MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

29.10.2011

Terveisiä Pajuniemeltä (it’s all happening)!

Filed under: Lätinää,On the Road,Pelasta maailma — Meri @ 8.48

Pääsimme Lihansyöjän kanssa viime viikolla vierailemaan Sipoon Talmassa Pajuniemen tehtailla. “Tehtailla” antaa tosin totuutta karumman kuvan; perustajan, Pekka Pajuniemen,72,  asuintalo nousee punaisena ja kauniina pihapiirissä eikä varsinainen tehdaskaan ole erityisen industriaalinen. Pajuniemi on vuodesta 1976 toiminut liha-alalla ja Suomen suurin luomulihatuotteiden valmistaja.

Meidät vastaanotti Pajuniemen nykyinen toimitusjohtaja Arto Jokinen, joka kertoi tuotteita tehdyn jo 50v. samalla reseptillä. Pajuniemen periaatteena on valmistaa tuotteet ilman täyteaineita, vain elintarviketurvallisuuden kannalta välttämättömin lisäainein varustettuna. Kehittämistyö kaiken ylimääräisen karsimiseksi on koko ajan käynnissä. Ja ahap! – ennen kuin kysytte, nitriiteistä (E250, säilöntäaine natriumnitriitti) on tulossa oma postauksensa. Malttia. All shall be revealed!

Päivä päivältä luomummaksi

Pajuniemi on ollut uranuurtaja luomulihajalosteiden suhteen ja valmistanut mm. ensimmäisenä luomusiasta jalosteita. Kuten tunnettua, luomutuottajista on pulaa ja siksi Pajuniemikään ei vielä ole viimeistä piirtoaan myöten luomua. Pian kuitenkin, sillä tähtäimessä on nostaa luomun nykyinen osuus tuotannosta eli 25% kolmen vuoden sisällä vähintään 50%:in, mieluiten sataan! Tuotteita päivitetään luomuksi sitä mukaa kuin tarjonta kasvaa. Tällä hetkellä luomutuotteet viedään käsistä ja kaupassa joutuu usein kohtaamaan eioota. Mm. tuoreesti markkinoille tuotu luomumaksamakkara on viety käsistä.

Jokinen vahvistaa sen, mikä kuluttajillekin jo näkyy: Suomessa on meneillään luomuvallankumous! Muutos tapahtuu kuitenkin hitaasti. Pelloissa menee kolme vuotta siirtymisessä luomuksi ja eläimillä ainakin vuosi. Suunta on silti oikea ja Jokinen ennustaa, että kahden, kolmen vuoden kuluttua muutos näkyy merkittävästi. Siitä huolimatta, että luomuviljely on tällä hetkellä Suomessa tuplasti kalliimpaa kuin tavallinen.

Jokinen kertoo, että luomusikatiloja on Suomessa kymmenkunta, luomunaudan tuottajia huomattavasti enemmän ja luomukanaloitakin jo suloiset 25. Ja kuten hetki sitten lehdistä luettiin, jauhelihan myynnistä jo 9% on luomua. Tilanne tuntuu uskomattomalta siihen nähden, että luomun yrittäessä tuloaan ensimmäisen kerran ehkä reilut kymmenen vuotta sitten, vastaanotto oli kalsea. Nyt luomu on hip ja cool ja löytänyt yleisönsä yhtä lailla lapsiperheistä, leppoistajista, taviksista (minä! minä!), ruokavaliohifistelijöistä, anttiheikkilöistä kuin maailmanpelastajistakin (taas minä!).

 

 

[Arto ja etikettikone!]

Jokisen eväät

Jokinen itse on ollut kohta viisi vuotta Pajuniemellä ja hänen henkilökohtainen luomuhistoriansa juontaa 90-luvulta, jolloin Jokinen asui Hollannissa. Hollannin pahasti saastunut maaperä herätti jo tuolloin havaitsemaan puhtaan maaperän tärkeyden, kun lannoitteet pilasivat kanavat, ja nyt Hollanti onkin luomun edelläkävijä. Ruokavaliostakin Jokinen on kiinnostunut tuoreen vuosituhannen alussa, joten Pajuniemi eettisine arvoineen ja puhtaine raaka-aineineen on varmasti palkitseva työpaikka. Suosikkituotteekseen Jokinen nimeää luomufileeleikkeleen, vaikka vaikeahan hyvistä on yhtä valita.

 

[Ylimuuli ja makkaratehdas.]

Liity vallankumoukseen!

