Pokanpitämiskilpailut eivät oikein ole leipälajini, alkaa hymyilyttää turhan herkkään. Tai nauraa kätkätyttää, kuten Lihansyöjä voi monesti elokuvissa ja esityksissä lievän nolona rikostoverinani istuneena todistaa. Tuokin tuijotuskisan muoto, jossa otsikkona oleva täysin peelo lause pitää vuorotellen toistaa vakavalla naamalla, on aina päättynyt ennätysnopeaan häviööni. Sitten partiolaisvuosieni en ole antautunut vakavikkoturnajaisiin. Sen sijaan omiin vahvuuslajeihini, kuten nopeuspeleihin (esim. läpsy tai se valoja vilkkuva kone) ja sanapeleihin osallistun kernaasti. Kuka nyt ei päteä haluaisi?
Pokanpitokisat tulivat mieleeni liittyen tähän ruokavalion skappauskauteen, jota ehkä joku muukin viettää seuranamme näin syksyn alussa. Täällähän pontimena ovat painikisat, jotka siintävät lähitulevaisuudessa. Onneksi olen niiiiiin hyvä pakertamaan niukkaenergisiä, runsasproteiinisia ja himoherkullisia atrioita. En ymmärrä miten Lihansyöjä onkaan PÄRJÄNNYT ennen minua. Ilmeisesti kuitenkin on.
Tässä patentti-tofusetti, jonka voi näppärästi valmistella ennen harkkoja ja iskeä niiden jälkeen vain uuniin, sekä roheiinirikas jälkkäripiiras, alunperin a la Hermeliini.
Doufu
- sieniä (tässä korvasieniä, kokeiltu myös suppiksilla)
- sipulia
- vihanneksia
- n. 100 g sulatejuustoa (esim. Polar 9% laktoositon)
- maustamaton tofu
- soijaa, hunajaa
Paistele sieniä pannulla, kunnes vesi on niistä kaikonnut. Silppua sipuli ja lisää pannulle, samalla pieni loraus öljyä. Kun sipuli on kuullottunut, lisää loput vihannekset ja lämmittele. Kauho joukkoon sulatejuusto ja maista suola. Kaada setti uunivuokaan.
Pilko tofu miniminikuutoiksi ja paista samalla pannulla kuin edellistä settiä, öljyä voi lisätä hiukan tai sitten ei. Mausta reilulla teelusikallisella hunajaa ja reilulla määrällä soijakastiketta, maista. Kaada tofut uunivuokaan ja sekoita. Kun haluat syödä, paistele uunivuoallista n. 200 asteessa sellainen puoli tuntia. Saakutin hyvää.
Mustikkapiiras podaajalle (tai muillekin)
- 400 g raejuustoa
- 2 luomumunaa
- 4 valkuaista (kissalle kuoreet eli koiralle keltuaiset)
- makeutusainetta
- kanelia
- banaani
- mustikoita
- (vaniljauutetta)
Uuni 200 astetta/kaasu 5. Suraa raejuusto, munat ja valkuaiset sekaisin taikinaksi, mausta makealla ja kanelilla. Kaada öljyllä luikastettuun piirakkavuokaan. Viipaloi banaani ja levitä palat tasaisesti taikinaan upottaen. Ropsaa päälle mustikat. Uuniin n. 20 minuutiksi tai kunnes suunnilleen hyytynyt, anna jäähtyä. Koostumus on hieman rakeinen (tai jauhoinen, kuten Lihansyöjä sanoi), mutta maku hyvä. Seuraksi voi ottaa esim. vaahterasiirappia, hunajaa tai omenasosetta, mutta meillä meni ihan näin. Taas lähempänä mitalia ja mielikin hyvä. Toimii myös pelkällä banaanilla (reilummin) tai omenoilla.
Ou-mai-gaad! Tuo alla oleva mustikkapiirakka kyllä vei sydämmeni. Kummastelin alkutekstin “häh miten piirakka on prodepitoista ja kevyttä”, sillä torttu meni läpi ihan oikeasta mummon mustikkapiirakasta. 😀
Pakko kokeilla tuota heti kotona! Mummolasta kun tuli pakastekaapin täydeltä viime vuotisia mustikkoisia ja olen pitänyt raejuustoa sellaisenaan tosi.. pahana. Ihmettelen kyllä miten tuo kakkusi on pysynyt koossa sellaisenaan? Vaahdotitko valkuaiset koviksi ennen raejuuston lisäämistä vai kuinka?
Tällaisia vähäenergisiä proderuokia olisi ihana kuulla lisää! Ja miksei kummassa teksti olekaan ‘kevyet’-tagin alla ;>
Uuh aah Ylimuuli blogisi on kyllä parhainta kulinäärismiä, mitä netistä löytyy. <3
Comment by Kaffein — 21.9.2008 @ 17.21
Aattelinkin, että olin kuullut Volbeatin nimen ennen jossain. Tulin tänään Lahdesta ja ostin pitkästä aikaa Soundin matkalukemiseks ja eikös sielläkin hehkutettu. No kuuntelin levyn läpi just… toimii!
Comment by polkkapossu — 21.9.2008 @ 17.31
Kaffein, well varoitan, ettei piiras maistu ihan tavan mummon mustikkaiselle ;-D Mutta ihan syömäkelpoista kyllä ja suorastaan herkkuisaa, kun on kaidammalla polulla. En vaahdota valkuaisia, joskus itsekin mietin, pitäisikö kokeilla, mutta eipä tuo sitä vaadi. Helpommalla pääsee kun vaan suraa yhteen. Ja kananmunat ja valkuaisethan pitävät sitä koossa ihan itsessään, toki hiukan jauhoja lisäämällä tulisi vielä “kaakkumaisempi”.
Kevyt-tägi puuttuu ihan löyhän pään ansiosta, en pysy itsekään omien täggäilyideni perässä 😀 Ja vastaavia prodekkaita, mutta niuhoenergisiä piisaa Monkeyssa enemmänkin, en vaan oikein tiedä, kuinka neuvoisin ne kaivamaan esiin. Ainakin tägi “Optimoidut” on joskus viitannut asiaan. Kyse myös vähempihiilarisista. Muhkea ja vähäkalorinen kiitos kehuista, harvoinpa kuulee omia keitoksiaan oikein kulinäärismiksi kutsuttavan! Jeeee. 🙂
Pulkkapossu, niinPÄ. Mitä ihmeen asiaa sulla LAhteen oli? O_O
Comment by ylimuuli — 21.9.2008 @ 19.13
Mä haluun kans tota musssstikkapiirakkaa! Hetitännenyt!
Comment by Ketsuppi — 21.9.2008 @ 21.24
Työ ja huvi 😀 Ja kävin legendaarisessa Ylämummossa, jossa olisit takuulla viihtynyt seuranani kattomassa brittifutista. Niin suuri jalkapallon ystävä muistaakseni oot!
Comment by polkkapossu — 22.9.2008 @ 20.35
Kepsu, joko kokkeilit?
Piipii, takuulla olisin. Oot niiiiiiiiiin hyvää seuraa!
Comment by ylimuuli — 24.9.2008 @ 6.11
Kyllä sinulla riittää näitä ideoita ja tämäkin ihan semmoinen, että täti ihminenkin voisi kokeilla…
Comment by Marke — 26.9.2008 @ 13.06
Marke, pata kattilaa, sie senkin täti-ihminen! Ja Onnelista ja Annelista on opittu, että täti-ihmiset ovat ihan niitä parhaita. t. Tingelstiinan ja Tangelstiinan suurin fani
Comment by ylimuuli — 26.9.2008 @ 17.57