Tänään vietettiin erään hyvin läheisen ihmiseni nimenantojuhlaa ja olin saanut kunniatehtävän (sitä kovaäänisesti anottuani) valmistaa partyjen pöperöt. Juuri näitä kekkereitä varten testailin suolaisia pannukakkuja, joista teinkin sekä kantarelliversiota että feta-pinaattia. Lisäksi pistelin omiani ja tein vielä kolmannen, joka saavutti lähes suurimman suosion huolimatta rujosta ulkonäöstään. (Annetusta nimestä, ainakin siitä ensimmäisestä, voi saada vinkin tästä postauksesta tai paremminkin siinä mainituista raaka-aineista.)
Tuna-pannari
- Â 5 dl (soija-)maitoa
- 2,5 dl speltti-hiivaleipäjauhoja
- 3 munaa
- 1 prk tonnikalaa öljyssä
- 1 prk tonnikalaa Mexicana
- 1 oman maan (eli Lihansyöjän sukulaisen) sipuli
- suolaa, pippuria
Sekoita maito, munat ja jauhot. Valuta tonnikalasta öljy, mutta älä mexicanasta! Tuuppaa tuna ja tuna mexicana öljyineen seokseen ja siipaloi kevätsipuli. Mausta suolalla ja pippurilla, kaada pellille ja törkkää uuniin 225, n. 25 minuuttia tai kunnes kypsä ja kultainen. Tarjoa silleen tai raejuusto-munavoin kera, käy hyvin esim. evääksi.
Samalla toinenkin kalainen versio suolapannarista, johon näytti esimerkkiä Eräs Saara Monkeyfoodin kommenteissa. Eli hieman tunaa fancympää menoa. Tämän ohjeen jos tekee 2/3- eli kahden munan versiona, se on sopivasti piirasvuoan mittainen.
Kylmäsavulohi-pannari
- 5 dl maitoa
- 2,5 dl jauhoa
- 3 munaa
- n. 150 g kylmäsavulohta
- tuoretta tai kuivattua ruohosipulia
- raejuustoa
- (pinaattia)
- suolaa, pippuria
Sekoita maito, munat ja jauhot, mausta suolalla ja pippurilla. Silppua joukkoon ruohosipuli tai ripottele, jos käytät kuivattua. Mikäli laitat pinaattia, höyrytä tuoreet lehdet, purista ne nesteestä ja hienonna joukkoon. Kaada taikina pellille ja levitä viipaloitu lohi tasaisesti. Nosta pari kourallista raikkua vielä sopivasti sattumiksi ja paista kuten näitä kaikkia 225, n. 25 min. Tätä tarjosin Brasilian Riosta tuoreeltaan palanneelle Lihansyöjälle kera hapanimelien raparperi-linssien, upea kombo.
Pannareiden oheen tarjolla oli munavoin lisäksi aivan mahtavaa salaattia. Vaikka salaatti on oma kehitelmäni, se on tuskin niin ainutlaatuinen, etten uskaltaisi kehua sitä olematta itserakas. Ja tiedän, että palautette minut välittömästi maan pinnalle, jos alan liikaa leijua 😀 Nimenomaan omaan makuuni tämä on käsittämättömän herkullinen yhdistelmä, pistelin juuri jämät hurmiossa. Siis perkele, SALAATTI ON PARASTA! (Kuvaa ei valitettavasti ole, mutta eihän sitä kuvalla kokata!)
Supersalaatti
- erilaisia salaatteja kuten tammenlehvä-, lollorosso- ja jäävuorisalaatti
- reilusti rucolaa
- pari kypsää päärynää
- yksi fenkoli
- runsaasti pinjansiemeniä
- parmesania
Huuhtele ja linkoa salaatit. Kuori ja kuutioi päärynä, viipaloi fenkoli ohueksi. Paahda pinjansiemenet. Kokoa salaatti suureen kulhoon kerroksittain niin, että vuorottelet eri salaatteja, päärynäkuutioita ja fenkolia. Ripottele päälle antelias määrä pinjansiemeniä (ei voi olla liikaa) sekä yhtä hövelisti parmesania kuorimaveitsellä höyläten. Se on siinä, no further questions your honor.
