Sadventures, osa III. Peace.
24.9.2009
22.9.2009
Laiska muuli muistelee
Taitaa olla jo reilu vuosi siitä, kun viimeksi osallistuin kuukauden ruokahaasteeseen. Melkein yhtä kauan on edellisestä päivityksestä ja edelleen lungin laiskana täällä blogauksen suhteen. Olisi niin paljon sanottavaa, mutta koska en saa itsestäni irti purkaa sitä paperille, kerron nyt vaikka, mitä olen mm. lukenut. En jaksa edes linkittää niitä. Patalaiska.
- Brian Wansink: Mindless Eating (Why we eat more than we think)
- Michael Pollan: Oikean ruoan puolesta
- Barry Sears: Omega RX Zone
- Mats-Eric Nilsson: Petos lautasella
- Anu Hopia: Kemiaa keittiössä
- Pablo Tusset: Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua
Ensimmäinen tarjoilee vetävästi kirjoitettuna psykologista näkökulmaa siihen, miksi, mitä ja kuinka paljon syömme. Toinen on nutritionismin vastaisku, oikean ruoan (ja maalaisjärjen) puolustuspuhe. Kolmas vakuuttaa siitä, että vaikkei lisäravinteista muuten välittäisikään, omegakolmosia kannattaa syödä. Ihan todella. Ja ihan todella paljon. Neljäs ohjaa kauppakäyttäytymistä edelleen pois lisäaineista ja valmisruoista luomun ja alkuperäisen pariin. Viides ekperimentoi keittiössä ja kuudes on romaani.
Jokaisesta saisi postauksen tai pari, ehkä vielä saakin. Sitä odotellessa, suosittelen kirjastoa tai kirjakauppaa.
[Kuvituksena aikaa sitten tehty raaka daimkakku.]
Ja vielä siitä ruokahaasteesta; syyskuun ruokahaasteen aiheena on lapsuuden ruoka. En taida nousta saamattomuuden suosta sitäkään vähää kokkaamaan, mutta nostalgian suurena ystävänä käytän pari ajatusta muistellakseni omaa kotiruokapöytääni. Ihan lapsena minulle kelpasi vain muussi. PEEKKÄÄ MUUSSIA. Muistan kyllä, että siihen laitettiin ihana voinokare (margariini-, perheeni oli valistusajan uhri) päälle sulamaan ja tuomaan suolaa.
Ravintolaikäisenä tilasin aina lehtipihvin ranskalaisilla ja pitsa on maistunut vain tonnikalalla ja ananaksella. Kotona ei syöty makaroonia, koska se oli äidin mielestä niin arkista, eikä puuroa, koska äiti on pakotettu pienenä syömään sitä jonka tuloksena on puuroallerginen. Leipä oli hapankorppua punaleima-emmentalilla (Oliko teidän perheenne edam- vai emmental-perhe?) tai jyväistä, tummaa ja hieman makeaa “ruotsalaista” leipää, jota kaipaan edelleen.
Herkkujen herkkuja olivat ja ovat edelleen äidin tekemä suklaakastike (Taloussuklaata, kahvia) jäätelön kanssa ja toisena äidin mansikkasurvos sulatettuna ja lämmitettynä, sekin vaniljajäätelön seurassa. Taloussuklaata syötiin myös rivi kerrallaan, muuta suklaata ei oikeastaan juuri nähty. Well, reissuista taidettiin tuoda Tobleronea.
Mitä vielä? Ainakin muistan äidin lämpimät tonnikalaleivät, purkkilihapullat (taisivat olla harvinaisuuksia), kalapuikot, isän paistamat pihvit (ehkä kerran vuodessa), mummilla syödyt After Eightit ja joulun rosollin, josta en pitänyt. Bulgarianjogurttia, mysliä, munakokkelia ruohosipulilla, kauramuroja. Meillä on aina uskottu yksinkertaisen olevan parasta.
Mutta mikä sitten on lapsuuteni paras kotiruoka?
13.9.2009
Terveisiä Teneriffalta
Vaikka eihän me siellä oltu kun mökillä vaan pyörähdettiin, mutta olen ollut siellä nuorempana monesti ja ei kai ne terveiset nyt niin vanhene? Asennekysymys. Vaan vihdoin siis Teneriffan banaanikakun ohje ihastuttavan (ja tahattoman) retrosta Leivonta-kirjasta. Kuva julkaistu aiemmin.
