Sienirisottovillitys on näin syksyn tullen vallannut ruokablogit ja ainakin kiljoona kokkia on mestaroinut oman versionsa. Olihan sitä risottoa saatava pöytään Apinanruokalassakin ainakin kerran vuoteen. Risotto kääräistiin Pastanjauhajienkin juuri mainitseman Perjantairesepti-blogin ohjeen pohjalta voilisällä ja ilman parmesaania viikonloppuna mökiltä mukaan pakatuista suppilovahveroista ja kantarelleista. Koska risottoa on tosiaan ollut tarjolla haasteruokana ja muutoinkin, tässä vain nopea välipostaus ja ohje.
Sienirisotto
- sipuli
- 3 dl risottoriisiä
- 1 dl valkoviiniä
- n. 5 dl kanalientä
- n. 50 g voita
- suolaa, pippuria
- reilusti sieniä (meillä oli ainakin 3 dl paistettuna)
- tuoretta persiljaa
Pilko sipuli ja paista sitä voissa hetki. Lisää riisi ja kuullottele sekoitellen. Lisää valkoviini ja anna kiehahtaa. Laske lämpötilaa ja lisää tästä eteenpäin kanalientä aina, kun edellinen on haihtunut. Säilytä mieto lämpö ja sekoittele ahkerasti, ettei risotto pala pohjaan. Kun kaikki liemi on lisätty (n. 20min.), lisää sienet ja mausta. Tarkasta riisin kypsyys, ja anna sen jäädä hieman tahmaiseksi ja kosteaksi. Lisää joukkoon vielä reilusti tuoretta persiljaa. Tarjoile heti!
Onpas oikeaoppista risoton valmistamista. Harvoinpa sitä kotona jaksaa riisejä tuohon malliin keitellä. No ehkä joskus kuitenkin. Kyllästyminen riisiä kohtaa on sitä paitsi edelleen hyvin suuri, joten ei täysin innostu.
Mutta sienet ja suppilot innostaa aina. Taisikin viikonloppu olla lähes virallinen ruokapolkkaajien sieniviikonloppu.
Näinpähän hirvenkin. Möllötteli pellon laidalla ja katseli ohitse kulkevaa porukkaa. Säyseä oli onneksi, eikä ajanut minua puuhun tällä kertaa. Naamioiduin possuksi ja konttasin nelijalkaa ohitse päästelleen grii-ääniä. Ei sekään ihan normaali kaveri ollut, sillä hetken touhujani katseltuaan alkoi nauraa ja sanoi vuh vuh.
Comment by polkkapossu — 2.10.2007 @ 14.36
Kylläpäs se kokkisetä siellä jorisee kaiken nähneenä, jaksaahan sitä risottoa keitellä kun on ehkä kolmas kerta elämässä 😀 Mutta ymmärrän, ymmärrän.
Sienissä on potkua tosiaan! Niiden viehätystä lisää vielä jonkinlainen atavistinen hunter-gatherer-tunne kun on ruoat oman maan metsistä.
Hirvet on hivenen jänniä, itse olen törmännyt metsälenkillä ja ollut vähän säikkynä. Onneksi ovat usein armeliaita, kuten sinunkin naurava Säyseäsi. Eikö se ole muuten vähän tårta-på-tårta kun Possu naamioituu possuksi?
Menneellä kolmen viikon turneella oli muuten kovasti puhetta tanskalaisten ja englantilaisten kanssa siitä, mitä eläimet missäkin maassa sanovat. Nehän juttelee muualla ihan mitä sattuu! Mutta suomalainen kukkokiekuu herätti hilpeyttä ja oli muidenkin mielestä paras imitaatio tunkion herrasta.
Comment by ylimuuli — 2.10.2007 @ 16.55