MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

28.8.2011

Purppura eli punavioletti

Filed under: Gluteeniton,Maidoton,meat,paleo — Meri @ 19.31

Purppura eli punavioletti on luonnossa esiintyvä väri, jota ei ole spektrissä.” Näin tuota vangitsevaa, “jossain määrin heraldiseksi vakiintunutta” kaunista sävyä kuvaillaan Wikipediassa.

Tilaan viikoittain luomukoria Ekokauppa Ekolosta. Se on mainio palvelu, jossa tehdään kerran viikossa web-lomakkeella tilaus vihanneksista ja hedelmistä, joita haluaa noutaa Ekolosta seuraavana torstaina. Mitään ei ole pakko tilata ja korin voi ottaa vain silloin, kun sen antimille on tarvetta. Minimitilausmäärää ei ole. Itse olen käyttänyt palvelua menestyksekkäästi jo parin vuoden ajan, mutta silti korilla oli yllätys varalleni! (Parempi kuin se, että tuotteet homehtuvat nopeasti jos ei pidä varaansa.)

Tilaan silloin tällöin bataattia, nyt useammin, kun olen lisännyt hiilareiden osuutta. Tilasin nytkin ja sain paperipussillisen hauskanmallisia juureksia, kuten aiemminkin. Yllätys paljastui vasta kokatessa: tämä erä bataattia oli ns. Okinawan aka Japanin bataattia aka purppuraa jamssia! Siis sitä, jota Robb Wolf ylistää herkulliseksi (“it’s like cake”)! Kokkaus paljasti, että purppura on minunkin makuuni parempaa kuin tavallinen oranssi. Purppurajamssi ei ole makea, vaan täyteläinen hiukan perunan tapaan, kuitenkin maukkaampi. Sillä on myös erinomaisia ominaisuuksia terveyttä ajatellen. KIITOS EKOLO.

Syy mysteeribataattien korkkaamiseen oli se, että halusin pitkästä aikaa paleolasagnea. Koska en tällä hetkellä voi kuitenkaan syödä tomaattia, sovelsin hieman. Tässä ohje. Lopputulos oli maadoittavan hyvää. Jos lohtua kaipaa, tämä sitä suo.

Purppura eli Paleo Purple Pie (“lihaperunalaatikko”)

  • keskikokoista bataattia/jamssia
  • 800 g jauhelihaa
  • (purjoa/sipulia)
  • 3 dl kookosmaitoa
  • 1-2 rkl kookosjauhoa
  • suolaa, pippuria

Paista jauheliha kypsäksi ja pilko purjo tai sipuli sen joukkoon, jos haluat sellaista käyttää. Lihan paistuessa kuori bataatit ja viipaloi ohuiksi kiekoiksi. Lisää kookosmaito ja -jauho pannulle ja keittele vielä hieman jauhelikastiketta kasaan. Kookosjauho toimittaa tässä(kin) suurusteen virkaa, sillä se saostaa nestemäisiä tuotoksia nopeasti imemällä itseensä kosteutta. Koska tässä ohjeessa ei käytetä muita kastikkeita, on koostumus kuitenkin syytä jättää hieman kosteaksi, ettei ruoasta tule kuivaa. Mausta soosi suolalla ja pippurilla.

Kokoa ruoka uunivuokaan: lado ensin kerros bataattiviipaleita ja lisää päälle reilusti jauhelihakastiketta. Lisää toinen kerros bataattia ja loput lihasta (jos bataattia vielä on, lisää kerroksia kunnes tuotteet tai reunat loppuvat). Lykkää uuniin reiluun 200 asteeseen ja anna olla mielellään reilu tunti tai ainakin niin kauan, että bataatti on kypsynyt. Ruokaile esim. hyvää (tai huonoa) elokuvaa katsellen ja taannu onnelliseksi. Ohje toimii varmasti myös oranssina.

Ps. Suomen kuvalehtikin raportoi Ekolon asiakkuudestani kesäkuussa.

Pps. Itse artikkelin voi lukea Iltalehdestä.

20.8.2011

Monkey see, Monkey move (naturally)!

Filed under: Lätinää,paleo,Terveys — Meri @ 16.59

[Kuvassa Lihansyöjä nelivedolla.]

Pääsimme kivikautisiksi koekaniineiksi viime sunnuntaina, kun Jaakko aka Jaska Savolahti järjesti Suomen ensimmäisen Luonnollisen liikkumisen leirin. Homma on saanut alkunsa ja muotonsa Erwan Le Corren perustaman MovNat-lajin myötä. Ajatuksena on ottaa oppia esi-ihmisistä muussakin kuin ruokavaliossa; palata liikkumaan luontoon ja luonnollisesti.

