[Jotain punaista eli Kampin K-kauppakin myy nykyään punajuurilastuja. Kainiin kuplaisia, kuten huomaatte, eivät valitettavasti silti yhtä hyviä kuin Lontoon vastaavat. Varmaan kuitenkin terveellisempiä. ;-)]
Älkää nyt sitten tulko ovista ja ikkunoista keulimaan, kuinka paljon mainostamani terveellisen ruokavalion oleellisia osia eivät välttämättä ole nämä herkut, sillä kyllä mielenterveyskin tarvitsee osansa. Nämä pähkinälastut sumplailin kasaan kiitokseksi eräälle treenikaverilleni, jonka tarkin kuvaus udellessani lempiherkkuja kuului “pidän kaikista makeista herkuista”. Ei siis johtolangan pätkääkään. Vaan! Ovela muuli on toki aina kuulolla, ja erään viattoman pähkinäkeskustelun tuoksinassa panin merkille, että ko. hlö pitää erityisesti PARAPÄHKINÖISTÄ (joista muuten allekirjoittanut pitää erityisesti myös). Siittä vaan sitten kekua kasaan.
Hyvän pohjaohjeen löysin Finfoodin keittokirjasta, jossa oli ohje pähkinälastuille. Korvasin majoriteetin hasselpähkinärouheesta parapähkyläpalasilla ja tulos on vähintäänkin samperin bueno. Avainasiana kekujen kuumentamisessa on malttaa paistaa ne melkein turhan ruskeiksi, silloin koostumus on jäähdyttyään rapea ja pysyy koossa. Näistä saa helposti myös gluteenittomia korvaamalla vehnäjauhon gluteenittomalla jauhoseoksella.
Parahaat pähkinälastut (n. 30kpl)
- 2 luomumunaa
- 1 dl fariinisokeria
- 50 g voita
- yhteensä n. 160 g pähkinärouhetta eli esimerkiksi 2dl rouhittuja parapähkinöitä ja 1 dl hasselpähkinärouhetta
- 1 rkl luomuvehnäjauhoja
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 tl vaniljasokeria
Uuni lämpenemään 200 asteeseen. Sulata voi ja siirrä jäähtymään. Sekoita pähkinärouheet, jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Vatkaa toisessa astiassa huoneenlämpöiset kananmunat ja fariinisokeri kuohkeaksi vaahdoksi, sekoita joukkoon rasva. Kääntele sekaan pähkinäjauhoseos, vältä turhaa sekoittelua. Nosta teelusikalla läntyköitä leivinpaperille, jätä leviämisvaraa. Näille käy kuten ala-asteaikojen kauralastuille, aakeetalaakeeta piisaa. Paista uunin yläosassa n. 6-8 minuuttia, ole tarkkana! Anna jäähtyä rauhassa. Jäähtymisen jälkeen lastuja on vaikea jättää rauhaan hetkeksikään, että aika pikkasen hyviä ovat.
Mun mielestä herkutkin kuuluvat terveelliseen ruokavalioon, kunhan nyt ei ihan överiksi vedä niiden kanssa ja joka päivä ahmi niitä kilotolkulla. Kokonaisuus ratkaisee, tässäkin asiassa.
Minäkin armastan parapähkinöitä, mutta sen jälkeen en oo niitä hommannut, kun kerran ostin Punnitse & säästästä homeisia sellaisia. Perskules.
Comment by Matleena — 18.5.2008 @ 19.30
Matleena, olen aivan samaa mieltä, mitäs se elämä ilman herkkuja olis! Olkoonkin, että jopa se kaurapuuro voi olla herkkua, kuten raejuustokin. 🙂 Mutta suklaata ja itseleivottuja juttuja ei voi elämässä ohittaa millään hyvällä perusteella.
