Monkeyfoodissa on pidellyt muutaman päivän hiljaiseloa, kun lakas läptoppini sai slaagin ja pidättäytyy nykyään toiminnasta. Kummallisen muotopuolisen olon saa aikaan tämä hissukseen oleilu, ihan kuin koko ruokaskene olisi hiljaa. Totuus on tietysti toinen, ruokaplokimaailma syö silloinkin kun ei itse ole katsomassa. Onneksi, pysyypähän voimissaan.
Tuli silti pakottava tarve tulla sanomaan terve, että täällä ollaan vieläkin, plakkarissa monta kokeiltua ohjetta ja kuvaa, toivottavasti eivät ikuisiksi ajoiksi kadonneina koneparkani sisuksiin. Ainakin voinen muistuttaa Maaliskuun kirjallisesta ruokahaasteesta, johon odotan kieli ja lukulista pitkällä ensimmäisiä osallistujia. Haasteruokahan voi olla vaikka Mummo-ankan mustikkapiiras! Tai pinaattia suoraan purkista (arvaa kuka), tai Kermakaljaa, tai Tuulen varjon Sugus-pastilli, tai Stalinin lehmien eestiläinen herkku, tai Papillonin langustini, tai korvikekahvia, pettuleipää ja pihlajanmarjoja.
Sarasvatin hiekoissa muistaakseni nautittiin ainakin intialainen ateria. Tiina-kirjoissa syötiin monenlaista, muistan parhaiten linnit, jotka Tiina jotenkin mokasi vastaavalla tavalla kuin Vihervaaran Anna jonkin sopan, vai mikä lie oli. Jännittävää, miten ruoan ja syömisen kuvaaminen sanallisin keinoin on toisinaan vaikuttavampaa kuin sen näkeminen. Juusto ei esimerkiksi koskaan näytä niin hyvältä (vaikka pirun hyvältä näyttääkin) kuin mielikuvissa, joihin se on istutettu kimpaleesta lohkaistuna siivuna. Etenkin tilanteessa, jossa päähenkilöllä on sudennälkä. Sääli, että nykyään luetaan vähemmän kuin ennen. Itse rakastan kaikkia kirjamuistojani, joita syntyy vähitellen lisää, ja lisää, ja lisää… Kirjat eivät lukemalla maailmasta lopu. <3
Muistan, kun Tiina mokasi linnit ja hernekeiton. Hänen piti laittaa hernekeitto tulelle ja linnitaikina kohoamaan, ja ilmeisesti myös jäädä vahtimaan niiden valmistumista. No, Tiinapa lähti sitten kuitenkin ulos (hiihtämään?), jolloin hernari paloi pohjaan ja linnitaikina kohosi yli äyräidensä, ja äiti joutui siivoamaan kaiken. Tästä mokasta Tiina varmaankin rankaisi itseään virkkaamalla muutaman rivin pitsiä. Virkkaushan oli kamalinta, mitä Tiina tiesi.
Itse asiassa olisin osallistunut hernarilla ja linneillä tuohon haasteeseen, jos mulla vain olis blogi. 🙂
Comment by Matleena — 9.3.2008 @ 12.13
Matleena: hernekeittohan se tietysti oli ja tiinamaisesti lähti muihin kokkaamista reippaampiin puuhiin; juuri siksi itsekin niin samastuin; kokkaamiseen olen mieltynyt vasta vanhempana: (koneeni näppis on muuten rikki; siksi välimerkit on ihan miten sattuu ja blogaushiljaisuus jatkuu): Aika ihanaa jos olisit tehnyt tiinat; sääli ettei sulla VIELÄ ole blogia: ja pitsinvirkkuu! i feel for tiina: itse olen myös suuri käsitöiden vihaaja 😀 ihanaa kun on samoja kirjamuistoja:
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 9.3.2008 @ 21.21
Aiheesta syvemmin kiinnostuneille:
http://www.hum.utu.fi/oppiaineet/kotimainenkirjallisuus/kattaus.html
Comment by vap — 10.3.2008 @ 15.55
Muista sitten Mukkelis
että kun vaihdat joskus uudempaan koneeseen
niin jätä se vanha varalle.
Kas kun koneet menee rikki kuiteskin.
Siis ei Jos vaan Kun.
Mulla on 19 konetta.
Luulis riittävän varoiksi…
Heh!!!
Oon friikki, myönnän sen…
Ja mitenkäs se kanelitiedustelu edistyy?
Minähän ostan kanelia (tai kassiaa) puolen kilon erissä…
Kahviin, ruokaan, leipään.
Ja korvapuustissahan taikinan tehtävähän
on saattaa riittävä määrä kanelia makuhermille!
Comment by muumi — 10.3.2008 @ 22.19
Vap, en ollut kuullutkaan moisesta kirjasta! Varmaan pakko metsästää se kirjastosta, kiitos. 🙂
Muumi, 17 kuulostaa aika paljolta, mutta eiköhän tuo yksi jää tänne vielä hengailemaan 😀 Kanelitiedustelu ei ole tuottanut Reilun kaupan kanelin jälkeen mitään tuloksia eli kukaan ei ole vastannut tiedusteluihini. Mutta se nyt ainakin on saletti että Reilua voipi syödä. Taidat olla myös todellinen suurkuluttaja :-O Reilua ei tosin taida saada noin isoissa erissä?
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 11.3.2008 @ 6.33
Heh, pitkät tovit aina tätä blogia silloin tällöin lukiessani olen kuvitellut että ylimuuli on miespuoleinen henkilö…
Sitten näitä ruokahaastepostauksien kirjavalinnoista aloin hieman epäilemään ajatuksiani…Noloa
Comment by Anis — 15.3.2008 @ 17.11
Mulla on nyt luettavana lapin henkinen opus ja kuola vaan valuu kun ne kuvailevat siellä poronlihaleipiään. Oikein muistan miltä se TUNTUU suussa kun haukkaa reiluilla savuporonviipaleilla päällystettyä ohrarieskaa. Ooh…
Comment by Mimmi — 15.3.2008 @ 19.29
Anis, hehehe, mainiota. Blogaaja ei ole oikea blogaaja jos sukupuolesta ei ole ainakin kerran erehdytty ;-D Mutta Tiinat ja neitietsivät paljastavat armotta 😛
Mimmi, no nyt kuola valuu täälläkin! Jokos on jotain työn alla kisaa varten? 🙂
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 16.3.2008 @ 13.36