MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

3.12.2011

Nitriitti – makkaramaailman antibiootti

Filed under: Lätinää,Lihaa,meat — Meri @ 15.49

Soitin Pajuniemen laatu- ja kehityspäällikkö Jani Poussulle päästäkseni paremmin jyvälle nitriitin syvimmästä olemuksesta. Nitriitti, E250, on lisäaine, joka on leimattu pitkälti pahikseksi ja kuluttajat vaativat nitriitittömiä tuotteita siinä missä aromivahventeen poistoa. Nitriitittömiä tuotteita on kuitenkin hyvin vähän. Pajuniemi pyrkii tuotteissaan siihen, että niissä käytetään vain aivan välttämättömin määrä lisäaineita turvallisuuden takaamiseksi. Silti tuotteissa on nitriittiä. Miksi?

Miksi nitriittiä?

Poussu Pajuniemeltä kertoo, että nitriittiä lisätään tuotteisiin niiden säilyvyyden parantamiseksi. Nitriitin käyttö estää botuliinin kasvun. Botuliini on hengenvaarallinen hermomyrkky, joka varsinkin aikoinaan korjasi satoa, kun ihmiset kuolivat pilaantuneesta ruoasta saamaansa myrkytykseen. Merkittävin syy käyttää nitriittiä on siis tuoteturvallisuus. Lisäksi nitriitti antaa tuotteelle punaisen värin. Ilman väriaineita tuotteet olisivat harmaita eivätkä suuren yleisön mieleen, ainakaan toistaiseksi.

Tuoreemmissa tuotteissa käytetty natriumnitriitti on suolan osa. Kestomakkaroissa käytetään kaliumnitraattia, jota sanotaan myös salpietariksi. Nitriitti on siis samalla tavalla “luonnontuote” kuin natriumglutamaattikin, mikä ei tee siitä sinänsä hyvää tai pahaa.

Nitriitittömyys vaikeuttaa tuottajan elämää siis hankaloittamalla myyntiä kauppoihin, jotka eivät hevillä ota myyntiin tuotteita, joissa on vain pari päivää myyntiaikaa. Lihajalosteiden harmaa väri ei sekään ole omiaan lisäämään myynti. Ennen kaikkea nitriitittömyys on valmistajalle iso riski. Vaikka valmistajan ja kaupan kylmäketjut ja hygienia olisivat moitteettomat, makkaraa syödään esimerkiksi terassilla lämpimässä (you say!), jolloin riski kasvaa huomattavasti. Vaikka vika ei tällöin olisikaan varsinaisesti valmistajassa, on valmistajan huomioitava käyttäjän tavat, sillä botuliinikuolemien ilmetessä jäljet johtavat sylttytehtaalle.

Nitriitin tulevaisuus

Pajuniemellä on tehty kokeilu raakamakkaroilla, joita valmistettiin ilman nitriittiä ja muita lisäaineita, mutta ihmiset eivät osanneet ostaa tuotetta, jonka säilyvyys on niin lyhyt. Käytännössä nitriititön tuote säilyy noin viisi päivää (tuotteesta riippuen), joista jo tekeminen ja logistiikka nielaisevat kolme. Harva kauppa ottaa ainakaan toistaiseksi myyntiin tuotteita, joiden käyttöikä on häviävän lyhyt.

Jos makkarat aiotaan tulevaisuudessa haukata ilman nitriittiä, Poussu näkee sen vaativan muutosta kulutustottumuksissa. Kuluttajan on oltava valmis ostamaan harmaita pötkyjä punaisten sijaan ja käytävä kaupassa lähes päivittäin tyngän käyttöiän vuoksi.

On hyvä huomata, että nitriitittömiä tuotteita voidaan valmistaa myös ovelasti kiertäen; esimerkiksi sellerissä on nitriittiä, ja sitä lisäämällä tuotteen säilyvyys siis vastaavasti paranee. Kuluttajan silmään mausteena lisätty selleri on syyntakeettomampi ehtaan nitriittiin verrattuna, vaikka aine on sama.