Inhottava homekokemus, ilmaisitko tapahtuneen puotiin? Täytyy olla siellä silmä tarkkana. O_O
Comment by ylimuuli — 18.5.2008 @ 20.56
Punajuurilastut oli ihan ok. Kaipasivat ehkä hiukan suolaa ja rasvaa. Kaverin kommentti tosin oli “Hyi *****.. onks tää joku vitsi?”. Ei jääty pohtimaan johtuiko eroava mielipide viinietikasta vai punajuuresta 😀
Comment by akonan — 19.5.2008 @ 5.44
Ako, mun mielestä ne ei niinkään maistuneet etikalle… Mutta suolaa ja rasvaa uupu. Varmaan se oli se punajuuren ominaismaku joka ei miellyttäny 😀
Comment by ylimuuli — 19.5.2008 @ 5.46
Hmm maistoin loputkin ja okei, maistuu ne etikaltakin. Se on se suolan (ja ehkä sokerinkin) puute, joka pitää ne alemmassa kastissa.
Comment by ylimuuli — 19.5.2008 @ 5.56
En ilmaissut homekokemuksesta puotiin. Mä oon vähän sellainen kaino ihminen, joka ei uskalla valittaa tai huomauttaa mistään asiasta, vaikka syytä oliskin. Olisivat vielä luulleet siellä kaupassa, että yritän huijata…
Pähkinöissä ja siemenissä on se huono puoli, että sitä hometta ei näe päälle päin, vaan sen voi vain maistaa. 🙁 No, mä kyllä söin urheasti ne kalliit pähkinät, sillä olen myös pihi.
Comment by Matleena — 19.5.2008 @ 8.34
Mä olen ihmetellyt parapähkinäreseptejä, koska oon ollut vakaasti sitä mieltä että ne maistuu lähinnä homeelta. Näistä kommenteista tajusin, että munkin ostamat parapähkinät on saattaneet siis vaikkapa… olla homeessa! 😀
Comment by Anna — 19.5.2008 @ 18.06
Matleena, pähkinähome on ihan ihmehomma, ja sellaisesta on tosiaan vaikea valittaakin joskus mitä ei näe, vaikka tottakai olisivat velvollisia korvaamaan ja varmasti niin tekisivätkin. Itsekään en oo ihan paras valittaja, ja se kaikki vaiva, mikä pitää nähdä kun menee tuotteen kanssa uudestaan kauppaan ja nitkuttaa… Se ei ole mukavaa. Mullekin on joskus sattunut hieman homeisenmakuisia paroja, mutta onneksi vain kerran. Tämä P&S:stä hankittu satsi oli priimaa, onneksi, kun meni lahjaan. 🙂
Anna, haha, ehkä pitää järjestää parapähkinätasting 😉
Comment by ylimuuli — 19.5.2008 @ 21.04
No tehdäänpä tästä lähtien niin, että annatte pilaantuneet tuotteet tänne, niin meikkis menee valittamaan. Ylenmääräistä riehumista on tullut harrastettua viime aikoina mm. verotoimistossa, johon en suinkaan palauttanut parapähkinöitä.
Eipä vaan, kohtuu kaino olen ja. Mutta sille päälle sattuessani rajumpikin kyyti on taattua.
Comment by polkkapossu — 21.5.2008 @ 8.18
Parapähkinäpalautuksia! 😛 Pähkinävero. o_O
Pitäis kyllä alkaa vähän rajummaksi kyyditsijäksi mitä tulee pilaantuneisiin tai epäkelpoihin tuotteisiin, eihän asiat muuten muutu. Mutta niin sitä pitäisi Hesarin yleisönosastollekin kirjoittaa harva se päivä. Huokaus.
Comment by ylimuuli — 21.5.2008 @ 21.29
Olen taas ilonpilaajana liikkeellä täällä. *hämillään* Parapähkinöiden hometta suurempi ongelma on se, että ne sisältävät aivan tajuttomasti seleeniä. Päivän seleenintarpeen saa noin kahdesta (!) parapähkinästä. Parapähkinät ovatkin hyvä seleeninlähde hillitysti käytettyinä, mutta niitä kannattaa todellakin käyttää vain hillitysti, koska liikasaanti on mahdollista ja seleeni on myrkyllistä isoina annoksina. Ruokaohjeissa pitäisinkin turvallisempana parapähkinöiden korvaamista esim. manteleilla.
