MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

Suurin osa lienee kuullut tarinan kahden sokeripalan paketin keksijästä, joka teki legendan mukaan itsemurhan, kun kukaan ei osannut avata pakettia kuten hän oli tarkoittanut, vaan sokerit revitään ulos kuorestaan.

Nyt verkossa on valloillaan meemi, joka paljastaa, että toinenkin ensinäkemältä yksinkertainen ja mitätön arjen astia on enemmän kuin päälle näkyy: kertakäyttöinen ketsuppiastia nimittäin laajenee osaavissa käsissä laakeaksi kupiksi, johon on kovasti helpompi dipata tuotteita kuin pikkiriikkiseen kuppiin! Laajaan astiaan mahtuu enemmän ketsuppiakin ja siis flavonoideja (onko kuppi superfoodi?). Avattu kippo on myös kaunis.

Jotta vältymme (henkilökohtaisilta) tragedioilta, toimikaamme seuraavasti:

Ennen kuin täytät kipon (mihin ikinä sitä käytätkään), avaa taitokset.

Sä oot sokruu, mun sylissäni… Pakettia ei tule repiä tai liepeitä vedellä, se aukeaa kauniisti kahtia taittamalla kuin kekseliäin origami konsanaan.

No niin, onneksi on internet ja Monkeyfoodin sivu fabossa. Minua valistettiin siellä valtamedioiden uutisoinnista, josta käy mm. ilmi, että Åke, sokeripalapaketin keksijä, piti ihmisten osaamattomuutta kyllä “harmillisena”, mutta kuoli luonnollisen kuoleman. Taas pelastui yksi ihmishenki turhalta kuolemalta!

Ketsuppiastiastakin kerrotaan sensaatiohakuiseen tyyliin, usko tai älä.

Tapasin työni puitteissa Irakista Suomeen muuttaneita asiakkaita. Sain osakseni vieraanvaraisuutta ja harvinaisen herkun; kotikäynnillä minulle ja tulkille tarjoiltiin sekä teetä, karamellejä (missään nimessä ei karkkia) sekä kiinnostavannäköisiä ruskeita palkoja. Perheen ystävä oli tuonut nämä tuliaisena Afganistanista, jossa irakilainen pariskunta oli asunut sielläkin pitkään.

Asiakkaani eivät osanneet sanoa suomeksi, mitä palot olivat, mutta maistamisen myötä asia selkeni. Maku oli tuttu. Isäntä pureskeli kuoret taitavasti pois ja söi vain sisuksen, itse popsin sellaisenaan rapeina aarteina. Yrittivät opettaa minuakin kuorimaan näitä, mutta demonstroin vain, kuinka onnellisena syön koko pötkylät. Heitä hölmöyteni vain nauratti 😀

Vaan kysyn nyt teiltä, osaatteko sanoa maistamatta, mikä asia on kyseessä? Palkinnoksi voin luvata onnistumisen iloa! Älkääkä te eksoottisissa maissa asuvat spoilatko 😉

Sattuipa päivänä muutamana (tiistaina), että läksimme Lihansyöjän ja Strutsikoiran kanssa kesäretkelle Espoon Ikeaan. Olin pohjustanut reissua jo töissä, jossa kyselin kollegoilta, onko Ikeassa jotain erityisen näppärää, mitä kannattaisi ostaa. Minulle ehdotettiin kaikenlaisia keittiökapineita, hauskoja purkkeja ja onnenbambua.

Koska karsastan turhaa tavaraa ja minulle kelpaavat hyvin eripariset astiat ja kuiva-aineiden säilytys niiden omissa paketeissaan, vain yksi asia herätti kiinnostukseni: tarunhohtoinen raastin, jossa on purkki samassa. Tämä raastin ei roiski ja raasteen voi näppärästi paketoida saman tien jääkaappiin. Raastamisasentokin tulee erilaiseksi. Kuinka täydellistä!

Ruokailtuamme Lihansyöjän kanssa Ikean mainiossa ruokalassa treeninjälkeisen palautusruoan (Strutsikoira joutui tyytymään kuumaan autoon ja kuivaan suuhun) karaisimme nahkamme ja sukelsimme erikoismyymälään. Erikoismyymälä on siitä erikoinen, että se näyttää ihan tavalliselta myymälältä, mutta ei ole sitä. Miksi? Sen tietää vain Ingvar Kamprad. Ai kuka?