Minimoi makkarasi nitriitit

Pajuniemellä nitriittiä käytetään minimimäärä, joka takaa tuotteen säilyvyyden sille luvatun käyttöajan pituudeksi. Lisäksi tuotteisiin lisätty nitriitti puoliintuu ajan kuluessa, joten lähellä viimeistä käyttöpäivää syödyssä lerssissä ei ole nitriittiä nimeksikään, ehkä kymmenisen milligrammaa. Luomutuotteissa suurin sallittu määrä nitriittiä on 75mg/kg, kun se tavallisissa tuotteissa on kaksinkertainen. Jo pelkästään luomun syönti siis vähentää nitriittikuormaa. Aina on mahdollista valita myös elämä ilman lihajalosteita.

Nitriitti vai nou

Nitriittikysymys ei siis ole aivan yksinkertainen. Tavallaan se rinnastuu antibiootteihin: niiden keksiminen on pelastanut maailmassa valtavan määrän ihmishenkiä ja pelastaa edelleen. Hyvinvointivaltion hygieenisissä, lämpimissä ja vesipulasta tietämättömissä olosuhteissa meillä on kuitenkin varaa hifistellä ja hoidella tautejamme esimerkiksi iHerbistä tilattavien ravintolisien voimin ja halutessamme kieltäytyä elimistölle armottomista antibiooteista (ne kun tappavat pahisten lisäksi elimistön hyviksiä), kun emme ole välittömässä hengenvaarassa. Emme mekään silti toivo elämää ilman antibiootteja.

Jos lisäaineettomuusbuumin myötä nähdään lisääntyvästi botuliinikuolemia, voi se asettaa vaatimukset uuteen valoon. Sillä aikaa tuottajat, Pajuniemi muiden muassa, pyrkivät kehittämään mahdollisimman lisäaineettomia tuotteita. Kuluttajien toivomuksesta, sillä valta on meillä. Miten tahansa valitset, äänestä lompakollasi.

—–

Ps. Nitriittiä on muussakin kuin makkarassa

Jos olet nitriitti- tai nitraattikammoinen ja pelkäät terveytesi puolesta, suosittelen lukemaan Reijo Laatikaisen lyhyen artikkelin Nitraattien ja nitriittien lähteet ruokavaliossa.

29.11.2011

Ystävät apuun! Monkeyfood finaaliin?

Filed under: Lätinää — Meri @ 19.42

Jos olet Monkeyfoodin ystävä, tai edes joskus luet rupatteluitani, tai vaikka olisit täällä sattumalta etkä koskaan palaisi, kuuntele metsästäjänsydämesi ääntä ja äänestä Paleo Croissantia Pauligin Makupari -kilpailun finaaliin! Äänestäminen tapahtuu laikkaamalla (like) tätä sabushkaa: Paleo Croissant + Espresso Profondo.

Mikäli Monkey on finaalissa, Piilomaassa on parhaat bileet!! 😀

 

 

 

 

 

 

28.11.2011

Viva la batata (ja wanha kunnon peltikaali)

Sesonkisyöden suomalaiset suurkuluttavat tällä hetkellä toivoakseni juureksia. Erityisesti kotimaisia, mutta myös ulkomaiset juuret ja mukulat tarjoavat mahdollisuuksia mieltä lämmittäville laatikoille ja muheville muhennoksille. Niille, joita kutsutaan sillä l-sanalla. Comfort food.

Well, olipa tämä l-ruokaa tai muuten vaan vatun hyvää, yksinkertainen on aina kypsää. Tai kaunista.

Uunibataatti

  • pieniä bataatteja
  • foliopaperia

Pese bataatit hyvin ja pistele niihin haarukalla reikiä. Kääri kulta-aarteesi hopeiseen foolioon (jätä vähän hattua varten) ja asettele uuniin n. 175 asteeseen likimain tunniksi. Jos batatasi ovat muhkeampia, nuketusaika on luonnollisesti pidempi.

Kypsät uunibataatit voi syödä uuniperunan tapaan täytteineen tai sitten viipaloida niistä kauniita kiekkoja. Kiekot kelpaavat sellaisenaankin, mutta erityishyviä niistä tulee, kun niitä vähän paistaa voissa tai gheessä ja maustaa suolalla. Parempaa kuin kakku.

