Aamun lehti toi taas mielenkiintoisia uutisia. Mielipideosastolla Pirjo Pölönen kirjoittaa Uudessa-Seelannissa muutama kuukausi sitten ilmestyneestä kirjasta Devil in the Milk, joka käsittelee maidon terveysvaikutuksia. Maatalousalan tutkija Keith Woodford on koonnut kirjaan tuloksia yli kymmenen vuoden ajan tehdyistä tutkimuksista maidon A1- ja A2-proteiineista. Riippuen karjasta maidossa on aina jompaa kumpaa. Suomalaiset lehmät tuottavat kuulemma pääosin A1-proteiinia, joka tuottaa A2-proteiinista poiketen mm. voimakasta oksidanttia.
Kirjassa käsitellään A1-maidon ja tiettyjen sairauksien yhteyttä. Sen mukaan A1-maito on liitoksissa mm. diabetekseen ja sydänsairauksiin, joista jälkimmäisissä Suomi on maailman johtaja. Sen sijaan A2-maitoa juovissa maissa, kuten Ranskassa, sydäntauteja esiintyy selvästi vähemmän. Myös laktoosi-intoleranssi ja maitoallergia saattavat olla liitoksissa maidon proteiiniin. Tutkijoiden mielestä lisätutkimusta tarvitaan ja Woodford ehdottaakin kirjassaan Suomea puolueettoman tutkimuksen (eikö kaiken tutkimuksen pitäisi olla tällaista?) tekijäksi A1-maidon suuren kulutuksen ja sairastavuuden vuoksi. Let’s!
Vuohen maidossa on muuten A2-proteiinia, ja se sopii usein niillekin, jotka eivät lehmänmaitoa siedä. Itsekin pystyn käyttämään maitotuotteita esim. Italiassa. Uudessa-Seelannissa on nykyään tarjolla myös A2-maitoa, joka myy kuin häkä.
Kirjoista puheen ollen, Hesari esittelee kulttuurisivuillaan kiehtovalta kuulostavan kirjan Ja ihminen loi jumalat, jossa uskontoja selitetään aivojen rakenteella kognitiotieteen näkökulmasta. Tämän Pascal Boyerin teoksen lisäksi lukulistalla on Richard Dawkinsin The God Delusion sekä Waltarin Turms kuolematon. Paraikaa iltaisin kuluu Isomäen Litium 6, jonka kirjoittaja antaa myös päivän lehdessä neuvoja ilmastonmuutoksen torjumiseen.
Että luetaan sitä joskus muutakin kuin keittokirjoja 😛
A1 ja A2-proteiineista en osaa sanoa mitään, mutta kyllä paholainen nykymaidossa asuu. Kymmenen vuoden omakohtaisella kokemuksella väitän, että suurin syyllinen on maidon homogenointi. Keväällä julkaistiin laaja kansainvälinen tutkimus – PARSIFAL – , löytyy ainakin hakusanalla “farm milk”, jossa osoitettiin, että maatilamaitoa juoneilla oli merkittävästi vähemmän allergiaa, astmaa ja heinänuhaa kuin kaupan maitoa juoneilla. Tilasimme koko maksullisen tutkimuksen. Tuloksissa ei ollut eroja siihen nähden oliko maito keitettyä vai, asuiko tilalla vai ei. Maatilan bakteereista ei siis löytynyt selitystä.Myöskään eri maiden välillä ei ollut eroja. Olin yhteydessä tutkija Marco Waseriin; tutkimuksessa käytetty kaupan maito oli homogenoitua.
Pirjo Pölösen kirjoituksen liitteenä oli uus-seelantilaisen A 2 maitopurkin kuva. Purkissa luki “Organic unhomogenised”. Itse en ole huomannut eroa luomumaidon ja tavanomasesti tuotetun maidon välillä, kunhan tuote vain on homogenoimatonta.
Comment by Raija Tukkinen — 2.12.2007 @ 13.36
Tuskin sentään paholainen 😉 Itse olen ensimmäiset parikymmentä vuotta elämästäni juonnut juuri sitä rasvaista maalaismaitoa suoraan lehmistä (no joo.. oikeastaan maitotankin ja jääkaapin kautta, mutta periaatteessa! ;D), ja allergiat jyllää silti, joten omakohtaisesti en ole homogenoimattoman maidon ‘paremmuudesta’ kovin vakuuttunut 🙂
Comment by Mihako — 2.12.2007 @ 15.41
Maito on aika kinkkinen juttu. Se ei taidakaan olla niin terveellistä kuin olemme luulleet. Itselle on ainakin jäänyt lapsuudesta ja teinivuosilta mieleen sellainen terveyspropaganda, että maito tekee hyvää luustolle ja hampaille, ja että kaikki terveet ja hyvinvoivat tyypit juovat paljon maitoa.
Itse olen aina juonut paljon maitoa ja toistaiseksi säästynyt allergioilta ja sairauksilta. Mutta kyllähän se esim. on tosi outoa, että täällä sairastetaan paljon osteoporoosia, vaikka maitotuotteita nautitaan paljon. Että ei se maito taida niin autuaaksi tehdä.
