12.4.2008

Parsamunkit pecorinolla eli inspiroitunut haasteruoka

Filed under: haasteet,Herkut,Napot,Side order,uppopaisto — Meri @ 9.16

parsaswan

[Parsajoutsen.]

Tää lienee nyt kyllä henkilökohtainen ennätys inspiraationlähteen omalaatuisuudessa, mutta tarina on tosi. Huhtikuun ruokahaasteen aihe parsa kun ei soittanut niin minkäänlaisia kelloja Apinakeittiössä. Olen parsaa laitellut vain pari kertaa, uunissa ja pannulla, mutta mitään säväyttävää ei ole syntynyt sen paremmin kuin ahaa-elämyksiä muista käyttötavoista. Usein parsaa tarjoillaan myös kastikkeiden kanssa, jotka eivät puolestaan houkuttele minua lainkaan, kaikenmaailman litkut (no on niitä kelvollisiakin).

Joten! Kävin lueskelemassa tehtävänantoa Ketun keittiöstä vielä uudelleen, ja uudelleen ja samalla vilkaisin kommentit. Olen itse kommentoinut postaukseen, että “Munkin parsan kans pakertaminen on jäänyt yhteen kertaan… “. Munkin parsa – parsamunkki! Ajatus ei jättänyt rauhaan, kun pohdin, että mihin puuhaan sen parsan kanssa nyt ihan tosissaan ryhtyisi. Ja lopulta se alkoi kuulostaa hyvältä: suolainen pieni parsamunkki rahkataikinaan tehtynä, juustoraasteessa kieriteltynä. Jos Louhisaareen piiraatkin toimivat, miksei tämä. Päästyäni ajatuksissani näin pitkälle en voinut enää perääntyä ja hommaankin oli ryhdyttävä samana iltana, eilen.

Matkalla kauppaan kävin vilkaisemassa Alkon Etikettilehteä, jossa tarjoiltiin parsaa sahrami-kuohuviinikastikkeessa. Lisäinspis! Hain pienenpienen cava-pullon ja kaupasta  parsan ohella sahramia. Siitä se sitten lähti, tuotekehittely kohti jumalattoman herkullista lopputulosta. Valmiit pallerot olivat kuohkeita, kauniin keltaisia ja pecorinon ihanasti suolaamia makupaloja. Oon itte ihan sfääreissä pulleroista :-D Kaiken lisäksi pöperö sopii kevääseen nätisti. Vappu on on pian, joten munkit ja tippaleivät uppopaistuvat kilvan sahramiparsapalleroiden seurassa. Uppopaistettu menu! Mmmmm.

Sen myönnän, että parsan maku ei näissä oikein pääse oikeuksiinsa kun ei sitä niin sieltä erota, mutta hei, missäs se nyt maistuisikaan… Hyvä on, hyvä on, taitavampien kokkien kokkauksissa. Mutta siksipä parsapalleroissa olikin muulinmentävä reikä. Pohjareseptinä käytin Hellapoliisissa julkaistua Kaili N.n rahkapallero-ohjetta, jonka bongasin Limepippurista, jota sitten modasin Etiketin kastikeohjeen aineksilla. Tein puolikkaan annoksen ja loppuaineista makeita rahkamunkkeja vaniljalla maustettuna.

halkaistu

pecorino

Sahrami-parsapallerot eli suolaiset kevätmunkit

  • 1 vihreä parsa
  • 125 g maitorahkaa
  • 0,5 munaa (käytä toinen puoli makeisiin munkkeihin)
  • n. 1,75 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl soodaa
  • 4-5 rkl puolikuivaa kuohuviiniä
  • ropsaus sahramia (ehkä kolmannes 0,5 g pussista)
  • suolaa, mustapippuria
  • pecorino-juustopala

Keitä parsa kypsäksi, ei kuitenkaan yli. Pilko paras osa parsaa pieneksi hakkelukseksi ja jätä odottamaan. Sekoita rahka ja muna (riko ensin muna haarukalla, jotta saat tasaisessa suhteessa valkuaista ja keltuaista puolikkaaseen). Sekoita jauhoihin sooda, suolaa ja mustapippuria. Kiehauta kuohuviini ja ropsauta sinne sahrami. Itse lisäsin parsahakkeluksen vielä keitokseen hetkeksi, mutta enpä tiedä, oliko sillä mitään vaikutusta. (Ylipäänsä kuohuviinin mausta valmiissa munkeissakaan on vaikea sanoa mitään. Hienolta se silti kuulostaa.) Lisää kuohuviiniseos rahkaan ja sekoita hyvin. Lisää jauhot ja sotke haarukalla, lisää jauhoja jo tarpeellista. Taikina saisi olla vähän kimmoisa, mutta melko kostea silti, jotta valmiit pallot olisivat kuohkeita. Maista seosta ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Och så ska vi uppopaista: ota kattila, siihen sopiva kansi ja sammutuspeite esille. Lämmitä n. puoli litraa rypsiöljyä pienessä kattilassa, testaa kuumuus pienellä taikinanokareella. Lämpö on sopiva, kun pala nousee pintaan ja porisee melko nopeasti ruskeaksi. Omalla hellallani säätönumero 4 pitää öljyn sopivana läpi koko paistoprosessin. Nosta taikinasta teelusikalla pieniä eriä kattilaan paistumaan, itse paistoin viisi kerralla. Taikinamöykyt kohoavat paistuessaan, eli aika maltillisia nokareita voipi laitella. Kääntele palleroita öljyssä tarvittaessa ja niiden ollessa tasaisen ruskeita nosta ne reikäkauhalla jäähtymään. Paista taikina loppuun.

Kun koko taikina on palleroina lautasella, raasta päälle reilusti pecorinojuustoa. Syö saman tien tai jäähtyneinä, niin tai näin, maku on maukas. Seuraavaan päivään uppopaistotuotteita ei useinkaan arvaa säästellä, tai sitten on lisättävä juustoraastetta taas, mikä ei sekään ole ongelma. Ja tosiaan, voit samassa syssyssä paistella myös makean munkkierän kuten minäkin, suunnilleen näin:

munkit

Rahkapallerot

  • 125 g maitorahkaa
  • 0,5 dl sokeria tai 2 tl agave-siirappia
  • 1,25 dl jauhoja
  • 0,5 tl soodaa
  • puolikas muna
  • 0,5 tl vaniljauutetta tai muuta maustetta, kuten kardemummaa
  • (tomusokeria tai tavallista)

Sekoita ja uppopaista, viimeistele sokerihunnulla. Sou veri fääst änd teisti.

19 Comments »

  1. Mikä luovuuden ilotulitus. Täytyy vaan ihailla sun kekseliäisyyttäs. :-)

    Comment by Juhana — 12.4.2008 @ 9.52

  2. Kuukausi ja haaste toisensa jälkeen muuli vain onnistuu aina ylittämään itsensä! Mahtava idea, semminkin kuin olemme lihisten(kin) myötä havainneet että kaikki uppopaistettu on herkkua… tässähän alkaa tuntea itsensä Homeriksi vähitellen “Mmm, deep fried…” :)
    Jos emme olisi vappuna matkalla valmiiksi katettuihin pöytiin, tekisin tätä vapuksi. Dagen efter -piknikille tosin voisi sopia…

    Comment by oliivia — 12.4.2008 @ 10.12

  3. Parsajoutsen on ylimaallisen upea ;-) Voisko parsaa laittaa munkkitaikinaan enemmän kuin yhden tangon vai kärsisköhän koostumus?

    Comment by Välispiikki — 12.4.2008 @ 10.27

  4. Voisiko parsan jättää suuremmiksi sattumiksi, niin se ehken maistuisi enempi? Ja laittaa sitä enemmän, niin kuin toveri VP jo tuossa pohti.

    Mutta kyllä mie taas nauran täällä sulle! Silleen hyvällä tavalla, en pahalla. Kiitos, anteeksi, tulin juuri ulkoilemasta, ja mulla on ehken happihumala.