Teneriffan banaanikakku
- 125 g voita
- 1,75 dl sokeria
- 3 luomumunaa
- 1 dl pähkinöitä rouhittuna
- 4,5 dl jauhoa
- 1 tl leivinjauhetta
- 0,5 tl kanelia
- 1,25 dl maitoa
- 2 rkl suklaata rouhittuna
- 2 isoa Reilua banaania (tai ainakin kolme pientä)
- puolen sitruunan mehu
- 3 rkl konjakkia
Houkuta uuni 175-asteiseksi. Voitele ja korppujauhota pitkänomainen kakkuvuoka. Kuori ja viipaloi banaanit, purista päälle sitruunanmehu ja kaada konjakki. Jätä marinoitumaan. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaneli. Vaahdota toisessa kulhossa rasva ja sokeri. Lisää munat ja pähkinärouhe, sekoita. Lisää vuorotellen jauhoseosta ja maitoa, aina välillä sekoittaen. Lopuksi lisää suklaa ja sitten vielä banaanien marinadineste (jota työvaihetta ei ohjeessa mainita, mutta itse lisäsin sen taikinaan ettei joudu hyvä konjamiini hukkaan). Kaada kolmannes taikinasta vuoan pohjalle, levitä päälle puolet banaaniviipaleista. Taas kolmannes douta ja viipaleet. Ja loppudou sitten vielä ylimmäksi. Paistele reilu tunti, anna jäähtyä.
Päälle
- 100 g suklaata
- pähkinärouhetta
Sulata suklaa ja valele kakku sillä. Koristele vielä pähkinärouheella vaikka. Nauti kahvin kanssa ihanan kostea ja maukas kakku, palaa tunnelmissa Teidelle.
(Ps. Kokeilin Pastanjauhajien ihanan helppoa olutleipää niin, että korvasin oluen kokiksella. Maustoin fenkolilla ja kuminalla. Suureksi pettymyksekseni lopputuloksessa ei maistu kola lainkaan, vaikka leipä sinällään oli ihan syötävä. Plääh. Stick to the beer.)
8.9.2009
Life on the Nutritious Side
…kaikille superfood-junkieille tiedoksi, että Ekolosta saa nyt chia-siemeniä. Ja muille tiedoksi, että chia-siemenissä on mm. reilusti omega-3-rasvahappoja. In English, they call it chia too.
Laiskapääapina ei edelleenkään saa aikaan oikeita postauksia. Hitosti olis sanottavaa ja sen lisäksi jopa kuvia ja ohjeita, vaan mistä näitä slackaus-kohtauksia oikein tulee o_O Sillä välin kun minä lonnin, vilkaiskaa vaikka Olli Postin, Urbaanin Orankin (selkee sukulainen) tai Miia Saastamoisen ajatuksia. Hiukan hippiä läppää ainakin Ollilla, mutta mikäs vika hipeissä. Porvarit voip ottaa oppia.
4.9.2009
Á la maison
Je suis chien! …ja takaisin Ranskasta ja lomalta ja töissä taas, mutta niin kovin loman laiskistama, että Monkey on saanut maata kyljellään. Nytkään minulla ei ole tarjota edes tuon aiemman Teneriffan herkun ohjetta enkä saa itsestäni irti kaivaa esiin muitakaan ohjeita, puhumattakaan kuvista. Ryhdistäytynen piahkosti. Ehkä.
Äsken söin iltapalaksi suikaloitua kesäkurpitsaa, porkkanaa ja varsiselleriä, joita dippasin seuraavista aineista sotkettuun seokseen:
Le Díp Japonais
- luomujogurttia
- luomusoijakastiketta
- wasabia
Délicieux! Delisiöösiä oli myös raakasuklaa, jonka kyllästin manteleilla ja mantelilastuilla.
