…ja varmasti myös suttuisin, mutta tekijälleen silti kymmenen apgarin pistettä! Kiitos Mutikaisen Mimmin sain vihdoin koe-Rexini onnistumaan ja irtauduin hetkellisestä Ikuisesti Epäonnisen Leipurin identiteetistä. Ei se oikein mua pukenutkaan. 😉
Lähdin siis kolmannen kerran metsästämään Rex-kakun päänahkaa ja tässä se nyt on, minityaariversiona eli neljänneksenä alkuperäisestään. Ohje on perhetutun plakkarista ja hieman vaillinainen, kuten erät yksi ja kaksi osoittavat. Tässä kuitenkin niin hyvät neuvot kuin osaan itse Rexiin antaa eikä VOI mennä pieleen! Jos haluat kokonaisen suuren kaakun, tee hakasuluissa olevien määrien mukaan.
Mini-Rekku (1-4 hlölle)
- 5 kpl [20 kpl] mielellään suorakaiteista tai neliöistä keksiä
- 0,5 dl [2 dl] vahvaa kermakahvia (jos käytät voileipäkeksejä makeuta kermakahvi reilusti tomusokerilla)
- n. 65 g [250 g] kookosrasvaa
- reilu 1 rkl [5 rkl] kaakaojauhetta (van Houtenia)
- 0,4 dl [1,5 dl] tomusokeria
- 0,5 tl [2 tl] vaniljasokeria
- 0,15 dl [0,5 dl] (soija-)kermaa
Sulata kookosrasva ja sekoita siihen kaakaojauhe. Kun seos on hieman jäähtynyt, lisää vielä vaniljasokeri ja kerma. Siirrä pakastimeen, mutta älä vain unohda seosta sinne! Kookosrasva jähmettyy nopeasti. Tässä välissä ehdit kuitenkin miniversiossa tehdä seuraavan: kasta keksit kermakahviin ja jätä leivinpaperille odottamaan. Viritä sähkövatkain valmiiksi. Ota kookosrasvaseos pakkasesta ja mikäli seos on viileää muttei vielä jähmettynyt, käy pelipaikoille ja hurauta seos sähkövatkaimella vaahdoksi. Jos seos ei ala vaahdota minuutissa, kahdessa, siirrä seos jälleen jäähylle pakkaseen ja koeta hetken päästä uudestaan.
Kun olet aikaansaanut vaahdon, ota yksi keksi aikomallesi kakkualustalle ja levitä sille viidennes vaahtoa. Nosta päälle toinen keksi, paina kiinni vaahtoon ja lisää jälleen kerros vaahtoa. (Tässä vaiheessa voit vielä lisäkostuttaa keksejä, jos eivät ole ihan soseena.) Toista, kunnes viides keksi on tornin huipulla ja kuorrutettu viimeiselläkin pisaralla kaakaotahnaa. Siirrä jääkaappiin viilenemään ja keitä tsufet. Ota kaakku kaapista ja leikkaa viipaleita terävällä veitsellä, leiki hienostorouvaa tai makealle persoa herraa ja nauti iltapäiväkahveista.
Onnittelut onnistumisen ilosta.
Vuosien mittaan minusta on tullut yhä tiukemmin Kahvi on pahaa ry:n jäsen. Muistan tenavana pitäneeni kovasti mokkapaloista. Raapsraaps (raaputtaa takaraivoaan, pitäisi kai kokeilla jotain kahviherkkua).
Comment by ari — 18.7.2008 @ 17.11
Kiitos! Hauskaa jos ylitsevuotava iloni välittyy sinnekin 😀
Minä taas olen vastentahtoisesti joutunut luopumaan kahvista muutamankin kerran, tällä hetkellä juon ehkä, kupin, kaksi viikossa. Mutta leivonnaisissa se on mielestäni ehdoton, kuten juurikin mokkapaloissa. Ja Ellen Svinhufvudissa, ja kahvipullassa (kahviin leivotussa pullassa), ja ja ja… Niin, pitäs varmaan kehitellä myös kahvimuffinssi. Kehitteles sinä jotain ihan kummaa kaffeherkkua meiän riemuks? 🙂
Comment by ylimuuli — 18.7.2008 @ 17.13
Vilaisin pelokkaasti läpi japanilaiset keittokirjani, mutta ainakaan niistä valitettavan monesta, jossa ei ole sisällysluetteloa, ei mainittu koohii’ta. En olisi hämmästynyt vaikka se olisi löytynyt jonkin kummallisen jälkiruoan reseptistä.
Comment by ari — 18.7.2008 @ 17.37
Ari, no pirulainen, se se olis ollu just sellasta jännää mitä kaipailin 🙂 Ehkä sun pitää keksiä jotain uutta?
Comment by ylimuuli — 19.7.2008 @ 9.49
Jippii! Siisti leikkauspinta. Kyllä pitää ens viikolla käydä Lidlissä keksiostoksilla…
Comment by Mimmi Mutikainen vielä — 19.7.2008 @ 10.46
Mimmi kiitos! 🙂 Juu, sentään jotain siistiä 😉 Tässähän alkaa päästä ihan Rexin makuun, vaikkei se olekaan ennalta omaa historiaa… Ei hullumpaa.
Comment by ylimuuli — 20.7.2008 @ 7.39
(ja kiitos oli siis avusta :-))
Comment by ylimuuli — 20.7.2008 @ 7.39