2.5.2008

Uppo-Nallen kalavale

Filed under: Överi,Kala,Kana,laktoositon,uppopaisto — Meri @ 14.06

parvekepiknik

[Parvekepiknik.]

Jos lähtee sille linjalle, että uppopaistaa, niin kannattaa paistella sitten samalla kunnolla! Eilen syntyi ennätys kun valmistin kolmea eri lajia uppopaistaen, simultaanisti KAHDESSA KATTILASSA :-O Oon itekki että Nalle Huhhuh. Ja uhhuh oltiin myös piknikin jälkeen, muttei liian. Tuplauppo onnistui muuten ihan hyvin, ei liiallista cooking overloadia, mutta yhden muovisen salaattiottimen onnistuin tuhoamaan kuumaan öljyyn, eipä noita pihtejä ja reikäkauhoja piisaa ihan näin övereihin uppissetteihin. Kuka nyt yhtä otinta kaipaa… Ei toivottavasti ainakaan Lihansyöjä.

Ensimmäisenä öljyyn pääsivät lämmittelemään KFC Kanat, joita tehtiin aivan hetki sitten Pastanjauhajien köökissä. Ja hei, suositella voi! Varsinkin, jos oikean KFC ja kaikkien sen kopioiden frittikanatarjonta epäilyttää. Itsekään en ole koskaan sellaisia kokeillut enkä oikeastaan aiokaan. Näihin voi käyttää haluamansa fileen ja tietää tasan, mitä seos sisältää. Ohjeen voi luntata täältä. Toimin aivan vastaavasti, paitsi ehkä sotkuisemmin ja käytin kattilaa paistpannen sijaan. Maistuu vielä seuraavanakin päivänä.

kfc

Kotkon lisäksi Nallen pataan pääsi kalaa. Tämä resepti on ollut sydämeni valittu julkaisupäivästään saakka, nyt vasta lautasella saakka. Pääsin vihdoin tuumasta toimen asteelle kiitos kollegoiden, joille vein Maku-lehtiäni töihin luettavaksi. Samalla selasin niitä itsekin uudestaan ja taas muistin, tämän.

Uppo-Nallen uppokuha (kahdelle)

  • n. 300-350 g kiinteää kalafilettä, käytin kuhaa
  • 3 rkl soijakastiketta
  • 3 rkl sakea tai olutta (Karhu skulas ihmeen hyvin!)
  • 0,75 dl perunajauhoa
  • (0,5 l rypsiöljyä)

Leikkaa kalafile 2-3 cm viipaleiksi vinottain (leikkasin kyllä ihan miten sattuu ja nätit tuli, maku mainio) ja laita marinoitumaan soija-olut/sakeseokseen jääkaappiin pariksi tunniksi. Itselläni kalat jäivät kaappiin varmaan viideksi tunniksi, ei ongelmaa. Kun kalat ovat marinoituneet ja aiot ryhtyä Puuhaan, kierittele ne laakeassa astiassa tai muovipussissa perunajauhoissa yltä päältä.

H-hetkellä kuumenna öljy kattilassa uppopaistolämpimäksi, lämpötilaa kannattaa testata vaalealla leipäpalalla jos sellainen on, ruskistuu n. minuutissa kun hönkä on sopiva. Niillä helloilla, joilla itse olen uppoillut, hellan säätö (1-6) 4 tai 3 (ja niiden välillä vaihtelu) on osoittautunut pettämättömäksi lämpötilan suhteen. Kun nelosella alkaa liikaa räiskiä, hetkeksi kolmoselle, ja taas takaisin.

Kunhan öljy siis on sopivaa, upota sinne 3-6 kalapalaa kerrallaan ja paistele, kunnes ovat kauniin kullanvärisiä, ainakin osin. Nosta talouspaperille valumaan ja tarjoile pian! Vaikka mulle nämä maistuivat kylminäkin. Kaveriksi voit tarjota Maku-lehden ehdottamaa soijaa tai retikkaa (tätä oli, muttei spessuhyvää vaikka söin kaiken), TAI seuraavaa ylihelppoa dippikastiketta, jota tein kanoille, mutta jonka kanssa myös kalojen maku lähti sfääreihin. Drool. Tämä kalaruoka on valehtelematta todella hyvää. Kysykää vaikka Laulavalta.

uppiksenkala

Pink dip

  • partaäijää eli turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia 10% rasvaa
  • ketsuppia (esim. Heinzin aikuiseen makuun oleva on järkkyhyvää)
  • soijaa
  • (tabascoa)

Ota hyvä setti juggea ja puserra siihen ketsupit, lorauta joukkoon soijaa. Halutessasi pari tippaa tabascoa pistää jytinää pyttyyn. Sekoita ja säädä sopivaksi. Tarjoile kanojen ja Uppiksen kalojen kera.

