MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

6.1.2009

Strutsikoira suosittelee

Filed under: Herkut,laktoositon,Soosit — Meri @ 13.51

strutsi

Ennen kuin pääsen itse ohjeeseen, minun on tunnustettava jotain. Olen nimittäin NOLANNUT yhden kiintoartikkeleistani ja nyt aion tehdä siitä vielä julkista. Sillä mikä voi nöyryyttävämpää arvokkaalle saaristolaisleivälle kuin sen leipominen muffinsseiksi?! No, ehkä se, että laittaa taikinan minijämät kokeeksi mikroon ja onnistuu sytyttämään tulipalon. Mutta ei siitä enempää. Sain minä aikaiseksi kaksi kunnon limppuakin, ja jos muffinssien ulkonäkö onkin kökkö, maku muistuttaa sitä tuttua ihanaa.

seilaa

Ja mitä sen tutun ihanan päälle olisikaan parempi voidella kuin itsetehtyä maksapateeta! Ehkä voita, mutta vaihtelunhaluisille patée on varteenotettava vaihtoehto. Resepti on peräisin siltä samalta potilaani vaimolta, jonka ohjeen perusteella pakersin mieletöntä jahnia. Luottoa löytyy. Eikä suotta, broilerinmaksapatee oli maukasta ja teki kauppansa paitsi ihmisväelle, myös strutsikoiralle (joka tosin ei ole turhan nuuka jos totta puhutaan). Oma makuaistini vielä totuttelee maksaan ja jälkimaku oli ehkä hivenen maksaisa, vaan maksanystävät ja oikeastaan entiset epäystävätkin kehuivat tuotetta kovin. Ohje on kuulemma alkuperäisin Napan Katilta, ilmeisesti pienen tuunauksin. Tässä sellaisena kuin minä sen tein, sympaattisen käsinkirjoitetun reseptin mukaisesti.

(Ja jos joku haluaisi selventää, kaipaisin kirkkautta patéen, maksamakkaran ja muiden läästittävien maksatuotteiden eroihin. Kunnes toisin todistetaan, kutsun tätä patéeksi.)

[Patéesta on olemassa kuvia, mutta lepäävät vielä Päämajan kamerassa. Eikä se patée sitä paitsi kovin kummoiselta näytä. Ruskeaa laastia.]

Broilerinmaksapatée

  •  250-300 g broilerimaksaa (ostin pakkasesta paketin)
  • 1 pieni sipuli
  • 2-3 rkl sitruslikööriä (esim. Cointreau)
  • 2 tl puolukka-, pihjalanmarja- tai karpalohyytelöä (mitä sillä loppupurkillisella tehdään?)
  • 50 g voita
  • suolaa, pippuria

Ota voi huoneenlämpöön notkistumaan. Leikkele maksat sopiviksi paloiksi tai paista sellaisinaan öljytilkassa, pakkaspaketista löytyivät valmiiksi sopivan pieninä. Äläkä paista ylikypsiksi, tämä lienee ajan kanssa opittava taito, itse kyselin puolen minuutin välein Lihansyöjältä, joko. Silppua sipuli ja lisää pannulle. Kun valmista, jätä maksat jäähtymään.

Siirrä kuuliintuneet maksat sipuleineen tehosekoittimeen, lisää likööri, hyytelö ja mausteet ja surauta massaksi. Lisää lopuksi piruetinnotkea voi ja anna koneen vielä käydä. Painele patée tarjoiluastiaan ja säilö jääkaapissa seuraavaan päivään.

Ps. Mikä on koiralle sama kuin saaristolaisleivälle muffinsseiksi leipominen? Vaatteet! Jossei ole pakko pukea, anna koirasi kulkea naturistina.

27 Comments »

  1. Maksapateet ovat ihaneja, mutta kaikista haneimpia ovat Strutsikoiran suositukset 😀

    Comment by Välispiikki — 6.1.2009 @ 14.01

  2. Onpa onnekas Strutsikoira kun sai oikein maksapateeta! Mähän en lihaperäisiä juttuja syö,mutta sun saaristolaisleipä näytää hyvältä!Ne muffinit kans! Mun leivät oli maultaan ihania, mutta jäi sisältä vähän pehmeiksi, vaikka viipyivät kokonaista 2 tuntia uudehkossa uunissani.Kuulemma olis pitänyt koputtaa pohjaan ja kuunnella onko jo valmis.

    Comment by Yaelian — 6.1.2009 @ 14.49

  3. Virallisesti pateessa pitää olla taikinakuori tai vähintää silava-. Ilman taikinakuorta tapaus virallisesti on terriini. Mutta käytäntö on liukunut niin, että lähes aina myös terriiniä kutsutaan pateeksi. Makkarassa taas on kuori ja se on yleensä pyöreä.

