Kun olin neljännellä luokalla ala-asteella, matkustimme perheeni kanssa Lontooseen pariksi viikoksi. Tuttavaperheemme asui silloin kyseisessä kaupungissa muistaakseni Thamesin varrella, ja se oli hyvä syy tutustua sateiseen, mutta mielenkiintoiseen kaupunkiin. Omat kiinnostukseni kohdistuivat eritoten Karhuherra Paddingtoniin (uninalleni on nimeltään Unsku Uninalle Pädäri Paddington) sekä ratsastusretkeen Hyde Parkissa.
Mieleeni jäi kuitenkin joitakin ruokamuistoja, joita edelleen hellin yhdessä perheeni kanssa. Yksi niistä on Eton Mess, johon tutustuimme Hyde Parkin Tearoomissa jonakin kauniina iltapäivänä. Suussasulavan kuohkea annos mansikoita ja jotakin kermaista ei ole koskaan maistunut niin hyvältä! Kotiin palattuamme perinteinen mansikat ja kermavaahto nimettiin Eton Messiksi, ja sitä nimeä kesäinen annos kantaa vielä tänäkin päivänä. Jamien kirja esittelee version, johon tulee kerman lisäksi marenkia ja mansikoiden ohella vadelmia, mutta meille Eton on aina yksinkertaisuuden ylistys ja kesämakujen ihanin juhlistus.
Palasin juuri vierailulta vanhempien luota, josta jäi rinkan, pestyjen pyykkien, pelikorttien ja parin maton lisäksi matkaan, kyllä vain, Eton Mess. Se pisteltiin mahaan talteen parhaassa seurassa ja sain vielä Aino-jäätelöpurkillisen mansikoita mukaani. Nekin talletin jo. Ei voi olla liian varovainen, kun on kyse arvotavarasta.