Ja toisena vieraanamme tänään blogin tuttuakin tutumpi asukas, mösjöö peltikaali. Otan tämän joka syksy esiin, sillä yhtä helppoa, edullista ja herkullista ruokaa saa hakea (ei täältä kuitenkaan).

Peltikaali

  • keräkaali (vanha kaali toimii paremmin kun varhais-)
  • rasvaista luomujauhelihaa
  • suolaa
  • (halutessasi epäpyhää soijakastiketta ja/tai ketsuppia)
Paista jauheliha kypsäksi. Suikaloi runsaasti kaalia. Levitä kaalisilppu leivinpaperoidulle pellille ja levittele jauheliha kaalipedille. Peitä suurpiirteisesti foliolla ja paista uunissa n. 200 asteessa ainakin tunti. Mitä pidempään paistat, sen parempaa lopputulos on, kunhan ei pääse kuivahtamaan. Siksi rasvaisen jauhiksen käyttö on tärkeää. Lopuksi poista folio ja paista vielä n. 20 minuuttia, jotta saat rapeutta ruokaan. Paiston aikana systeemiä on hyvä vähän sekoitella.
Mausta suolalla ja/tai käytä maustekastikkeina soijaa ja ketsuppia, jotka taikovat juurevaan talviruokaan mahtavan suolaisen ja makean tasapainon. Soijakastikkeessahan on valmistusprosessin vuoksi niin olematon määrä gluteenia, että Keliakialiitto hyväksyy sen osaksi gluteenitonta ruokavaliota. Jos kuitenkin haluat pelata varman päälle tai olet sopivasti vainoharhainen, valitse vehnätön tamari.

22.11.2011

Paleoarvoitus

Filed under: Lihaa,Maidoton,meat,paleo — Meri @ 18.32

Se on pyöreä.

 

 

Se on suolainen.

Se on yllätysmuna!

20.11.2011

Enter snowman!

Filed under: Gluteeniton,Kevyt,paleo,Side order,Vegan,Vege — Meri @ 17.16

Koska joulu on jo melkein täällä, voi jouluruokien makuun alkaa totuttautua. Näin vältetään suuremmat kriisit aattona ruokapöydän ääressä ja suolisto pysyy juhlissa mukana!

Paleojouluun kuuluu luonnollisesti luomukinkku. Kalat, perunat, laatikot, tortut, käntyt, korput, konvehdit, kuulat, tryffelit, rosollit, piparkakut, kotikaljat, glögit, pähkinät, luumukiisselit ja muut särpimet voi sitten sovelta kukin kuten haluaa. Itse otin varaslähdön jouluun rosollintapaisen atrian kera. Vaikka perunaakin taas silloin tällöin syön, tähän kuutioin tilalle lanttua. Joissakin ohjeissa rosolliin näkee laitettavan myös suolasilliä, mikä maistuisi minullekin! Sellaista ei kuitenkaan ollut kaapissa. Ohje ei ole kummoinen, lähinnä laitan tämän ilmoille kuvan vuoksi.

Rosolli

  • etikka- tai keitettyä punajuurta
  • etikkakurkkua
  • omenaa
  • porkkanaa
  • perunaa/lanttua
  • (sipulia)
Keitä juurekset ja kuutioi ne muiden ainesten kanssa kulhoon. Mausta suolalla tai suolasillillä. Jos antaudut meijerivelhon valtaan, voit valmistaa rosollikastikkeen löysästi vatkatusta luomukuohukermasta, etikkapunajuuren liemestä ja tilkasta etikkaa.

 

14.11.2011

Makeutuksen multiongelma: 2011

Filed under: Terveys — Meri @ 20.13

Kirjoitin aikoinaan (eli 11.2.2008) makeutuksen multiongelmasta. Tuolloin aspartaami oli vielä kova sana mm. karppaajien keskuudessa ja stevia teki vasta tuloaan Suomen markkinoille ja suomalaisten tietoisuuteen. Nyt stevia on päässyt pannasta ja Hartwall on uutisissa raflaavalla otsikolla: Aspartaamin kuolinisku! tuoden markkinoilla stevialla makeutetut juomat. Sitä en tosin tiedä, miten hyvä virvoitusjuomia on nauttia edelleenkään, paitsi toki kipeänä. Keltainen jaffahan parantaa ebolan kuin ebolan!