Jälkkäriksi paistelin sitten vielä Lihansyöjän pyynnöstä minisatsin rahkapalleroita, tällä kertaa pelkkää spelttijauhoa ja makeutusainetta käyttäen, aikamoisia terveysmunkkeja. Päällä kyllä aitoa luonnon sokeria. ;-) Hyvää. Nää meni ilman dippiä. Nyt treenien kautta mökille grillaamaan ja haistelemaan kesää!

14 Comments »

  1. Mulla kun se ottoveli on sellainen laktoosivammainen, ei edes hyla käy, niin olen alkanut kaikki dipit ja kastikkeet tekemään rasvattomaan ja laktoosittomaan jugurttiin. Toimii muuten yllättävän hyvin. Ja kerrankin saapi dipata niin paljon kuin sielu sietää, dippi ei lihostuta.

    Vai parvekekinkerit teillä oli. Näyttää hyvältä.

    Comment by satujatar — 2.5.2008 @ 16.42

  2. Hih! Juuri voikeittiönkin puolella julistin että friteerattua ei kyllä voita mikään… tuota KFC-kanaa on kyllä pakko tehdä, ja seuraavaksi sitten tuo kalaresepti kokeiluun, kuulostaa kyllä NIIN hyvältä! Lihiksiäkään ei ole tullut aikoihin tehtyä… Pitänee kohta ostaa friteerauskeitin ;)

    Comment by oliivia — 2.5.2008 @ 17.01

  3. Triplauppopaistot, mahtavaa :DD Friteeraus antaa kyllä tutuille ruoille ihan uusia ulottuvuuksia. Ja siihen tulee ilmeisesti himo :D

    (Vähän niinku jos ostais laminointikoneen, ja tekis mieli laminoida kaikki.)

    Comment by Anna — 2.5.2008 @ 20.43

  4. Satujatar, juu nuo vähempirasvaisetkin pelaa ihan hyvin, oisko sulla jotain ihan killerihyvää dippiohjetta plakkarissa? :-P Mitä yleensä dippalette, ihanko sipsejä vai vihanneksia vai jotakin AIVAN MUUTA? Parvekekinkerit oli oikein leppoisa kokemus, laiskan lempeä ja hiljainen kaupunki allaan. :-)

    Oliivia, näin se on! Friteeraus on niin pirun hauskaa. Kana ja kala kannattaa molemmat, ja kesällä on kai pakko tehdä lihiksiä ainakin kerran, olen luvannut niitä koko perheen piknikille. Ehkä siinä yhteydessä on pakko kokeilla YKSI yksilö uunissa niin pääsee tekemään vertailevaa tutkimusta. Vaikka epäilen kyllä uunin kykyjä uppopaistoon verrattuna… Mut pitäähän sillekin antaa mahku.

    Anna, antaa kyllä, ja pää jo suhisee, että minkälaisia kaikkia kasviksia vois pikafritata, ainakin jossain kauan sitten näkemässäni ohjelmassa se italialainen Rocco teki ohuen fritin joihinkin kukkiin (kukintoihin tms.) ja sitten ne uppopaistoi äkkiä, näytti mielettömältä lisäkkeeltä, kaunis ja rapea. Ja tosiaan, friteeraamiseen tulee himo, ei mun mielestä niinkään niihin ruokiin vaan siihen puuhaan. SIinä on jotain sellasta samaa terapeuttista kuin leipomisessa, se prosessi itsessään on älyn koukuttava kun on päässy ekan kerran peloista yli :-) Onneks uppopaistoo varten kone ei edes ole pakollinen :-D Vaikka se oikea reikäkauha on nyt ostoslistalla sulaneen salaattiottimen jäljiltä.. Mut ei ennen kuin muutan.

    (Laminointikin on ihan jees.)

    Comment by ylimuuli — 4.5.2008 @ 16.38

  5. Yleensä teemme kolme dippiä, yhden intialaisvaikutteisen (korianteria, neilikkaa, kardemummaan, jeeraa, sinappia pieni pläjäys, suolaa, ripaus sokeria), toisen sellaisen länsimaisemman (mustispippuria, ketsuppia, basilikaa tai muita yrttejä, maustepaprika..) ja kolmas sitten tomaattimurskaan tehty tulinen chilidippi (chiliä, sokeria, suolaa, yrittimyrttisiä).

    Dippaamme kasviksia ja maissilastuja. Ja sitten loput käytämme ruuan lisukkeina. Etenkin indialaistyyppinen rauhoittaa kummasti tilannetta, jos ottoveli on tehnyt rautavatsalleen sopivan chiliruuan. Mie loivennan jugurtilla.

