Keskustelin jokin päivä takaperin jonkun ystäväni kanssa pyttipannusta ja siitä, onko oikealle pyttipannulle olemassa kuinka tarkka määrittely. En kuollaksenikaan muista, kuka tuo ystävä oli (toivottavasti ei kovin läheinen [nolo]), mutta sen muistan, että hänen mielipiteensä korrektista spydäristä oli hyvin konservatiivinen. Siis miten niin pannupytin täytyy sisältää makkaraa ja perunaa?! Paitsi että aiheesta on kirjoitettu kirja (joka on huomioitu mm. maan ykkössapuska-blogissa Pastanjauhajissa), jossa tätä mäsäytysherkkua kokataan joka lähtöön, myös itse olen vankasti sitä mieltä, että kaikenlaiset kasaukseni, joihin ynnään ketsuppia ja sinappia, ovat spydäriä.
Että en sitten tiedä, kuinka vannoutuneimmat lihapottupannun ystävät sulattavat tämän tuoreimman innovaationi, pyttipannusalaatin. Mutta koska tämä on kuitenki ihan meikäläisen ikkariblogi, tarjoilen sitä siinä missä macaronejakin. Pyttissallaadi syntyi ihan vahingossa, kun keittovihannekset on pakkasen tyhjentyessä syötävä ja sitä rataa. Kuvaa en ottanut, kun muiden aitojen pyttäreiden tapaan tämäkin mättö hurmaa maullaan. Ulkonäöllään se ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile.
Että jos teissä on tarpeeksi mättityydiä eli muuli-attitudea, EAT THIS.
Spydärisalaatti
- pussi pakastekeittojuureksia
- tomaatti
- pätkä kurkkua
- savustettua kalkkunanrintaa
- raejuustoa
- paahdettua sipulia
- ketsuppia ja sinappia
Nappaa juurekset pakkasesta ja iske kattilaan veden kanssa, kiehauta suliksi. Pilko samalla tomaatti ja kurkku, siirrä lautaselle raejuustokourallisen kanssa. Kaada keitetyt vihannekset lävikköön ja valuta vesi pois. Levitä lautaselle salaattipohjan kanssa ja mausta seos reilusti ketsupilla, sekoita. Kuutioi kalkkuna ja sekoita siihen hyvä tujaus sinappia. Kaada kalkkis ketsuppipohjalle ja ravista päälle rutkasti paahdettua sipulia. Sitten haarukalla ääntä kohden ja napa ruskaa!
heippa muuli, pitkästä aikaa!
olipa hauska postaus, enpä ookaan koskaan miettinyt, minkälaista on “oikea” pyttipannu. jotenkin siihen perinteiseen makkaraversioon on vaan niin tottunut. mutta onhan noita kaikenlaisia kasvissovelluksia spydäristä ollut jo kauan. oli sitten pakko kuitenkin googlettaa ja löysin lyhyen sepustuksen spydärin historiasta: http://www.royalravintolat.com/strindberg/pyttipannu.asp
ja enpäs ollut sitäkään koskaan ajatellut, että paella ja nasi goreng ovat myös eräänlaisia spydäreitä. hah.
Comment by hansus — 29.5.2008 @ 22.23
No HEIPPA, Hansus, eipä oo tosiaan hetkeen näkynyt. 🙂
Hauskaa kun googletit, mielenkiintoinen teksti. Ja hahaa, makkaraa onkin pidetty joskus spydärissä pyhäinhäväistyksenä! Gratinoitu pyttis taas kuulostaa ehkä aika hyvältä, drool. Mä olen kyllä aatellut esim. thaimaalaisesta pad thaista, että se on ihan selkee spydäri 😀 Mulla onkin aika laaja sydän tän spydärin suhteen, en tiedä, oonko syönyt IKINÄ sellaisesta makkara-peruna-sipuli-munaversiota. Et syvällä rintaäänelä 😉
Mitäs sää oot kokkaillut lähiaikoina? Tiesikkö, että mä pääsen pian suurempaan keittiöön pääkeittiömestariksi eli siis muutan! Ihan lähelle kyllä. <3
Comment by ylimuuli — 30.5.2008 @ 5.45
Heh, ai toi on sitten spydäriä =O Kiva tietää, koska samaa mättöä on täälläpäin syöty vuonna kivi ja keppi eka kertaa ihan vaan sekamättönä, ilman nimeä, kaapintyhjennysten merkeissä myös ,D Poikakin tykkäs jo pienenä… Eli hyvääähän se! Tänään on muuten eväksenä Härraa donarilla ja mausteilla sekä rakuunaporganoita, on kans kaapit tyhjät. Oma syy.