Sitten vuoden 2008 olen pyrkinyt siinä mielessä yhä luonnollisempaan olotilaan, etten käytä juuri steviaakaan. Se on kuitenkin yleensä valintani, jos makeutusta ehdottomasti tarvitaan. Luomuhunaja ja rehti sokerikin sopivat paremmin kuin aspartaami, jota olen aikoinani syönyt varmasti vähintään osani. Hedelmät ja marjat maistuvat riittävän makeilta sellaisenaan ja riittävät makeuttamaan muutakin, samoin kuivahedelmät ja rusinat, kuten myös gojit, toimivat hyvin.

En nimittäin kiellä, etteikö makeanhammasta joskus, ihan harvoin, salaa, pyytämättä ja yllättäen saattaisi edelleen kolottaa… Onneksi kovin ohimennen ja aniharvoin. Onneksi tumma suklaa on niin helvetin terveellistä että sitä on syytä nauttia d-vitamiiniakin säännöllisemmin.

10.11.2011

And now for something completely different.

Filed under: Lihaa,meat,paleo — Meri @ 6.20

Lihaa. Eikö luomuna kasvaneen karitsaisen kyljys olekin kaunis? Kiitos, Pajuniemi.

9.11.2011

Tempo on tämä

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Maidoton,Soija,Vegan,Vege — Meri @ 17.00

…tai tempe. Tai tempeh. Soijaa kuitenkin, täysin epäortodoksisesti. Sentään fermentoitua, joka on se suositeltavin soijan muoto. Tempeä tai nattoa naamariin siis kernaimmin, jos pavulla haluaa elää (terveenä).

Lihattomina vuosinani olin hyvinkin ihastunut tempeen samoin kuin muihin soijatuotteisiin. Jos Monkeyfoodia jaksaa selailla tarpeeksi pitkälle taaksepäin, vastaan tulee erihupaisia soijarouheen syöntiin kannustavia postauksia. Ja mieluusti kannustaisin soijarouheen ruokailuun edelleen, jos se vain olisi oikeasti ekologista ja terveellistä. Halpaa se on edelleen.

Vaikkei ehkä optimaalista, tempe on mielestäni kuitenkin hyvää. Huolimatta siitä, että tunnistan happaman mauttomuuden, jota ihmiset siinä kavahtavat. Aikanaan patentoimallani tavalla siitä saa kuitenkin maukasta ja rapeaa, juuri oikeanlaisen seuralaisen esimerkiksi lämpimälle juuresmuusille tai sosekeitolle. Lihan väliin siis Yksinäisen tempehin sydänmuru, vielä kerran, ystävät, encore! (Ja nyt huomaankin, että on päivän yli kolme vuotta siitä, kun ensi kerran tätä kokkasin! Hyvää syntymäpäivää, rakas Tempe.)

Yksinäisen tempen sydänmuru (julkaistu alun perin Monkeyfoodissa 8.11.2008)

  • paketti tempeä/tempehiä (esim. Vii voanista)
  • öljyä
  • mausteita
Suikaloi tempe ensin ohuiksi levyiksi, levyt sitten vielä suikaleiksi ja suikaleet edelleen pieneksi silpuksi. Sekoita silppuun reilusti öljyä tai muuta rasvaa ja mausta se huolellisesti. Reilusti suolaa ja esimerkiksi oreganoa tai vaikka karria! Laita mielimausteitasi. Levitä muru uunipellille ja paista rapeaksi n. 200 asteessa, vähintään se 20 minuuttia.
Hyvää (minun mielestäni) lämpimänä ja kylmänäkin melkein, kun sekoittaa salaattiin tai jo mainittuihin lämpimiin kasvislisäkkeisiin.

29.10.2011

Terveisiä Pajuniemeltä (it’s all happening)!

Filed under: Lätinää,On the Road,Pelasta maailma — Meri @ 8.48

Pääsimme Lihansyöjän kanssa viime viikolla vierailemaan Sipoon Talmassa Pajuniemen tehtailla. “Tehtailla” antaa tosin totuutta karumman kuvan; perustajan, Pekka Pajuniemen,72,  asuintalo nousee punaisena ja kauniina pihapiirissä eikä varsinainen tehdaskaan ole erityisen industriaalinen. Pajuniemi on vuodesta 1976 toiminut liha-alalla ja Suomen suurin luomulihatuotteiden valmistaja.