Herkuista ei ollut pulaa Ranskan maaseudullakaan, jossa neljän hengen seurueemme valmisti ilta illan perään päätähuimaavampia atrioita: ranskalainen sipulikeitto, jänispata, suklaamousse, simpukat, omenapiiras oman puutarhan omenoista, luumuhillo oman puutarhan luumuista noin kahdenkymmenen erilaisen juuston kanssa nautittuna, viini, vesimeloni, aamuisin boulangerista noudetut flútet ja leivonnaiset… Paljon on virrannut alas kurkuistamme ja kaikki se pääomaksemme laskettakoon. Lemmikkilepakkoa unohtamatta, joka ei tietenkään päätynyt pataan saakka vaan jatkaa samettiturkkina eloaan ilman minua. Sniff.
Ai niin! Tärkein meinasi unohtua. SYÖKÄÄ SITÄ KALAÖLJYÄ! Pourquoi? Katso nämä (tai edes se fish oil):
18.8.2009
Leivo itsesi lomalle
Kesäloma on ihana asia. Loma ylipäänsä on maailman parhaita asioita yhdessä meren, auringon, rakkaiden, suolan, huumorin ja inspiraation kanssa. Kun lööbaa osan lomastaan mökillä, saa villin kortin leivontaan; bake, bake, bakety, bake! Leivonnalle antoi suunnan uusi leipävuoka, jonka Lihansyöjän äiti esitteli. Aluksi olimme vuoan kanssa kovin muodollisia, mutta jo ensimmäisen yhteisen onnistuneen projektin tuloksena teimme sinunkaupat ja jatkoimme hyvin alkanutta ilkamointia.
Koska vuoankaan suu ei tuohesta ole, ensimmäinen testi tehtiin Pastanjauhajien olutleivällä. Voin vain suositella. Nopea, helppo, herkullinen, vielä seuraavana päivänäkin. Toistan ohjeen täällä, vaikka saat toki seurata jälkiä sylttytehtaallekin.
Olutleipä
- 7,2 dl vehnäjauhoa (tai puolet sämpyläjauhona)
- 1-1,5 rkl leivinjauhetta
- vajaa 1 tl soodaa
- 1 tl suolaa
- 0,6 dl sokeria
- 3,6 dl olutta (käteen sattui kaupasta Keisari)
Kuumenna uuni 190 asteeseen. Voitele vuokaystäväsi öljyllä. Sekoita kuivat aineet ja kun uuni on valmis, kaada joukkoon olut ja kiepaise vielä sekaisin. Sooda alkaa toimia heti jouduttuaan kosketuksiin nesteen kanssa, joten tässä vaiheessa ei ole syytä aikailla ja siksi on tärkeää, että uuni on valmis. Paista 55-60 minuuttia rapeakuoriseksi ja anna jäähtyä hetki vuoassaan. Kumoa ja anna jäähtyä vielä ennen leikkaamista. Ja sitten: shöytaim! Päälle vaikka maggaraa.
Seuraavaan systemointiin rupesimme vuoan kanssa, kun apina ja gorilla eli rusinat ja pestojämät alkoivat huudella kaapista. Tein taikina sämpylätyyliin, sisälle voi keritä mitä tykkää.
Kierreleipä vuoassa
- 2,5 dl vettä
- 25 g hiivaa
- 1 tl suolaa
- 1 tl siirappia
- 2 dl vehnäjauhoa
- 3 dl sämpyläjauhoa
- 1 dl kauraleseitä
- loraus oliiviöljyä
- (täytteet: esim. pestoa, rusinoita, parmesaania raastettuna, kinkkusuikaleita, pinjansiemeniä tai murskattuja manteleita)
Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja sekoita siihen hiiva, sitten siirappi ja suola. Kaada joukkoon desi vehnää ja sekoita puuhaarukalla hyvä tovi. Lisää toinen desi vehnää ja toista. Sitten samalla ajatuksella vähitellen sämpyläjauhot ja lopuksi leseet. Lorauta joukkoon öljy ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Anna kohota vedottomassa paikassa puolesta tunnista tuntiin.
Kun taikina on kohonnut, lämmitä uuni 175 asteeseen ja öljyä vuoka. Mukiloi taikinasta ilmakuplat pois ja silittele kaulimella tai pullolla vuoan pituiseksi, ohueksi suorakaiteen malliseksi levyksi. Levitä levylle täytteet (rusinoita en jättäis pois, suolainen ja makea :-P). Kääri rullalle ja nosta vuokaan. Roiski pinnalle vielä vähän vettä ja painele kuoreen sormisuolaa. Paista n. 45 minuuttia tai kunnes kypsä. Jos pinta alkaa käydä turhan hiilenä, peitä foliolla. Rrrrrrrr miten hyvää!
Ja vielä viimeisenä makeaa. Nimittäin 90-luvun alun leivontakirjan Teneriffan banaanikakku! Avot. Täytyy sanoo että töykeen hyvää. Nyt saatte vain kuvan, ohje on kirjassa mökillä. Ehkä saan senkin tänne joskus. EDIT: 13.9.2009. Teneriffan banaanikakun resepti.
9.8.2009
Civa ja cova cantuccini
Olen aina lämmennyt italialaisille mantelikekseille, cantuccineille, niiden uniikin olemuksensa vuoksi; rapeus, julmasti halkaistut pähkinät ja mantelinmakuinen makeus tuottavat keksejä, jotka ovat kauniita katsella ja kastella kahviin tai jälkiruokaviiniin. Vasta viime tiistaina sain itsestäni aikaiseksi ihan eks temporee tehdä paluun juurilleni ihanaan Italiaan. Ja kuinka kornia, tarjoilin niitä ainutkertaisen ranskalaisessa ympäristössä. Katselimme nimittäin Paul Bocusén hurmaavia (etenkin musiikki!) ruoanlaittovideoita vuodelta 1983. NYT ymmärrän, mistä ystäväni Villen (ennenkin esiintynyt MOnkeyfoodissa, mm. muistetaan uskomattomasta munakoisolasagnesta) kokkauspieteetti on kotoisin. LAPSUUDESTA!
Inspiraatiolle on kuitenkin hankala laittaa hanttiin ja kaivoin ohjeen esiin. Bella Vanilla tarjoili vakuuttavan shöyn ja koska kaapissa oli muniakin vain yksi, valitsin sen. Hiukan muokaten, tässä se on.
Mantelicantuccini cocojyväjauhosta (n. 15 kpl)
- 1 luomumuna
- 100 g sokeria
- 0,5 tl vaniljauutetta tai vaniljasokeria
- 1-2 rkl Amarettoa eli mantelilikööriä
- 115 g kokojyvävehnäjauhoa
- 0,5 tl leivinjauhetta
- reilu ripaus suolaa
- 100 g manteleita
Kuumenna uuni 180 asteiseksi. Vatkaa sokeri ja huoneenlämpöinen muna tukevasti vaahdoksi. Lisää vanilja ja likööri, sekoita. Sekoita jauho, leivinjauhe ja suola toisessa astiassa ja kääntele sekaan vaahtoon. Lisää mantelit. Muotoile leivinpaperoidulle pellille sopiva pötkylä ja nuketa 25 minuuttia. Ota pötky ulos ja pätki ohuehkoiksi suorakaiteiksi. Käännnö kaiteet kyljilleen ja paahda jälleen 10 minuuttia. Käännä sitten möllit toiselle kyljelleen ja paista vielä, viisi minuuttiakin voi riittää. Anna jäähtyä mikäli maltat. Syö.
Disclaimer: jos olet heikkohampainen, kastele keksi kunnolla kahviin ennen kuin yrität sen kimppuun.
3.8.2009
Salaatin tekijät
Suurena salaatinsyöjänä päivitän jälleen tämän hetken pysyvimmät salaattikonseptini ihmeidentekijät. Kokoan salaatin usein näin:
- runsas raakasalaattipohja: salaatteja, tuoretta pinaattia, tomaattia, kesäkurpitsaa, kurkkua, paprikaa jne./tms.
- porkkanaa/palsternakkaa/lanttua mikrossa pehmennettynä (myös sieniä saatan käyttää mikron kautta)
- kurkumaa, suolaa, pippuria
- balsamicoa
- fetaa
- goji-marjoja
- paahdettua sipulia
Toimii aina. Vihannekset hiukan vaihtuvat, mutta kurkuman, fetan, balsamiviinietikan, makeiden gojien ja paahdetun sipulin maut tekevät kaikesta parhautta. Usein lisään myös jotakin muuta prodea fetan ohella: katkarapuja, tonnikalaa, toista juustoa, mitä milloinkin. Savusiikaa ilahduttavan usein.
Raakasalaattipohja on salaatin perusta ja sitä pitää olla paljon, mutta mikrossa pehmennetyt juurivihannekset tuovat mukavaa ruokaisuutta ja pehmeää makeutta ruokaan. Kurkuman makuun addiktoituu. Paahdettu sipuli ei ole suoranainen terveysruoka, mutta näin mausteena se on mahtava, tuo erilaista tekstuuria kuin mikään muu. Fetasta Apetinan kartonkipaketissa oleva 8% on suosiossani, se on pehmeää ja maukasta.
Balsamiconi on useimmiten Pirkkaa tai muuta peruskamaa, kunhan pullossa on sellainen suu, ettei valahda litra kerralla. Koska kirjan Petos lautasella painos on myyty loppuun ja joudun odottamaan omaani ensi viikkoon, en vielä tiedä, onko olemassa “turvallisempiakin” balsamicoja. Käsittääkseni kirjassa käsitellään myös niitä. Jos joku tietää, kertokoon?
Tyttöjen mökkiviikonloppu!!
Ei voi ees lähtee kertoo, koska niin hauskaa ja ihanaa ja hillittömän hurjaa oli. Myös ruoka oli hyvää, ohjeet ylös, note to self.
Johannan fab kesäkurpitsakeitto
- sipulia
- kesäkurpitsaa
- kasvisliemikuutio
- mustaa koskenlaskijaa
Pilko sipuli, raaste kesäkurpitsa. Kuullosta öljyssä kattilan pohjalla. Lisää vesi ja liemikuutio, keittele. Lopuksi lisää reilu annos koskenlaskijaa. Makua ei puutu!
Muulin paras mustikkapiirakka
- 2,5 dl maitoa
- 25 g tuorehiivaa
- 1 dl sokeria
- 0,5 tl suolaa
- (ainakin) 2 tl kardemummaa
- 7-8dl vehnäjauhoa
- 50 g voita
- (täyte: runsaasti mustikoita, hiukan perunajauhoa ja sopivasti sokeria)
Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja murenna siihen hiiva. Lisää suola, sokeri ja kardemumma. Alusta jauhot joukkoon vähitellen. Joka lisäyksen jälkeen sekoittele ja sommittele hyvä tovi ensin lientä ja sitten sitä liejua, miksikä se muuttuu. Jätä melko löysäksi, mutta vaivaa sellaiseksi, että irtoaa reunoista.Lisää lopuksi pehmeä rasva. Anna kohota kaksinkertaiseksi leivinliinan alla lämpimässä paikassa.
Kun taikina on kohonnut, pistä uuni päälle 200 asteeseen ja vuoraa pelti leivinpaperilla. Levitä ja kaaviloi taikina sille, reunat vähän ylimittaisiksi. Levitä täytteeksi valtava määrä juuri poimittuja mustikoita ja sekoita niihin ehkä 1-2 rkl perunajauhoa. Kääntele taikinan reunat parin sentin leveydeltä mustikoiden päälle peitoksi kaikilta neljältä sivulta. Sokeroi vielä mustikoita sopivasti ja voitele pullareunat munalla. Paista uunissa n. 25 minuuttia ja anna jäähtyä valmiina.
Maku on mahtavan mustikkainen ja ihanasti hapan (paitsi jos juhlit sokerin kanssa), maistuu sellaisenaan tai jäätelön seurassa. TÄLLAISTA mustikkapiirakan pitää olla! Ohje kesäkuun Yhteishyvästä vuodelta 2008.
Pirun hyvä helppo jauheliha (esim. fajitaksiin)
- jauhelihaa
- sipulia
- valkosipulia
- porkkanaa
- soijakastiketta
- Heinzin ketsuppia
- punaviinietikkaa
- mustapippuria
- sokeria
- suolaa
- kanelia
Pilko sipulit ja siipaloi porkkana ohuiksi lanteiksi. Kuullota pannulla reilussa öljyssä pehmeiksi. Lisää jauheliha. Vahvista hyvällä lorauksella soijakastiketta ja Heinzia, lisää hiukan kanelia, mausta pippurilla ja suolalla, pehmennä maku sokerilla, terävöitä tilkalla etikkaa, maistele kohdalleen. Tarjoile fajitasten täytteenä, salaatissa, nachojen päällä juuston kanssa uunissa käytettynä, miten haluat.