Olivatpa syysi luomu lifestyleen sitten eläinten hyvinvoinnissa, puhtaassa maaperässä, omassa terveydessä tai paremmassa maussa, liity vallankumoukseen ja sijoita pelimerkkisi luomutuotteille. Tämä arpa voittaa! Oli kyse sitten luomumunista, maitotuotteista, pähkinöistä, vaatteista tai lihasta, VAATIKAA kauppiailtanne puhtaita raaka-aineita ja maksakaa mukisematta muutama killinki enemmän, jotta eläimet eivät voisi niin pahoin. Halpa hinta paremmasta terveydestä ja puhdistuvasta omatunnosta.

Omat suosikkini Pajuniemen tuotteista ovat suolalihaleikkele, nakit, aamiaispekoni ja tuoretuotteista jauheliha. Muista luomutuotteista suosikkeja alkaa olla vaikea valita, sillä valikoima laajenee silmissä. Erityisen myönteisenä pidän sitä, että myös kauppojen omat merkit ovat alkaneet brändäytyä myös luomuna. Massat ovat liikkeellä! NYT. SE. TAPAHTUU.

9.10.2011

Takinkääntö! Alakarpista turvallisiin tärkkelyksiin

Filed under: Alakarppi,Lätinää,paleo,Terveys — Meri @ 12.22

Olen ollut pitkään vankka vähähiilarisen ruokavalion kannattaja ja suositellut sitä ihmisille laajalla skaalalla. Tiedon ja oman kokemuksen lisääntyessä olen kuitenkin kääntänyt kelkkani nollahiilarista vähitellen kohtuullisempaan suuntaan. Onneksi näkemystään on sallittua muuttaa!

Ravitsemusmaailman paleohkoon laitaan nojaavista asiantuntijoista esimerkiksi The Paleo Solution -teoksen kirjoittaja Robb Wolf, The Perfect Health Diet -kirjan kirjoittaja Paul Jaminet, tohtori Kurt Harris sekä integroidun lääketieteen harjoittaja Chris Kresser ovat kaikki suhteellisessa konsensuksessa siitä, että vähän enemmän kuin vähemmän hiilaria on monille parempi.

Mm. Robb Wolf suositteli pitkään erittäin vähähiilihydraattista ruokavaliota optimaalisena, mutta on peruuttanut suosituksissaan ja tällä hetkellä edellämainitut asiantuntijat pitävät suurimmalle osalle ihmisistä optimaalisena n. 100-150 grammaa hiilihydraattia päivässä. Tämä on myös Mark’s Daily Apple -blogin ja The Primal Blueprint -kirjan kirjoittajan Mark Sissonin Primal Blueprintin hiilarimäärä ns. ylläpitovaiheessa.

Kurt Harris pohdiskelee Archevore-blogissaan Paul Jaminetin kanssa samoilla linjoilla, että luultavasti hyvinkin laajat vaihtelut hiilarimäärässä ovat sopivia eri ihmisille. Tottakai myös ihmisen aktiivisuudella on vaikutuksensa: paljon liikkuva sietää varmasti suuriakin määriä hiilaria, rauhallisemmin elävä ehkä voi paremmin vähemmällä.

Kaikkiaan hiilarintarve ja -sietokyky riippuu monista yksilöllisistä tekijöistä: ihmisen perimä, terveydentila, elämäntilanne ja siihen liittyvä psyykkinen ja fyysinen rasitus tai toimintakyky määräävät kaikki osaltaan optimaalista tarvetta. Tilanne myös muuttuu jokaisen kohdalla, sillä ihmiskeho ei ole staattinen (eikä suljettu mekanismi, johon kalori on kalori -teoria nojaa). Jos siis tavoittelet hyvää oloa, jaksamista, optimaalista terveyttä ja suorituskykyä sekä bonuksena ehkä pitkää ikääkin, kannattaa ravitsemukseen liittyen kokeilla erilaisia maltillisia vaihtoehtoja ja oppia kroppansa palautteesta.

