MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

23.9.2007

Patapataa ja yksi avunpyyntö

Filed under: Arkiruoka,Optimoidut,Soija,Uunista,Vege — Meri @ 15.31

Patapatahan on se karkea teräsvillainen asia jolla partiossa kuurattiin trangiat eikä suinkaan syötävää, mutta tällä kertaa se silti viittaa kahteen valmistamaani pataruokaan. Molemmat soijarouheesta ja avot miten maukkaita! (Ja AVOT miten kuvauksellisia! ;-D)

kaalia

Ensimmäisenä eetteriin pääsee Puolen kilon voikeittiön Oliivian Kaalikammon lopullinen karkoitus, muhkea hapankaaliresepti. Itse en ole koskaan kammonnut kaalia, ja hapankaaliakin vain ala-asteikäisenä (terveisiä Riitan perheelle ;-)). Rakensin lootasta siis kasvisversion ja piirun verran muuntelin, oikein on hyvää tämä.

Hapankaalilaatikko

  • 400-500 g hapankaalia
  • sipuli
  • 2 porkkanaa
  • pari valkosipulinkynttä
  • 2 dl soijarouhetta
  • kasvisliemikuutio
  • tomaattipyrettä
  • soijaa, ketsuppia, cayennea, juustokuminaa, pippuria
  • hunajaa
  • 1 prk kikherneitä
  • 2 dl quinoaa
  • parmesania, korppujauhoa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Turvota soijarouhe kasvisliemessä. Silppua sipuli ja valkosipuli, kuullottele pannulla. Lisää pannulle soijarouhe ja mausta tomaattipureella, ketsupilla ja soijakastikkeella. Raasta porkkanat ja keitä quinoa kypsäksi. Huuhtele kikherneet ja lojauta ne uunivuokaan. Lisää muut ainekset samaan vuokaan ja sekoittele. Raasta pala parmesania ja sekoita siihen korppujauhoa, ripottele padan pinnalla ja paista uunissa n. 40 minuuttia. Tästä söi neljä kertaa oikein mukavasti.

Tämä toinen uuniruoka on kurpitsapostaukseni perillinen, sillä ylijääneet paahdetut kurpitsat piti hyödyntää eteenpäin. Sattumalta ruoasta tuli ihan järettömän hyvää! Kuvia ei ole, sillä joudun pärjäilemään muutaman päivän ilman kameraa, mutta hei, eihän se kauneus näiden ruokien valttikortti olekaan.

“Lihaperunasoselaatikko” eli soijaa ja kurpitsaa

  • n. 300 g kypsennettyä kurpitsaa (paahda uunissa, höyrytä, keitä – kuten haluat)
  • 1,5 dl soijarouhetta
  • maustekurkku
  • kourallinen vihreitä oliiveja
  • pala paprikaa
  • ketsuppia
  • korianteria, oreganoa, fenkolinsiemeniä, chiliä, valkosipulia, pippuria, suolaa, oliiviöljyä
  • parmesania, korppujauhoa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Soseuta kypsät kurpitsat ja mausta joillakin tai kaikilla maustelitanian mausteilla. Itse käytin edellisenä päivänä ko. mausteilla jo makustettuna lohkoja, joten maku oli ikään kuin valmiina. Turvota soijarouhe ja mausta ketsupilla. Silppua paprika, maustekurkku ja oliivit pieniksi kuutioiksi. Lykkää kaikki einekset samaan uunipataan kurpitsan kanssa ja sekoita. Kuorruta parmesanraasteella ja korppujauholla. Paista uunissa puolisen tuntia tai kunnes ruoka on läpeensä kuuma. Nautiskele salaatin kera tämä hyvä makeahkon kurpitsan, suolaisten partikkeleiden ja täyttävän soijan kombo! Annoksesta riittää varmasti kahdelle, vaikka tämä ahne apina söikin kaiken lopulta yksin ja meinasi haljeta 😀

grammy

Vielä mainitsen kun olen unohtanut, että kokeilin heti kommenteissa ohjeen saatuani Polkkapossun Grammy-palkittua paprikaa, josta tuli erimainio lisäke, etenkin jäähtyneenä. Tässä ohje Possua suoraan lainaten.

“Grammy-palkittua paprikaa

  • öljyä
  • hieman kuminaa, sinapinsiemeniä ja currya
  • 2 paprikaa: keltainen ja punainen
  • 2 rkl gram-jauhoja (kikhernejauhoa)
  • ripaus chilijauhetta, hieman enemmän suolaa ja kurkumaa

Heitä pannulle öljyä, anna lämmetä ja sipaise pannun pintaan kumina, sinapinsiemenet ja curry. Paista hetki. Lisää pannulle parin sentin levyisiksi suikaleiksi leikatut paprikat. Paistele taas hetki, kunnes paprikat hieman kypsyvät. Ripottele paprikoiden joukkoon gramit, chilijauhe, suola ja kurkuma. Paistele ja sekoittele. Kun gramit alkaa kevyesti saamaan rusketusta, ota pois levyltä. Tarjoa chapatin kanssa. Tai jos sitä ei jaksa vääntää, niin voihan tämän heittää vaikka kylmästi riisin kanssa. Kait.”

Ja myöhemmin oli lisäys jotta cantaloupe-melonin kuutiot raikastavat kokonaisuutta, minkä tekivätkin. En enää muista minkä seurana söimme, mutta tosiaan kylmänä herkkua, vaikka tekis napoksi.

Ja se avunpyyntö: ystäväni poikaystävä kärsii jo toista vuotta sairaudesta, joka rajaa ruokavaliota. Dieetin puitteissa keksityt reseptit tulevat jo potilaan korvista ulos. Olisi siis mitä parhainta, jos haluaisitte jakaa omat ideanne. Erityisesti välipaloihin kaivataan vaihtelua (nyt lähinnä pirtelöitä, smoothieita jne.). Ruokavalion pitäisi olla vähähiilihydraattinen, runsaasti proteiinia sisältävä ja helposti sulava. Ei raakoja kasviksia, kuidukkaita tuotteita varovasti, kuituakin pitäisi silti saada. Välipalojen ohella hyvät lisukeohjeet ovat kuulemma myös tervetulleita. Makean perään mies ei ole. Kiitos, jos jaksatte ideoida!

7 Comments »

  1. Terve,
    Kokeilitko jo esim
    http://www.makuhaku.fi/mh/app/search.html?q=proteiini+v%C3%A4h%C3%A4hiilihydraattinen
    ?

    Comment by make — 23.9.2007 @ 17.15

  2. Moikkels Make!

    Olen kyllä jonnin verran kahlaillut reseptejä tuolla lailla, en tosin makuhaussa, vaan esim. karpit.netissä, mutta olisi mukava saada nimenomaan jonkun TEISTÄ suosittelemia ohjeita 🙂 Makuhaku on kuitenkin erinomainen lisä, kiitos vinkistä. Kaik hyvät neuvot ovat tarpeen ettei miesparka näänny nälkään tylsistyessään samoihin appeisiin 😀

    Comment by Ylimuuli Mukkelis — 23.9.2007 @ 18.39

  3. ihan mielenkiinnosta, minkä sairauden hoitoon suositellaan vähähiilihydraattista ruokavaliota? ei ole tietenkään pakko vastata, jos kysymys on liian henk.koht., mutta olen kummastunut – yleensä lääkäreille ja ravitsemusterapeuteille ynnä muille peruna on jumala ja ruisleipä jumalan poika joihin ei pidä kajoaman tahi muuten..

    Comment by lurkki — 24.9.2007 @ 17.19

  4. Tiäks, mulla on jonnisti huono omatunto, kun jäin haasteesta pois. Viimeks kun sua näpäyttelin. Annatkos anteeksi?

    Hiekat loppusuoralla. En taklaa sua ankkalampeen. Hyvä kirja ja kohtuu koskettavaa juttua, loistavaa skenarointia. En suosittele heikkohermoisille, joilla esiintyy vakavampaa pelkoa tulevaisuudesta. Eikä lainkaan haittaa historia-/uskontojutut, niitähän tossa on ylppällä opiskeltu. Oonkin tässä miettiny, millä kirjalla rankaisisin sua. Waltarin Turms kuolematon tietty on maailmankaikkeuden siistein kirja, mut en oo kyllä ihan varma, meneeks se sulle. Ehkä mietin jonkun toisen.

    Comment by polkkapossu — 24.9.2007 @ 17.28

  5. Lurkki, suolistosairaudesta kyse, tarkkaan eivät edes tiedä mikä sairaus ja siksi ei ole saatu kuntoonkaan. Ongelmana siis ruoka-aineiden ja ravinteiden imeytyminen, sitä kun ei oikein tapahdu… Ei siis keliakiaa tms. kuitenkaan. Aika ikävä tauti moinen :'(

    Polke West, näpäyttelyhän on elämän suola, ei sitä anteeksi tarvi pyydellä, hyvä vaan ku pääsen niskan päälle 😉 Ja hauskaa että Hiekat maistuu, juuri faktatietoon perustuvuus tekee siitä mielestäni niin kiehtovan. Samalla tosin pelottavan, olet oikeassa, joskus itsekin olen taipuvainen maailmantuskaan, siksen juuri lue sotauutisointeja maailmalta huolimatta sivistykseen jäävästä lävestä. Joka on Turmsinkin kohdalla, vaikka muuta Waltaria olen kyllä kahlannut. Kyllä se käy sakoksi, saanpahan aukon umpeen 😀

    Comment by Ylimuuli Mukkelis — 24.9.2007 @ 19.17

  6. Hmph, ikäviä tuommoiset ruoka-ainerajoittuvuudet. Onneksi itsellä ei ole kuin itse valittu rajoite (kasvis).:) No, asiaan: Miten, käviskö esmes tofu tuohon ruokavalioon? Siinähän on aika hyvin protskua ja vähemmän hiilareita tai kuitua. Ja samaan kategoriaan menis varmaan tumma soijarouhe sun muut soijatuotteet. No, nää ei nyt kyllä kuulu siihen välipalakategoriaan. Ellei tee jotain siitä pehmeästä tofusta… Siitähän voi tehdä esimerkiksi rahkatyyppisiä jälkkäreitä, kun soseuttaa marjojen kanssa. Finelin sivuiltahan vois kans katsoa osviittaa hyvistä raaka-aineista.

    Comment by Henna — 24.9.2007 @ 19.50

  7. Henna, tofu käy vähän niin ja näin, kun on pavuista valmistettu niin ei ole kai ihan parhaiten sulavaa, mutta pehmeä tofuhan vois olla parempi! Hyvä idea. Soijarouhetta kyllä kauppaan mutta en tiedä kuinka lihansyöjälle uppoaa, tyttis tosin syö mielellään mun pakertamia rouheruokia (juurikin näitä patapatoja), mutta yleensä kokkaa ihan lihalihasta. Soijarouhe on muuten hyvää jogurtissa 😛 Kiva purutuntuma, raksuu. Fineli on erinomainen apaja kyllä, onneksi se on olemassa. <3

    Comment by ylimuuli — 24.9.2007 @ 20.33

RSS feed for comments on this post. TrackBack URL

Leave a comment

Powered by WordPress