Olimme viime viikon keskiviikkona Satujataren ja Kulinaarimurulan Välispiikin kanssa ahtamassa itseemme ruokaisia parsaherkkuja Graniittilinnassa samalla kun ahdoimme toisemme täyteen hillitöntä tyttöenergiaa (no sitä maustetyttöjen lanseeraamaa). Illasta voisi lausua paljonkin, mutta lausun nyt vain tästä yhdestä: leipälevite.
Ravintolassa tarjoiltiin ruoan oheen kahden sortin leipää, hurmaavaa saarislaisleivän tyyppistä limppua ja sellaista talon omaa vaaleaa. Känttyjen kera oli tarjolla voihin tehty levite, joka oli aivan taatanallisen hyvää. Analyysimme tuloksena arvioimme, että voihin oli sekoitettu sinapinsiemeniä. Mikä idea! Heti kantoon elikkäs kotikokeiluun. Noh, päätin tyyppailla kamaa vanhaan kunnon ohjeeseen, jossa voista, öljystä ja vedestä tehdään maukas, mutta pehmeämpi ja rasvoiltaan pelkkää voita laadukkaampi levite.
Kaik oli ihan ok, sain levitteen aikaiseksi, mutta kun meinasin lisätä joukkoon sinapinsiemeniä toki maistelin niitä hieman saadakseni asiaan tuntumaa. Tuntumaa sainkin, nimittäin napakkaa suutuntumaa. Siemenet raksuivat suussa, enkä muista Graniittilevitteen raksuneen lainkaan. En tiedä, mitä te olisitte sijassani tehneet, mutta meikäläinen pisti siemenet keittäen. Ja pehmeniväthän ne. Tuntui vain että makukin liudentui samalla… O_O Sekoitin silti jyvät voihin ja suikkasin jääkaapiin jähmettymään. Kun levite oli lepäillyt laakereillaan riittävän kauan, päällystin sillä palan spelttinäkkäriä ja haukkasin. Ja voihan lehmä, eihän se samalta maistunut alkuunkaan. Hyvältä ihan, mutta sinapinsiementen mausta ei tietoakaan.
Edit: Välispiikkipä jo paljastikin kommenteissa oikean vastauksen; voita ja wholegrain dijon-sinappia, siinä se! Yritinkö nyt mennä taas kiertotietä kun oikopolkukin olisi ollut. Plerr. No, sellaista sinappia kaapissa ei vielä olekaan.
(Kysynkin nyt teiltä, onko ideoita, kuinka halutun lopputuloksen voisi saada aikaiseksi? Tai onko jollain mahdollisesti sisäpiiritietoa Linnan levitteestä? Jos on, kaik vaitiolovelvollisuudet mäkkyyn ja paljastelemaan!) Sillä välin tätä levitettä voi valmistaa vaikka valkosipulisena, toimii kuin tauti (<– outo sanonta, jonka alkuperää en lähde arvailemaan). Ohjeen olen aikoinaan bongannut Paula Heinosen luennoilta ja löytyy se näköjään verkostakin.
Pehmeämpi voi
- 100 g voita
- 1 dl öljyä (miel. kylmäpuristettu rypsi- tai oliiviöljy, laadukkaammat oliiviöljyt ovat maultaan neutraalimpia jos vahvasti maistuva puskee mielestä lopputuloksesta liikaa läpi)
- 1 dl vettä
- 1-2 valkosipulinkynttä
- yrttejä
Ota voi huoneenlämpöön ja anna pehmetä. Sekoita tehosekoittimessa öljyn kanssa ja lisää vesi vähitellen tehosekoittimen koko ajan käydessä. Vaihtoehtoisesti voit lisätä tilkan kerrallaan ja hurauttaa aina välissä kunnolla sekaisin, ainakaan omaan blenderiini ei lisätä kesken yhtään mitään. Mausta lopuksi vaikka valkosipulilla ja silputulla persiljalla tai muilla haluamillasi mausteilla. Siirrä jääkaappiin ja anna jähmettyä useita tunteja. En osaa tarkkaan sanoa kauako levite säilyy kylmässä, mutta varmaankin sen pari viikkoa.
Ja vielä toinen levite-/maustevoibongaus! Maku-lehdestä löytyy järkyttävän hyvältä kuulostava wasabi-voin ohje, jota siinä tarjoillaan maissintähkien kera. En lainkaan epäile, etteikö se kävisi moneen muuhunkin. Näin se käy:
Wasabivoi
- 100 g voita
- 2-3 rkl wasabia
- 3 rkl persiljaa hienonnettuna (voinee jättä pois tai korvata)
Sekoita wasabi ja hienonnettu yrtti huoneenlämpöiseen voihin, käytä heti maustevoina (okei, satsi on siihen aika iso?!) tai laita jääkaappiin lepäilemään ja jämimään. Nauti niiden grillitähkien kera tai vaikka piffin päällä, keksi jotain. Itsekin aion keksiä ja kokeilla. Ja muista ilmiantaa keksinnöt! (keksintö –> keksi –> wasabi-macaroni?)