Alakarpin sudenkuopat

Mitä haittaa kovin alakarpista ruokavaliosta sitten voi olla? Tieto pitkään jatkuneiden vähähiilihydraattisten ruokavalioiden vaikutuksista lisääntyy vähitellen, ja esimerkiksi ketogeenisillä eli ns. nollahiilarisilla tai kohtuullisemmin alakarpeilla ruokavalioilla voi olla esimerkiksi tällaisia seurauksia (ei kaikilla, ei välttämättä):

-kilpirauhasen toiminnan hidastuminen tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Kuten olen aiemmin raportoinut, olen itse kulkenut alakarpin ruokavalion ja ylitreenaamisen tuloksena tähän allikkoon, jota nyt edelleen selvitellään. Kilpirauhasen vajaatoimintaan on useita eri syitä ja niistä lisää myöhemmin omassa postauksestaan. Tämä vähähiilihydraattisen ruokavalion mahdollisesti aiheuttama tai pahentama ongelma on puhututtanut ravitsemusmaailmassa nyt jo hyvän tovin ja ongelman laajuus alkaa vasta vähitellen paljastua. Jos epäilet suurempaakin kilpirauhasongelmaa, mene asiantuntevalle lääkärille. Voin suositella ainakin Tikkurilan Mehiläisen kahta osaajaa: Erkki Antilaa, jolla on funktionaalisen lääketieteen osaamista sekä Timo Heliniä, jonka ymmärrys kilpirauhasen hoidosta koko ajan lisääntyy kasvavan potilasmäärän myötä.

-sieni-infektioiden kasvu suolistossa. Vaikka esimerkiksi gluteenin ja sokerin poisjättämisestä on lähinnä hyötyä suoliston mikroflooralle, voi nollahiilari aiheuttaa myös päinvastaisia ongelmia.

-glukoosi-intoleranssi (joka oikeastaan johtaa osaan tässä mainituista oireista).

-riittämätön ”liman” tuotanto (mucus deficiency), jonka seurausta ovat esim. kuivat silmät ja hengitystiet sekä ummetus, toisin sanoen kuivat limakalvot.

Ketoruokavalion terapeuttisuus

Koska nollahiilari, alakarppi tai ketogeeninen ruokavalio on sitten paikallaan? En ole lääkäri tai tutkija, joten perustan tietoni lukemaani informaatioon sekä raportoituihin keisseihin. Niiden perusteella ns. ketoruokavaliosta on havaittu olevan hyötyä ainakin seuraavissa sairauksissa:

-autismin kirjon oireet

-syövät

-epilepsia

Jos sairastat jotakin näistä tai muuta sairautta ja pohdit, olisiko ketoruokavaliolla terapeuttisia vaikutuksia sen hoidossa, etsi asiansa osaava lääkäri ja toteuta kokeilu hänen valvonnassaan.

Turvalliset tärkkelykset

Mitä sitten syödä, kun on pitkään vältellyt perunaa, pastaa, riisiä, leipää ja sokeria? Tai mitä jättää pois, kun on siirtymässä virallisterveelliseltä kokojyväviljoja suosivalta ruokavaliolta paleoliittisempaan suuntaan?

Tutkimusten ja kokemuksen mukaan seuraavat tärkkelyspitoiset raaka-aineet ovat yleisesti ottaen hyvin sulavia, sisältävät suhteellisen vähän ns. antiravinteita ja vastaavasti reilusti mineraaleja ja mikroravinteita:

-vanha paleotuttu kuten bataatti sekä eksoottisemmat taro, jamssi, maniokki ja keittobanaani eli plantaani.

-valkoinen riisi. Tämä ns. puhdistettu hiilari on alakarppimaailmassa pannassa, mutta uusi turvallisia tärkkelyksiä ja kohtuukarppia kulutusta suosiva paleohko suuntaus näkee riisin yhtenä turvallisimmista vaihtoehdoista: riisi on hyvin harvoin allergisoivaa, se sulaa helposti eikä puhdistetussa riisissä ole antiravinteita.

-valkoinen peruna. Siis tavallinen suomalainen pottu (terveisiä Irmelille)! Perunan antiravinteet ovat lähinnä sen kuorissa eli jos haluat hifistellä tai sinulla on suolisto-ongelmia, kannattaa perunat kuoria.

Sekahedelmää ja (kotimaisia) marjoja

Tärkkelysten lisäksi paleoruokailija saa hiilareita hedelmistä ja marjoista. Erityisesti marjat ovat suositeltavia, mutta myös hedelmiä voi syödä kohtuudella ja esimerkiksi urheilijalle ne ovat erinomaisen näppärää evästä treenin jälkeen (mieluusti proteiinin kera). Ylenmääräistä eksoottisten ja siten sokeristen hedelmien, kuten ananaksen ja mangon syömistä kannattaa kuitenkin välttää. Itse suosin pääosin omenoita ja banaania.

Väistä hiilarihirviöitä

Jos edellä mainittuja kannattaa syödä, mistä sitten pitäisi edelleen pysyä erossa?