Meidät vastaanotti Pajuniemen nykyinen toimitusjohtaja Arto Jokinen, joka kertoi tuotteita tehdyn jo 50v. samalla reseptillä. Pajuniemen periaatteena on valmistaa tuotteet ilman täyteaineita, vain elintarviketurvallisuuden kannalta välttämättömin lisäainein varustettuna. Kehittämistyö kaiken ylimääräisen karsimiseksi on koko ajan käynnissä. Ja ahap! – ennen kuin kysytte, nitriiteistä (E250, säilöntäaine natriumnitriitti) on tulossa oma postauksensa. Malttia. All shall be revealed!

Päivä päivältä luomummaksi

Pajuniemi on ollut uranuurtaja luomulihajalosteiden suhteen ja valmistanut mm. ensimmäisenä luomusiasta jalosteita. Kuten tunnettua, luomutuottajista on pulaa ja siksi Pajuniemikään ei vielä ole viimeistä piirtoaan myöten luomua. Pian kuitenkin, sillä tähtäimessä on nostaa luomun nykyinen osuus tuotannosta eli 25% kolmen vuoden sisällä vähintään 50%:in, mieluiten sataan! Tuotteita päivitetään luomuksi sitä mukaa kuin tarjonta kasvaa. Tällä hetkellä luomutuotteet viedään käsistä ja kaupassa joutuu usein kohtaamaan eioota. Mm. tuoreesti markkinoille tuotu luomumaksamakkara on viety käsistä.

Jokinen vahvistaa sen, mikä kuluttajillekin jo näkyy: Suomessa on meneillään luomuvallankumous! Muutos tapahtuu kuitenkin hitaasti. Pelloissa menee kolme vuotta siirtymisessä luomuksi ja eläimillä ainakin vuosi. Suunta on silti oikea ja Jokinen ennustaa, että kahden, kolmen vuoden kuluttua muutos näkyy merkittävästi. Siitä huolimatta, että luomuviljely on tällä hetkellä Suomessa tuplasti kalliimpaa kuin tavallinen.

Jokinen kertoo, että luomusikatiloja on Suomessa kymmenkunta, luomunaudan tuottajia huomattavasti enemmän ja luomukanaloitakin jo suloiset 25. Ja kuten hetki sitten lehdistä luettiin, jauhelihan myynnistä jo 9% on luomua. Tilanne tuntuu uskomattomalta siihen nähden, että luomun yrittäessä tuloaan ensimmäisen kerran ehkä reilut kymmenen vuotta sitten, vastaanotto oli kalsea. Nyt luomu on hip ja cool ja löytänyt yleisönsä yhtä lailla lapsiperheistä, leppoistajista, taviksista (minä! minä!), ruokavaliohifistelijöistä, anttiheikkilöistä kuin maailmanpelastajistakin (taas minä!).

 

 

[Arto ja etikettikone!]

Jokisen eväät

Jokinen itse on ollut kohta viisi vuotta Pajuniemellä ja hänen henkilökohtainen luomuhistoriansa juontaa 90-luvulta, jolloin Jokinen asui Hollannissa. Hollannin pahasti saastunut maaperä herätti jo tuolloin havaitsemaan puhtaan maaperän tärkeyden, kun lannoitteet pilasivat kanavat, ja nyt Hollanti onkin luomun edelläkävijä. Ruokavaliostakin Jokinen on kiinnostunut tuoreen vuosituhannen alussa, joten Pajuniemi eettisine arvoineen ja puhtaine raaka-aineineen on varmasti palkitseva työpaikka. Suosikkituotteekseen Jokinen nimeää luomufileeleikkeleen, vaikka vaikeahan hyvistä on yhtä valita.

 

[Ylimuuli ja makkaratehdas.]

Liity vallankumoukseen!