Tämän suolapalavyörytyksen päälle lohkaistiin hyvä pala Seinäkärpäsen Keidaskakkua, joita olin valmistanut kaksi. Hillittömän hyvää, tällä toisella kerralla olen entistä enemmän leivosmaisen raikkaan leipomuksen lumoissa. Kaakku sai osakseen suurenmoista suitsutusta, terveisiä siis Kärpäselle! Tein sitä paitsi pienen testin; valmistin toisen tortun ruokosokerilla kuten viimeksi, toiseen käytin muscovadoa. Kahden hengin salainen raatimme (minä ja Lihansyöjä) pidimme molemmat raakaruokosokerista versiota parempana. Muscovado tosin on uutuus keittiössäni, sen hyödynnykseen pitää oikein opetella. Saa ohjeistaa.
Pikkuleipiä tai keksejä en ennättänyt tehtailla, vaikka vähän katselin pistaasikeksireseptiä sillä silmällä. Jääpähän kokeiltavaa toiseen kertaan. Kekupuutetta paikkasivat talon omat dominokeksivarastot, jotka hupenivatkin ihastuttavalla vauhdilla nimensaajan isosiskon suihin.
Muuten tarjolla oli kahvia ja teetä, Venäjältä tuotua kuohuvaa ja mehua, kevyempiä ja syvällisiä keskusteluita, auringonpaistetta ja pisaroita, suklaasydämiä ja oikeita. Erinomaiset puutarhajuhlat heinäkuisena sunnuntaina, siis.
kalapannarit kuulostavat kyllä herkulta ja loistavalta piknikevästeeltä. taidanpa kokeilla jonain päivänä retkievääksi, kun tuota lomaakin on vielä jäljellä…
Comment by hyppysellinen — 20.7.2008 @ 21.45
tunapannari näyttää tosiaan vähän, hmmmm, kalpealta 😀
harmi kun pannareissa on jauhoja, näyttävät hyviltä!
Comment by lurkki — 21.7.2008 @ 8.10
Arvaa kuka teki pannukakkua. Kaasu-uunissa. Ja vielä jugurttia käyttäen. Ylläripylläri, mun pannukakku ruskistui! Ja nyt on kuvakin. Jossain vaiheessa pakko tehdä ruokapolkka. ;-D
Kaikkihan nimittäin on sinun syytäsi, rakas ystäväiseni.
Comment by satujatar — 21.7.2008 @ 11.44
Ja arvaa ketä mietityttää nyt se nimi! Oonko tyhmä vai enkö vaan tajuu? 😀 Tuna? Pannari? Tonni Olavi? 😀
(Asiahan ei sitäpaitsi varsinaisesti edes minulle kuulu ;).)
Comment by Anna — 21.7.2008 @ 14.39
Hyppispomppis, on kylä niin helppoja evväitä että! Ja ruokaisia. Aika terveellisiäkin, jos sitä haluaa ajatella, kuten itse usein harhaudun ajattelemaan… 😀
Lurkki, hiukan on tuna valkeena joo, ehkä sillon dagen efter 😉 Mutta säähän voit tehdä näitä munakasversioina, siis uunissa! Sellaisia on itselläkin suunnitelmissa kokeilla kun jauhoja (ja hiilareita) vältellään täälläkin. Ja jos vaahdottaa ehkä yhden ekstravalkuaisen joukkoon, tulis ehkä kuohkeahkoakin? En tiedä, en ole munakasekspertti, minkään sortin. Aion tulla sellaiseksi 🙂
Satujatar, ihanko totta?! MIELETÖNTÄ <3 Oon ihan muulinsydän sykkyrällä täällä, miun oma Satujatar kaasunukettaa uunissaan ja vielä ruskeaksi, ratkean! Otan syyt niskoilleni niiiiin kovin mielelläni (ja tulen mieluusti myös joskus uuniruokia maistelemaan :-P). Nyt täytyy käydä vaklaamassa sun kuvat! Ja niin, kaasu-uuni on pikaisesti valloittanut minut kokonaan, samoin kuin hella, en ole aikoihin haikaillut minkään muunlaisen perään...
