Huhtikuun haastekisan voitto tuli Ylimuulin köökkiin ihan apinanleipäpuun takaa, mutta sitäkin toivotumpana! Haluan kiittää äänestäjiäni koko muulinsydämen laajuudella, sillä luottamuksenne ansiosta Monkey viettää vappua kinky virne kasvoillaan. Tosin tiaraa en lähde Possulta peräämään, olen paljon kiinnostuneempi hyljepuvusta.
Ja koska tuleen ei ilmeisesti saa jäädä makaamaan, pistetään uutta haastetta pesään heti huomenna! Seuraa Apinaa.
Vapun kunniaksi tarjoilen ohjeen ensimmäiseen kokeilemaani Sara La Fountainin luomukseen. Resepti on kirjasta à la Sara ja siis kyllä, kannukset ovat ansaitut. Hurmaavan olemuksen lisäksi myös ainekset menevät pataan ja sitten suuhun hyvässä yhteisymmärryksessä.
Pähkinäsekoitus
- 5 dl pecan-pähkinöitä (käytin puoliksi pecaneita, puoliksi casheweita, voinee soveltaa pähkinöitä vapaasti)
- 1 valkuainen
- 1 rkl vettä
- 1,5 dl sokeria (vähensin hippasen)
- 2 tl kanelia
- 1 tl kardemummaa
- 1/2 tl korianteria
- cayenne-pippuria
- 1 tl suolaa
Vaahdota valkuainen napakaksi vaahdoksi. Lisää vesi ja sekoita hyvin. Lisää pähkinät, sokeri ja mausteet, sekoita taas. Levitä pellille leivinpaperin ylle ja paista 160 asteessa n. 8-10 minuuttia. Anna seoksen jäähtyä ja paloittele syötäväksi.
Pähkinäsekoituksen ja mutabelin lisäksi mukaani juhliin lähtevät nämä tummat luksussuklaat, jotka on maustettu mintun lehdillä, inkiväärillä ja rosépippurilla. Eikä siinä vielä kaikki; vihdoin ehdin Hakaniemen halliin DeliDeliin, josta nämä suklaatkin ovat, ja ostin himoitsemiani Nizzan oliiveita. Kiitos Oliivia vinkistä, nyt oliivit testataan ääriolosuhteissa!
Moikka! Hauskaa Wappua ja ennen kaikkea PALJON ONNEA huhtikuun ruokahaasteen voittamisesta! 🙂 Laitetaan voittoresepti pikaisesti kokeiluun 😛
Comment by Sohvi — 1.5.2007 @ 14.56
Onnittelut voittajalle!
Nuo suklaatit kuulostavat kyllä TODELLA kiinnostavilta…
Comment by deinin — 1.5.2007 @ 16.14
Kiitoksia onnitteluista! Ihan superhyvä mieli on kyllä. 🙂 Hauskaa Sohvi jos kokeilet, se on aina jännä tunne kun kuulee, että joku on kokeillut omaa reseptiä. Jotenkin hurjaa 😀
Deinin, maistoin tänään tuota mintunlehtisuklaata, jonka jätin siis itselleni (emäntä piti viisaasti suklaat avaamattomina itsellään), ja suosittelen todella. Aivan erikoislaatuinen tuote, mintunlehdet maistuvat vahvasti ja raikkaina, kovin erilainen kuin tavalliset minttusuklaat. Nyt on pakko mennä varmaan sitten santsaamaan itsellekin lisää lajeja, puotiin oli juuri tulossa uusiakin makuja 😛
Comment by ylimuuli — 1.5.2007 @ 19.51
Melkein unohtui; oliivit olivat JUURI NIIN HYVIÄ kuin muistin! Toki Nizzan pimenevä ilta ja lämpö olivat ehkä parasta seuraa näille, mutta onnellinen muuli palaa Nizzaan tästä lähin usein ajatuksissaan oliivipurkin äärellä. 🙂
Opin muuten kaupassa senkin, että nämä pienet ovat juuri siksi Nizzan oliiveita, että Nizzan ilmaston kuumuus estää oliiveja kasvamasta isoiksi ja maku tiivistyy näihin pieniin sitäkin intensiivisemmäksi. Sekin pitää vielä kertoa, että melkoisen oliivikammoinen ystäväni suostui maistamaan näitä, ja piti niitä parhaina kaikista maistamistaan. Ja otti vielä toisenkin!
Comment by ylimuuli — 1.5.2007 @ 21.38
Heips!
Ihan alkuun ONNEA kisan voitosta! Uusi haastekin näyttää kovin kiinnostavalta!
Sitten noista oliiveista: kylläpä nyt harmittaa, etten ottanut Pariisin kentältä mukaani noita oliiveja! Muistikuvan mukaan juuri samainen purkki olisi ollut tarjolla… en ole koskaan nimittäin maistellut noita nicoise -oliiveja. Pitänee turvautua tuon webbikaupan antimiin 😉
Mtabbal jäi muuten tällä kertaa tekemättä, mutta piakkoin kokeiluun menee sekin. Tulis kesä ja grillikelit!
Comment by oliivia — 3.5.2007 @ 6.09
Tackar o pockar, oli niin kova kisa kyllä että oksat pois! Ja näitä kannattaa kyllä joskus maistaa 😛 aika erilaisia kuin muit lajikkeet.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 3.5.2007 @ 6.17
“Emäntä piti viisaasti suklaat avaamattomina itsellään” …tai sitten vaan hyvin epäkohteliaasti ja röyhkeästi. Jotenkin kai hämmennyin kun toit niin paljon niin kaikkea tosi hyvää, että tulkitsin osan (nuo suklaat) tuparilahjoiksi ja osan sitten yleiseksi tarjoomukseksi. Noloo… Suklaat ovat vielä avaamatta, en ole tohtinut maistaa niitä ennen tätä julkista anteeksipyyntöä. Kun seuraavan kerran tapaamme, tuon sinulle maistipalat (mikäli niitä vielä on jäljellä 🙂
Comment by vap — 7.5.2007 @ 11.49
Vapsan, kapsan! Ei lainkaan epäkohteliaasti ja röyhkeästi, pikemminkin olin ylpeä että arvostit tuomista niin paljon että halusit säilöä itsellesi. <3 Ja mulla on kyllä nyt Belgian reissun jäljiltä (sekä ennestään) aivan TOLUKUTON määrä suklaata että elä ihmeessä säästele maistipaloja 😀
Comment by ylimuuli — 11.5.2007 @ 23.29
[…] tein huvikseni toistamiseen Saran pähkinäherkkua, johon sovelsin pähkinäeväideni jämät eli cashew-, maa- hassel- ja pecanpähkinöitä, […]
Pingback by MonkeyFood » (Apinan)Banaanileipä(puu) — 28.10.2007 @ 10.45
[…] Chili ja Herneen vaativassa osassa samaa sukua oleva Maapähkinä. Käsikirjoittajan muusana Sara ja rajana […]
Pingback by MonkeyFood » Teksasin taivaan alla — 4.2.2008 @ 22.08
[…] ennen tiukkaa alakarppia ja paleota ihastuin Sara la Fountainin pähkinäherkkuun! Kyseessä oli tietysti konventionaalisen sokerinen makupala, joten kun mausteiset herkkupähkinät […]
Pingback by MonkeyFood » Paleo-oravan pähkinäkätkö — 8.5.2011 @ 7.30