Whoomp! There it is.
Riisikakku. Päälle viipale meetvurstia ja kaksi siivua juustoa. Oreganoa, basilikaa tai pizzamaustetta. Mikroaaltouuniin 10+5 sekuntia täydellä teholla. Dässit!
Melkein tein lisäpaljastuksia edellisen postauksen hengessä, mutta antaa olla nyt toistaiseksi. Kerronkin vain sen, että työpaikallani on harjoittelussa mahtava ruokablogaajakollegani!
U heard me, tonnikalaleipää! Sori kuitenkin, sen verran huijasin, että tein näitä riisikakuille. Kuinka tylsää 😀
Eivät ne hullumpia silti olleet, alustaksi voisi rakennella muitakin asioita, kuten perunarieskaa tai gluteenittoman pizzapohjan tapaan munia. Joku vihanneskin voisi toimia, ja keitetyn perunan viipaleet?
Kuvassakin retrot värit.
Tämä on perheemme klassikko vuosilta yks ja kaks. Äidin tonnikalaleivät. Niitä ei kyllä koskaan tehty riisikakuille vaan ihan oikealle leivälle. Olivat aina superhyviä ja menestys kavereidenkin parissa, kylmänäkin herkkuja. Melko 80-lukulaista, luulen.
Tunatopping
Hakkeloi purjo tai sipuli, sekoita kaikki ainekset. Maista ja mausta suolalla ja halutessasi mustapippurilla (viimeistelee retron säväyksen). Levitä mille haluat (esim. niille riisikakuille tai gluteenittomalle leivälle) ja nuketa 250 asteessa n. 10 minuuttia, niin, että väri on kullankeltainen.
Näitähän on tehty täällä ennenkin.
Apinanluolassa asuvan Lihansyöjän yksi tuoreista projekteista on Hyvinvointisivustot.fi, jonka tarkoituksena on ketjuttaa kotimaisia hyvinvoinnin alalta kirjoittelevia blogeja. Osan silmiin on saattanut osua Monkeyfoodin oikeaan sivupalkkiin tovi sitten ilmestynyt “mainospaikka“, jossa vuorottelevat tällä hetkellä Keho.net, Paleo Helsinki ja Veteraaniurheilija.
Ajatus on se, että laveasti ottaen samalla alalla hommailevat (harrastuksena tai työkseen) ihmiset ja heidän aivoituksensa löytävät samoista asioista kiinnostunutta yleisöä. Kun verkosto laajenee, sinne mainospaikalle voidaan myydä myös ihan “oikeita” mainoksia, jolloin jokainen verkoston jäsen hyötyy diilistä. Jos mainoksia ei myydä, kaikki saavat joka tapauksessa näyttöjä toistensa blogeissa ja lisäävät siten omaa näkyvyyttään.
Tammikuun tilastot kertovat esimerkiksi Monkeyfoodin osalta seuraavaa: Monkeyfood näkyi toisissa verkoston blogeissa huimat 50 889 kertaa ja Monkeyfoodiin klikattiin 400 kertaa. Vaivatonta ja helppoa, eikä mitenkään provosoivan kaupallista.
Hyvinvointisivustojen etusivulla kerrotaan, että verkostoon hyväksytään vain sellaisia sivustoja, joiden tuotteita sivuston pitäjät olisivat valmiita käyttämään ja niistä ehkä maksamaankin. Käytännössä verkoston jäsenet valitsee siis Lihansyöjä ;-D Voin kuitenkin vakuuttaa vuosien kokemuksella, että Lihansyöjä on lähes tulkoon tolkun mies ja avarakatseinenkin. Ei kuitenkaan siinä määrin, että mikä tahansa humpuuki ja hullutus menisi läpi. Meneekö raja shakeweightissä vai homeopatiassa, sitä en tiedä.
Jos siis pidät hyvinvointiaiheista blogia ja haluat tulla mukaan paremman olon piirileikkiin, pistä hakemus vetämään. Olet ystävien keskellä. 🙂
Monkeyfood on ollut hiljainen johtuen kahdestakin syystä. Aika on kortilla ja toisaalta omat ajatukset siitä, mikä ehkä ravitsemuksellisesti on (tälle) ihmiselle hyväksi, ovat myllerryksen kourissa. Ennen kuin alatte odottaa kääntymystä spelttipastavegaaniksi kerron kuitenkin, että usko ruoan laatuun ja puhtaisiin raaka-aineisiin pysyy. Pienenä tiiserinä paljastan, että olen ostanut ja valmistanut mm. perunoita ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen ja että olen palannut maitorahkan ja raejuuston hurmaavaan maailmaan. Katsotaan, kauanko tätä iloa kestää 😉 (Halpa huvi kuitenkin; peruna on lähes ilmaista!)