Comment by Juhana — 22.5.2008 @ 8.37
Juhana, etkä ole ilonpilaaja vaan oivallinen asiantuntija, joka pidät meistä huolta. 🙂 Itse olinkin tietoinen parapähkinöiden seleenipitoisuudesta, mutten siitä, että seleeniä voi saada överinä ja että se on silloin myrkyllistä. Hurjaa. Tiedätkö, minkälaiset määrät ovat jo haitallisia ja minkälaisin seurauksin?
Comment by ylimuuli — 23.5.2008 @ 5.06
Eräs periaatteessa myönteisesti ravintolisiin suhtautuva kirjoittaja arvioi pari vuotta sitten, että 200 mikrogramman päivittäinen seleenilisä (ravintolisänä) olisi jo liian suuri. Hän suositteli 100 mikrogramman suuruista päivittäistä seleenilisää ja hänen perusteensa juuri tuon suuruiseen annokseen olivat mielestäni aika hyviä. Lähinnä ideana seleenin käytössä ravintolisänä on eturauhassyöpäriskin vähentäminen, ja se vähentää ilmeisesti myös keuhkosyöpäriskiä ja se on tärkeää myös sydänlihaksen terveydelle. Em. kirjoittajan tekemän epävirallisen katsauksen valossa rajoittaisin seleenin saannin parapähkinöistä 1-2 parapähkinään päivässä, jos parapähkinöitä syö säännöllisesti. Yhdessä parapähkinässä on keskimäärin 78 mikrogrammaa seleeniä (tosin pitoisuudessa on paljon vaihtelua).
Liian suuresta seleeninsaannista on haittaa esimerkiksi kilpirauhaselle sekä kasvuhormonin ja IGF-1:n metabolialle. Se voi olla myös myrkyllistä maksalle ja haitata immuunipuolustukseen liittyvien luonnollisten tappajasolujen toimintaa.
Kannattaa siis pyrkiä seleeninkin kohdalla optimaaliseen saantiin. Itse syön pari parapähkinää päivässä aina silloin kun muistan. 😉 En käytä seleeniä ravintolisänä.
Comment by Juhana — 23.5.2008 @ 9.08
Mainitsemani lähteet saattoivat kuulostaa aika epämääräisiltä. Asiasta enemmän kiinnostuneille liitän viitteen:
http://groups.google.fi/group/sci.life-extension/msg/533425233d5354a0
Tuossa keskustelussa on mainittu aika paljon asiaan liittyviä tutkimusviitteitä.
Comment by Juhana — 23.5.2008 @ 9.15
Juhana, jahhas, se on sitten otettava tosissaan tuo seleeni, ainakin jos parapähkinä pesiytyy päivittäiseen kulutukseen. Toistaiseksi olen itse pistellyt niitä hyvin kausiluontoisesti, silloin tosin reilusti tuon suosituksen ylittäen. Ja sen olen tosiaan joskus oppinut, että “yhdessä parapähkinässä on koko päivän seleenintarve”. Mutta en tajunnut että se voi käydä omaan nilkkaan. 🙂 Parat on niin hyviä ettei malttais vaan yhdessä kahdessa pitäytyä… 😀
Comment by ylimuuli — 23.5.2008 @ 18.27
Heips! Parapähkinä ei ole pähkinä ollenkaan, vaan siemen. Joten aivan pähkinöille tyypillistä hometta siinä kai ei sitten voi olla. Mutta voihan siemenetkin homehtua.
Comment by Leenu — 24.12.2008 @ 14.57
Leenu, o-ou. Hämääviä nämä mantelit ja maapähkinät ja parapähkinät, jotka eivät mitkään ole pähkinöitä. Onneksi ovat silti niin makoisia! Hetkeen en tosin paroja ole nyt santsannut, johtuen varoituksesta.
Comment by ylimuuli — 26.12.2008 @ 19.52