Tämän porkkanakakun ohjeen olen postannut jo aiemmin ikään kuin itselleni säilöön, nyt nappasin kuvan kun valmistin patenttikakkua jälleen aamulla päiväiseen kyläilyyn. Mehevä kakku kohtasi jälleen menestystä ja on kyllä erinomainen perusvarma resepti, helppokin.
Ohje löytyy täältä, lisäsin taikinaan jonkin verran hasselpähkinää rouheena ja rouhin sitä vielä päällekin.
En tiedä olisko tässä nyt sellanen viritys, jonka voisi ihan perustellusti laskea cross-kitcheniin. Jos samaan ruokalajiin mahtuu tortilla, sushi-inkivääri eli gari sekä raejuusto ja kokonaisuus on koottu pitsan tapaan, ei se liene ainakaan suomalaista perusruokaa. Rucola olisi varmaankin kannattanut lisätä ruokaan vasta uuninuketuksen jälkeen eikä ulkonäkö muutenkaan päätä huimaa, mutta kyllä vain, apinan suu napsaa tämän tahtiin!
Pitsa
Sekoita tomaattipyreeseen murskattu valkosipulinkynsi, hiven öljyä ja mausta oreganolla. Levitä tortillalle. Täytä tortilla pitsatyyliin aineksilla, pilko oliivit ja gari. Lykkää uunin kuumuuteen, asteita saapi olla reilusti kun minkään ei tarvitse kypsyä. Vaikka grillivastuksella tekisit, nopeasti tulee valmista. Poista uunista ja lisää rucola. Pistele poskeesi ihanan suolainen letukka, jota inkivääri suloisesti maustaa.
Jälkiruoaksi sekoitin purkin Ehrmannin rahkaa ja ainakin 100g hieman sulaneita pakastepuolukoita. Makeutin epäortodoksisesti makeutusaineella ja kuvauksen jälkeen vielä höystin reilusti ruisleseillä. Vatsa on täysi ja makuhermot tyydytetty. Kelpaa lähteä viettämään viimeistä iltaa ennen hermoja koettelevan jännittävää vaalipäivää.
Tätä salaattia mieleni on tehnyt kokeilla siitä saakka, kun näin sitä Köyhissä ritareissa valmistettavan. Tänään ryhdyin puuhaan, joka ei siis ole kovinkaan valtava, ja kylläpä kannatti. Pelkästään mielettömän upea väri, joka paljastuu kypsennettyjen paprikoiden kuoren alta on näkemisen väärti. Köyhien ritareiden ohjeessa salaattia tehdään kolminkertainen määrä ja sen annetaan maustua pidempään, mutta tästä riitti kahdelle eikä puolen tunnin maustumisaikakaan ollut liian vähäinen.
Huvipuistosalaatti
Kuumenna uuni 220-asteiseksi ja grillaa siellä halkaistuja ja siemenistä tyhjennettyä paprikoita kuoripuoli ylöspäin, kunnes kuoret alkavat mustua ja kupruilla. Ota paprikat uunista ja lykkää ne lämpimänä muovipussiin. Paprikoiden hieman jäähdyttyä poista ne pussista, kuori ja ihaile väriä. Suikaloi paprikat ja mausta lorauksella valkoviinietikkaa ja oliiviöljyä sekä suolalla. Siirrä jääkaappiin maustumaan vähintään hetkeksi ja mielellään vaikka seuraavaan päivään.
Meri-Tuuli laittoi joukkoon myös yhden valkosipulinkynnen, jonka itse tällä kertaa ohitin ruokailun jälkeiset treenit huomioiden. Painiminen on mukavampaa ilman turhan vahvoja odyyrejä. Kuvassa paprikat lekottelevat salaatti- ja rucolapedillä, alla joukko on täydentynyt grillatulla kanalla ja suolapähkinöillä. Todella hyvää.
Ps. Lupaan muuten piankin uudistaa blogin kategorioita, tällä hetkellä osa postauksista hukkuu eikä niiden jäljittäminen ole edes minulle helppoa. Tämä tuli mieleeni nyt, sillä en keksi huvipuistosalaatille sopivaa lokeroa lainkaan.
Olen jo pidempään suunnitellut Pakkopullasta löytyvän Kahvikissan lempipullan leivontaa, jossa siis osa nesteestä korvataan vahvalla kahvilla, ja yhdistin tänään pullakokeilun ainaisiin lupailuihini viedä luokkakavereille lämpimäisiä. Taivaallista pullaa! Tässä yhdistyvät rakkauteni kahviin ja korvapuusteihin ja sisäinen pullahiireni juhlii. Kyseessä on myös debyyttini pitkon leipojana, suurkiitos Pakkopullan erinomaisille kuvitetuille ohjeille.
Valmistin puolikkaan taikinan, tässä vielä ohje pienin modifikaatioin.
Pullataikina
Aloita sekoittamalla keitetty kahvi maitoon ja murenna siihen hiiva. Lisää muna, sokeri, suola, kardemumma ja muskotti. Alusta jauhot taikinaan ja lisää loppuvaiheessa sulatettu voi. Jätä kohoamaan liinan alle vedottomaan paikkaan.
