Monkeyfood on ollut hiljainen johtuen kahdestakin syystä. Aika on kortilla ja toisaalta omat ajatukset siitä, mikä ehkä ravitsemuksellisesti on (tälle) ihmiselle hyväksi, ovat myllerryksen kourissa. Ennen kuin alatte odottaa kääntymystä spelttipastavegaaniksi kerron kuitenkin, että usko ruoan laatuun ja puhtaisiin raaka-aineisiin pysyy. Pienenä tiiserinä paljastan, että olen ostanut ja valmistanut mm. perunoita ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen ja että olen palannut maitorahkan ja raejuuston hurmaavaan maailmaan. Katsotaan, kauanko tätä iloa kestää 😉 (Halpa huvi kuitenkin; peruna on lähes ilmaista!)
Ennen kuin avaudun ravitsemuksesta suuremmin, vastaan Annan haasteeseen. Napapilven Anna antoi minulle blogitunnustuksen, mistä lämmin (hot hot hot) kiitos! Kiva, että joku muistaa Monkeyn, vaikka apina on elellyt hissukseen. Anna tosin tituleeraa minua mahdolliseksi ravitsemukselliseksi sielunsiskokseen. En tiedä, saivatko edellisen kappaleen esitunnustukset Annan kauhistumaan, mutta sen verran lunttasin, että Napapilven reunallakin syödään perunaa! Terveisiä pilvelle.
Blogitunnustukseen kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa, tässä ne tulevat:
1) Hurahdin marraskuun lopussa salsaan. Tällä hetkellä vietän työltä, treeniltä ja sekalaiselta sälältä jäävän ajan tiiviisti tanssitunneilla. Salsa on iloista, luovaa, sosiaalista – kuin leikkiä siis! Ja perkeleenmoista aivojumppaa. Salsasalilla on ikuinen kesä. <3 Tervetuloa Baila Bailaan ja Bailan siideihin bileisiin!
2) Olen haltioissani jokavuotisesta ihmeestä nimeltään Kevät. Jokainen auringonsäde, vedeksi sulanut lumenpala, minuuteissa pitenevä päivä ja kuiva kohta asfaltissa saavat minut sekaisin onnesta. Naamaan läiskivä räntäsade on aivoedustuksena “uusi lumi vanhan lumen surma” ja siis iloinen asia.
3) Rakas läheinen ystäväni on vakavasti sairastettuaan nyt voiton puolella. Auringonvaloa kohti!
4) Jouluna sorruin juomaan taas kahvia parin vuoden pakkotauon jälkeen ja nyt olen kiitollinen jokaisesta ihanasta, höyryävästä kupillisesta kahvia jonka saan juoda. Kahvi on niin paljon enemmän kuin piriste.
5) Kävin äsken strutsikoira Nelsonin kanssa pitkällä aamulenkillä Nellin uuden koirakummin kanssa! Jos sinulla on kummia kaipaava turre tai palat halusta hoidella toisten koiria, tsekkaa Dogia.fi.
6) Matkakuume kumuloitui ja varasin reissun Kreikkaan Pargaan. Jos kellään on kokemuksia manner-Kreikan pienestä merenrantapaikasta, arvostan vinkkejä.
7)  Luen tällä hetkellä Alexandre Dumas’n klassikkoa Monte-Criston kreivi.
Däts ool fooks, pian lisää.
Paitsi ennen sitä vähän sekalaisia sapuskoita:
Ribsit. Keitä tunti pari ja hiero seoksella, jossa on soijakastiketta, ketsuppia, tomaattipureeta, paprikamaustetta, suolaa ja chiliä. Nuketa uunissa rapeiksi.
Hakaniemen hallin Hakkaraisen lihatiskiltä saa säännöllisin väliajoin ranskalaista luomukananpoikaa. Tämä yksilö kävi uunissa ja valmistui herkulliseksi. Lihaa vain kovin vähän pienessä pojassa.
Yritin pitkästä aikaa jotakin jälkiruoan tynkää, mutta kokeilu ei ollut vielä ihan nappisuoritus. Yksi osa kuitenkin jää elämään: riisiraakasuklaa. Tässä siis murennettuja riisikakkuja, joiden päälle kaadettu raakasuklaamassa (kaakaovoita, kookosöljyä, kaakaojauhetta, vaniljasteviaa, ripaus suolaa). Muistikuvissani Brunbergin riisisuklaa oli joskus ammoisina aikoina mahtavan hyvää; paksuja, kovahkoja patukoita ja maku, mmmm!
Peruspreppauksia viikkoa varten. Läjä juureksia ja kasviksia öljyn, suolan ja paprikan kanssa uuniin. Riisin tai perunoiden keitto, proden valmistus. Working galin eväsosia.
Kiitos näistä!
Kyllä mä pidän tosta ruokasielunsiskoudesta kiinni: mullakin on tähtäimessä sellainen ruokavalio, joka mahdollisimman hyvin ravitsee mua. Ei labeleita, ei ahdistavaa rajoittamista, vaan ihan vaan pyrkimys syödä sellaista ruokaa, joka minulle sopii. Tässä sitten pikkuhiljaa omilla ihmiskokeilla tekee sitä tutkimusta, että mikä sopii ja mikä ei.
Ribsit näyttävät hyviltä, pitää testata!
Comment by Anna — 5.3.2012 @ 9.37
Anna, huh kivaa, sielunsiskoja ei voi olla liikaa <3 Ja juuri niin; kokeillen ja etsiskellen juuri sellaisia ruokia, asioita, ihmisiä, tapoja, matkoja, kirjoja ja juttuja jotka sopii itselle. Eli hyvin monenlaisia!
Nyt kun oon syönyt taas rahkaa, raejuustoa ja jogurttia kävi jo ilmi, että laktoosittomien kanssa ei ole mitään ongelmaa (ainakaan lyhyellä aikavälillä), mutta vähälaktoosinen taas saa heti aikaan oireet. Arvokasta tietoa, taas pieni pala pelissä paikalleen.
Ribsit ON hyviä! Lihansyöjän herkkua. Ja onhan ne ainakin mahtavan luolamiesmäisiä, kun saa nakertaa sormin syöden luunpalasia. 😛
Comment by Meri — 5.3.2012 @ 20.29
Lämpimät kiitokset tuosta koirakummilinkistä! Sopii kuin nenä päähän meille, jossa pienten lasten takia koiraa ei vielä pysty hankkia. Täytyy laittaa vireille kummikeskustelut..
Ja kyllä, kevät pistää positiiviset ajatukset liikkeelle 🙂
Comment by Vese — 5.3.2012 @ 22.39
Kiva, että pystyt syömään taas rahkaa ja raejuustoa, elämästä puuttuu jotakin ilman niitä 🙂 Joskus mietin, millaista olisi, jos rahkan, jogurtin ja muut saisi pientuottajilta jättimäisten tehdastuottajien sijaan – siis Suomessakin. En ole itse allerginen millekään, enkä asiaan mitenkään perehtynyt, mutta kunhan mietin… Moni allergikko on kuulemma kyennyt syömään esim. maitotuotteita Ranskassa. Kuvittelisin, etteivät ne ole hypermarketin hyllyltä. Vaikka mistäpä minä tietäisin.
Mutta sen tiedän, että Monte Criston kreivi on mainio! Minäkin luin sen vastikään 🙂 Seuraavaksi sitten Kolme muskettisoturia?
T. toinen keväthullu
Comment by Pinea — 6.3.2012 @ 10.14
Joo, toi matka omaan optimiterveyteen on mielenkiintoinen. Itse olen saanut selville, että maitotuotteet ei mulle sovi… Mutta pitäisi vielä saada haarukoitua, että mikä se ongelma minulla niissä maitotuotteissa on. Olisiko pastöroimaton ok, vai onko ongelma laktoosissa, vaiko kaseiinissa..?
Maitotuotteet on niin huippuhyviä, että olisi kiva saada tietää mitkä niistä itselle sopivat. Toisaalta kyllä tykkään sen verran juustoilloista, että kerran kuukaudessa katson niiden olevan vatsavaivojen arvoisia 😀
Comment by Anna — 6.3.2012 @ 10.25
Meri, tää tyttönen on ihan samoilla linjoilla! Mutta tosiaan taidetaan olla samanlaisia, mulle sopii myös laktoosittomat maitotuotteet- ainakin tällä hetkellä. Mutta selkeästi stressi Aiheuttaa ruuansulatusvaivoja. Sitä rentoutta siis me kaikki vatsavaivaiset tarvitsemme. Kuitenkin tämä uudenuutukainen FODMAP- ruokavalio(josta ei kovin helposti löydä suomenkielistä infoa netistä), jota olen noudattanut nyt muutaman viikon, on helpottanut oireilua. Siinä siis juuri laktoosin ja gluteenin välttäminen ovat avainasemassa, kuten myös perinteiset vatsavaivoja aiheuttavat kaalit sekä palkokasvit ja tietyt hedelmät:)
Comment by neitonen — 6.3.2012 @ 13.27
Vese, hahaa, silläkin linkillä oli siis paikkansa! 🙂
Pinea, sanos muuta. Voisin elää maustamattomalla jogurtilla, sen pehmeä happamuus saa mut villiksi O_O Toivottavasti tämä kestää. Ja jep, minäkin aikoinaan pystyin syömään Italiassa maitotuotteita, vaikka laktoosi-intoleranssi puhkesi jo varhain teini-iässä. Nykyäänhän täälläkin saa kaikenlaisia tilamaitoja ja muita, mutta tällä hetkellä rahat ovat niin vähissä että täytyy tinkiä mistä voi… Enkä minä maitoa kaipaakaan, kun näitä happamuuksia 😛
Musketit – ehkä, suositteletko?