Comment by Polgara — 30.5.2008 @ 6.47
“Man tager hvad man hafver…” on minun tietojeni mukaan
Kajsa Vargin/Wargin suusta. Eikä pyttipannu ihan ikiaikainen ole, pannulla paistaminen ja liedet alkoivat yleistyä vasta 1700-luvulla. Perunakin yleistyi ruokana vasta 1800-luvun kuluessa.
Itse konsepti on yleismaailmallinen. Kiinassa se on chao fan tai
chao mian riippuen siitä, onko tärkkelyksenä tähteeksi jäänyt riisi vai nuudelit.
Chop sueykin on ihan samaa, sekalaisia tähteitä vokkiin ja menoksi.
Comment by Mirka — 30.5.2008 @ 10.07
Mihin muutat? Yksinkö vai kaksinko? (Jos nyt saa udella näin röyhkeästi.)
Comment by Matleena — 30.5.2008 @ 10.18
Polgara, rakkaalle mätölle on monta nimeä, samalla meiningillä sitä vedetään varmasti ympäri maailmaa 🙂 Eväät kuulostaa hyviltä, meilläkin oli töissä toista päivää sähkökatko (varageneraattorilla mentiin) niin hlöruokala oli kiinni, eilen kun piti mennä sinne. Kävin sitten kaupassa, ihan hyvän katkasalaatin sain aikaiseksi. Hillosipuleilla! 😛 Mutta sähkökatko, ja mun työpaikka on sentään sairaala. Huuuu.
Mirka, hmm niin se pannulla paistaminen, mun muona menee siitä vähän ohi 😀 Ehkei se sittenkään ole spydäriä. Onko sulla mitään karppiversiota pyttiksestä?
Matleena, ihan lähelle muutan, oikeastaan kolmin, yksi muuttajista on karvajalka strutsikoira 🙂
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 31.5.2008 @ 7.43
Kesäkurpitsaa, sipulaa, varsiselleriä ja ehkä myös pari edellisenä
päivänä keitettyä perunaa (GI laskee kun jäähdyttää välillä) sekä
saatavilla olevaa liha- ja/tai makkarapuolta paistan oliiviöljyssä.
Paljon mustapippuria myllystä sekä valkosipulia ja suolaa.
Seuraksi suolakurkkua ja etikkapunajuurta jos on, munaa en yleensä
laita kun ne söin jo aamulla. Ketsuppia tai tomaattipyreetä ja tabascoa.
Comment by Mirka — 31.5.2008 @ 12.31
Ai sä oo Hertsikassa ;DDD (Arvaas mistä tämä sen taas tietää!) No, oltuaan Herjaamolla töissä, joka on… no olkoon!
Spydäriähän ei tarvitse paistaa missään rasvassa. Meillä kotona jo vanha keino oli laittaa tippanen vettä kattilaan – köyhiä kun oltiin, ja siinä lämmäyttää sipulia ja perunaa sekä välillä fisua sekaan. Hitto, hyvää oi sekin pentuna.
Josta asiasta sadanteenkymmenenteentoista: Käyhän kattomassa nyt lauvantaista lokitustani, siellä on koko Eestin Herkun tarjonta lueteltu (no melkeen), löysin melkomoisen hyvää mättöä, njamsk ,D Sinäkö etit hirssihiutaleita tai jotain, tuolla niitä oli. Ja siemeniä yms. Ja tattaria ja… lue loput ite.