-gluteenista. Suomalaisten viljojen proteiinin gluteenin, jota on vehnässä, ohrassa ja rukiissa, yhteys moniin sairauksiin on todettu useissa tutkimuksissa ja sen jättäminen ruokavaliosta on vaikuttanut merkittävästi esimerkiksi monien tulehdus- tai ns. autoimmuunisairauksen oireiden asettumiseen. Suosittelen vakavasti jokaista kokeilemaan gluteenitonta elämää ainakin kuukauden ajan. Sen jälkeen gluteeniin voi suhtautua joko mustavalkoisesti kokonaan välttäen tai silloin tällöin joustaen, riippuen yksilöstä. Ja vaikka gluteenista ei suoraan seuraisikaan elimistön kaaosta, en silti suosittele sen runsasmittaista nauttimista osana päivittäistä ruokavaliota. Erityisesti vehnä on monille ongelmallinen. Huomaa, että vaikka kaura on periaatteessa gluteeniton, kauratuotteet valmistetaan (Aitokaura-tuotteita lukuunottamatta) usein samoilla tuotantolinjoilla muiden viljojen kanssa ja siten niissäkin on gluteenia. Lue lisää: Miksi vilja ei sovi ihmisille.

-sokerista. Sokeri monissa muodoissaan on elimistön tulehdustilaa ylläpitävä aines eikä liene kenellekään uutinen, että sokeria ei kannattaisi alvariinsa pupeltaa. Silloin tällöin nautittuna toki ok.

-muista kuin gluteeniviljoista. Jos haluaa käyttää gluteenittomia viljoja, kuten tattaria, quinoaa tai hirssiä, kannattaa kokeilla olla ensin kuukausi ilman ja sitten testailla, miten kroppa reagoi. Puhdaskauran ja gluteenittomien viljojen kohtuukäyttö sopii joillekin.

-transrasvaan yhdistetyistä tärkkelyksistä. Tässä kombossa tärkkelykset eivät ole pahiksia vaan pahamaineinen transrasva, mutta haluan mainita siitä tässä siksi, että transrasva monessa kohdassa yhdistyy nimenomaan turvallisiin tärkkelyksiin, kuten perunaan (ranskalaiset, sipsit). Samat säännöt kuin muutenkin paleossa pätevät siis edelleen. Keskity ruoan laatuun.

Ja muista: tärkeintä on kuunnella omaa elimistöään.

Elämää, ei vain ravintoa

Chris Kresser muistuttaa tuoreessa blogikirjoituksessaan suhteellisuudentajusta: terveys on muutakin kuin ravintoa, ja elämä on muutakin kuin terveyttä. Kuten viikko sitten pitämälläni Onnellisuus-luennollani kerroin, sosiaalisten suhteiden vahvuus on yhtä merkittävä tekijä aivoinfarktin ehkäisyssä kuin tupakoimattomuus ja sosiaalisten suhteiden vahvuus on se ainoa yhteinen tekijä maailman onnellisimman 10% keskuudessa (tutkittu tieto)! Valitsitpa siis enemmän tai vähemmän perunaa tai banaania, preparoi ruokasi rakkaudella ja nauti se ystäviesi tai perheesi seurassa.

Lisää voit lukea ainakin seuraavilta saiteilta:

Jimmy Moore, Livin’ la vida low carb: Is there any such thing as safe starches on a low-carb diet? Ns. verkkosymposiumi, johon Jimmy on koonnut vastaukset lukuisilta ravitsemusalaa tuntevilta.

Robb Wolf: RobbWolf.Com

Paul Jaminet: The Perfect Health Diet

Chris Kresser: ChrisKresser.Com

Kurt Harris: Archevore

7.10.2011

Fried rice ja sen paleompi kaveri

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Kevyt,paleo — Meri @ 16.30

En tiedä teistä, mutta itse olen digaillut nuorena kiinalaisten ravintoloiden paistettua riisiä (yleensä kanalla, puluparat). Se on ihanan suolaista ja paistetun maku on maukas, mutta kokonaisuus ei ole pelottavan eksoottinen tällaiselle entiselle ruokanirsolle. Nykyään olen nirso lähinnä laadun suhteen, mutta enpä ole syönyt juuri riisiäkään.

Valmistin paistettua riisiä Lihansyöjän toivomuksesta ja yllätin itsenikin! Siitä tuli juuri sellaista kuin piti. Proseduuri on helppo ja riisin voi keittää juuri ennen preparointia, jos ei ole sitä sorttia, joka suunnittelee ruokalistansa viikoksi etukäteen. Päivän vanha riisi on kuitenkin kauniimpaa, kun jyvät pysyvät irtonaisina. Mutta herkullinen mättö on nälkäiselle syöjälleen aina kaunis!