Olivatpa syysi luomu lifestyleen sitten eläinten hyvinvoinnissa, puhtaassa maaperässä, omassa terveydessä tai paremmassa maussa, liity vallankumoukseen ja sijoita pelimerkkisi luomutuotteille. Tämä arpa voittaa! Oli kyse sitten luomumunista, maitotuotteista, pähkinöistä, vaatteista tai lihasta, VAATIKAA kauppiailtanne puhtaita raaka-aineita ja maksakaa mukisematta muutama killinki enemmän, jotta eläimet eivät voisi niin pahoin. Halpa hinta paremmasta terveydestä ja puhdistuvasta omatunnosta.

Omat suosikkini Pajuniemen tuotteista ovat suolalihaleikkele, nakit, aamiaispekoni ja tuoretuotteista jauheliha. Muista luomutuotteista suosikkeja alkaa olla vaikea valita, sillä valikoima laajenee silmissä. Erityisen myönteisenä pidän sitä, että myös kauppojen omat merkit ovat alkaneet brändäytyä myös luomuna. Massat ovat liikkeellä! NYT. SE. TAPAHTUU.

9.10.2011

Takinkääntö! Alakarpista turvallisiin tärkkelyksiin

Filed under: Alakarppi,Lätinää,paleo,Terveys — Meri @ 12.22

Olen ollut pitkään vankka vähähiilarisen ruokavalion kannattaja ja suositellut sitä ihmisille laajalla skaalalla. Tiedon ja oman kokemuksen lisääntyessä olen kuitenkin kääntänyt kelkkani nollahiilarista vähitellen kohtuullisempaan suuntaan. Onneksi näkemystään on sallittua muuttaa!

Ravitsemusmaailman paleohkoon laitaan nojaavista asiantuntijoista esimerkiksi The Paleo Solution -teoksen kirjoittaja Robb Wolf, The Perfect Health Diet -kirjan kirjoittaja Paul Jaminet, tohtori Kurt Harris sekä integroidun lääketieteen harjoittaja Chris Kresser ovat kaikki suhteellisessa konsensuksessa siitä, että vähän enemmän kuin vähemmän hiilaria on monille parempi.

Mm. Robb Wolf suositteli pitkään erittäin vähähiilihydraattista ruokavaliota optimaalisena, mutta on peruuttanut suosituksissaan ja tällä hetkellä edellämainitut asiantuntijat pitävät suurimmalle osalle ihmisistä optimaalisena n. 100-150 grammaa hiilihydraattia päivässä. Tämä on myös Mark’s Daily Apple -blogin ja The Primal Blueprint -kirjan kirjoittajan Mark Sissonin Primal Blueprintin hiilarimäärä ns. ylläpitovaiheessa.

Kurt Harris pohdiskelee Archevore-blogissaan Paul Jaminetin kanssa samoilla linjoilla, että luultavasti hyvinkin laajat vaihtelut hiilarimäärässä ovat sopivia eri ihmisille. Tottakai myös ihmisen aktiivisuudella on vaikutuksensa: paljon liikkuva sietää varmasti suuriakin määriä hiilaria, rauhallisemmin elävä ehkä voi paremmin vähemmällä.

Kaikkiaan hiilarintarve ja -sietokyky riippuu monista yksilöllisistä tekijöistä: ihmisen perimä, terveydentila, elämäntilanne ja siihen liittyvä psyykkinen ja fyysinen rasitus tai toimintakyky määräävät kaikki osaltaan optimaalista tarvetta. Tilanne myös muuttuu jokaisen kohdalla, sillä ihmiskeho ei ole staattinen (eikä suljettu mekanismi, johon kalori on kalori -teoria nojaa). Jos siis tavoittelet hyvää oloa, jaksamista, optimaalista terveyttä ja suorituskykyä sekä bonuksena ehkä pitkää ikääkin, kannattaa ravitsemukseen liittyen kokeilla erilaisia maltillisia vaihtoehtoja ja oppia kroppansa palautteesta.

