Koska kaikki kuvat ja tarinat on jo julkaistu lukuisissa lehdissä, verkkosivuilla ja -kalvoilla, en kyllästytä teitä kuvilla linnan pirskeistä tai yksityiskohtaisilla otoksilla pikkupurtavista. Sen sijaan kaupustelen jälleen nopeaa tapaa nauttia sushista. Temaki, kuten tiedetään, on käsin käärittävä rullasuushi, jotka tulevat ravintolassa tietysti ihan valmiina. Oman maan i-päivänä patukat on kuitenkin kiva vääntää käsin ja ottaa ihan konkreettista tuntumaa ruumiilliseen työhön. Eihän se iikään ilmaiseksi tullut. Mainioksi ja juhlavan monipuoliseksi komboksi osoittautui seuraavanlainen raaka-ainelataus.
Temaki-kekkerit
- nori-merileväarkkeja, neljännesosiksi leikattuina (puolikkaatkin käyvät, mutta pikkurullat ovat muulinsydäntä lähempänä kuin isot lortot)
- japanilaista soijaa
- wasabia
- gari-sushi-inkivääriä
- sushi-riisiä (maustaa voi valmiilla seasoningilla, jota saa mm. Vii voanista. Ei itsetehdyn liemen veroinen, mutta buenjo.)
- raakaa kotimaista lohta, suikaloituna
- kylmäsavulohta, suikaloituna
- tonnikala-purjo-majoneesi-tahnaa (tee itse)
- uppopaistettuja tofukuoria suikaloituna (saa valmiina Vii voanista)
- porkkanaa ja kurkkua tikuiksi leikattuina
Siinäpä sitä. Sitten vaan merilevä käteen ja torttua rullalle. Sisälle erilaisia yhdistelmiä yllämainittuja ihanuuksia ja wasabilla maustettua soijaa voipi lorotella jo kääröön valmiiksi. Sen lisäksi sitä on mukava dipata, ettei jää suolasta vajarit.
Kun ilta tummenee ja tunnelma linnassa tihenee, on hyvä huolehtia nestetasapainon ohella myös kuidunsaannista. Suomalaista paahdettua ruisleipää, päälle voita tai oivaa, siivu brie-juustoa ja hillosilmä ajavat mukavasti kevyen kotimaisen iltapalan asiaa avain-merkin arvoisesti.
(Ps. Temakin täytteiden jämistä syntyy aiiiivan oivallinen sushisalaatti! Sekoita riisinloput, kalojenjäämät, tofusuikaleet ja muut roippeet porkkanaraasteen ja salaatin sekaan, töräytä joukkoon majoneesia. Mausta soijakastikkeella.)
Itse tehtyä suhsia karppikin haluaa joskus ihan välttämättä. Meillä on pohjoismaalaiskokeellisesti käytetty myös mätitahnaa ja tilliä (joka kasvaa kovin heikosti Japanissa kuulemma.)
Mutta nyt vakavasti: ei soijaa ja wasabia sekaisin. ei koskaan sekaisin. eieieieieiei sekaisin. Saavat kyllä olla samassa dippikupissa, mutta siististi vain vierekkäin. piste. 😀
Comment by Mirka — 10.12.2008 @ 10.54
Ylimuuli, tuollaisia en oo syöny, mut varmaan on hyviä.
Comment by Juhana — 10.12.2008 @ 13.34
Mirka, mitä mitää? Miksei saa sekoittaa?! Varmana sekoitan vastedeskin 😉 Mätitahna ja tilli vois olla ihanat ja jouluisetkin, temakeihinhan voi tökätä vaikka ja mitä. Ja totta puhut, sushiriisi on ehdottomasti paras huonohiilari. Ilman ei voi olla liian pitkään. Siihen kaatuu mun karppihaaveet.
Juhana, varmaan on ja iisejä, syntyy kädenkäänteessä 🙂 Ootko sushia koskaan itse pykännyt? Niin paljon kaikkea muuta jännittävää laittelet.
Comment by ylimuuli — 10.12.2008 @ 16.46
No, nuorena ja tietämättömänä minäkin niitä aiemmin sekoitin. Mutta sitten tuli UMAMI, yksi parhaista ruokakÃrjoista evö ja pisti ojennukseen. Ja totta on: wasabi ja soija sekoitettuna muodostavat hivenen MÖHNÄISEN kokonaisuuden. Makuelämys on vivahteikkaampi, raikkaampi ja kontrastikkaampi kun ne ovat VAIN VIEREKKÄIN. nih.
Comment by Mirka — 12.12.2008 @ 9.51
Mirka, mullakin on Umami kirjastosta kannettuna, täytyy ehkä lukea tarkemmin, jos vaikka tulis käännynnäiseks 😉 Mutta miten niitä käytetään vierekkäin? Dipataan? Hui.
