Koska epätasavuodet ovat synttärijuhlista suurimpia (sillä onhan niitä huomattavasti useammin kuin tasalukuja), kelpaa niitä vietellä parikin viikonloppua putkeen. Lihansyöjän kohdalla juhlat materialisoituivat, tottakai, kinuskisina, sillä harvaa asiaa hän rakastaa yhtä kovin kuin kinuskia ja pekonia (ehkä sentään minua?).
Ensimmäisessä osassa juhlintaa syötiin punasipuliquichen jälkkäriksi superhyvää kinuskikakkua, a la Mama Lihansyöjä. Parempaa aitoa kerma-kinuskikakkua en ole kuunaan maistanut, rahkan käyttö kerman seassa antoi kakulle särmää ja katkaisi äkkimakeuden.
Menneenä viikonloppuna päätin kunnostautua itse. Koska mestareiden kanssa ei kannata kilpailla heidän omilla aseillaan, oli syytä kehitellä jonkinlainen kiertotie. Kinuskia kuitenkin oli oltava, sillä tuon tahmaisen nektarin keittoneitsyydestä piti päästä eroon hinnalla millä hyvänsä. Parin päivän pyörittelyn jälkeen päätin valmistaa pohjaksi marenkilevyn ja toteuttaa kaakun pavlova-tyyliin. Lisäksi kaivoin pakkasesta Lihansyöjän äidiltä saadut lakat, joista arvelin juhlakalun pitävän.
Kokonaisuudesta tuli kaunis, kehuttu ja käsittämättömän nopeasti katoava. Kas näin:
Kinuski-lakkapavlova (n. 8 hlölle)
- pavlova-marenkipohja, kuten Mango Minttu Pavlovan ohjeessa
- 2,5 – 3 dl vispikermaa
- paljon lakkoja (n. 400 g)
- annos kinuskikastiketta Polkkapossun nuski-ohjeen mukaan
- (kakkukynttilöitä)
Valmista marenki kuten ohjeistettu, vaikka jo edellisenä päivänä. Se säilyy erinomaisesti tiiviissä muovipussissa jääkaapissa (ja pakkasessa pidempäänkin) vähintään yön yli. Valmista sitten kinuski Polkkapossun muulivarman ohjeen avulla ja keittele seos melko tanakaksi tahnaksi. Anna kinuskin jäähtyä haalean lämpimäksi, mutta sekoittele välillä, ettei se ihan jämi kiinni.
Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi ja tasoittele marenkipohjalle. Levitä päälle sulatetut lakat (reilusti!) ja viimeistele komeus valuttamalla kinuskia epämääräisiksi viiruiksi kakun ylle. Ihan koko satsia en kakkuun tällännyt, vaan kinuskin loppuerä oli tarjolla erillisessä kupissa kakun tarjoilun yhteydessä. Iske kakkuun vielä tilaisuuden luonteen niin vaatiessa kakkukynttilöitä ja sitten tulta! Kanna kakku pöytään onnittelulaulua veisaten ja ala odotella hurmaantuneita kehuja. Älä unohda maistaa itse.
PS. Lihansyöjä rakasti tätä(-kin) kakkua.
Pinkit kynttilät kruunaa tuon herkun. Eihän tuollaista voi olla rakastamatta, ei mitenkään. Ja luulis, että tuommoisen herkun tekijääkin rakastetaan kovasti! 😉
Comment by tusla — 3.3.2008 @ 21.07
No luulis ;-D Sankari itse muuten kommentoi erityisesti, kuinka marenki ja kinuski sopivat hyvin yhteen, eivät vain makunsa, mutta myös rakenteensa ansiosta.
Comment by ylimuuli — 3.3.2008 @ 21.11
Lakoissa on taatusti elämän tarkoitus. Niissä on vaan ärsyttäviä siemenkiviä sanon ma. En oo vieläkään testannut marenkipohjaa, mutta oon ehtinyt jo unohtaa sen. Ei oo ihme etten jaksa ajatella, mutta on taas maanantai ja väsy. Pääkin on täynnä kaikenlaista joutavaa joka ei kuuluis sinne ollenkaan, sen kyllä huomaa taas. Tänä yönä mun kroppa valittaa, perskutin ovi tipahti mun jalkapöydälleni. Mut on silti aika outoo, että kavahdan nyt joitain tekemiäni tekoja, vaikka taatusti oon tehnyt jotain paljon tyhmempiäkin juttuja. Mut toisaalta tehty mikä tehty, ne takuulla kasvaa jo sammalta. Ei yö oo pimee ja näin hiljainen, mut pitäis varmaan silti siirtyä jo vaakaan.
Hieno kakku ja onnea A. Pikaisesti laskettuna 7-vuotisuus kyllä hieman hämää 😀
Comment by polkkapossu — 3.3.2008 @ 23.33
Kakku oli suurta herkkua ja katosi pöydästä hämmentävän nopeasti! 🙂 Niin ja joutuu olemaan aikasta otettu nimikkokakusta <3
Polkkis, kiitokset! Ehkä olen syntynyt karkauspäivänä? 😉 No ei ne vuodet täsmää sittenkään 😀
Comment by akonan — 4.3.2008 @ 5.51
Polkkis, toivottavasti sait unta palloon, ihanku olis vähän stressiä päällä. Ja yleensä kaikki jutut tuntuu suuremmilta yön hijaisuudessa, jos on tuntuakseen. Harvat jutut on oikeasti hirveän suuria. Muista Sarasvatin hiekkaa ja suhteellisuudentaju. 🙂
Kynttilöitä on yhdeksän, josta voi jo päätellä enemmän kuin seiskasta. Nimikkokakku nyt oli _vähintä_ mihin saattoi venyä 😉 Se hyvä kyllä tän kakun kans on, ettei tarvi miettiä mihin jämät lykkäis kun ei niitä jää.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 4.3.2008 @ 6.55
Pahuksen Polkkapossu, pitkään mietin, mistä juttusi on tuttu. Kauan kesti kun Kolmas nainen välähti. Koskas kokkaillaan taas luokkamies?
Comment by ööki — 4.3.2008 @ 18.37
Kiitti Ööki vinkistä, menin ihan kuusnolla tohon kolmanteen naiseen. Ja tosiaan, koska kokkaillaan?
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 7.3.2008 @ 22.47
[…] Kinuskinen lakkapavlova eli Lihansyöjän unelma […]
Pingback by MonkeyFood » Pippurista pavlovaa — 23.5.2008 @ 19.24