Kurvasin taas eilen auringon innoittamana kotimatkalla etnopuodin kautta ja mukaan tarttui tuoreen inkiväärin ja sitruunaruohon lisäksi tämä. Kysyin mikä se on ja miten sitä syödään, mutta en aivan päässyt kärryille ja nimikin unohtui. Lieneekö jollakulla kokemusta? (Pahoittelen kehnoa kuvaa, säätö kävi voimille. :-))
17.4.2007
Kekä tämä on ja kuta sillä tehdään
17 Comments »
RSS feed for comments on this post. TrackBack URL
Huomenta! Minusta tuo näyttä maniokille… Tosin saatan olla ihan väärässä! Sitä käytetään perunan tapaan, jos se moinen on…
Comment by Sohvi — 18.4.2007 @ 6.52
Googlen mukaan maniok näyttää tältä:
http://www.ewerman.se/modules/core/showimage.php?id=277&w=185&h=800
Yhdennäköisyys muulin kuvan kansssa on pelottava! Ääni siis maniokille.
Tätä ilmeisesti kutsutaan myös tapiokaksi. Tuolla lista noista nimistä sun muista: http://www.tropilab.com/manihot-esc.html Reseptit vielä hakusessa 😀
Comment by akonan — 18.4.2007 @ 8.23
Kyllä se kovasti maniokilta näyttää. Tunnetaan myös nimellä kassava ja yucca. Viimeksi kun nappasin sittarista mukaan, oli sisus täysin mätä. Pisteet sinne. Muistelin, että mulla on kovalevyllä joku netistä napattu maniokkiresepti. Ja niinpäs oli…
Manioc with garlic mojo
2 lbs yucca root, peeled,halved,and xx,cut bite-sized cubes
1 1/2 teaspoons salt
3 tablespoons olive oil
7 cloves garlic, minced
1 1/2 lemons, juice of
1/2 bunch cilantro, leaves only,finely chopped
1/2 red bell pepper, cored,seeded,xx,cut fine julienne
1. In a large saucepan, combine the yucca with enough water to cover by at least 2 inches and add the salt.
2. Bring the water to a boil over medium-high heat.
3. Reduce the heat to low, cover and simmer gently for 30 minutes, until the yucca is fork-tender but still intact.
4. Drain the yucca in a colander.
5. Heat the olive oil in a large skillet over medium heat.
6. Add the yucca and stir occasionally for 5 minutes, until slightly browned.
7. Add the garlic and lemon juice and toss to coat the vegetables evenly.
8. Cook for 2 minutes, just to release the aroma of the garlic, and add the cilantro and bell pepper julienne.
9. Toss again just to mix and transfer to a warm serving platter.
Comment by polkkapossu — 18.4.2007 @ 9.27
Kassavaa olisin itsekin ehdottanut. Kuulemma tulee hyvää, kun vuolee tuosta lastuja ja friteeraa. Itse en ole koittanut. Sosekeittoon sopii myös, mutta sisältää hyyyvin paljon tärkkelystä joten kannattaa heittää muita rehuja joukkoon ettei tule ihan liisteriä. Puuroakin tuosta tavataan tehdä Afrikassa.
Comment by Anni — 18.4.2007 @ 10.51
Kiitos nopeista vastauksista! Piankos jo maniakki-kassava poreilee apinakeittiön tulilla.
Sohvi, maniokki tuli itsellekin jostain mieleen, mutta se kaupan myyjä lienee käyttänyt kassava-sanaa, sillä maniokkia ei mainittu. Ilmankos olin ihan pihalla 😉 Tosin enpä ole koskaan maniokkia kokannut! En siis varmaan maistanutkaan.
Akonan, tänkjuu, tulee melki nolo olo et nuoriso olis jo pistäny päin pläsii et EVG! (eti vittu googlesta) Kiitti ku etit miun puolestain 🙂
Polkkis, 😛 ihanata, resepti ja vielä mojolla. Jännitys tiivistyy lieneekö tämä minun maniokkini sisältäkin kaunis. Tosin luulen, että nuo etnokaupat ovat sikäli suurempia näiden eksoottisten asiantuntijoita, että tsäänssit on hyvät. Kokeilen tätä. Kerron sitten.