Jaska on aloitellut luonnollista liikkumista Helsinki Paleonsa kautta kevään lopulla viikottaisin luonnollisen liikkumisen harjoituksin Keskuspuistossa. Treeneissä on opeteltu ns. barefoot- eli paljasjalkakävelyn ja -juoksun tekniikkaa sekä tehty erilaisia tasapainoharjoituksia. Keskuspuiston kalliot ja kaatuneet puunrungot tarjoavat erinomaisen miljöön luonnossa leikkimiselle ja sekarotuinen seurakunta on ottanut haltuunsa myös puiden alaoksastoa. Pakko mainita, että koska laji herättää huomiota kiinnostavan ja osin hölmönkin näköisin (mutta hauskoin!) harjoituksineen, on joukko saanut usein jatkokseen ex tempore -kokeilijoita.

Leirin ajatuksena oli päästä kokeilemaan luonnollista liikkumista vielä lähempänä luontoa monipuolisessa ympäristössä ja pidempiä pätkiä kerrallaan. Leiri järjestettiin Jaskan mökillä Lohjansaaressa, jonka välittömään lähimaastoon Jaska oli veljensä Mikon kanssa rakentanut kunnioitettavat harjoitusmaastot. Puunrungot maassa ja eri korkeuksille köytettyinä sekä hiekkakuopan kivenmurikkakokeilut pistivät hien virtaamaan paitsi rasituksesta ja keskittymisestä, myös korkeanpaikankammon voittamisesta.

[A duel! Jaska versus Monkey.]

Jaskan tapa ohjata ja valmentaa on harrastajalle palkitseva. Jaska osaa soveltaa harjoitukset erilaisille ihmisille sopiviksi ja kuunnella ja seurata osallistujien fiiliksiä ja taitotasoa. Välitön palaute, niin myönteinen kuin kehittäväkin, kannustaa pyrkimään parempaan ja saa jokaisen kokemaan onnistumisia. Harjoittelu tuntuu myös turvalliselta, sillä Jaska ei hötkyile eikä aseta omia taidonnäytteitään osallistujien edelle, vaikka väläytteleekin välillä inspiroivia edistysaskeleitaan.

Treenien välillä kokattiin ja syötiin yhdessä paleoliittista ruokaa. Aamutreenien jälkeinen lounas oli kevyt kasvislounas hedelmistä, pähkinöistä, marjoista ja kookosmaidosta, jota Jaskan mainio faija Pekka höysti yrtein ja syötävin kukin sekä luontotietoiskuin. (Vai tiesittekö te, että Suomen luonnon pahin valtaaja on tällä hetkellä sinne kuulumaton jättiläisbalsami? Ja jos tiesitte, niin tiesittekö, että tämän balsamin kukkia voi syödä?) Päivällinen preparoitiin lounasta sulatellessa ja toisten harjoitusten jälkeen se valmisteltiin loppuun: lihaa ja kasviksia, siitä on luolaihminen tehty!

Miljöö harjoituksille ja luonnolliselle liikkumiselle oli ihanteellinen, joskin myös hyttysten mielestä. Pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet auttoivat suojautumaan ja osa sortui myös kemikaaleihin. Pieniltä vammoilta ei vältytty: kun aikuiset ihmiset opettelevat taas tetsaamaan maantasassa, loikkaamaan puunrungolta puunrungolle ja kiipeävät puihin, pieniä naarmuja ja kolhuja tulee. Ei kuitenkaan mitään, mikä lapsenakaan olisi estänyt leikin ja seikkailun jatkumisen.

We want more!

Luonnollisen liikkumisen treenit jatkuvat taas Helsingissä kerran viikossa ja ovat  avoimia ja ilmaisia. Leirille pääsee vasta ensi kesänä, mutta sitä odotellessa voi laajentaa paleoliittista kokemusmaailmaansa tulemalla mukaan seikkailemaan! Pakene betonirakenteista ja sosiaalisen median syövereistä metsään ja muista, miksi lapsuus oli niin maagista.

Luonnollisen liikkumisen harjoitusajat Helsinki Paleon sivuilla.