Comment by ylimuuli — 12.12.2008 @ 15.50
Joo, dipataan. Toki ne syömisen kuluessa vähän sekoittuvat, mutta eivät niin homogeenisesti. Wasabin satunnaisempi (ja silloin ärjympi) esiintyvyys luo ikäänkuin hiroshigemaista aaltojen loisketta, jos satuit käymään Ateneumin puupiirrosnäyttelyssä (alkoi tehdä mieli pentele).
Comment by Mirka — 13.12.2008 @ 14.52
Tuolla toivottavasti kuva jota ajattelin http://www.standingwave.org/hiroshige2.jpg
Comment by Mirka — 13.12.2008 @ 15.01
Mirka, aion kokeilla kun noin puolen tunnin kuluttua temakikekkerit alkavat jälleen, ihan kotona tosin ja kahden. 🙂 Kuva on ihana ja ärjyvän ruoan kuvailu visuaalisesti noin on uskomattoman makeeta. Vau. Ruoka on runo, parhaimmillaan. Sähän voisit perustaa ruokablogin, jossa ohjeet olis kuvina ja tankoina. Vai haikuko on ominaisempi?
Comment by ylimuuli — 13.12.2008 @ 20.08
Hejssan! Pieni tarkennus tahi erimielisyys: wasabi ja soija tarjotaan erikseen, mutta kyllä niitä vaan sekoitetaan keskenään. On makukysymys, sipaiseeko esim. sashimiin tujauksen wasabia ja sitten kastaa palan soijakastikkeeseen, vai sekoittaako sen tujauksen wasabia soijakastikkeeseen suoraan ja kastaa kalapalan sekoitukseen. Molempia tapoja olen nähnyt ja kokeillut.
Ja tuo iki-ihana aalto on Katsushika Hokusain, ei Hiroshigen. Upeita taiteilijoita molemmat!
Comment by mi — 13.12.2008 @ 22.23
Mi, kiitos, sain mielenrauhan, sillä kyllä se minun makuuni istuu että sekaisin ovat. Joskin molempi parempi. Oletko asunut tai asutko autenttisessa sushimaassa, kun kuulostat niin varmalta? 🙂
Enkä saanut eilen kokeilluksikaan wasabia erikseen, kun otin soijakipoiksi syvät enkä laakeita, sekaisin menivät enivei, hyvin wasabisattumin!
Comment by ylimuuli — 14.12.2008 @ 10.11
Mi, miksiköhän kuva sitten löytyi Hiroshige-haulla, ja myös kuvatiedoston nimessä lukee hiroshige? Löytyy näköjään se ja sen kavereita myös hokusai-haulla. Outoa vain. (Kai huomasitte aaltojen (maininkien?) välissä uivat veneet!)
Joo siis totta kai minäkin olen nähnyt niitä sekoitettavan. Mutta jokaiseen kunnianhimoiseen ruokakulttuuriin mahtuu näkemyksiä, ja ne ovat usein varsin ehdottomia 😉 -Umami on varsin ehdoton kirja. Vaikka tekijät ovat suomalaisia, he ovat asuneet puolet elämästään Japanissa ja suhtautuvat ruokaan INTOHIMOISESTI. Testasin itse ja päädyin samalle kannalle. (Myös kotijapanilaisemme ovat pitäneet kirjaa hyvin asiantuntevana.)
Comment by Mirka — 14.12.2008 @ 16.45
Juu, japanilaiset osaavat olla hyvin ehdottomia omien ruokatottumustensa suhteen, hauska on seurata miten eri puolilta maata kotoisin olevat vakuuttavat oman tapansa olevan se oikea 😉 Ja toisaalta he ovat hyvin kokeilevaisia ja avoimia, mitä tulee ruokaan. Siis hämmästyttävän avoimia. Nattoonkin joku lisää majoneesia, mitä joku toinen ei missään tapauksessa koskaan tekisi.
Hiroshige-kuvahaulla tosiaan tulee tuo standing wave -kuva, mutta kun sitä klikkaa, päätyy web design -firman sivulle. Fiba siis, olettaisin. Hiroshige on hänkin kuvannut aaltoja, mutta tyyli on toinen. Suosittelen molempia, Hokusaita erityisesti. (Ne veneet ovat hienot siellä aaltojen välissä…!)
Comment by mi — 14.12.2008 @ 18.43
Joo, olinkin epämääräisesti hämmästellyt tyyliä verrattuna niihin Hiroshigen töihin jotka paremmin olen tuntenut. Minuunkin iskee Hokusai nyt tällä hetkellä kovemmin. Mutta hieno näyttely. Päällimmäiseksi jäi ristiriita: ylevät maisemat vielä ylevämmin nimin, ja sitten olivat täynnä ihmisiä ja lapsia ja hevosia ja koiria ÄPELTÄMÄSSÄ kaikkea ihan toivotonta. 😀
Comment by Mirka — 14.12.2008 @ 21.37