    Comment by satujatar — 12.4.2008 @ 11.17

  5. Monta palleroa taikinasta suunnilleen tulee?

    Comment by Veera — 12.4.2008 @ 11.23

  6. Oumaigaaaad suolaisia munkkeja! Olenkohan saapunut taivaaseen?!

    Comment by Anna — 12.4.2008 @ 13.19

  7. Juhana, hahaha joo, onneksi ilotulitus ei tällä kertaa ollut niin yliampuva että ruoka olisi jäänyt syömäkelvottomaksi, pähkähulluja päähänpistoja kokeillessa nimittäin sattuu sellaistakin… ;-)

    Oliivia, pakko kyllä myöntää, että olen itsekin mieltynyt uppopaistettuun, tai ainakin siten syntyy ihan omanlaisiaan herkkuja. Tosin olen tainnut viimeiset kymmenen vuotta pärjäillä pelkästään itseni uppopaistamilla, lukuunottamatta joitakin satunnaisia vappumunkkeja. Mutta juuri hetki sitten lupasin, että valmistan näitä parin viikon päästä järjestettävälle brunssille, dagen efter -suuhun sopisivat kuin tehdyt :-P

    Välispiikki, kiitos, joutsen on ihan sattuman satoa :-D Luulen, että parsaa voisi laittaa reilumminkin, tai sitten voisi tehdä täytettyjä piiraita Louhisaaren tyyliin, tai vaihtoehtoisesti täyttää parsa-valkosipuli jutulla jälkeenpäin niinkuin munkkeja hillolla. Parsan makua saisi varmasti enemmän irti, se on ihan totta. Nyt oli vaan pakko postata saman tein, nauratti itseä niin paljon tämä tuumauksen tulos, ettei jaksanut pantata tuotekehittelyn toiseen päähän :-)

    Satujatar, suuremmat palatkin vois toimia, tai sisälle isketty parsasattuma. Sekin olis varmasti hyvää, että kääntelis parsat frittitaikinassa ja uppopaistaisi ne. Ja mulle saa nauraa, tietenkin mieluummin hyvällä kuin pahalla, mutta ei sekään niin nuukaa ole. Ja tuollaisessa auringonpaisteessa saa mitä ihanimman happihuppelin <3

    Veera, ehkä parikymmentä, vähän vajaa, riippuen palleroiden koosta. Sellainen kukkurallinen ruokalautasellinen.

    Anna, mahdollisesti, kävin äsken maistamassa yön yli nukkuneita suolapaloja ja kyllä ne toimi edelleen, kunhan on sitä pecorinoa pinnassa. Varmaan valus kuola kerubinkin suusta kun näitä sais :-P

    Comment by ylimuuli — 12.4.2008 @ 14.15

  8. Kummallinen, mutta kiehtova idea.

    Comment by ari — 12.4.2008 @ 19.42

  9. [...] nyt alkoi sitten parsalyyti kirjoittaa vihdoin kunnolla kun alkuun pääsin, munkit lienivät vasta alkusoittoa kokonaiselle konsertolle. Väliosaa tässä fuugassa soitteli tänään [...]

    Pingback by MonkeyFood » Kankiparsaa manteliparketilla — 13.4.2008 @ 21.10

  10. Tämä oli niin ällistyttävä postaus että oli pakko kommentoida, vaikka harvoin siihen uskaltaudunkin ;). Kerrassaan neronleimaus, ehkä tätä voisi kokeilla myös muilla ainesosilla (krapula-aamun pekonimunkit… mikä verisuonten unelma-ateria). Mutta asiasta parsaan, kävin muutama viikko sitten ranskalaisten kokkien opissa La Place-ravintelissa, ja siellä laitettiin parsaa useammallakin eri tavalla, ja heidän ehdoton suosikkinsa oli parsakeitto, valkoisesta parsasta. Ja mikä yllättävintä tässä keitossa (joka oli taivaallista) oli ettei siinä käytetty juuri muuta kuin parsaa ja voita, ja liemikin keiteltiin kasaan parsan kuorista (ja voista tietenkin). Yksinkertainen(kin) on kaunista.

    Comment by Taru — 14.4.2008 @ 14.28

  11. Ari, surreal, but nice ;-) Mistä leffasta, mistä leffasta?!

    Taruuu! Mahtavaa, että avasit kulinaarigurun suusi täällä :-D Mullakin laukkas heti ajatukset ties minkäsortin suolapaloihin, noilla pekonimunkeilla sais ton Lihansyöjän houkuteltua vaikka rikollisiin tekoihin ;-) Ja oot ollu La Placen kokkien opissa, vähänkö oon kade! Nyt jakoon kaikki ideat ja reseptit :-P Parsakeitto voilla kuulostaakin jo taivaalta, itsekin uskon enemmin yksinkertaisuuteen kuin kauheisiin kikkailuihin. Vaikka sellainenkin on joskus hauskaa… Tää on ikuinen huvi, ruoanlaitto. Saitkohan siis mahd. tätä keiton ohjetta.. ? O_O Silmäni kiiluvat jo.