Sellaistakin olen lukenut, että rasvaton maito on oikeasti niin kuvottavan väristä, että se värjätään valkoiseksi…
Comment by Matleena — 2.12.2007 @ 16.32
En tunne tätä tutkimusta muuten, mutta haluaisin kommentoida tuota laktoosi-intoleranssijuttua. Suomalaisethan sietävät laktoosia huomattavasti paremmin kuin useimmat muut kansat geeniperimässä tapahtuneen mutaation takia. Aikuinen ihminenhän ei luonnostaan siedä laktoosia ja esim. Etelä-Euroopassa ei edes tunneta käsitettä laktoosi-intoleranssi, koska käytännössä kaikki aikuiset ihmiset siellä ovat laktoosi-intolerantikkoja. Tämän takia suurin osa siellä myytävästä maidosta on iskukuumennettua eli sopii myös laktoosi-intolerantikoille. Maitoallergia on sitten asia erikseen kun siinä ollaan allergisia itse maitoproteiinille.
Comment by Tuuli — 2.12.2007 @ 17.06
Raija, juu, itsekin olen jonkin verran lukenut tuosta homogenoinnista ja epäillyt mokomaa. Tuntuu, että tällä hetkellä maitopakka on niin sekaisin, että on vaikea sanoa mitään varmaa kun tutkijatkin tuntuvat olevan päästään pyörällä. Vaikka senhän tottakai tietää, mikä itselle sopii ja sehän se käytännössä merkkaa. Mutta tärkeintä lienee, että maidon ylivalta on vihdoin kyseenalaistettu ja sitä tutkitaan.
Ja kuten sanottu, allergioihin jne. on aina vaikuttamassa monta tekijää ympäristön ja ravinnon lisäksi, mm. geeniperimä ja elintavat. Kuten Mihakonkin tapaus osoittaa. Tai mitä lie osoittaa, mutta ainakin sen, että allergiaruletti pyörii välillä ihan randomina maallikon silmissä 🙂
Matleenan esiinnostama osteoporoosikysymys on sekin piruksen mielenkiintoinen, kun vielä ajattelee, kuinka kauan terveelliset maitomallitytöt ja -pojat ovat meille sitä päivittäiseksi juomaksi kaupanneet… Itse muistan hamassa nuoruudessani eli joskus 80-luvun lopulla tai 90-luvun alussa tilanneena itselleni maito-verkkapuvun! 😀 Hehe. Olin oikee maitotyttö murrosikään saakka.
Ja Tuuli on tietty ihan oikeassa laktoosinsietokyvystä, myös Aasiassa kaikilla on ko. intoleranssi. Sen sijaan Tanskassa, jossa meijeritalous on kukoistanut poikkeuksellisen pitkään, vähälaktoosisia tuotteita on todella hintsusti ja intoleranssi on harvinainen.
Mutta olispa hauska päästä kokeilemaan uusi-seelantilaisten lehmukoiden A2-mölöä! Hauskaa, että aihe herätti teissä yhtä paljon ajatuksia kuin omassa muulinpäässänikin, tavan kuluttajana ja maitovaivaisenahan sitä vain haluaisi päästä sen verran perille, että arki sujuisi ilman ongelmia. 🙂
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 2.12.2007 @ 20.48
Boyerin kirja kuulostaa mielenkiintoiselta. Vaikkakin kognitiivinen antropologia/uskontotiede saattaa joskus mennä aika raskaaksi luettavaksi. Ainakin Boyerin Naturalness of religious ideas oli yliraskasta. Tosin kognitiivinen uskontotiedekin oli tuolloin (90-luvun alkupuolella) vasta syntymässä, joten käsitteistökin oli aika villiä ja vierasta. Positiivista on, että kirja on suomennettu. Olenpa täysin varma siitä, että menee yliopistoissa uskontotieteen ensi vuoden tenttivaatimuksiin.
Ei Turmsia oo pakko lukea 😀
Comment by polkkapossu — 3.12.2007 @ 10.56
Joo ei liene ihan kevyintä kesälukemistoa toi Boyer, mutta jos sais sen verran kahlattua että pääsis jyvälle. Ajatus on niin kiinnostava. Uskontotieteisiin en tosin tällä haavaa suunnittele pyrkiväni, en kognitiotieteisiinkään. Jos koulu riittäis hetkeks ja sais lueskella kaikenlaista ihan yleisestä mielenkiinnosta. 🙂
Haluan lukea Turmsin!
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 3.12.2007 @ 16.37
[…] HS:n yleisönosastolla kirjoitettiin maidon sisältämien A1- ja A2-proteiinien eroista, kuten Monkeyssakin referoin. Kirjoitus on toistaiseksi kerännyt Hesarissa vain yhden vastineen, kun professori Kari Salminen […]
Pingback by MonkeyFood » A1-/A2-maitoproteiini: ristiretki jatkuu — 13.12.2007 @ 14.14