Ennen kuin avaudun ravitsemuksesta suuremmin, vastaan Annan haasteeseen. Napapilven Anna antoi minulle blogitunnustuksen, mistä lämmin (hot hot hot) kiitos! Kiva, että joku muistaa Monkeyn, vaikka apina on elellyt hissukseen. Anna tosin tituleeraa minua mahdolliseksi ravitsemukselliseksi sielunsiskokseen. En tiedä, saivatko edellisen kappaleen esitunnustukset Annan kauhistumaan, mutta sen verran lunttasin, että Napapilven reunallakin syödään perunaa! Terveisiä pilvelle.
Blogitunnustukseen kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa, tässä ne tulevat:
1) Hurahdin marraskuun lopussa salsaan. Tällä hetkellä vietän työltä, treeniltä ja sekalaiselta sälältä jäävän ajan tiiviisti tanssitunneilla. Salsa on iloista, luovaa, sosiaalista – kuin leikkiä siis! Ja perkeleenmoista aivojumppaa. Salsasalilla on ikuinen kesä. <3 Tervetuloa Baila Bailaan ja Bailan siideihin bileisiin!
2) Olen haltioissani jokavuotisesta ihmeestä nimeltään Kevät. Jokainen auringonsäde, vedeksi sulanut lumenpala, minuuteissa pitenevä päivä ja kuiva kohta asfaltissa saavat minut sekaisin onnesta. Naamaan läiskivä räntäsade on aivoedustuksena “uusi lumi vanhan lumen surma” ja siis iloinen asia.
3) Rakas läheinen ystäväni on vakavasti sairastettuaan nyt voiton puolella. Auringonvaloa kohti!
4) Jouluna sorruin juomaan taas kahvia parin vuoden pakkotauon jälkeen ja nyt olen kiitollinen jokaisesta ihanasta, höyryävästä kupillisesta kahvia jonka saan juoda. Kahvi on niin paljon enemmän kuin piriste.
5) Kävin äsken strutsikoira Nelsonin kanssa pitkällä aamulenkillä Nellin uuden koirakummin kanssa! Jos sinulla on kummia kaipaava turre tai palat halusta hoidella toisten koiria, tsekkaa Dogia.fi.
6) Matkakuume kumuloitui ja varasin reissun Kreikkaan Pargaan. Jos kellään on kokemuksia manner-Kreikan pienestä merenrantapaikasta, arvostan vinkkejä.
7)  Luen tällä hetkellä Alexandre Dumas’n klassikkoa Monte-Criston kreivi.
Däts ool fooks, pian lisää.
Paitsi ennen sitä vähän sekalaisia sapuskoita:
Ribsit. Keitä tunti pari ja hiero seoksella, jossa on soijakastiketta, ketsuppia, tomaattipureeta, paprikamaustetta, suolaa ja chiliä. Nuketa uunissa rapeiksi.
Hakaniemen hallin Hakkaraisen lihatiskiltä saa säännöllisin väliajoin ranskalaista luomukananpoikaa. Tämä yksilö kävi uunissa ja valmistui herkulliseksi. Lihaa vain kovin vähän pienessä pojassa.
Yritin pitkästä aikaa jotakin jälkiruoan tynkää, mutta kokeilu ei ollut vielä ihan nappisuoritus. Yksi osa kuitenkin jää elämään: riisiraakasuklaa. Tässä siis murennettuja riisikakkuja, joiden päälle kaadettu raakasuklaamassa (kaakaovoita, kookosöljyä, kaakaojauhetta, vaniljasteviaa, ripaus suolaa). Muistikuvissani Brunbergin riisisuklaa oli joskus ammoisina aikoina mahtavan hyvää; paksuja, kovahkoja patukoita ja maku, mmmm!
Peruspreppauksia viikkoa varten. Läjä juureksia ja kasviksia öljyn, suolan ja paprikan kanssa uuniin. Riisin tai perunoiden keitto, proden valmistus. Working galin eväsosia.
Powered by WordPress