Anni, jostain tuontapaisesta valmistustavasta se myyjäkin puhui, sitäkin siis yritettävä. Ja koska olen suuri sosekeittojen ystävä, tästä saa varmaan mainion lisän ainesvariantteihin. Maniokkipuuro kuulostaa etäisesti tutulta, Afrikan ruokakulttuuri kiinnostaa.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 18.4.2007 @ 15.16
hei hei! Minäkään en ole tuota maniokkia koskaan maistanut. Hyvä jos näille leveyspiireille tuovat edes bataattia! Olin kerrankin kasvibiologian tunneilla hereillä, joten jäi mieleen tuo ruskea mötkylä 😛 Tuosta kassajukasta tehtyä tapio-jauhoo on täälläkin (suomennettu, kun on niin vaikea sanoa esim. yucca). Luotan silti edelleen perunajauhoon…
Comment by Sohvi — 18.4.2007 @ 15.25
Niinno tietysti tulee mieleen, ettei maniokki liene varsinaista lähiruokaa, niin kassajukka kuin suomalaiselta kuulostaakin. Mutta apina kun on luonteeltaan utelias (ja kiero!), niin eihän se auta luontoaan vastaan taistella 😉 Mä olen muuten suuri bataattifani! Just poristelin sitä sopassa ja nyt o maha täys.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 18.4.2007 @ 15.35
Ettei ihan tyhjänpuhujan mainetta mene hankkimaan, niin tein sitten treffit heti tänään treenien jälkeen maniokkini kanssa ja yhdessä saimme aikaan jotakin vähintään Austin Powersin möyjöyn kaltaista extravaganzaa… Stay tuned 😉
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 18.4.2007 @ 21.14
[…] Ylimuulin apinakeittiössä on vietetty iltamyöhän extravaganzaa maniokin ja mangon tahtiin! Maniokki sujahti siis mojovaan ympäristöön Polkkapossun aiemman postaukseni kommenteissa antaman ohjeen seurauksena. Ylikypsäksi ehtineen mangon kanssa oli pakko ottaa järeät keinot käyttöön ja ratkaisuksi valikoitunut chut-chut-chaa kulki kuin unelma. Iltapalastani tuli kyllä melkoisen erikoinen, mutta törkeän hyvä. […]
Pingback by MonkeyFood » Mojova maniokki sekä mango-chutney — 19.4.2007 @ 14.59
tulipas tässä mieleen, että löytyisikö kyseisestä puodista mahdollisesti myös kristofiinejä? ei ole itselleni vielä tullut vastaan suomessa. kuva kyseisestä vihanneksesta (?) löytyy tuolta: http://www.mi-aime-a-ou.com/chouchou_chayotte_christophine.htm
on oikein maukasta keitettyna ja voin kanssa perunan tapaan nautittuna.
Comment by hansus — 24.4.2007 @ 15.57
Onpa kiintoisaa, kristofiinikin on täysin uusi tuttavuus. Jotenkin sillä on etäisesti tuttu habitus, mutta käynpä siis lähiaikoina vakoilemassa. Toivottavasti löytyy, voi on niin hyvää 😀 Pistän raporttia.
(Kävin tänään muuten budjettikuolaamassa keittokirjoja Kirjatorilla, olis ollut aika edullisia, mutta kun sain juuri lainaan vegaanin käsikirjankin, niin lykkäsin kuitenkin ostoksia ja säästin kukkaroa. Ei unohdeta shoppaus-kokkaussessiosuunnitelmaa!)