Here goes.

Paistettu riisi (fried rice – n. neljälle)

  • 2 dl riisiä (kuivapaino – keitä kypsäksi)
  • sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • porkkana, kiinankaalia
  • 3 luomumunaa
  • gheetä tai voita paistamiseen
  • suolaa

Keitä riisi kypsäksi tai hyödynnä edellispäivän ylijäämiä. Jätä riisi sivuun lehdellä soittelemaan ja pilko sipulit. Paistele sipulihakkeita reilussa gheessä tai voissa kookkaalla paistinpannulla tai wokkipannulla, rasvaa saa olla runsaasti, jotta sitä piisaa riisillekin. Kuutioi porkkana ja suikaloi kiinankaali, jos haluat täydentää ateriaa vihanneksilla. Lisää pannulle ja paista hyvästi al denteksi.

Siirrä vihannekset pannun toiseen laitaan. Riko munat erilliseen kuppiin ja vatkaa rikki haarukalla. Kaada seos pannulla vapautuneeseen kohtaan ja kypsennä koko ajan vedellen hyytyvää massaa lastalla edestaas, samaan tapaan kuin munakasta tehtäessä. Kun massa on hyytynyt, mutta vielä kostea, lisää pannulle riisi. Sekoita kaikki ja paistele settiin riittävä paistetun maku. Mausta kohdilleen suolalla ja tarjoile miten kuten.

Paistettu riisi toimii hyvin myös silloin, kun edellisillan nesteytys on mennyt nappiin. Karvanoppiin. Kermanekkaan?

Ja koska olen ammatiltani luova johtaja (eli toimintaterapian esimies), en voinut välttyä henkilökohtaisen aivoriiheni raksutukselta kun se jo sovelsi ohjetta riisittä. Idean kokeilin juuri ja olihan se damn good sekin. Ylläri.

[Is ugly.]

Fried rice vol. 2 eli riisitön mättö

  • keräkaalia, punakaalia, kiinankaalia, kukkakaalia… Valitse.
  • porkkana
  • sipulia, valkosipulia
  • 2 luomumunaa
  • gheetä/voita paistamiseen
  • katkarapuja
  • suolaa, currya

Suikaloi kaali tai kaalit ohuiksi, voit myös pilkkoa ne vielä pieneksi silpuksi. Tee sama sipuleille, jos käytät. Paistele pannulla reilussa rasvassa niin, että pehmenevät sopivasti, ei kuitenkaan mössöksi saakka. Siirrä vihannekset pannun toiseen laitaan. Rikot munat erilliseen astiaan ja sekoita rikki haarukalla. Kaada munaseos pannun vapaaseen kohtaan ja anna hyytyä koko ajan lastalla hyytymiä siirrellen. Kun seos on hyytynyt eikä vielä kuivunut, sekoita kaikki ainekset keskenään. Lisää joukkoon runsas kouramitta katkarapuja ja anna hetki lämmetä. Mausta currylla (Päivän sana! Se ateistisempi.) ja suolalla. Rokkenrol, kaalia napaan.

Ps. Jos kelaat että mitä vattua täällä pupelletaan riisiä koko ajan, pysy kanavalla. Tulossa Asiaa aiheesta.

4.10.2011

Superiisi arki-illallinen

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Kala — Meri @ 14.44

Tästä ei muona juuri arkisemmaksi muutu, mutta arkihan on kaunista! Ja muona maukasta. Jännä, kuinka pienellä ateriaan saa eksoottisen vivahteen. Curryjauhettakaan ei voi kutsua varsinaisesti uudeksi villitykseksi, ja silti tämä oli virkistävää vaihtelua lähinnä suolalla maustetun ruoan lappamiseen.

Katkarapuja ja kaalia currylla

  • keräkaalia
  • kiinankaalia
  • porkkanaa
  • (pakastevihannesten jämät)
  • katkarapuja
  • curry-jauhetta
  • suolaa
  • gheetä paistamiseen

Suikaloi kaalit ja pilko porkkana pieneksi. Iske pannulle kivasti gheetä ja paistele keräkaalia ja porkkanaa hetki ennen kuin lisäät herkemmän kiinankaalin. Paista vielä tovi, ja lisää sitten sulatetut katkat. Tarkoitus on, että vihannekset menettävät kovuutensa mutteivät purutuntumaansa. Katkat saavat lähinnä lämmetä. Mausta reilulla annoksella currya ja suolaa sopivasti. That’s all folks.

Powered by WordPress