Koska kalakeitto oli kaikki mitä kuumeinen mieleni sai pinnistetyksi mieleensä kun mietin, mitä ihmettä tekisi mieli syödä (kun ei oikein tee mieli mitään), ryhdyin päivän parempana hetkenä puuhaan ja tuloksena oli aika epäortodoksinen, mutta kylläkin hyvä soppa. Lueskelin pohjiksi vähän reseptejä muista kokkiblogeista ja sovelsin sen mukaan, mitä kaapeista löytyi. Kokonaisuus muodostui jokseenkin tällaiseksi.
- purkki valkosipulilla maustettua tomaattimurskaa
- kasvislientä
- pari porkkanaa
- iso sipuli
- kourallinen punaisia linssejä (perunat olivat itäneet)
- 200 g pakasteseitä
- ropsaus katkarapuja
- chiliä, suolaa, mustapippuria, kuivattua tilliä, sokeria
- raejuustoa päälle
Liemet tulelle ja pilkotut systeemit perään. Sitten kaikki muu ja keitellään, kunnes porkkanoiden kypsyysaste on itselle sopiva. Ruokaillaan raejuuston kera ja mahdolllisuuksien mukaan ruisleivänkin. Tunnetaan, kuinka oma ravitsemustila kohenee tästä juurevasta perusruoasta ja lämmitellään keittoa seuraavanakin päivänä lounaaksi.