Voe + whole + grain + dijon + mustard = ehanaa 🙂
http://www.consumatron.com/2007/08/maille-old-style-whole-grain-dijon-mustard-73-oz.html
Comment by Välispiikki — 29.4.2008 @ 16.04
Mitä pentelettä, noinko se oli?!! Oonko ehkä daijujen daiju taas. Kiitos kun kerroit. 🙂
Comment by ylimuuli — 29.4.2008 @ 16.18
[…] tuo edellinen postaus sai vähän nolon päätöksen Välispiikin oltua niiiin edellä mua sinappivoin suhteen, saatte […]
Pingback by MonkeyFood » Niin kerta — 29.4.2008 @ 21.29
En mä mitään ruuasta tiedä, teen ja syön vaan. Tunnustan kekä söi kerta kesävoin ja tuubin tavispiparjuurta ihan siinä vaan hyvän leivän kanssa (W. oli silloin vihainen!),D Sitten rahkalevite on hyvää, se vaatii sen – ikävä kyllä – saksalaisen rasvattoman rahkan, joka on tosi tömäkkää tavaraa. Siihen sitten makuja ja yrttejä, melkein kaikki sopii. Käy leivän kanssa, makaryyninkin jne. Olen kovasti kiintynyt siihen itse, nimittäin…
Comment by Polgara — 30.4.2008 @ 9.38
Polgara, en mää sen enempää tiiä, sävellän ja pistelen poskeeni. Ja tääkin olis voinu ahmata kesävoin kurkkuunsa tuollaisin höystein. Rahkalevitettä olen kokeillut joskus tonnikalalla, siis purkki tunaa ja purkki rahkaa sekaisin ja oli ihan hyvää, lieniskin paikallaan kehitellä uudempia virityksiä kun rahkasta pidän kovin. Ja Ehrmanni määrää! Vähempi tömäkämpäähän se on kuin nää suomalaiset, kun siinä on maustamatonta juggee seassa. Armas Ehrmann. Mikäs lienis sun suosikkikombo?
Comment by ylimuuli — 30.4.2008 @ 17.17
Tuo öljy-vesi-voi on niin mahtavaa! Tein sitä joskus ihan pienenä, ja saatoin ehkäpä maustaa American-dippijauheseoksella, koska muistan sen olleen levitteenä aivan järkyttävän hyvää. (Niin. Mikä muukaan sitä hyvyyttä voisi selittää :D.) Jos leipälevitteen tarve taas joskus kasvaa, rupean ehdottomasti väsäämään tätä jälleen.
Comment by Anna — 1.5.2008 @ 17.20
Kotoa voin postata sen rahkajutun, kun ensin laitan ylös mitä teen ;D Mutta tässä ois oikea kesävoin ohje (siis RAEJUUSTOLLA): 2 – 3 kuumaa keitettyä kananmunaa, ei kivikovaksi keitettyä, pari rkl jotakin margariinia tms. rasvaa, 1 – 2 purkillista rae-kais-tiedät-mitä. Kuoritaan kuumat egut, sörssitään haarukalla pieneksi laakeassa isossa kipossa (leivontakulho on erinomainen tähän), isketään päälle rasva (sen olisi tarkoitus sulaa egujen päälle), sekoitetaan. Tässä vaiheessa heitetään päälle rae-kais-tiedät-mikä. Pilpotaan runsaasti dilliä, persliljaa ja ruohosipulia sekaan (valkosipulin varret on hyvejä kans), rouhaisu mustapippuria tai sitruunapippuria sopii sekaan. Suolaa, jos kova tarvis siihen on. Sekoitetaan sopivan rouhevaksi mätöksi. Sopii paahdetun ruisleivän, spelttinäkkärin, keitetyn perunan tai oikeastaan minkä tahansa kanssa oikein hyvin – näin keväällä =D
Comment by Polgara — 2.5.2008 @ 13.14
No niin, muun teelmän puitteissa se rahkapostaus! Oli nimittäin pakko tarkistaa, onko kaapissa Ehrmannia – ja sitähän se. Nimittäin tarina alkaa v. 2000, kun muutin ja lähikauppaan (Alepa!) ilmestyi Ehrmannia halvalla. Etsin jotakin leviteideaa, ei mitään… ei ideoita, ei ajatuksia. Täppäsin mukaan pari purkkia sitä nelikulmaista halpista ja mietin sitten kotona. Juu, yrttejä, juu… Ensimmäinen, käytetyin ja nopein versio: yrttejä mitä kotona on (taviksia yleensä), pätkä purjoa – kaikki silputaan mahd. hennoksi ja annetaan muhia. Syödään leivällä tai minkä kanssa vaan. Toiseen versioon silputaan Liiterin säilöttyä chiliä (kun tuoreita ei aina ole), halpisoliiveja, purjoa ja kurkkua, mausteena mustapippuria ja mikä omasta mielestä tähän kuuluu. Kurkku raastetaan oikein tahnaksi, ei tsatsiki-tyyppiseksi vaan hienommaksi ja irroitetaan siitä vesi tsatsikin tapaan. Sotketaan, nautitaan. Kun puhuit donarista, heti tuli mieleen tuo tomaattimakrillilooda, joka on aina jemmassa. Taidan tällä viikolla tehdä siitä ja Härrasta sotkun tandoorin tuella, ans kattoo nyt. Ehrmann puolustaa kyllä paikkansa missä tahansa. Koostumus on mahdottoman hyvä, samoin maku. Vapise, Valio!
