MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

Vaikka olen ollut lähes maidoton vuodesta 2010n saakka, ja kesällä aloitin fleksovegaaniuden, oli siirtyminen totaalivegaaniksi silti yllättävän suuri muutos. Ei niinkään ruoissa, elämänlaadussa, vaivalloisuudessa tms., vaan ajattelussa. Vegaaniuteen verrattuna perinteinen kasvissyönti tuntuu lastenleikiltä! Kun pyrkii täydelliseen kasviperäisyyteen on oltava pokkaa ja kestokykyä tiedustella ja selvittää, kysellä ja suunnitella. Alkuvaiheen opettelu tietysti muuttuu nopeasti pääomaksi eikä vegaanisuus enää aiheuta päänvaivaa, mutta alku on inspiroiva silmienavaus ja seikkailu! Jos olisin hurahtanut Pokemon Gohon niin tää tuntuis varmaan samalta 😉

Tammikuun vegaanihaasteeseen voi muuten edelleen liittyä; meitä on yli 10 o00 ja määrä kasvaa koko ajan. Haasteen toteutuksesta 10/10 pistettä. Osallistujia tuetaan ja informoidaan ammattimaisesti ja modernisti, jokaista kannustetaan eikä kukaan syyllistä erehdyksistä. Haasteen idea onkin saada ihmiset tietoisiksi valinnoistaan, sitä ei kukaan vahdi tai vaadi, onnistuuko efortti täydellisesti. Harvoin kai, mutta tietysti mokia ei välttämättä itse tiedä. Mä oon vetänyt rajan siihen, että juon tarjottua viiniä kysymättä sen vegaanisuudesta, ja syön kilpparilääkkeet ja rautavalmisteen, mutta kaikki muu syömäni ja juomani on ollut ymmärrykseni mukaan vegaanista.

Kuvassa Go onia, banaania, norjalaisia kaurapuffeja(!!) ja KAHVIA mun rakkaassa Captain America -mukissa 😍

Tällä viikolla oon oppinut mm. olevani koukussa Alpron Go on maustamattomaan soijarahkaan (parempi rahkakokemus kuin aito rahka!), että blinien ja suolakurkkujen kanssa hunajan korvaa täydellisesti vaahterasiirappi, että monet ihmiset on valmiita opettelemaan ja kokkaamaan mun vuoksi vegaanista ruokaa (vegaaninen parsarisotto, FAB!! Ja ne blinit, lawdy lawd <3), että on yllättävän monta kahvilaa joissa ainakaan vegaanista gluteenitonta ei löydy, mutta toisaalta yhtä paljon positiivisia juttuja kuten se, että Mäkki mainstreamaa vegaaniutta ja toi myyntiin kolmen euron McVeganin.

Oma ajatus vääristyy niin, että kun itse päivän mittaan lueskelee useita keskusteluita vegaanihaasteryhmästä ja puhuu asiasta monien kanssa, luulee että koko maailma on tietoinen haasteesta. Sitten hämmästyy kun joku ravintola (esim. jouluna Santa Fe jossa kävin ekaa kertaa vuosien jälkeen) tarjoaa hädin tuskin yhden kasvisvaihtoehdon, puhumattakaan vegaanisuudesta. Toisaalta Kampin K-kaupasta oli savuaromi ja ravintohiiva loppu, jotka haluan tulkita haasteen vaikutukseksi; jengi tuunaa porkkalaa ja korvaa parmiggianon hiutaleilla (works like a charm), ja kun kauppaan menee sisään ensimmäinen mainoskyltti on kasviperäisestä proteiinista.

Vegaanisuus tai kasviperäisyys on suomalaiselle muutenkin mieletön ylpeys ja Suomelle myyntivaltti! Missä muussa maassa on kaupoissa vegaanitiskit tai -kaapit, 20 erilaista kasviproteiinivalmistetta, kasvimaitojen overflow tai supervegaanibrunssi Pizzariumissa?

Ainakin nää on hurmanneet:

• Apetitin kasvisjauhispihvit pakkasesta (herkullisia)
• Pirkka Crunchy -maapähkinävoi (ei sisällä palmuöljyä)
• Vege Way -prodepatukat (ei taatelia, maapähkinää sen sijaan – maha ei tuu kipeeksi)
• vaahterasiirappi on täydellinen hunajankorvike (ja paremman makuista)
• ravintohiiva- tai oluthiutaleet tuo umamin ruokaan (nää oli kyllä tuttuja takavuosilta mutta jääneet käytöstä)

Ja sit vaan jatkuu! Vegaanihaasteeseen voi liittyä tästä: https://vegaanihaaste.fi/<<<<<<<<<< iksaa tän blogin ulkomuodon ja käytettävyyden, just gimme a lil time 😛