Löysimme erikoismyymälästä tämän erikoisen kiinnostavan vempaimen ja sehän oli erikoisen söpö. Turkoosi on niin kiva värikin. Muotokieli oli, kuten sanottu, enemmän söpö kuin tehokas. Pyöreät muodot viittaavat lapsi- ja eläinystävälliseen (olenhan muuli), mutta saivat skeptisen minäni epäilemään terien terävyyttä. Koska raastimen voi kuitenkin mahdollisessa pettymyksessään luovuttaa asiakaskäyttöön, törsäsin kapineeseen lähes viisi euroa.

Ja eilen sitä sitten kokeilin. Näin kivasti sillä raastetaan.

Ei ihan tahraton.

Ja näin vaihdetaan hienompaan raasteeseen.

Epäilyttävän pullukka vempain.

Ja niin on näppärä kansikin vielä!

Jos haluaa säilöä ruokaansa muovissa.

…vaan kuten pelkäsin, ei se ihan niin näppärä sitten ollutkaan. Sille on syynsä, miksi raastinrauta on yleensä vinossa. Raastamisasento tulee paremmaksi. Eikä loota suojellut tiskipöytää raasterääppeiltä, niitä lenteli päälipuolelta ihan huolella ja taas oli lavuaari tukossa. Raastimen paikallaan pitäminen vaatii myös suurempaa voimankäyttöä kuin sen perinteisen tötterön. Pahoittelen, en voi suositella.

Aion kuitenkin antaa raastimelle vielä pari mahdollisuutta ennen sen kiikuttamista harjoituskeittiöön. Harjoituskeittiössä sen paikka tosin voi ollakin parempi, kun raastimen voi tunkata kiinni Fixiin ja tällöin raastaminen onnistuu yksikätisestikin. Sillä elämä ilman raaste(pöytää)tta on köyhää, kuten kaikki Rossonkävijät tietävät!

Apinanluolassa asuvan Lihansyöjän yksi tuoreista projekteista on Hyvinvointisivustot.fi, jonka tarkoituksena on ketjuttaa kotimaisia hyvinvoinnin alalta kirjoittelevia blogeja. Osan silmiin on saattanut osua Monkeyfoodin oikeaan sivupalkkiin tovi sitten ilmestynyt “mainospaikka“, jossa vuorottelevat tällä hetkellä Keho.net, Paleo Helsinki ja Veteraaniurheilija.

Ajatus on se, että laveasti ottaen samalla alalla hommailevat (harrastuksena tai työkseen) ihmiset ja heidän aivoituksensa löytävät samoista asioista kiinnostunutta yleisöä. Kun verkosto laajenee, sinne mainospaikalle voidaan myydä myös ihan “oikeita” mainoksia, jolloin jokainen verkoston jäsen hyötyy diilistä. Jos mainoksia ei myydä, kaikki saavat joka tapauksessa näyttöjä toistensa blogeissa ja lisäävät siten omaa näkyvyyttään.

Tammikuun tilastot kertovat esimerkiksi Monkeyfoodin osalta seuraavaa: Monkeyfood näkyi toisissa verkoston blogeissa huimat 50 889 kertaa ja Monkeyfoodiin klikattiin 400 kertaa. Vaivatonta ja helppoa, eikä mitenkään provosoivan kaupallista.

Hyvinvointisivustojen etusivulla kerrotaan, että verkostoon hyväksytään vain sellaisia sivustoja, joiden tuotteita sivuston pitäjät olisivat valmiita käyttämään ja niistä ehkä maksamaankin. Käytännössä verkoston jäsenet valitsee siis Lihansyöjä ;-D Voin kuitenkin vakuuttaa vuosien kokemuksella, että Lihansyöjä on lähes tulkoon tolkun mies ja avarakatseinenkin. Ei kuitenkaan siinä määrin, että mikä tahansa humpuuki ja hullutus menisi läpi. Meneekö raja shakeweightissä vai homeopatiassa, sitä en tiedä.

Jos siis pidät hyvinvointiaiheista blogia ja haluat tulla mukaan paremman olon piirileikkiin, pistä hakemus vetämään. Olet ystävien keskellä. 🙂