…vaikka kuka täältä aurinkoisesta kevät-Suomesta mihinkään kaipaa! Joka tapauksessa kyseessä on kovin arkinen Hawaii, mutta olen itse niin ihastunut tähän helppoon tapaan valmistaan kanafileet, että jaan aarteeni kanssanne. Aarre se nimittäin on kiireiselle jalostuessaan helposti useamman päivän eväiksi, kun niitä on melkein päivittäin ruukattava.
[Kyl on aneeminen kuva, puluparka.]
Tipua Hawai’ilta
- broilerin rintafilee (tai neljä)
- ananasrengas (tai neljä eli pieni purkki)
- Polar 5% -juustoa (tai vaihtoehtoisesti muuta)
- tuoretta valkosipulia, purkkivalkosipulimurskaa tai valkosipulijauhetta
- suolaa
Kuumenna uuni n. 225 asteeseen. Asettele broilerinfileet pellille ja rouhi päälle hyvin suolaa. Murskaa/paloittele valkosipuli tarvittaessa ja levitä fileille, tai käytä helppoa valkosipulijauhetta, joka tässä toimii oikein hyvin ja ripottele sitä reippaasti tipuille. Tuuppaa uuniin n. 15 minuutiksi, ei liian pitkäksi aikaa etteivät birdit kuiva. Viipaloi juustosta n. 2 siivua per file ja avaa ananaspurkki, valuta mehut pois tai talteen. Ota pulut hetkeksi pois uunista ja levitä jokaiselle pari juustosiivua ja kruunaa ananasrenkaalla. Takaisin uuniin! Asteita voi halutessaan hieman nostaa, mutta tässä vaiheessa viitisen minuuttia riittää kuitenkin, niin että juusto sulaa ja ananasrengas lämpenee. Haukkaa Hawai’ia vaikka salaatin seurana.
Seuraavana päivänä voit viedä mukanasi töihin taas jonkin salaatin ja kaveriksi kanan. Lämmitä lounastunnilla file mikrossa ja naatiskele sallaadin kanssa. Jos teit kerralla neljä filettä, voit valmistaa illallisen esim. paloittelemalla porkkanan, palan juuriselleriä, palan kesäkurpitsaa ja kanafileen. Iske kaikki ainekset höyrytyskattilaan, tässä järjestyksessä. Kasvisten kypsyttyä sopiviksi raasta päälle parmesania tai pecorinoa ja syö. Seuraavana aamuna jäljellä on vielä yksi file ja lounas on taas taattu. Back to Hawaii, kyllästymiseen saakka!
Mä olen ollut Nesteellä töissä joskus, ja tuo sun aurinkoinen pikku kananen tuo oikeasti mieleen vain ne huoltiksen paahtoleipä Hawajin-leivät. Ei se väärin ole, tiettykään! 🙂 Toisaalta vielä parempi on se, että mieleen tulee “ruokamuistoja” itse sapuskan tilaan.
Tää on hauska blogi, koukkuunnuin heti! 🙂
Comment by Kukka — 3.4.2008 @ 6.33
Ja huom: tamperelaisella huoltoasemalla se oli todellakin Hawaijinleipä. 😉
Comment by Kukka — 3.4.2008 @ 6.34
Mä laitan mun hawaitipuun aina sinihomejuustoa.
Comment by Kata (Pultti) — 4.4.2008 @ 10.32
Kukka, huoltisruoka olis muuten hyvä ruokahaasteen aihe! Siellähän olis kaikenlaista klassikkoainesta, joka tuunaamalla vois olla hyvinki hyvää ja terveellistä. Ja se huoltisten tunnelma. Ja se ihanan suomenkielen monimuotoinen ryytimaa 😀 Hienoo et tartuit syöttiin 😛
Kata, varmaan nostaa annoksen uuteen sfääriin, sääli kun sinihometta ei tietääkseni saa laktoosittomana. :-/
Comment by ylimuuli — 4.4.2008 @ 14.35
Mä tein eilen persikasta, ei ollukaan renkaita kaapissa. Mutta persikkakin oli ihan JEES tässä. Tosin multa jää kaikki valkosipuli jutut pois ruuista 🙂
Comment by Mia — 6.4.2008 @ 8.10
Mia, eiköhän mikä tahansa hieman raikas ja makea toimi 🙂 Tää on hyvä, vaikka niin maan simppeli. Munkaan ei pitäs kamalasti valkosipulilla leikkiä, mut aina sitä ei voi estää…
Comment by Ylimuuli — 6.4.2008 @ 15.23
Hei, miksi valkosipuli ei ole kosheria?
Comment by Kukka — 11.4.2008 @ 17.35
Kukka, kun mun mahani on sellainen herkkis… Toiminnallinen ongelma, sanovat, mutta mä oon sitä mieltä että tätä ei oo vielä tutkittu loppuun saakka. Enivei, valkosippe kuten muut vahvat mausteet on vähän pahasta sille, mutta enhän mä niistä osaa erossa pysyä, heikkomieli muuli kun olen. 🙂
Comment by ylimuuli — 11.4.2008 @ 19.57