Alakarpin sudenkuopat

Mitä haittaa kovin alakarpista ruokavaliosta sitten voi olla? Tieto pitkään jatkuneiden vähähiilihydraattisten ruokavalioiden vaikutuksista lisääntyy vähitellen, ja esimerkiksi ketogeenisillä eli ns. nollahiilarisilla tai kohtuullisemmin alakarpeilla ruokavalioilla voi olla esimerkiksi tällaisia seurauksia (ei kaikilla, ei välttämättä):

-kilpirauhasen toiminnan hidastuminen tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Kuten olen aiemmin raportoinut, olen itse kulkenut alakarpin ruokavalion ja ylitreenaamisen tuloksena tähän allikkoon, jota nyt edelleen selvitellään. Kilpirauhasen vajaatoimintaan on useita eri syitä ja niistä lisää myöhemmin omassa postauksestaan. Tämä vähähiilihydraattisen ruokavalion mahdollisesti aiheuttama tai pahentama ongelma on puhututtanut ravitsemusmaailmassa nyt jo hyvän tovin ja ongelman laajuus alkaa vasta vähitellen paljastua. Jos epäilet suurempaakin kilpirauhasongelmaa, mene asiantuntevalle lääkärille. Voin suositella ainakin Tikkurilan Mehiläisen kahta osaajaa: Erkki Antilaa, jolla on funktionaalisen lääketieteen osaamista sekä Timo Heliniä, jonka ymmärrys kilpirauhasen hoidosta koko ajan lisääntyy kasvavan potilasmäärän myötä.

-sieni-infektioiden kasvu suolistossa. Vaikka esimerkiksi gluteenin ja sokerin poisjättämisestä on lähinnä hyötyä suoliston mikroflooralle, voi nollahiilari aiheuttaa myös päinvastaisia ongelmia.

-glukoosi-intoleranssi (joka oikeastaan johtaa osaan tässä mainituista oireista).

-riittämätön ”liman” tuotanto (mucus deficiency), jonka seurausta ovat esim. kuivat silmät ja hengitystiet sekä ummetus, toisin sanoen kuivat limakalvot.

Ketoruokavalion terapeuttisuus

Koska nollahiilari, alakarppi tai ketogeeninen ruokavalio on sitten paikallaan? En ole lääkäri tai tutkija, joten perustan tietoni lukemaani informaatioon sekä raportoituihin keisseihin. Niiden perusteella ns. ketoruokavaliosta on havaittu olevan hyötyä ainakin seuraavissa sairauksissa:

-autismin kirjon oireet

-syövät

-epilepsia

Jos sairastat jotakin näistä tai muuta sairautta ja pohdit, olisiko ketoruokavaliolla terapeuttisia vaikutuksia sen hoidossa, etsi asiansa osaava lääkäri ja toteuta kokeilu hänen valvonnassaan.

Turvalliset tärkkelykset

Mitä sitten syödä, kun on pitkään vältellyt perunaa, pastaa, riisiä, leipää ja sokeria? Tai mitä jättää pois, kun on siirtymässä virallisterveelliseltä kokojyväviljoja suosivalta ruokavaliolta paleoliittisempaan suuntaan?

Tutkimusten ja kokemuksen mukaan seuraavat tärkkelyspitoiset raaka-aineet ovat yleisesti ottaen hyvin sulavia, sisältävät suhteellisen vähän ns. antiravinteita ja vastaavasti reilusti mineraaleja ja mikroravinteita:

-vanha paleotuttu kuten bataatti sekä eksoottisemmat taro, jamssi, maniokki ja keittobanaani eli plantaani.

-valkoinen riisi. Tämä ns. puhdistettu hiilari on alakarppimaailmassa pannassa, mutta uusi turvallisia tärkkelyksiä ja kohtuukarppia kulutusta suosiva paleohko suuntaus näkee riisin yhtenä turvallisimmista vaihtoehdoista: riisi on hyvin harvoin allergisoivaa, se sulaa helposti eikä puhdistetussa riisissä ole antiravinteita.

-valkoinen peruna. Siis tavallinen suomalainen pottu (terveisiä Irmelille)! Perunan antiravinteet ovat lähinnä sen kuorissa eli jos haluat hifistellä tai sinulla on suolisto-ongelmia, kannattaa perunat kuoria.