    Me olemme tehneet ranskalaisella ohjeella. Siinä pateen pinta kuorrutetaan kirkastetulla voisulalla, joka jäähtyessään muodostaa pateen pinnalle kannen suojaten sen pintaa hapettumiselta. Voin määrä on semmoinen että heikkopäistä hirvittää, maustetaan konjakilla.

    Comment by Mirka — 6.1.2009 @ 15.38

  4. Ylimuuli kirjoitti:

    “No, ehkä se, että laittaa taikinan minijämät kokeeksi mikroon ja onnistuu sytyttämään tulipalon. Mutta ei siitä enempää.”

    No höh. Tällaiset asiathan juuri pitää kertoa. 🙂

    Comment by Juhana — 6.1.2009 @ 18.18

  5. Mirka, ei pateessa kai tarvi virallisesti olla taikinankuorta. Joskus tuollainen erottelu on tehty terriiniin, muttei enää. Jos lähdetään ranskan puoleen, taikinaan tehty patee on “paté en croute” ja kaikki muut “paté en terrine”. No ihan kuin tällä millään mitään merkitystä olisi… 😀

    Comment by polkkapossu — 6.1.2009 @ 22.55

  6. Välispik, jos strutsikoiraa kuuntelee niin sitten on oltava melko kaikkiruokainen 😀 Ja antelias.

    Yaelian, toivottavasti olivat syötäviä kuitenkin. Nuo leivät ovat merkillisiä, kun tuntuu että niitä voi paistaa ja paistaa tolkuttoman kauan, mutta sitten joku kävi täällä kertomassa että oli polttanut omansa. Että ota niistä nyt selvää… Itse tein tuossa kolmannen kerran leivät ja paistoin reilut kaksi tuntia niitäkin. Merkillistä.

    Mirka ja Polkkis, kiitos selvennyksistä. Jos oikein ymmärsin, tätä voi kai kutsua sitten kuitenkin patéeksi? Vaikka tämä patee ei tosin seiso ilman seiniä kuten kaikki näkemäni terriinit. Itsestäänseisovat ruokalajit (hyytelöt, terriinit tms.) kammottavat minua melko lailla. Hyytelö yleensäkin, vaikka näin ohjeen osana ei näy tai tunnu, maistuu vain.

    Juhana, niiiiiin….. Onnistuin tosiaan taas sabotoimaan keittiötämme, jossa oli tapauksen tuloksena sankka savu. Piti laittaa läpiveto ja vetäytyä koko porukalla makuuhuoneeseen pitkäksi aikaa, jossa sielläkin silmiä kirveli. Edelleen mikro tuoksahtaa mukavasti palaneelle kun sitä käyttää, vaikka ainoa materiaalivahingot kärsi se pakasterasia, joka siellä syttyi taikinoineen. Huokaus. Kai se on niin, että paljon tekevälle sattuu paljon?

    Comment by ylimuuli — 7.1.2009 @ 6.42

  7. Mirka, terminologiautelus iski: mikä on kuoreton makkara jos se ei ole makkara? Terriinikö myös?

    Comment by ari — 7.1.2009 @ 20.26

  8. IMO kuoreton makkara ei ole makkaraa, koska makkara valmistetaan kuoreen. Terriini taas valmistetaan yleensä suorakulmaiseen vuokaan ja kypsennetään vesihauteessa. Miten valmistetaan kuoreton makkara? Jollain koneella? Olen joskus maistanut nk. kuoretonta nakkia, ja myöskään maistamishavainnon perusteella en lukisi makkaran jaloon kastiin. Makkarake?

    Comment by Mirka — 8.1.2009 @ 13.21

  9. OT, Tuo keskustelu saattaisi kiinnostaa Muulia ja Lihansyöjää: (Se on eksynyt aika kauas alkuperäisestä aiheestaan): http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=17&t=37080&start=0

    Comment by Mirka — 8.1.2009 @ 14.13

  10. Ei nyt edes liity ruokaan tämä, mutta pakko laittaa linkki uutiseen, jossa rohkea muuli pelasti emäntänsä hengen:
    http://www.kaleva.fi/plus/Sankarimuuli_pelasti_em%C3%A4nt%C3%A4ns%C3%A4_tulipalosta_773756+0

    Että ei oo ihan turhia noi muulit 🙂

    Comment by Virpi — 8.1.2009 @ 14.28

  11. Voi makkara ja nakki sentään, kuorella ja ilman 😀 Jos joku on joskus valmistanut kuoretonta makkaraa, haastan hänet ilmiintymään ohjeensa kera!

