No nyt alkoi sitten parsalyyti kirjoittaa vihdoin kunnolla kun alkuun pääsin, munkit lienivät vasta alkusoittoa kokonaiselle konsertolle. Väliosaa tässä fuugassa soitteli tänään yksinkertaisen herkullinen uuniparsa, jonka ohjeen soveltelin kuolattavan freesistä Lontoon ruokalehtituliaisestani. Nämä simppelit soinnut sopivat varmasti moneen muuhunkin, ole ystävällinen ja sävellä oma teoksesi kasviksista tai lihoista makusi mukaan.
Parsavalssi (kahdelle)
- nippu vihreää parsaa
- oliiviöljyä
- 2 rkl manteleita
- 3 rkl kurpitsansiemeniä
- soijakastiketta
Uuni 180. Nylje parsoista puiseva alaosa pois ja asettele vuokaan. Roiski päälle oliiviöljyä ja kääntele vielä vihreitä tankoja niin, että ovat tasaisesti öljytyt kuin bodarin patit. Työnnä uuniin n. 20 minuutiksi. Kun parsat pötköttelevät sähköauringon alla, paahda mantelit kuivalla paistinpannulla kullanruskeiksi. Ja nyt silmä tarkkana! Vaikka olen itse kokenut paahtaja, tällä kertaa havahduin pannulta nousevaan savuun. Mantelit olivat saaneet annoksen pikeä pintaansa, mutta onneksi musta on tämän kesän musta ja minä pidän karsinogeenistä. Siirrä mantelit sivuun.
Paahda nyt kurpitsansiemenet (ei savuavan kuumalla pannulla, hiukan miedompi löyly riittää) ja pirskota hiven soijakastiketta niiden seuraksi pannulle. Siemenet paahtuvat nopeasti, joten pidä jälleen varasi. Kun parsat ovat paistatelleet riittävästi, poista ne uunista ja aseta lautasille. Päälle vielä vähän lisää oljaa, sitten manteleita ja suolaisia kurpitsansiemeniä. Jos siementen soija ei tuo riittävästi rätinää, lisää hieman suolaa. Erinomainen alkusoitto tai sitten seuralainen jollekin roheiinipitoisemmalle.
Nami nami miten herkullisen nakoista, taytyypa kokeilla:)
Comment by Yaelian — 14.4.2008 @ 8.50
Yaelian (hieno nimi, muuten! Mistä alkuperä?), näitä tankoja ihan ilokseen tosiaan popsi, parsa on niin kauniskin kiiltäessään vihreänä, vehreänä. Vanhastaan en ole erityinen parsanystävä, vaan niin sitä oppii uusille tavoille. Haaste on poikinut sikälikin kaikenlaista, että nyt sain yhdeltä kollegaltani kuuleman mukaan loistavan parsapiiraan ohjeen, piankos sekin jo paistuu 🙂
Comment by ylimuuli — 14.4.2008 @ 15.47
Taisit jossain kohtaa jutella marthastewartista, mäkin eksyin mutkien kautta sinne. 🙂 http://blogs1.marthastewart.com/martha/2008/03/paska-a-special.html
Comment by Kukka — 17.4.2008 @ 13.20
Kukka, woot 😀 Aika mamma! Vaikkei nimi miestä pahenna niin ehkä ruoan kuitenkin 😉 Tässäkin huomaa, kuinka tärkeää on nimetä reseptit houkuttelevasti.
Siitä on muuten ruokahaasteissakin näyttöä, tai ainakin itse luulen, että esim. aikanaan kuukauden haasteen voittanut Lettupannun Lempeän vuohen pastakotilot veti jo nimellään pisteet kotiin, saati sitten herkullisuudellaan. Tosin keksimällä keksimään ei nimiä parane alkaa, siitä tulee vaan sotkua eikä sitä myöhemmin itsekään löydä haluamaansa (nimim. been there :-/).
Comment by ylimuuli — 17.4.2008 @ 15.36