Sekahedelmää ja (kotimaisia) marjoja

Tärkkelysten lisäksi paleoruokailija saa hiilareita hedelmistä ja marjoista. Erityisesti marjat ovat suositeltavia, mutta myös hedelmiä voi syödä kohtuudella ja esimerkiksi urheilijalle ne ovat erinomaisen näppärää evästä treenin jälkeen (mieluusti proteiinin kera). Ylenmääräistä eksoottisten ja siten sokeristen hedelmien, kuten ananaksen ja mangon syömistä kannattaa kuitenkin välttää. Itse suosin pääosin omenoita ja banaania.

Väistä hiilarihirviöitä

Jos edellä mainittuja kannattaa syödä, mistä sitten pitäisi edelleen pysyä erossa?

-gluteenista. Suomalaisten viljojen proteiinin gluteenin, jota on vehnässä, ohrassa ja rukiissa, yhteys moniin sairauksiin on todettu useissa tutkimuksissa ja sen jättäminen ruokavaliosta on vaikuttanut merkittävästi esimerkiksi monien tulehdus- tai ns. autoimmuunisairauksen oireiden asettumiseen. Suosittelen vakavasti jokaista kokeilemaan gluteenitonta elämää ainakin kuukauden ajan. Sen jälkeen gluteeniin voi suhtautua joko mustavalkoisesti kokonaan välttäen tai silloin tällöin joustaen, riippuen yksilöstä. Ja vaikka gluteenista ei suoraan seuraisikaan elimistön kaaosta, en silti suosittele sen runsasmittaista nauttimista osana päivittäistä ruokavaliota. Erityisesti vehnä on monille ongelmallinen. Huomaa, että vaikka kaura on periaatteessa gluteeniton, kauratuotteet valmistetaan (Aitokaura-tuotteita lukuunottamatta) usein samoilla tuotantolinjoilla muiden viljojen kanssa ja siten niissäkin on gluteenia. Lue lisää: Miksi vilja ei sovi ihmisille.

-sokerista. Sokeri monissa muodoissaan on elimistön tulehdustilaa ylläpitävä aines eikä liene kenellekään uutinen, että sokeria ei kannattaisi alvariinsa pupeltaa. Silloin tällöin nautittuna toki ok.

-muista kuin gluteeniviljoista. Jos haluaa käyttää gluteenittomia viljoja, kuten tattaria, quinoaa tai hirssiä, kannattaa kokeilla olla ensin kuukausi ilman ja sitten testailla, miten kroppa reagoi. Puhdaskauran ja gluteenittomien viljojen kohtuukäyttö sopii joillekin.

-transrasvaan yhdistetyistä tärkkelyksistä. Tässä kombossa tärkkelykset eivät ole pahiksia vaan pahamaineinen transrasva, mutta haluan mainita siitä tässä siksi, että transrasva monessa kohdassa yhdistyy nimenomaan turvallisiin tärkkelyksiin, kuten perunaan (ranskalaiset, sipsit). Samat säännöt kuin muutenkin paleossa pätevät siis edelleen. Keskity ruoan laatuun.

Ja muista: tärkeintä on kuunnella omaa elimistöään.

Elämää, ei vain ravintoa

Chris Kresser muistuttaa tuoreessa blogikirjoituksessaan suhteellisuudentajusta: terveys on muutakin kuin ravintoa, ja elämä on muutakin kuin terveyttä. Kuten viikko sitten pitämälläni Onnellisuus-luennollani kerroin, sosiaalisten suhteiden vahvuus on yhtä merkittävä tekijä aivoinfarktin ehkäisyssä kuin tupakoimattomuus ja sosiaalisten suhteiden vahvuus on se ainoa yhteinen tekijä maailman onnellisimman 10% keskuudessa (tutkittu tieto)! Valitsitpa siis enemmän tai vähemmän perunaa tai banaania, preparoi ruokasi rakkaudella ja nauti se ystäviesi tai perheesi seurassa.

Lisää voit lukea ainakin seuraavilta saiteilta:

Jimmy Moore, Livin’ la vida low carb: Is there any such thing as safe starches on a low-carb diet? Ns. verkkosymposiumi, johon Jimmy on koonnut vastaukset lukuisilta ravitsemusalaa tuntevilta.

Robb Wolf: RobbWolf.Com

Paul Jaminet: The Perfect Health Diet

Chris Kresser: ChrisKresser.Com

Kurt Harris: Archevore

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress