Koska kaupasta tarttui mukaan retikka, kotikeittiössäni täysin uusi tuote, piti taas vähän harrastella reseptimetsästystä. Aika nopeasti löytyi sopivalta kuulostava raastesalaatti sengiri-daikon no sunomono eli retikkainen raaste Maku-lehden ohjeista. Aasialaisvivahteiset maut ovat kovasti makuuni, mutta toistaiseksi olen luonut sellaisia itse vasta vähän.
Retikkaraaste Maku-lehden mukaan
- puolikas kurkku
- pari porkkanaa
- puolikas valkoinen retikka
Awasezu-kastike
- 3 rkl väkiviinaetikkaa
- 2 rkl sokeria
- 1 rkl soijakastiketta
- seesaminsiemeniä
Veistele kasvikset tulitikunkokoisiksi ohuiksi tikuiksi, kyseessä lienee sama aiemmin maniokkimojon kanssa esiintullut menetelmä julienning. Apuna voi käyttää juustohöylää, raastimen isointa terää tai sitten edetä ihan vain kokkiveitsen kera kuten minä. Ensi kerralla tosin ajattelin käyttää höylää.
Sekoita kastike ja kaada se suikaloiduille vihanneksille. Siirrä jääkaappiin maustumaan ja nostele salaattia aina välillä, jotta liemi pääsee tasaisesti kosketuksiin suikaleiden kanssa. Siemenet pehmenevät ja turpoavat, suikaleet mehevöityvät ja maustuvat. Valmis! Tämä jää oman keittiöni vakiolistalle.
Retikkaraasteen kanssa tein supernopeaa halloumikanaa, joka meni tomaattikastike-kesäkurpitsa-herkkusieni-pedillä uuniin, kevyellä parmesanhunnulla. Tomaattikastikkeen valmistin Pastanjauhajien ohjeella ja sitä on vielä jäljellä muihinkin kokeiluihin.
Halloumikana kahdelle
- 2 broilerin rintafileetä, kypsennettynä
- puolikas kevyt-halloumi
Tästä ei ruoka helppone! Huuhtele halloumi ja painele kuivaksi liian suolaisuuden vähentämiseksi (normihalloumi ei ole aivan niin ökysuolaista kuin kevyt). Viipaloi broilerinfileet ja halloumi, asettele kauniiseen vuorojärjestykseen ja tuikkaa uuniin joko pidemmäksi aikaa n. 200 asteeseen muiden elementtien vaatiessa kypsennystä, tai valmistaessasi pelkästään tätä suoraan grillivastukselle alle hetkeksi kuumenemaan ja väriä keräämään. Se on siinä. Sikahyvää!
Retikka on muuten englanniksi black radish.
Kanan ja halloumin combo on vielä meikämandoliinon keittiössä polkematonta maastoa, kiitos vinkistä!
Miltäs nyt tuntuu, kun retikkaneitsyys on mennyt 🙂
Comment by Välispiikki — 17.5.2007 @ 15.17
No kyllähän se aluksi teki vähän kipeää, kun oli jätettävä tällä kertaa sitten monta vanhaa ja tuttua sulhoa vihannestiskiin lehdellä soittelemaan, mutta pakkohan se on myöntää että retikka osaa asiansa. Vakavasti luulen, että meidän juttu on muutakin kuin pelkkä hetken ihastus, tosin ajattelin heti alkuunsa ulottaa sorkkani myös retikan japanilaiseen sukulaiseen daikoniin. Lienetkö koskaan törmännyt tähän charmööriin?
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 17.5.2007 @ 21.19
Olipa hyvää tuo retikkaraaste, erinomaisen maukas kastike. Seuraavalla kerralla taidan käyttää tavallista raastinta, voisi olla vieläkin mehukkaamapaa. Kiitos hyvästä ohjeesta!
Comment by katriina — 22.5.2007 @ 17.57
Hauska kuulla että maistuu! Juu itsestäkin tuntui, että mitä ohuemmaksi suikaleet saisi, sitä tehokkaammin kastike pääsisi oikeuksiinsa. 🙂
Comment by ylimuuli — 22.5.2007 @ 18.15