Anna, mieti, mieti! Kyllä sie vielä keksit 😉 Voin sanoo, et noista ei kyl oo mikään, sääli sinänsä 😀 t. pannumuuli tunarucola raikkunen
Comment by ylimuuli — 21.7.2008 @ 20.05
mua naurattaa aina tuo sun hyppispomppis kun oot sentään nähnyt mut…harvoin tulee pompittua 😀 se on silti ihan hauska lemppari, ei siinä mitään 😉
terveellisyys ei olisi pahasta… itse emme suoraansanoen kauheasti kiinnitä asiaan (tarpeeksi) huomiota, mutta kaippa sitä pitäisi… kotiruokamme on suht peruskamaa, mutta tässähän sitä opitaan koko ajan, sinultakin mjuul. että kiitos siitä! uusia, terveellisiäkin raaka-aineita olemme blogaamisen jälkeen jo kokeilleet, seuraavaksi
testinkiin menevät soijarouheet aasialaishenkisessä padassa.
Anna, Tonni Olavi olis ollu kiva 😀 voiskos olla Pinja…? se ainakin olis kiva nimi!
Comment by hyppysellinen — 21.7.2008 @ 22.07
[…] Tätä söisin vaikka kilon! Ohje täällä. […]
Pingback by MonkeyFood » Puoli kiloa päivässä — 22.7.2008 @ 6.16
Hyppis, minä kyllä kuvittelen, että Tikrun tapaan pompiskelet ympäriinsä 😀 Olet niin hyväntuulinen ja myönteinen. 🙂
Terveellisyyttä en halua kellekään tuupata väkisin, mutta sehän tulee monissa ruoissa ihan sivutuotteena. Peruskamahan on usein ihan parhaasta päästä, monipuolista. Ja sitä valikoimaa voi vähitellen laajentaa… Vaikka mun mielestä teillä on niin valtava repertuaari eikä mitään peruskamaa, kaikenlaista aivan hienoa ja erityistä 😀 Soijarouhetta muuten ostatin juuri äidilläni, saa ruveta soijakuurille 😉 Soija kun on erityisesti naisille kovin tärkeä. Itse asiassa miehillekin, tai ainakin näin olen lukenut Ruokavalio ja syöpä -kirjasta.
Comment by ylimuuli — 22.7.2008 @ 6.21
Ah, Muuli Muulinen, nyt sä sen salaattipommin pudotit! 😀 Toi oli ihanaa, vaikkakin olisi varmasti ollut vieläkin parempaa jos olisi ollut mahkut noudattaa ohjetta orjallisemmin. Mutta mulle iski päärynäongelma (enkä tarkoita kroppaani – ehhehe) vaan sitä, että päärynä tummui kulhossa jo ennen kuin (eka) lautanen oli tyhjä. Löytyykö vinkkejä päärynäruosteen estoon? 🙂
Ja soija, etenkin soijamaidon muodossa on namia. Mansikoita palasina, soijamaitoa ja kasa erinäisiä leseitä ja hiutaleita, mm, tytöt tykkää. 🙂
Comment by Kukka — 22.7.2008 @ 20.56
ei sulla mun mielestä mitään tuputusta olekaan. on kiinnostavaa kuulla erilaisista, vaihtoehtoisista raaka-aineista. täällä blogeissa törmää niihin jotenkin helpommin kuin kaupassa vaeltaessaan. ja on kiva kokeilla uutta raaka-ainetta kun tietää mihin/miten sitä tekee. tästä hyvänä esimerkkinä quinoa. enhän edes tiennyt sellaisen ryynin olemassaolosta ennen sinua ja maistettuamme totesimme että hyvää oli!
ja totta on että terveellisyys tulee kotiruokaa tehdessä monesti ikäänkuin samassa paketissa. on mielenkiintoista, miten “tavallisestakin” ruuasta saa terveellisempää raaka-aineita vaihtamalla. olen itsekin ruvennut leipomaan vaaleaa leipää muustakin kuin valkoiseksi putsatusta vehnäjauhosta. tästä pääkiitos lankeaa Lokalahden Luomumyllylle.