Comment by Polga — 4.5.2008 @ 15.51
Anna, soot ollu luova jo lapsena 😀 Vaikka mihin se katoaiskaan matkan varrella, en oikein tiedä, voiko luovaksi “muuttua” kasvaessaan, ehkä sitä on oltava lähtökohtaisesti. Vaikka kaikkien selfhelppien mukaan sitä voi kai “opetella” ja “vaalia” ja “kehittää”. Enpä tiiä. Dippimausteet voissa tuottanee oikeinki hyviä lopputuloksia ainakin maustevoiks, minkä kanssa sää pistelit sitä sitte? Koulunäkin?
Polgara, kesäraikkulevite! Huumaa. Pian on uusia perunoita ja tuota, kiitos ohjeesta. <3 Samantyyppistä taitaa olla tuo yksi Tonin ja miun patonkilevite, jonka ohje MOnkeyhinkin alkuaikoina kirjoitin, mutta siihen ei tullut munaa vaan creme fraichea tms. Luulisin, että tää on sille sukua ja siis järkkyhyvää.
Ja Härra maistuu kaikessa, purjostakin pidän kovasti. Näitäkin täytyy tyypata. Itsellänikin piisaa tota tomaattimakrillia, toimis varmasti. Yrttejä pitäis kyllä laitella itse kasvamaan kun kaupasta santsattuina tuntuvat aina verottavan lompakkoa vähän liikaa. Vähän aikaa sitten Meri-Tuuli esitteli Köyhiksissä sellaisen kipon, johon kaupasta ostetun yrttipurkin saattoi laittaa ja elättää siinä, mutta en enää muista mikä se oli ja mistä sen sai :-/ Olis ihan ehdoton. Jos tiiät niin kerro het?!
Tsatsikista tuli mieleen että aioli on hyvää. Mut siihen ei taida ehrmanni taipua sentään 😀
Comment by ylimuuli — 4.5.2008 @ 16.50
Ei yrttejä tarvii ruukuissa kasvattaa. Vuosittainen kesäbasilisko ostetaan näihin aikoihin ja vesiviljellään kovamuovisessa bissetuopissa. Eli tuupataan omassa pikkuruukussa silleensä ilman mitään kommervenkkejä (no otetaan se päällimmäinen muovipussi pois kuiteskin) sinne asti kuin menee, vettä 1 – 2 cm ruukun pohjan yli, aina. Kasvaa ja voi hyvin koko kesän. Ilmaista, kun viittii hakea sen stoben jostakin. Noita ruukkuja olen nähnyt erilaisia, en nyt vaan just muista missä. Voi olla työkoneella ylhäällä, kun yhtä kattelin pidempään. Laitan viestiä, jos löydän.
Comment by Polga — 4.5.2008 @ 17.24
Polga, mieletön neuvo! Lähden stobenmetsästykseen, kiitos. Piankos viriää oma yrttimaa täällä. Kunhan muistan huolehtia vesistä, olen vähän epäviherpeukalo, mistä seikasta kasvit aina huomauttelee, rassut.
Comment by ylimuuli — 5.5.2008 @ 5.43
Hi colleagues, good paragraph and pleasant arguments commented here, I am really enjoying by these.
My web page netticasino
Comment by netticasino — 14.1.2015 @ 14.11