Vaivaa ilmakuplat pois ja leivo joko tavan korvapuusteiksi tai puustipitkoksi. Kaulitse taikina siis levyksi ja levitä levylle n. 50 pehmeää voita, hienoa sokeria sekä reilusti kanelia. Anna valmiin leivonnaisen kohota niin kauan kuin jaksat odottaa; itselläni kävi pieni aikataulukömmähdys ja pitko sai kohota melkein kaksi tuntia. Vaan mitä kummaa! Pitko oli kokenut paitsi tajuttoman laajenemisen, myös lopputulos oli kuohkeaakin kuohkeampi. Malta siis kohottaa.
Lämmitä uuni 175-200 asteeseen. Voitele pitko munalla ja ripottele päälle esimerkiksi raesokeria ja hasselpähkinärouhetta. Paista pitkoa alimmalla tasolla n. 20 minuuttia. Korvapuusteille kelpaa kuumempi uuni, n. 225 astetta.
Luulen, että oli parasta koskaan syömääni pullaa. Vähintäänkin parasta itse leipomaani. Suunnitellun viipaleen sijasta söin kolme ja kiireesti pussitin loput huomisiksi vietäviksi, etten valvo koko yötä kofeiinin yliannostuksen vuoksi. Hasselpähkinä sopii todellakin erinomaisesti tähän kokonaisuuteen.
Koska vihdoin päähäni pälkähti, että kuvata voi muutakin kuin valmistettuja ruokia, ja että postata saan mistä huvittaa, niin tässä nyt ensi hätään. Saanko esitellä, ensimmäisenä suuri rakkauteni tumma suklaa. Kalev on näistä jo tyhjä, Lindt hupenee palan päivävauhtia ja Maraboun kannoin juuri kaupasta kotiin.
Seuraavaksi valokeilaan pääsevät rakkaat tomaattini, jotka ovat luonnollisesti suomalaisia ja joita piisaa aina vadin täydeltä. Tavallisimman aamupäiväevääni (nautitaan aamupalan ja koululounaan välissä) muodostavat kypsä tomaatti, kalkkunaleikkeet sekä mantelit.
Hedelmiä en juuri voi nautiskella kroonisen vatsakatarrini vuoksi, varsinkaan hapokkaita, mutta kun sairastin viime viikon annoin itselleni eriluvan sortua hedelmiin.
Pastanjauhajien kommenttiosiossa oli puhetta vanilja-aromista. Tässä oma aromivarastoni, josta on muutoissa johonkin kadonnut karvasmanteli! Jahka saan sitä taas hankituksi, listalla ovat masariinit.
Koulukaverini ilmoitti saapuvansa tunnin päästä visiitille, joten kaivoin vanhan luottoreseptin esiin. Korvasämpyläohje on mainion sympaattisesta kirjasta Saa Vaivata, jonka muutkin ohjeet ovat kokeilun arvoisia. Vielä en ole leiponut kirjan koko suolaista osiota läpi, mutta lähestulkoon!
Ohjeesta tulee n. 15 sämppää
Täyte
Hienonna sipulit ja kuullota pannulla pehmeiksi. Lisää tomaattipyree ja mausteet ja jätä kannen alle hautumaan. Valmista sämpylätaikina
Taikina
Kuumenna desi maitoa kiehuvaksi ja sulata siihen liemikuutio. Lisää loput nesteet ja sitten hiiva ja ruisjauhot. Lisää vehnäjauhot vähitellen ja lisää lopuksi rasva, vaivaa kimmoisaksi. Anna taikinan kohota puolisen tuntia liinan alla. Kaulitse kohonnut taikina isoksi levyksi (n. 50x40cm) ja levitä sille tomaattitäyte. Rullaa taikina pötköksi ja leikkaa siitä 15 kolmiota. Nosta pellille ja paina kärjet alas aivan samoin kuin korvapuusteissa. Kuumenna uuni 225 asteeseen ja paista sämpylöitä n. vartti. Erinomaisia!
Jo piti käydä revanssiin tuon muffinssiasian kanssa ja esseen kirjoittamisen lomassa kaivoin siis jauhot esiin ja poimin puolukat pakkasesta. Perusohje on jälleen tuo sama Ainsleyn patentti, jolla leivoin muffinssini viimeksikin, tosin vehnäjauhoja paikkaa sämpyläjauho. Porkkana on edelleen karkeana raasteena joukossa, ja sille teki seuraa mantelimassa samassa muodossa, osana taikinaa. Lisäksi hain nyt sitä hapokkuutta tai särmää puolukoilla, joista en ole koskaan itse oikein välittänyt enkä varsinkaan käyttänyt niitä ruoanlaitossa. Vahingosta viisastuneena en viritellyt nyt sydämeksi minkäänlaista soosia, vaan vuolin ohuen mantelimassaviipaleen jokaiseen.
Ja kun tuloksena oli kuusi kosteaa, maukasta ja kaunista muffinssia, voiko sitä leipuri enempää pyytää?
Jotain taikinaista piti eilenkin päästä käpelöimään, mutta kun kunto oli mikä oli, niin lähdin ihan matalan kynnyksen tuotteesta eli rieskoista. Porkkanaa piti sitten tähänkin tuupata ja moneenhan siitä on. Muusi oli Mummon pussista, kun sellainen löytyi hyllyjen uumenista.
Laita uuni kuumenemaan 275 asteeseen. Keitä porkkana kypsäksi ja murjo summittaisesti haarukalla. Sekoita muusiin. Lisää loput aineet ja tarvittaessa ohenna taikinaa maidolla. Levitä taikina leivinpaperille märin käsin joko kahdeksi isoksi rieskaksi, neljäksi pienemmäksi tai sitten yhdeksi ison levyksi, kuten minä teen. Taikina ei saisi olla senttiä paksumpi. Pistele haarukalla. Lykkää uunin armoille ja kiduta n. 15-20 min. uunin tehoista riippuen. Nauti tuoreena.
Koska kalakeitto oli kaikki mitä kuumeinen mieleni sai pinnistetyksi mieleensä kun mietin, mitä ihmettä tekisi mieli syödä (kun ei oikein tee mieli mitään), ryhdyin päivän parempana hetkenä puuhaan ja tuloksena oli aika epäortodoksinen, mutta kylläkin hyvä soppa. Lueskelin pohjiksi vähän reseptejä muista kokkiblogeista ja sovelsin sen mukaan, mitä kaapeista löytyi. Kokonaisuus muodostui jokseenkin tällaiseksi.
Liemet tulelle ja pilkotut systeemit perään. Sitten kaikki muu ja keitellään, kunnes porkkanoiden kypsyysaste on itselle sopiva. Ruokaillaan raejuuston kera ja mahdolllisuuksien mukaan ruisleivänkin. Tunnetaan, kuinka oma ravitsemustila kohenee tästä juurevasta perusruoasta ja lämmitellään keittoa seuraavanakin päivänä lounaaksi.
Maaliskuun porkkanahaaston tuloksena olen pyöritellyt pääni puhki porkkanaisia sovelluksia salaateista leipiin ja pannukakusta elävän ravinnon kakkuun. Pohtimisiini on sisältynyt toive jääkaapissa makaavan mantelimassan jämäpötkön hyödyntämisestä. Koska jostain oli lähdettävä liikkeelle, kokeilin ajatusta muffinsseihin. Pippurimylly teki niin hyvää työtä kehuessaan Ainsleyn reseptiä Pastanjauhajien suuressa muffinssitestissä, että otin sen kokeiluun. Ja kyllä kannatti. Koskaan eivät ole muffinsini olleet yhtä rapeakuorisia ja kohonneita!
Tässä vielä perusohje Ainsleyn/Pippurimyllyn mukaan.
Kuivat aineet
Kostukkeet
Sekoita siis kuivat aineet omassa kulhossaan ja märemmät omassaan, yhdistä juuri ennen uuniinmenoa varovasti nostellen, ei vatkaten. Ohjeesta tulee 12 suurempaa (amerikan) muffinssia. Itse tein puolikkaan taikinan, kananmunaa en tosin alkanut keskeltä katkoa, ja määrä riitti täydellisesti kuuteen muffinsiin.
Haluamasi pähkinät, hedelmät, marjat tms. lisätään kuivemmat kuivien aineiden joukkoon ja kosteammat nesteisiin. Pippurimyllyn banaani-pähkinä kuulosti mahtavalta. Oma täytekokeiluni ei nimittäin sujunut ihan niin hienosti. Raastoin joukkoon ison porkkanan ja pilkoin n. 30 g kuivattuja taateleita. Nämä ok. Sitten yritin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja ensimmäistä kertaa valmistaa täytettyjä muffinsseja. Niinpä siis täytin nämä porkkana-taateli-muffinssit (lusikallinen taikinaa muffinsvuokaan, täytettä, toinen lusikallinen taikinaa päälle) seoksella, johon raastoin sitä ihanaa mantelimassaa. Sotkin massan pieneen määrään vaniljarahkaa, jonka jälkeen vielä loivensin ällöyttä tavallisella maitorahkalla ja maustoin.
Jo täyttövaiheessa tajusin, että täyte on ihan liian löysää. Annoin silti mennä, mutta tulos oli arvattava; täyte on mussinffeissa lähes erottumattomana osana taikinaa, ei kosteana yllätyksenä keskellä tuotetta… Mantelimassa maistuu kuitenkin paikka paikoin ja vieläpä hyvältä, eli jatkan tuotekehittelyä leipomalla massan suoraan taikinan joukkoon ensi kerralla. Ehkä myös vaihdan taatelit johonkin kirpeämpään, puolukkaa näkee ainakin usein yhdistettävän porkkanaan. Saisi vielä vähän särmää näihin ennen kisapostausta! Jos näistä nyt sellaista tulee, kiero kokinmieli saattaa siirtyä jo seuraaville urille.
Powered by WordPress