Comment by hyppysellinen — 22.7.2008 @ 22.06
Kukka, ehanaa jos tykkäät! Ja hassua, miun päärynät ei jostain syystä tummuneet lainkaan, eivät edes yön aikana jääkaapissa. Yleensähän hapot estävät tummumista, eli tippa sitrusta tai etikka on usein taikasana, mutta en nyt etikkaa menis laittamaan päärynään 😀 Siruunaa tai limeä ehkä, tai aplaria? Sitruuna nyt olis klassisin. Toivottavasti käy jotenkin makuun. Ja syötäväähän on tummunutkin päärynänliha, muttei kaunista.
Soija on aina vaan parempaa! Just paistelin taas töihin evääks tofua. Soijamaitoa on usein teen joukossa ja muualla, ruoanlaitossakin aivan eetvarttia. Eläköön soija! Ja sen terveysvaikutukset. Ja eläköön tytöt!11!!1
Hyppynen, juu blogeista on helpompi omaksua kuin kaupasta tai välillä edes keittokirjasta, saa omankohtaisemman näkemyksen. Ja jos se vielä on joku “tuttu”, blogituttu tai oikea, niin vaikuttaa kahta suuremmin. Ei munkaan kokkaus olis mitä on ilman tätä virtuaalivatkaamoa <3 Lokalahden mylly kuulostaa sympaattiselta ja ehdottomasti kiitosten arvoiselta. Oon muuten aivan fiiliksissä kun nyt on myynnissä spelttihiivaleipäjauhoja, yhden purkin törsäsin jo kokonaan! Helppo leipoa eikä samaa valkoista höttöä kuin tavan vehnä!
Comment by ylimuuli — 23.7.2008 @ 5.10
Helou Makkelis,
tulin kärttämään neuvoja, näkemyksiä ja vinkkejä. Osakseni on näetsen kunniatehtävänä uskottu kaasoilu eräissä tulevissa naimakaupoissa ja polttarikansaa ajattelin ruokkia piknikillä sekä myöhemmin päivällisellä rantasaunan terassilla. Asiaan. Näitä sun pannareita ajattelin piknik-eväiksi, kun vaikuttaa helppotekoisilta ja hyvältä näppinaposteltavalta. Kysymys kuuluukin; nämä lienee voi tehdä etukäteen mutta kuinka paljon? Tuskin yhden yön jääkaappilepäilystä ainakaan pahastuvat mutta miten menee kaksi?
Oliskos muita reseptivinkkejä pikkupikkupiknikille ja / tai iltaan?
Comment by oliivia — 31.7.2008 @ 7.25
Oliivia, vel helöy 🙂 Hauska että kärtät, se on ihana piirre ihmisessä 😉 Kaasoilu on todella kunniatehtävä, itselleni ei (onneksi) ole sellaisia koskaan uskottu… Eikä ihme, meikäläisen suurpiirteisyydellä 😀 Mutta olisi kiva joskus olla kelvollinen sellainen.
Pannarit on varmasti oiva piknik-eväs, ja varmasti voi tehdä etukäteen. Näitä suolaisia ei säästynyt seuraavaan päivään, joka siis tuskin on ongelma missään nimessä, mutta sitä aiemmin tekemääni rahkapannaria söin varmaan neljä päivää ja se oli aina vaan melkein parempaa. Että luottavaisin mielin lähtisin tekemään kaksikin päivää etunenässä. Riippuu ehkä hivenen sisällöistään myös, jaa-a.
Mie mietin muita vinkkejä ja kerron lisää kun keksin, tuo Lihansyöjän ketku aikoo nyt puutata netin niin on kiire alta pois! Nähdään pian!
Comment by ylimuuli — 31.7.2008 @ 20.54