19.8.2011

Going batatas

Filed under: Gluteeniton,laktoositon,Maidoton,paleo,Soppa,Vegan,Vege — Meri @ 20.49

Loma on mahdollistanut taas vähän paneutuneempaa kokkuuta, joten Monkeykin päivittyy välillä. Koska hiilareiden lisäys on ollut ohjelmassa keväästä saakka (ja hyvin tuloksin, olo on parempi kun hiilarit eivät ole nollassa), on bataattikin ollut taas tutumpi vieras apinaköökissä. Bataatti on siitä kiitollinen juures, että se maistuu yhtä hyvin muusina, uunissa ranskalaisten tapaan tehtynä kuin sopassakin.

Keittoa voi maustaa vaikka chilillä, semminkin kun syksy lähestyy, tai esimerkiksi timjamilla tai basilikalla. Mökillä mentiin peruspehmeällä versiolla, jota höystettiin kinkulla ja paahdetuilla auringonkukansiemenillä. Ilman kinkkua bataattikeitto on herkullinen kasvisruoka ja helppo tehdä isollekin porukalle. Myös mainio alkukeitto epäpaleotsijoidenkin nauttia.

Going batatas (bataattikookoskeitto, neljälle alkuun tai 2-3 pääruoaksi)

  • iso bataatti
  • iso sipuli
  • porkkana
  • 1,5-2 dl kookosmaitoa tai kermaa
  • suolaa, pippuria
  • (muita mausteita maun mukaan)

Kuori ja pilko bataatti ja sipuli sekä porkkana, heitä kattilaan ja perään vähän vettä. Kiehuttele/höyryttele kannen alla pehmeiksi ja kaada keittovesi toiseen astiaan talteen. Soseuta ainekset ja notkista lisäämällä keittovettä. Lisää kookosmaitoa desi, pari niin, että saat sopivan juoksevan sopan. Itse tykkään aika paksusta keitosta, joten en lisännyt keittovettä kuin hiukan.

Mausta suolalla ja pippurilla, chilillä, yrteillä – millä nyt tykkäät – ja tarjoile! Prodet voi lisätä soppaan kinkkusilppuna, raejuustona tai fänsimpään versioon paahdettuna pekonina. Myös suolatut ja paahdetut auringonkukansiemenet ovat omiaan taittamaan bataatin makeutta. Siemeniä kannattaa tehdä kerralla suurempi satsi, sillä sopivat sopan lisäksi suuhun sellaisenaan, marjojen kanssa tai salaatissa.

Paahdetut auringonkukansiemenet

  • auringonkukansiemeniä
  • suolaa

Laita paistinpannu kuumenemaan ja kaada kuivalle pannulle auringonkukansiemenet niin, että ne ovat tasaisesti. Vahdi siemeniä koko ajan, kun pannu kuumenee ja ravistele niitä, etteivät pääse palamaan. Kun siemenet alkavat hiukan poksahdella ja saavat kultaa kylkeensä, voit laittaa hellan pois päältä ja lisätä pannulle sopivasti suolaa. Kaada siemenet pannulta talteen, etteivät ne pääse palamaan jälkilämmöissä.

Käyttö kuten edellä mainittu: salaateissa, sopassa, sellaisenaan.

What would a monkey choose

Filed under: Banaani,Cake&Cookies,Gluteeniton,Maidoton,paleo — Meri @ 14.32

Banaanikakun. Tämä on hyvää.

Apinan syntymäpäivä (banaanikakku)

  • kaksi isoa (tai kolme pienempää) luomubanaania
  • 4 luomumunaa
  • 0,5 dl kookosjauhoa
  • 1,5 dl kookosmaitoa
  • kanelia, kardemummaa
  • ripaus suolaa

Erottele keltuaiset ja valkuaiset omiin astioihinsa. Lisää keltuaisten joukkoon pilkotut banaanit, kookosmaito, kookosjauho ja mausteet. Soseuta. Vatkaa valkuaiset omassa astiassaan kovaksi vaahdoksi. Lisää soseutettu seos valkuaisvaahtoon ja nostele varovasti sekaisin. Voitele piirakkavuoka voilla ja kaada seos siihen. Paista 200 asteessa n. 20 minuuttia.

Tarjoile vaniljastevialla maustetun kookosmaidon/-kerman tai vaikka itsetehdyn mansikkahillon kanssa (Screw you, paleo!!). Ilman lisukkeitakin maukasta.

Pekonintaikaa

Filed under: Gluteeniton,Lihaa,Maidoton,meat,paleo — Meri @ 14.00

Huhu eli Lihansyöjän äiti kertoi, että Hesarissa oli eilen ohje lihapullista, joihin tuli kanttarelleja ja pekonia. Koska molempia oli mökillä ja syömäreinä Lihansyöjäin  perhettä, preparoitsin näitä. Mitäpä muutakaan kuin maukkaita. Pekoni on.