    Comment by ylimuuli — 14.4.2008 @ 15.53

  12. Pekonimunkit *pökr*

    Comment by akonan — 15.4.2008 @ 12.43

  13. Toki sain ohjeen, mutta kuten kaikki muutkin reseptit joita sieltä sain, oli tämäkin ehkä enemmän sellainen suuntaa antava… Lisäksi kirjoitettu ohje erosi tästä tehdystä. Mutta perusperiaate oli se että valkoiset parsat kuorittiin, ja näistä kuorista keitettiin voin ja veden kanssa maut irti, puristeltiin puinen massa pois ja käytettiin tämä liemi veden sijasta parsakeittoon, johon oli keitetty ja soseutettu nämä priimavarret. Sellainen kermainen kuohkea keitto oli lopputuloksena, ja luulisin että jossain vaiheessa oli mukaan sujautettu myös suolaa, ja paperiohjeessa horistiin jotain myös kanaliemestä, tätä en tosin nähnyt missään vaiheessa paikan päällä… Ja komeuden voi koristella vihreästä parsasta vuolluilla lastuilla. Mmmm. Oli aika hyvää ;).
    Vihreää parsaa tarjoiltiin muuten niiden uppokeitettyjen munien kanssa, mutta pakko myöntää, tätä en ole koskaan vielä tajunnut. Onhan se ihan ok, muttei räjäytä tajuntaa.

    Comment by Taru — 15.4.2008 @ 15.31

  14. Akonan :-D

    Taru, hehehe,so very french ;-) Suuntaa antava… Mutta kuulostaa kyllä siltä, että tuon pohjalta vois jotain toteuttaakin, vaikka oon ehkä maailman kehnoin keittelemään liemiä ja sen sellasta. Mut sit olis sellanen rajapyykki saavutettu, luotan nimittäin sanaasi, että tuloksena on autuus ja ihanuus. Parsasta vuollut lastut kävis kyllä koristeeksi varmaan mihin vaan, erinomanen idea. Uppomunista en oikeen ittekään tiiä, tajunta ei räjähdä. Mut hei jos sulla on niitä sun omia tajunnan mäsäyttäviä ohjeita niin laita joskus joku jakoon, muistelen edelleen kaiholla sun brownieita ja muita herkkuja :-P

    Comment by ylimuuli — 15.4.2008 @ 21.38

  15. Jäin kiinni! Nuo parsamunkit kuulostaa kyllä niin vinkeiltä, jotta!

    Comment by Moira Love — 19.4.2008 @ 15.39

  16. Moira Love, punasin käsin! Vinkeä ja punkea käyvät kumpikin kuvailemaan näitä sienimäisiä palleroita.

    Comment by ylimuuli — 29.4.2008 @ 15.32

  17. [...] paistelin sitten vielä Lihansyöjän pyynnöstä minisatsin rahkapalleroita, tällä kertaa pelkkää spelttijauhoa ja makeutusainetta käyttäen, aikamoisia terveysmunkkeja. [...]

    Pingback by MonkeyFood » Uppo-Nallen kalavale — 2.5.2008 @ 14.06

  18. [...] sielunmaailmaan ja suunnittelee myöhemmälle kesäksi siis muun muassa parsamunkkien inspiroimien pekonimunkkien valmistamista (syöjiksi ilmoittautuneiden lista on jo pitkä ja seikkaperäinen). Bacon alias [...]

    Pingback by MonkeyFood » Pekonilla on asiaa — 30.6.2008 @ 20.04

  19. [...] idea perverssin vastustamattomasta yhdistelmästä syntyi vuoden 2008 huhtikuussa, kun valmistin haasteruoaksi parsamunkkeja (muistakaa mm. unohtumaton ja ylväs parsajoutsen). Kunnia ajatuksen ääneenlausumisesta kuuluu [...]

    Pingback by MonkeyFood » Mielenterveysmenu — 17.1.2009 @ 16.25

RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Leave a comment

Powered by WordPress