavalla kymmenellä :-) Johon ei muuten ole kuin vajaa vuosi…

    Comment by ylimuuli — 5.5.2008 @ 17.10

RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Leave a comment

Powered by WordPress