Ulkonäkö pettää.

Pekonipihvit

  • 500g jauhelihaa
  • 1 pkt pekonia
  • reilusti kanttarelleja
  • 1 luomumuna
  • suolaa, pippuria
  • (sipulia)

Paista pekonit rapeiksi ja silppua. Lisää pannulle hakkeloidut sienet ja paistele vielä. Jos sipuliakin löytyy, lyö joukkoon. Sekoita silppu, jauheliha, muna ja mausta. Muotoile pihveiksi tai pulliksi ja paista uunissa tai pannulla. Pekonillista.

12.8.2011

Apinain paleopannukakut

Filed under: Alakarppi,Gluteeniton,Maidoton,paleo — Meri @ 14.05

En ole juurikaan jaksanut eksperimentoida paleopannareiden saralla, sillä en ole ollut niistä kiinnostunut. Mikään kokeiltu ohje ei myöskään ole tuntunut ihan omalta. Vaan nyt tempaisin lonkalta tällaisia ja tässä se nyt on, Apinakeittiön oma paleopannukakku. Pannukakku on tässä yhteydessä inhoamerikkalaisesti pannulla paistettava pieni räiskäle sen ihanan suomalaisen uunipannarin sijaan, mutta hyvää yhtä kaikki.

Pancake Monkey (4-5 pientä pannukakkua)

  • 2 luomumunaa
  • 0,75 dl kookosmaitoa
  • reilu 0,5 dl mustaviinimarjoja
  • 0,5 dl kookosjauhoa
  • ripaus laatusuolaa
  • kanelia, kardemummaa
  • vaniljasteviaa
  • (halutessasi leivinjauhetta)

Sekoita ainekset ja mausta mieleiseksesi. Paista pieniä pannukakkulettuja gheessä tai voissa pannulla hiljakseen miedolla lämmöllä. Sekoita vaniljakastikkeeksi kookosmaitoon vaniljasteviaa ja anna hyhmiintyä jääkaapissa. Pretty purrfect! Tästä syö kaksi pienen jälkkäriannoksen.

Ps. Jos et bongannu linkkiä Monkeyfoodin Facebook-sivulta, katso se nyt: Ancestral Health Symposium järjestettiin viime viikonloppuna Los Angelesissa. Paikalla olivat kaikki merkittävät puhujat mitä tulee paleoliittiseen vallankumoukseen. Ja vaikka joukko näyttää ulospäin hyvin samanmieliseltä, symposiumia esitettiin myös mielenkiintoisia kritiikkejä ja käytiin kuumaakin keskustelua… Näin se (paleo)homma etenee!

10.8.2011

Ravintoloitsijoille (jälkiruokatapakset)

Filed under: Ravintelit — Meri @ 9.25

Keskustelin eilisessä koulutuksessa erään helsinkiläisen ravintoloitsijan kanssa, joka kysyi, mikä saisi minut tilaamaan ravintolassa lisää. Siinä tapauksessa, että joku muukin kiinnostunut ravintoloitsija on kuulolla, esitän toiveeni täälläkin.

Petit Dessert

En oikeastaan koskaan syö ravintolassa jälkiruokaa johtuen osin siitä, ettei tarjolla ole mitään, mikä sopisi ruokavaliooni, ja toisaalta siitä, että pidän enemmän suolaisesta. Söisin kuitenkin, jos tarjolla olisi pieniä jälkiruokia, kuten muutama tumma suklaakonvehti tai pieni muutaman juuston valikoima. Minijälkiruokien menu olisi paitsi hurmaava, myös erinomainen koukku saada (erityisesti naiset) tilaamaan lisää. Ja tapasten ja muiden pikkuannosten tapaan pieniä jälkiruokia voisi tilata useampia…

Koskas syödään?

Ps. Toinen toiveeni on toki se, että ravintolassa oltaisiin joustavia, kuten yleensä ollaankin, mitä tulee erikoisruokavalioihin. Sen sijaan tietämystä niistä on käsittämättömän vähän, kun ajatellaan, että ravintolassa työskentelee ravitsemusalan ammattilaisia; olisi viehättävää, jos henkilökunta ymmärtäisi, mikä ero on maidottomalla ja laktoosittomalla ruokavaliolla ja mitä gluteeniton tarkoittaa. Lisäksi olisi ihanaa, jos erityispyyntöjä kunnioitettaisiin ja huomioitaisiin, että pienikin gluteeni- tai vaikka pähkinäaltistus voi olla liikaa.

Powered by WordPress