Hauskaa muuttoa ja lämpimiä kelejä! Kivaa uutta keittiötä unohtamatta, se lienee paras toivotus,
Comment by Polga — 31.5.2008 @ 16.29
Mirka, kiitos ohjeesta, testaan tuota, vaikkakin ilman lihaa. Perunan GI-asiakin oli uusi. Punajuuri ja suolakurkku ovat mielettömän hyviä, ylipäänsä etikkatuotteet on koukuttavia. Uudessa kodissa on jätehuoneessa myös lasin- ja metallinkierrätys, ihan hurjan hienoa, voi taas ostella joskus lasipurkkeja ja peltiäkin! 🙂
Polga, jeah, siellähän minä 😀 Ja hyvä jossei tarvi paistaa, kun paistaminen tekee ruoasta epäsopivampaa mun mahkulle. Ehdottomasti käyn tsekkaamassa sun lokituksen ja lokitan kaikki hyvät ideat itelleni! Kiitos vaan kaikista toivotuksista, lämmin tuntuu olevankin. Ja uusi keittiö on sellainen, että sinne mahtuu kunnon ruokapöytä. Oi onnea. 😀
Comment by ylimuuli — 1.6.2008 @ 9.02
Nyt munkin pitää tehdä pyttipannua! Tein sitä kerran täällä saksalaisille ja tykkäsivät kovasti. Kiitän ideasta.
Comment by Kata (Pultti) — 2.6.2008 @ 11.31
Spydäri on klasari, ja mieluummin överit kuin vajarit! 😀
Comment by Kukka — 2.6.2008 @ 16.37
Kata, pyttipannu lieneekin muuten juuuuuuuri sopivaa saksalaiseen makuun 😀 Eiköhän niiden knöödeleitäkin vois sinne pilkkoa 😉
Kukka, kylä jämpti on näin. Ainaki yhet överit päivässä on aika hyvä nyrkkisääntö 😉 Tosin terv.hoidon näkökulmasta vähän hirvittää sanoa näin, Överit ei aina ole niin hyvä vaihtoehto :-/
Comment by ylimuuli — 3.6.2008 @ 5.39
Nyt vasta pääsin vastaamaan… On ollut melkoista säätämistä tässä viime aikoina.
Onnea uuteen kotiin! Muuli, Lihansyöjä ja Karvajalka Strustikoira, mikä kombinaatio 😀
Tiesitkös muuten, että mekin muutetaan? Vähän kauemmaksi kotikulmilta tosin, eli Kuala Lumpuriin. Uujea! Pitää mennä heti kokkikurssille, jotta oppii tekemään kunnon malesialaista ruokaa. Ja ehkä pitää perustaa viimein se oma blogi.
En nyt muista, lähtikö sulle kutsu meidän läksiäisiin, kun niin hätäisesti pistin niitä menemään. Mutta jos nyt satut liikkumaan tänään Punavuoren suunnalla, niin tule ihmeessä pistäytymään!
Comment by hansus — 14.6.2008 @ 15.38
Strustikoira! 😀 terveisin poikanne Fustisetä! Kiitos. <3 Aikamoinen sekametelisoppa tänne muutti juu, tervetuloa vaan kyläilemään.
No en todellakaan tiennyt että Kuala Lumpuriin?! HUHHHUH! Siis meinaako se äijä siellä tehdä hommia ja sie kans vai QUE? Kerro kaik heti. Ja perusta se blogi ja paljasta ne salaisuudet 😛 Ihanaa. Kutsua en ole saanut enkä valitettavasti pääsisikään, tässä on näitä asuntobisniksiä ja sitten tulee kavereita kyläilemään... Juuri palasin muuten ruokablogipiknikiltä. 🙂
Comment by ylimuuli — 14.6.2008 @ 16.25