    Comment by satujatar — 5.5.2008 @ 13.31

  6. Ne friteeratut kukat olivat todennäköisimmin kesäkurpitsan kukkia. Niitä (poikapuolisia) voi kastaa lettutaikinaan ja friteerata. Friteerauskeittimen omistajana sanoisin että ei kannata. En käytä sitä vaan tavallista kattilaa. Niiden kuumennusteho on ensinäkin heikko eli odottaa saa kauan. Toisekseen tavallisen kattilan siivoaminen jälkikäteen on paaaaljon helpompaa; ei kun öljy mäkeen ja kattila tiskariin.

    Perinteinen, reijitetty reikäkauha on tarkoitettu vaahdon poistoon liha-
    ja kalaliemen pinnalta, ei friteeraukseen. Friteeraukseen paras on laakea, metallilankainen siivilä/kauha.

    Comment by Mirka — 5.5.2008 @ 15.59

  7. Satujatar, hyvä setti! Nyt on sit vedettävä dippivihanneksia pitkästä aikaa kun on hyvä syy ;-) Intialaistakin olis siide joskus laitella, sitä en osaa valmistaakaan lainkaan. Jogurttiloivennin on ihan ehdoton ravinteleissakin intialaisen ja nepalilaisen sapuskan kera. :-P Ja maissilastut on hyviä nekin, niitä luomunakin ja ties minä.

    Mirka, no niitä se tais olla, mistähän niitä täällä sais? Ja keittimen perään en itse haikailekaan, helposti ja heittämällä menee kattilan kera. Kattila on monikäyttöisempikin, varsinkin nyt kun tilaa on niin rajatusti sitä mieluusti ei hankkisi mitään uutta… Tosin haaveilen jatkuvasti uuden kodin suuremmasta keittiöstä. :-)

    Ja kiitos reikäkauhavalistuksesta, noinhan se tietysti on. Kaikenmaailman amatöörit täällä pääseekin friteeraamaan salaatinottimineen ;-D

    Comment by ylimuuli — 5.5.2008 @ 17.07

  8. Pelkään että zuccininkukkia saa vain kasvattamalla itse zuccinia, sinänsä onnistuu suuressa ruukussa vaikka parvekkeellakin.

    Joo en ole ihan varma miten sulanut muovi vaikuttaa friteerausöljyn rasvahappoprofiiliin… :-D

    Comment by Mirka — 6.5.2008 @ 8.37

  9. [...] syötiin yhtä sun toista muutakin kuin vain uppopaistettua hunajaa. Esimerkiksi näitä mielettömän hyviä Kevyt kokin suolaisia muffinsseja, jotka valmistin [...]

    Pingback by MonkeyFood » Muffinssit mukista ja savulohisalaattia — 6.5.2008 @ 16.09

  10. Mirka, yyy pitäisikö sitten siis ostaa zucchinin siemeniä? T. maailman kehnoin puutarhuri

    Ja rasvahappoprofiili taisi mennä perustavanlaatuisesti rumpalleen, kiitos salaattiharavan :-D

    Comment by ylimuuli — 6.5.2008 @ 16.33

  11. Muuli, osta Hakiksen torilta pari zucchinin tainta ja siirrä ne vaan isompiin ruukkuihin. Siitä se lähtee. Kukat ovat hyviä friteerattuina, kokeiltiin viime kesänä. Japanissa myyvät myös mm. rypsin kukkia ja käsittääkseni nimenomaan tempuraa varten.

    Comment by sammakko — 6.5.2008 @ 19.07

  12. Ai niin, nuista reikäkauhoista vielä sen verran, että meilläkin käytetään muovista… Vaikka yleensä homma sujuu pelkillä pitkillä kokkauspuikoilla. (Kertoo hän joka katsoo vierestä kun toinen uppopaistaa…)

    Comment by sammakko — 6.5.2008 @ 19.14

  13. Sammakko, hui uskaltaisinko alkaa taimitarhuriksi. :-O

    Ja kokkauspuikot on varmaan vielä paremmat kun nuo mun pihdit, sellasethan olis houkuttelevat. Onko ne mitä matskua?

    Comment by ylimuuli — 7.5.2008 @ 15.38

  14. Muuli, rupee ihmeessä! Pistä samalla pari yrttiä purkkiin. Zucchineja yleensä pitää olla kaksi, mutta kysy sitä taimimyyjältä. Pikkuisellekin parvekkeelle mahtuu yllättävän hyvin. Vaikka oikeesti zucchinit vie aika ruhtinaallisesti tilaa… Tai hei, pistä köynnöskrassi kasvamaan, senkin kukkia voi syödä, ja lehtiäkin. Jos oikein muistan. Oikeesti palkitsevaa, kun saa oman tarhan herkkuja pöytään.

    Kokkauspuikot on periaatteessa ihan samanlaiset kuin syömäpuikotkin, vaan paljon pitemmät. Puuta siis.

    Comment by sammakko — 7.5.2008 @ 19.50

RSS feed for comments on this post. TrackBack URI

Leave a comment

Powered by WordPress