Comment by ylimuuli — 24.4.2007 @ 16.20
Jos satut löytämään tuo mystisen kristofiinin ja päätät sen ostaa, niin olethan varovainen sen kanssa. Meitä ainakin neuvottiin kuorimaan se veden alla, polttaa kuulemma käsiä muuten ihan hirmusti. En kylläkään tiedä miksi. SItä kukaan ei vaivautunut kertomaan. 🙂
Ei missään olosuhteissa unohdeta! Vähän jo K:lle sanoinkin, että pitäisi pian nähdä. Me ollaan varmaan tästä eteenpäin kaikki viikonloput stadissa (arkisinkin ollaan kyllä hyvin viihdytty) ja muuttokin on pian edessä, eli mullehan käy milloin vaan. 🙂 Pitäisikö meidän pitää se esipalaveri ensin vai ryhtyä suoraan tuumasta toimeen? Mulla on muuten pari kavereilta saatua reseptiä, joita olen halunnut jo pitkään kokeilla…
Comment by hansus — 25.4.2007 @ 1.00
Olen varovainen. Nyt on kyllä pakko löytää kristofiini kun kuulostaa ihan seikkailulta, jeee!
Öö en oikein tunne teidän asumisjärjestelyä, niin mikä lienee stadin vastakohta tässä tapauksessa? 🙂 Mulla on itse asiassa tässä tosi tiukkaa vielä muutama viikko (elättelevän epätoivoista ajatusta, että se sitten helpottaa), mutta vois yrittää sen jälkeen kun palaan Belgiasta, eli tulen äitienpäiväksi. Ehkä joku pikanen suunnittelupalstu esim. jossain Kampin keskuksen kahvilassa? Ota reseptit mukaan 😛 Ja Kamppia ehdotan vain siksi, että sen halki joudun enivei ramppaamaan tällä hetkellä, ja kyllä, aika on todella vähän kortilla. Kai se tästä. 🙂
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 25.4.2007 @ 6.10
Mehän asumme siis virallisesti Lahdessa. Toistaiseksi. Kesän aikana olisi tarkoitus muuttaa takaisin stadiin. Mutta olemme vähintään puolet viikosta siellä päin joka tapauksessa.
Reissuun lähdössä? Vau. Oon kade. Ja vieläpä vanhaan kotimaahani. Uh, Pidä oikein hauskaa siellä. Ne puhuu hassusti 🙂
Kamppi sopii oikein hyvin, kuten muutkin keskustan paikat. Kunhan et ehdota tapaamista Hyrylän Shellille, on kaikki oikein jees. 🙂
Vähän meinais väsyttää, niin kuin ehkä jo tekstin tasosta päättelitkin… Hehee…
Comment by hansus — 25.4.2007 @ 9.19
Vai Lahessa. Tervetuloa takaisin vain. 😉 Ja en kyllä voi sanoa että tunnnistaisin tekstistä väsymyksen, sillä omatkaan aivot ei pelaa lainkaan, kiitos syväuupumuksen; kaupastakin toin tänään näköjään kotiin tuoreen meiramin kun timjamia olin ostavinani. Ami ku ami. 😀
Reissuun juu, intensiivikurssille, liittyy opintoihin. Tiedossa rankka mutta hyödyllinen reissu. Mankelin läpi mennään taas jotta hurahtaa! No jos sitte Kampissa. Koskahan… Et ehdi huomenna torstaina tuossa kolmelta?
Comment by ylimuuli — 25.4.2007 @ 16.13
Ohhoh, nyt vasta pääsin koneelle… Meillä oli tuossa kavereita syömässä ja vähän jäätiin istumaan iltaa. 🙂 Voishan sitä viettää vapaapäivää stadissakin. Ois mulla sielläkin hommia hoidettavana, joita ei viikonloppuisin oikein kerkee. Jos katson aamulla vielä, ehdinkö H:n matkaan. Voisin vaikka sitten soittaa tai laittaa viestia, jos ja kun oon tulossa sinne?!
Comment by hansus — 25.4.2007 @ 23.50
Jeps sopii, H:lla lienee vielä mun numero vaikkei alvariinsa nähdäkään… Ainakaan numero ei ole vuosikausiin vaihtunut. Mut ei mitään stressiä, ilmoita jos ehdit. 🙂
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 26.4.2007 @ 5.43