Surukseni joudun kertomaan, että Apinakeittiön kultasydämisin karvakasa ja armoitettu esitiskaaja, Strutsikoira, nukkui pois lauantaina 14 vuoden iässä. Hän pursui iloa kaikkien tuntemiensa elämään ja eli onnellisena loppuun saakka. Hän rakasti, häntä rakastettiin. Ikävä on valtava. :'(
Nelli Strutsikoira Nelson
Voi ei, osanottoni ja suuri halaus! 🙁 Me jouduimme myös hyvästelemään hyvin äkillisesti rakkaan mummo-koiramme Viiman reilut neljä viikkoa sitten. Suru on valtava, mutta Viimakin eli rakastavana ja rakastettuna loppuun asti ja lähtökin tuli niin äkkiä, että voisi sanoa sen lähteneen todellakin saappaat jalassa ja nakit suussä. Ehkä Strutsikoira ja Viima kirmailevat nyt yhdessä koirien taivaassa. Ja meillä on ihanat muistot täällä <3
Comment by Camppu — 6.11.2013 @ 7.14
Voi olen pahoillani,voimia! Itsekin lemmikin omistajana (ja entisen lemmikin menettäneenä) tiedän just miten suuren aukon ne jättävät poistuessaan.
Comment by Yaelian — 6.11.2013 @ 11.48
Voi suru 🙁 Iso halaus ja osanotto. Alkaa pelottaa että milloin meidän maastonakki 10-v tekee saman tempus… Toistaiseksi mummo viuhtoo kovaa menemään Saksassa 🙂
Comment by Mimmi — 6.11.2013 @ 12.36
Kiitos Camppu ja Yaelian ja Mimmi! Camppu, kyllä vain, näen kapteeni Nelsonin ja Viiman silmissäni 😀 Voi kyllä olla, että Strutsi yrittää ryöstää ne nakit?! Toivottavasti eivät ihan heti saa seuraa Yaelianin nykyisestä rakkaasta eivätkä Mimmin vauhtinakista <3 🙂
Comment by Meri — 6.11.2013 @ 19.13
Osanottoni suureen suruun! Muistelen edelleen omaa kaksi vuotta sitten kuollutta lemmikkiäni ja kaipauksesta ei pääse koskaan, vaikka se onneksi lievittyykin.
Comment by Outi/Keittiökameleontti — 8.11.2013 @ 8.26
Kiitos Outi, kaipaus säilyy, mutta onneksi ensimmäisten päivien raastava suru on alkanut muuttua siedettävämmäksi ikäväksi… <3 Kovasti iloisia ajatuksia omasta lemmikistäsi!
Comment by Meri (Ylimuuli Mukkelis) — 9.11.2013 @ 9.30
Osanotto! Ikävä on varmast kova 🙁
Comment by Irene — 11.11.2013 @ 13.04
Voi ei… OSANOTTONI suureen suruun!!!
Meillä vietetään tänään koirapappastin 9-vuotissynttäreitä ja näistä synttäreistä otetaan kyllä ilo irti, koskaan kun ei tiedä milloin on se viimeinen yhteinen päivä.
<3
Comment by Nanne — 12.11.2013 @ 10.36
Olen pahoillani! Tiedän hyvin millaista on menettää oma lemmikki. Ne ovat myös rakkaita perheenjäseniä omistajilleen. Edellispäiväni kului juuri itkun merkeissä, kun oman rakkaan koirani kuolemasta tuli kuluneeksi kolme vuotta, ja muistot olivat niin vahvana mielessä. Ikävä on edelleen kova. Tänään taas vietetään toisen koiramme 10-vuotispäiviä, ja olo on hieman ristiriitainen. Toisaalta on onnellinen, että yhdessä olosta on saatu nauttia jo näinkin pitkään, kun toisesta jouduttiin luopumaan ennen aikojaan, liian nuorena, mutta toisaalta olo on taas kovin haikea, kun tietää, että yhteistä aikaa on nyt enemmän takana kuin edessä.
Comment by Katja — 14.11.2013 @ 16.17
Kiitos Irene, ja Nanne, ja Katja! Parhaita hetkiä koirienne kanssa <3
Comment by Meri (Ylimuuli Mukkelis) — 22.11.2013 @ 7.22
Usually I do not read article on blogs however I would like to say that this writeup very compelled me to take a look at and do so Your writing taste has been amazed me Thanks quite nice post
Comment by qweqtt — 28.3.2024 @ 20.25