KIITOS Kiikala, kiitos Maija, kiitos Vappu ja Johanna, kiitos musta huumori. Me palaamme!
30.7.2009
Kastiketta O_O
Olen melko vannoutunut kastikkeiden kammoaja (lööööng stööri tai oikeestaan tosi lyhyt: äitinikään ei pidä niistä), mutta nyt oli pakko antautua. Sain jo joskus aikanaan Satujatarelta tuliaisiksi torvisienikastike-paketin, joka on tuolla odotellut h-hetkeään mukavan rauhallisena. Nyt se sitten koitti. Kokonaisuudeksi kotimatkalla muotoutui lähes-paleo-atria kohderyhmää kosiskellen. Paleon ruoasta saa jättämällä parmesaanin pois. Iisii. (Kastikeaineksessa oli myös ohratärkkelystä, mutta suurustamassa kinoalla sekin korjaantuu.)
Ja täytyy sanoa, että kun olen syönyt aikapäivät melkein yksinomaan kylmää ravintoa, lähinnä salaatteja, niin kyllä tällainen lämmin eväs lämmitti. Liikaakin: ähkyyn en ole ennen tätä itseäni hetkeen saattanut. Ehkä se laskee joskus.
Lihapullat
- 5 % naudan jauhelihaa
- luomumuna
- himalajansuolaa
- raastettua porkkanaa
- raastettua parmesaania
- mustapippuria
- pinjansiemeniä
Sekoita ja maista, mausta. Pyöritä minipulliksi ja paahda uunissa joku tovi, melko äkäiseen tulevat valmiiksi kun ovat pieniä. Uunikin saa olla ihan hyvin lämmin.
Kesäkurpitsapappardelle
- iso kesäkurpitsa
- öljyä, suolaa
Vuole kesäkurpitsa kuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi, jätä huokoinen keskikohta vuolematta. Lorauta paistinpannulle öljyä ja pyöräytä suikulot siinä, suolaa kevyesti.
Sienikastike paketista (Mustatorvisienikastike, valmistaja Linexpo Ky, Monninkylä)
- torvisienikastikeaines
- 5 dl kookosmaitoa
- 2 dl vettä
- kasvisliemikuutio
Mittaa kattilaan vesi ja 3 desiä kookosmaitoa, kastikeaines ja liemikuutio. Kuumenna hiljalleen kiehuvaksi ja sekoita koko ajan. Kun seos saostuu, lisää loppukookosmaito ja sekoita, hella pois päältä.
Kokoa annos: nostele isoon astiaan kesäkurpitsapappardellet, kaada päälle kastike ja rojauta ylle ihanat, lihavaiset pullat! Kyllä naurattaa kun tällastä syÄ. Lihansyöjä sanoo: ei sanokaan, vaan syö! Törkeen herkullista.
Jälkiruoaksi raakaruokapohjainen partaäijämansikkakakku.
Partaäijän kesäkakku
Pohja
- kookosöljyä
- raakakaakaojauhetta
- kaakaonibsejä
- goji-marjoja
- kanelia
- vanilja-aromia
- quinoa-hiutaleita
- makeutusta
- (proteiinijauhetta –> tämän voi jättää pois, mutta lisäsin siksi, että tekee pohjasta maitosuklaamaisemman)
Sekoita sopivassa suhteessa ja levitä vuoan pohjalle. Siirrä jääkaappiin jähmettymään hetkeksi. Valmista täyte.
- partaäijää eli kreikkalaista jogurttia
- limetin raastettua kuorta
- limetin mehua
- makeutusta
Sekaisin vaikka karusellissa! Valele pohjan päälle ja leikkaa päälle läjä tuoreita mansikoita. Lallallallaa. Vähän tuli mun pohjasta kova eli kun kaakkua ottaa, joutuu pohjaan raapimaan annoksen päälle. Makua ei haittaa, mutta tuota voi sen pehmeämmäksikin jättää, jotenkin. En jaksa nyt keksiä miten.
