Siitä on alle kuukausi, kun kerroin totuuden. Toinen totuus on, että muutama päivä sen jälkeen vaihdoin puuron yhteen toiseen entiseen aamupalaani. Kaivoin Taikaluotini esiin ja aloin surautella taas smuuteja, tai miksikä niitä nyt haluaa nimitellä. Kuten arkistot kertovat, tätä brekua olen harrastellut ainakin loppuvuodesta 2009 ja sitä ennen.
Vaikka olen toistosta nauttiva eläin, joka on itseään ravitessaan kotonaan rutiineissa, hidasta muutosta tapahtuu siti koko ajan. Aamiaishistoriastani on nyt eroteltavissa ainakin seuraavat aikakaudet:
- lapsuus, jolloin taisin syödä aamuisin (tarkistan äidiltä ensi tilassa) riisi- tai kauramuroja, mahdollisesti välillä leipää
- nuoruus, jolloin join aamuisin kahvia, maidolla
- varhaisaikuisuus, jolloin opettelin syömään aamupalaa; puuro ja raejuusto, kanelia unohtamatta, tätä jatkui vuosia (tänä aikana perustin Monkeyfoodin)
- eksperimentaalinen superfoodraakaruoka-ajankausi ja blogaamisen jatkuminen, jolloin surauttelin näitä tässäkin postauksessa mainittuja systeemejä
- paleoliittinen kausi (pitäisikö sanoa kivikausi?), jolloin söin aamiaiseksi lihaa ja vihanneksia (tai en mitään, kiitos pätkäpaastoilun)
- post-paleoliittinen kausi, josta nämä kaksi totuutta kertovat
Lisäksi aikakausien sisällä on ollut pienempiä virtauksia, kun olen teininä mm. keksinyt, että greippimehu on terveellistä (onko?) ja juonut sitä jonkin aikaa suureksi vastenmielisyydekseni joka aamu, kiille varmaan kiittää. Kirjoitusten aikaan muistan syöneeni usein kaurapohjaista Yosaa, etenkin sitä marjaista, ja kutsuin sitä luovuudekseni! Sitä oli kirjoituksissakin mukana, ja se siivitti minut ihan kohtuullisiin tuloksiin (luovuuden puute ei tosin liene ollut ongelma vaan sen kaitseminen).
Tämän prologin saattamana siis taas yksi totuus ja yksi aamupala. Kiitos tämän, olen hassannut jo suuren osan Samilta saamistani CocoVin ihanista supereista menemään, apina kiittää!
Ns. maidoton jugu sisältää jotain seuraavanlaista, edelleen vuonna 2012:
- marjoja
- proteiinijauhetta
- kuituvalmistetta
- jotain viherjauhetta, tällä hetkellä spirulinaa
- pakuriteetä (tätä ei ollut vuonna 2009)
- päälle aksessuaareja, kuten CocoVin gojimarjoja, kaakaomurskaa, aprikoosinsiemeniä (HUOM! vain kaksi per päivä), inkamarjoja ja mulpereita sekä yleensä myös gluteenittomia maissi- tai tattarihiutaleita (siinä teille whole foodeja 😀)
Nyt lähden treeneihin, ja sen jälkeen saan taas TÄTÄ!
[…] Meri bloggasi oman totuutensa, numerolla 2, liittyen aamiaiseen. Hän kysyi Facebookissa, että Mitä SULLA on lautasella? johon vastaan, […]
Pingback by Breakfast Battle, kyykyt, nallevideo etc. | — 5.8.2012 @ 22.07
Näyttääpä hyvältä kerta kaikkiaan! Tyhmänä vaan kyselen, jotta laitakko sää tuon pakuriteen siis nesteen asemasta, eli keität eka kannullisen teetä? Vai ei kai sitä jauhetta kande sinällään syödä? Ja juu, mitä on kuituvalmiste?
Comment by Marika — 7.8.2012 @ 8.01
Marika, se näyttää yleensä aika hyvältä, makua täytyy sitten välillä säädellä stevialla tms. 🙂
Pakurin keitän teeksi joo, eli nesteen asemasta. Ei kai se jauhe pelkältäänkään vaarallista ole, mutta eipä siitä taida juuri silloin imeytyä mitään hyviäkään ominaisuuksia. Kuituvalmisteet on siis näitä apteekista saatavia erilaisia, psylliumia (tällä tulee tujakka tahna smuutista), visibliniä, guargumia tms. iHerbistä saa muistaakseni myös akaasikuitua jne. Kookosjauhokin on aikamoinen kuitu ja kuidut siis imevät nestettä itseensä, josta syystä smuutista saa vähän paksummin, mikä on ainakin minun makuuni.
Kuituvalmisteiden käyttö sinänsä voi olla turhaa (tai suolistojutuissa jutusta riippuen jopa haitallista), se täytyy itse kokeilla, sopiiko.
Comment by Meri (Ylimuuli Mukkelis) — 7.8.2012 @ 8.29