Koska pannarit on selkeesti tän kesän teema, pistin taas tuulemaan ja tuunasin suolaisia versioita koekappaleina ensi viikonlopun juhlamuonitusta varten. Erinomaisen helppoa ja erinomaista. Tein kolmasosaversioita, ettei pannukakkua tulisi ihan Apinakeittiön ovista ja ikkunoista, mutta onnistuin jo ihan omin nokkineni tuhoamaan niistä suurimman osan. En oo mikään turha muuli! 😉 Ja pannarihan on erinomainen piiraan korvike, vähempi rasvaa ja hiilareita.
Laitan ohjeesta pellillisen version, osittakaa itse jos haluatte. Kolmasosataikinan paistoin pienehkössä uunivuoassa, leivinpaperilla vuorasin senkin. Sienipannarin resepti pomppasi silmille vanhasta Maku-lehdestä, jahka olin päätynyt pannaritarjoiluun. Ja feta-pinaattitäytteen keksin IHAN ITSE! Anpiliivipöl. Ohessa oli ohjeistettu myös mahtava raejuusto-munavoi, joka sopii tämän sienipannarin kanssa kuin nakutettu. Nakua naamaan!
(Luitteko muuten Melukyliä? Nakusta tuli mieleen. “-Pam! Ruoka on korissa.” on perheemme lentäviä lauseita ja asuessamme Sepänkadulla aikoinaan R-kioskin yläkerrassa haaveilin aina samanlaisesta koritilaussysteemistä. Ai mikä? Katsokaa Melukylästä! Toinen ruokaan liityvä muisto ko. kirjoista on lasten siinä valmistama Hobbelbobbel eli vaahdotettu sokeri ja kananmuna, sokerikaakun esiaste siis. Sitä joskus tehtiin mekin ja syötiin, hulluilla on halavat huvit!)
Suolainen pannari (pellillinen)
- 5 dl maitoa
- 3 luomumunaa
- 2,5 dl hiivaleipäjauhoa tai spelttiä (käytin jälkimmäistä)
Lisää ylläolevaan ohjeeseen esimerkiksi jompi kumpi näistä täytteistä.
Sienitäyte
- 1 sipuli
- 3 valkosipulinkynttä (oma lisäykseni)
- 0,5 litraa tuoreita sieniä tai 200g pakkasesta, esim. kantarelli, keltavahvero tai jopa herkut käyvät, niistä itse tein, tuoreista
- suolaa, pippuria
Kuullosta sipuli ja valkosipuli öljyssä, lisää pienityt sienet ja paistele niistä neste pois. Mausta reilusti pippurilla ja etenkin suolalla. Sekoita ylläolevaan pohjaohjeeseen ja kaada pellille. Paista 225 asteessa (kaasusäätö 5+) n. 25 minuuttia tai kunnes kauniin kukertava. Ohjetta voi tuunata lisäämällä tuoretta basilikaa taikinaan, kuten Makun reseptissä. Tämän kanssa ehdottomasti kannattaa tarjota raejuusto-munavoita!
Feta-pinaattitäyte
- 150 g tuoretta pinaattia
- reilusti, ehkä n. 150 g fetaa (laitoin fiilispohjalta, sellai tasaisesti)
- suolaa, pippuria
Höyrytä pinaatti pehmeäksi ja purista siitä ylimääräinen neste. Pieni kypsä pinaatti ja sekoita ylläolevaan pohjaohjeeseen, mausta taikina kevyesti suolalla ja reilummin pippurilla. Kaada vuokaan ja levitä feta pannarille, paista 225, n. 25min. Ohjetta voi tuunata esim. lisäämällä tuoretta minttua.
Raejuusto-munavoi
- 1 keitetty muna
- 100 g raejuustoa
- n. 50 g voita tai margariinia
- suolaa, (valkopippuria)
- (0,5 dl tuoretta basilikaa, persiljaa tms.)
Pieni muna ja sekoita siihen voi ja raikku, silppua yrtti ja mausta sillä ja suolalla, ehkä valkopepallakin. Kasaa keko sienipannaripalan päälle ja ota hyvä kirja käteen. Tai santsaa nyt ensin ja ota se kirja vasta sitten, ei siitä lukemisesta kuitenkaan heti mitään tule. (Jos on seuraa, älä lue tai ainakaan iltalehtiä.)
Yhdellä mökkireissulla viime kesänä tuli tehtyä saunanjälkeiseksi iltapalaksi ihan ässää pannaria, johon tuli raejuustoa, paljon ruohosipulia ja suikaloitua kylmäsavulohta. Hyvää oli. Tuo sieniversio kuulostaa herkulliselta.
Comment by Eräs Saara — 17.7.2008 @ 21.41
Also: pannaritaikinasta (ja itse asiassa lettutaikinastakin) tulee kokeilujeni mukaan jännän hyvää kun korvaa osan maidosta maustamattomalla jogurtilla.