Anna, sama kokemus ja yritin palautella maitotuotteita vajaa vuosi sitten viimeksi. SIlloin kävi köpelösti. Nyt näillä tiukan laktoosittomilla menee ainakin vielä hyvin, we’ll see. Ja joo: juustot on mahtavia! Onneksi ne on olemassa. Mikä on sun suosikki? 🙂
Neitonen, kiva kun olo on helpottanut. 🙂 Mitkä hedelmät sinulla aiheuttavat oireita?
Comment by Meri (Ylimuuli Mukkelis) — 7.3.2012 @ 6.48
Pidän peukkuja, että masu kestää 🙂 Musketteja en ole saanut vielä käsiini, mutta lukisin nyt niin mielelläni. Joskus pentuna luin niitä lyhennettyjä versioita runsailla kuvituksilla (=lastenkirjoja) ja olin niin innoissani. Monte Cristo avautui ihan toisella tavalla nyt aikuisiällä (ja kun paikatkin ovat tutut), joten ajattelin että D’Artagnanin ja kumppaneiden kanssa voisi käydä samoin. Täällä on muuten sellainen supermarkettiketjukin kuin Les Mousquetaires 😉
Comment by Pinea — 7.3.2012 @ 10.06
FODMAPin mukaan sitrushedelmät, viinirypäleet, ananas, banaani, marjat ja kiivit ovat paremmin siedettyjä:) niitä olen suosinut.
Comment by neitonen — 7.3.2012 @ 13.28
Pinea, voi kun Criston paikat olisivat vielä tutummatkin! Kyllähän tietysti jokunen paikka. Ehkä niihin Muskettisotureihin on kyllä tartuttava, pidän Dumasta, ainakin alun jälkeen olen imeytynyt tarinaan 🙂 Mitä itse luet nyt?
Neitonen, banaani ainakin käy mulle hyvin, pienissä määrissä, ja marjat. Kiivit kutittaa suuta O_O Kivaa, kun sulla on parempi olla!
Comment by Meri — 9.3.2012 @ 6.09
Meri, nappasin kirjahyllystäni uudelleen luettavaksi Milan Kunderan kirjan Olemisen sietämätön keveys. Luin sen viimeksi 16-vuotiaana ja se räjäytti tuolloin tajuntani täysin. Nyt aikaa on kulunut – hehe, reippaasti – mutta kirja on aivan yhtä mieletön. Kunderaa ennen luin (englanniksi) Natsume Sosekin kirjan And then (Sorekara), joka niin ikään veti jalat alta. Upea, upea kirja. Suosittelen 🙂
Comment by Pinea — 9.3.2012 @ 12.03
Joo, mutta stressipäivinä ei välttämättä mikään auta. Eli vatsa pitää rauhallisemmasta menosta, mutta ainahan siihen ei ole mahdollista panostaa 🙂 Kiivi ei ole koskaan munkaan makuaistiani hivellyt vaikka silloin tällöin tulee syötyäkin 😀
Comment by neitonen — 11.3.2012 @ 10.00
Jos tuo määrä kasviksia ei aiheuta vuosisadan ilmavaivoja, niin ei sitten mikään. “Puoli kiloa päivässä” – kaasua…kasvikset ovat suolistolle erittäin haastavia sulatettavaksi, tätä vain ei monikaan paleo-ihmistä suostu tunnustamaan.
Ärtyneen suolen oireyhtymästä kärsiville en todellakaan suosittele moista annosta, lisävalaistusta vaikkapa täältä
http://www.pronutritionist.net/fodmap-hiilihydraattirajoituksen-toteutus-ja-teho/
Maitokeskusteluun sen verran, että täydellinen terveystuote, kunhan on luomua ja rasvaista. Raakamaidosta tehtyä jogurttia odotellessa…nautin näistä: http://www.ahon.fi/
Comment by Tedi — 20.4.2012 @ 1.57