    Mirka, kiitos, se olikin aika mittava. Pääsin vasta alkuun mutta kahlaan, toistaiseksi tuntuu hiukan tennispallo-ottelulta joskin useamman pelaajan. Olen siis vielä aivan ulalla 🙂

    Virpi, OI <3 Muulin sydän sykähti. Lemmikkimuuli. Kuulostaa maailman parhaalta Loulta. Kiitos muulinhännän nostamisesta 😉 Juuri merkitsin muulin toteemieläimekseni Aikuiset ystäväni -kirjaan... Mikä toteemieläin sitten lieneekään 😀

    Comment by ylimuuli — 8.1.2009 @ 18.41

  12. Haa! Koira tuskin onkaan nuuka eli itara, kitsas taikka saita. Nirso se voisi kylläkin olla.

    My work here is done.

    Comment by kielipoliisi — 8.1.2009 @ 21.33

  13. Ei se ole niin nöpönuukaa. 😉 Strutsikoira vaikuttaa tutustumisen arvoiselta kaverilta. Saaristolaisleipä maksapateella mitä ilmeisimmin myös.

    Kuoreton makkara -kurssia odotellessa,
    Rauna
    Kannat kattoon

    Comment by Rauna/Kannat kattoon — 9.1.2009 @ 1.46

  14. Kielipoliisi, et taida tuntea Nelsonia kun epäilet sen itaruutta. Strutsikoira on hyvinkin nuuka herkuistaan, ei mikään antelias apaja. ;-D

    Rauna, koiruus on oikea persoona ja sekin persoona viihtyy saaristossa… 🙂 Ja meilläkin sanotaan aina nöpöksi, mistähän se siiheen nuukaan on tullut :-O Tietäisikö Kielipoliisi?

    Comment by ylimuuli — 9.1.2009 @ 6.29

  15. Kuorettoman makkaran resepti, jonka minä näin, oli sellainen, että kypsennyksen aikana siinä oli väliaikainen kuori – olisikohan ollut kelmua – sehän kuitenkin kestää hiukan lämpöä.

    Comment by ari — 9.1.2009 @ 7.43

  16. Ari: Olkoon, laadukkaasti toteutettuna lieriömäisenä herkkuna hyväksyn makkaraksi! 😀

    Comment by Mirka — 9.1.2009 @ 9.17

  17. Mirka & Ylimuuli: tässä konteksissa (kuoreton makkara, Monkeyfood & Äijäruoka) makkaran on pakko olla lampaanlihamakkara.

    Laitetaanpa ajatus hautumaan, ehkä tästä vielä joskus syntyy jotain.

    Comment by ari — 9.1.2009 @ 13.02

  18. OIIII! Paras koskaan syömäni makkara oli lontoolaisessa Butchers’shopissa käsin valmistettu tuoremakkara: jauhettua lammasta, tuoretta minttua ja mausteita, luonnollisesti luonnon suoleen. Kaikki kohdallaan. Ei mitään ylimääräistä. Siinä. Ekstaasi!

    Comment by Mirka — 9.1.2009 @ 13.09

  19. HUH ratkeshan se! Alko jo kuumottaa.

    Ehdottomasti lammasmakkara.

    😀

    Comment by Ylimuuli Mukkelis — 9.1.2009 @ 21.11

  20. […] perheeni kuuluva Strutsikoira on teille jo tuttu, ajattelin esitellä myös Lihansyöjän. Kas tässä, eksklusiivista […]

    Pingback by MonkeyFood » Meet the Monkeys — 10.1.2009 @ 10.24

  21. Jään malttamattomana odottamaan äijän esitystä! 🙂

    Comment by Mirka — 10.1.2009 @ 14.52

  22. laita se loppu hillo vaikka keittoon… Tässä nyt yksi ajatus ideoinnin pohjaksi…

    Comment by Nelle — 13.1.2009 @ 18.56

  23. hei, toi linkki ei mitenkään alleviivautunut tai mitään. http://siskotkokkaa.blogspot.com/2008/12/punaista-ankkakeittoa.html tommonen linkki siinä on kummiskii…

    Comment by Nelle — 13.1.2009 @ 18.57

  24. Nelle, anpiliivipöl! Eipä ois tullu heti mieleen 😀 Taidan kokeilla esim. linssikeittoon 😉

    Comment by ylimuuli — 13.1.2009 @ 20.43

  25. kokeile vaa. tai sitte jonku possun fileen marinointiin vois kans olla jännä? 🙂

    Comment by Nelle — 13.1.2009 @ 21.01

  26. Lammasmakkara testattu. Kuvaus Äijäruokaa-blogissa Femiininisessä ketjussa.

    Comment by Mirka — 19.1.2009 @ 10.09

  27. […] joudun kertomaan, että Apinakeittiön kultasydämisin karvakasa ja armoitettu esitiskaaja, Strutsikoira, nukkui pois lauantaina 14 vuoden iässä. Hän pursui iloa kaikkien tuntemiensa elämään ja eli […]

    Pingback by MonkeyFood » Surullisia uutisia — 5.11.2013 @ 20.57

RSS feed for comments on this post. TrackBack URL

Leave a comment

Powered by WordPress