Comment by Eräs Saara — 17.7.2008 @ 21.42
Nayttaa tosi hyvalta, pitaa kokeilla!
Comment by Susa — 17.7.2008 @ 21.45
Anpiliivipöl – hahahaha! Tästä tulee lentävä lause 😀 Varsinkin tosta lopusta: pöl. Melukylä oli meilläkin suosittu, mut nuit juttui en muista. Mut yks parhaista oli Hyppelihiiri Hyökki-pyökki-metsässä (vaik ne väittääki et se on myökki-pyökki-metsä, mut ei se must kuitenkaan oikeesti oo vaan hyökki-pyökki).
Meni taas ohi aiheen, mut eihän se haittaa? Meilki tehdään raejuusto-munavoita, on raikkaampaa ku tavallinen. Hobbelbobbelia syötiin ystävän luona, vaik ei sitä siksi nimitettykään.
Comment by sammakko — 17.7.2008 @ 22.14
Saara, mieletön pannari! Ehkä pitääkin tehdä yksi tuollainen tarjolle tai ainakin koekappale omaan käyttöön, elementit on mahtavat. Ja pannaritaikinaan käy varmasti monenlainen, itse olen kokeillut piimällä ja rahkalla, jogurtti onkin siis vielä listalla. Miehä testaan!
Susa, ja heleppoa ku heinänteko!
Sammakko, se on todellakin pöl että väittävät myökki-pyökiksi sillä KAIKKIHAN TIETÄÄ että se on Hyökki-pyökki-metsä ;-D Se on mullekin tuttu kirja, vaikken yhtään muista mitä siinä tapahtui. Se kirja tulee mulle mieleen muuten myös siitä joululaulusta “on villiä melskettä, helinää, helskettä, pienten tiukujen, on korvia, massuja, pulleita tassuja, häntiä vilisten” Nissepolkkako on nimeltään. Kuulostaa ihan Hyökki-pyökki-metsän joululta. <3 Kesä on paras mutta onneksi on joulu, se on ihana. Näin heinäkuustakin käsin ajateltuna 😀
Aiheesta saa poiketa aivan vapaasti, täällä ei sakoteta. Paitsi jos on pahat mielessä! Hobbelbobbel oli jälkeenpäin käsittämättömän epäterveellinen herkku, mutta nykyään kun aattelee niin varmaan pieksee kuitenkin kaikenmaailmaan jättipussit sipsejä ja mässyä. Ja olihan siinä tekemisen ilo kun vatkas! Ja olihan se hyvääkin. 🙂
Enpä ole muuten koskaan tullut ajatelleeksi, että pannarin kanssa söis raejuustoa, mutta niin se vaan oli kuin piste iin päälle, etenkin kun sienipannarista tuli hieman vähäsuolainen, muistakaan suolata reilusti.
Comment by ylimuuli — 18.7.2008 @ 6.30
[…] kovaäänisesti anottuani) valmistaa partyjen pöperöt. Juuri näitä kekkereitä varten testailin suolaisia pannukakkuja, joista teinkin sekä kantarelliversiota että feta-pinaattia. Lisäksi pistelin omiani ja tein […]
Pingback by MonkeyFood » Törkeän hyvä sivusalaatti ja muuta partypurtavaa — 20.7.2008 @ 20.05
Aloitin koulussa 1950 ja jo silloin – luultavasti hieman aikaisemminkin – oli hobbelbobbel lasten suurta herkkua. Se tunnettiin hyvin ruotsinkielisten keskuudessa. Muna vaahdotettiin sokerin kanssa oikein hyvin. Ah! Muistan kuinka isä toi Ruotsista sellaisen konevispilän, tuli paljon ilmavampaa ja paljon helpommin kuin käsin vatkaamalla. Mummoni oli heikko ja hänellä oli huono ruokahalu. Lääkäri määräsi ruokalusikallisen konjakkia päivässä. Mummon laittoi sen hobbelbobbelin joukkoon. Kun mummolta jäi syömättä niin me pojat tietysti maistoimme. Ei se konjakki ollut mitään herkkua, vaikka se oli tunnettua merkkiä. Ei maistunut pikkupojan suussa.
Comment by Harmaaparta — 29.7.2008 @ 14.50
Harmaaparta, onpa todella hauskaa kuulla oikein autenttinen hobbelbobbel-kertomus! Oli se hyvää meistäkin, mutta itse olen ollut lapsi 80-luvulla, jolloin oli jo niin paljon muutakin ettei varmaan ole tuntunut kuitenkaan samalta. Alkoholi tosiaan on maistunut myös tämän lapsen suussa pahalta ja meni varmaan reilusti 20+-vuotiaaksi, ennen kuin edes alkoholia sisältävät jälkiruoat alkoivat nousta makuasteikossa. Edelleenkään en pidä liköörikonvehdeista kuin harvoista.
Ja olispa hauska kuulla, kuinka nykyaikainen lääkäri määräisi myös lusikallisen konjakkia… Ongelmat on usein toiseen suuntaan ;-D Vaan lusikallinen konjakkia voisi joskus olla parempi vaihtoehto lukuisille lääkkeille. Toki niitäkin tarvitaan, joskus tuntuu vain, että liikaa. Näin sairaalassa työskentelevänä.
Kerro lisää ruokakokemuksia 50-luvun lapsen näkökulmasta, jos eksyt tänne vielä! 🙂
Comment by ylimuuli — 30.7.2008 @ 5.56
Laitanpa pyynnöstä toisen muistelon. Äitini teki pyhä- ja vierasruokana joskus ruokaa nimeltään “revbensspjäll”. Näitä porsaan grilliluita ei tunnettu yleisesti Suomessa vielä silloin. Äitini oli kai bongannut ohjeen ruotsalaisesta lehdestä. Meille tuli Allers Familjejournal ja isä toi kotiin säännöllisesti ruotsalaisia iltapäivälehtiä, hän oli töissä Turku-Tukholma-linjalla. Asuimme kesällä 1950 Göteborgissa ja kesän 1954 Tukholman saaristossa, joten ehkä ohjeet olivat täältä. Turun Kauppahallissa Jokisen Lihaliike sahasi porsaan kylkiluista “patruunavöitä”, jolla nimellä he kutsuivat meille tekemiään lihanpaloja. Patruunavyöt, huomaa ettei ollut monta vuotta sodan päättymisestä. Rimssuluut on täysin moderni nimitys. Joku lihanmestari puhui “repenistä”. Siis väännös sanasta revbensspjäll.
Lihat maustettiin ja uuniin muhimaa. Kun valeli aina välillä vedellä tuli siitä sitten hyvää kastiketta. Perunamuusin kera oivallista ruokaa. Nykyään minä laitan ne uuniin ja syön ilman muusia.
Comment by Harmaaparta — 1.8.2008 @ 12.15
Harmaaparta, Allersia olen itsekin joskus selannut bed&breakfast-paikassa Ahvenanmaalla! Ja bongasin ruokaohjeet 😀 Ihan erityyppistä meininkiä kuin suomalaisissa lehdissä, vaikka mun lukemat lehdet oli siis ihan tuoreita, suht ainakin. Ootte ollu ihan edelläkävijöitä siis 🙂 Ja edelleen teet tuota ruokaa, mahtavaa. Göteborg on muuten ihana paikka, mahdollisesti loma suuntautuu sinne reilun viikon päästä.
Ja huomenna meidän perhelounaalla (siis vanhempieni luona) syödään vaarini 100v.-syntymäpäivän (vaarini on ollut edesmennyt jo lähemmäs 50v.) kunniaksi karjalanpaistia ja lohilaatikkoa 🙂 Jälkkäriksi köyhiä ritareita. Näistä siis vaarini piti… Itse olen luvannut tehdä lohilaatikon ja ritarit, kumpikin ennen täysin koestamaton juttu. Neuvoja lohilaatikkoon? 🙂
Comment by ylimuuli — 2.8.2008 @ 8.02
Tulin vielä meuhkaamaan näistä pannareista, miten mahtiohje!
Taisin jonkun muun postin perässä kysellä piknikohjeita, no tein sitten feta-pinaattipannaria sekä sieni-aurinkokuivattutomaattiversiota polttaripiknikille. Mahtavat maut, ja mukavasti keskenään erilaisia. Toiset tykkäsi toisesta ja toiset toisesta. Ja niin helppoa tehdä. Tämähän on selvästi isojen kemujen ykkösruokaa.
Jälkkäriksi macaroneja mutta niitä käyn ylistämässä omassa postissaan.
Comment by oliivia — 26.8.2008 @ 7.24
Oliivia, pyyntö on kummitellut mielessäni koko ajan, mutta en muistanut mihin sen esitit eikä suoraan sanoen ole pää toiminut, pahoittelen. Mutta selvisit selkeesti paremmin kuin hyvin! Pannarit on ökyhelppoja, hyviä ja muunneltavia, aurinkokuivatut tomaatit varmaan ihan elementissään 😛 Ja macaroooonit on aivan ihania, niitä ostin Pariisissa muutaman upean yksilön. <3
Comment by ylimuuli — 27.8.2008 @ 5.31
Hups, piti vielä tulla sanomaan että nou hätä ja en tarkoittanut missään nimessä muuhun kuin positiiviseen sävyyn tuota edellistä kommenttia vaikka siitä voisi muutakin lukea 😉
Comment by oliivia — 27.8.2008 @ 18.24
Oliivia, no en todellakaan hätäillyt täällä 😀 Enkä ala lukea kuin piru raamattua 😉
Comment by ylimuuli — 27.8.2008 @ 20.00