Hakaniemen hallin Lentävä Lehmä on ylittänyt itsensä jälleen ja liitää sfääreissä: Lehmästä saa ranskalaista voita (beurre)! Ja vieläpä kahta laatua. Näistä ostamani on prikulleen samaa, jota palvoimme taannoisella elokuun Ranskan matkalla ja suolattu merisuolalla. Tästä ei voi parane. Vastaavasti kotimaisen luomuvoin saatavuus on valitettavasti katkolla. Vaikka rehellisyyden nimissä: voierän baskeripäät vie kuusnolla.
Voi ei ollut ainoa uutuus Lehmässä. Ainoana paikkana Suomessa lehmukka kauppaa islantilaista erikoisuutta, hapanmaitotuotetta nimeltä skyr [skiir] (<– korjaa Vappu jos lausuminen on tässä ohjeistettu erheellisesti). Tämä hurmaavan hapan tuotos on jotakin jogurtin ja rahkan välimaastosta. Mausta tulee melko lailla mieleen nöyrä eli Bulgarian jogurtti, tuo lapsuuteni vakiojugge, mutta rakenne on tuhdimpi ja maku hivenen happamampi. Parempaa kuin rahka, ei niin pehmeän rasvaista kuin partaäijä ja omaan suuhuni herkullista. Ja lehmänlypsämää maitoa tämä, ei vuohien tai issikoiden. Tai valaiden. (Maitovalaiden).
Koska Lehmä ei ole ainoa joka on vedossa, vaan itsekin kiidän apinan raa’alla voimalla jossain kiertoradalla saatuani aamulla mielettömän idean liittyen työhöni ja sille välittömästi professoristason kannatusta, esittelen vielä Kennylle ostetun kaverin: tässä on viikon vanha kuivurimme, Evermat, jota Kenny on alkanut jo leikkisästi kutsua Matiksi. Kuten näette, Matti on väritykseltään lumivalkea ja muodoiltaan soman pyöreä. Hyvää seuraa kulmikkaalle Kennylle ja käytössä jo tehonsa osoittanut.
Matti on lähinnä Lihansyöjän tekosia ja Lihansyöjä onkin kuivannut sillä jo paitsi järkyttävän herkulliseksi marinoitua kuivalihaa, myös lukuisat määrän omenaviipaleita. Itse uhrasin kuivurineitsyyteni eilen illalla ja samalla pienen osan Lihansyöjän perheeltä saadusta suppilovahverosaaliista hyvin tuloksin. Sienet ovat kiitollista kuivattavaa. Kuivuvat nopeasti ja siististi. Kiitos Matin hiljaisen äänen kuivurin voi jättää yöksi päälle ja kiitos ajastimen huolta ei tarvitse muutenkaan kantaa. Lämpötilaa saapi säätää ja vaikka Mattiin mahtuu neljä kerrosta kuivattavaa, koko on silti sopusuhtainen. Jos siis harkitset kuivuria, suositan tätä! Mutta muista: älä ota kesä-Mattia.
Vieläkään ei ole energiani vähissä vaan käytän siitä osan kehuakseni Pastanjauhajien Jumalaisen hyvän juustokakun (aka Baileyskakku) taivaisiin! Olen valmistanut nyt kolme Baileyskakkua eri tilaisuuksiin ja vastaanotto tuolle paakelsille on aina valtavan myönteinen. Kakku on parhaimmillaan seuraavana tai sitä seuraavana päivänä, tekopäivänä Baileys lyö vähän liikaa läpi. Pohjan ainesten määrän olen tuplannut ja sokerin jättänyt siitä pois, digestivepohja reilulla voilla tuo ihanan puffet-maisen suolaisen tasapainon Pappagallon cappuccino-jäätelölle maistuvalle täytteelle. Ja helppokin tämä on!
Nyt on apinaperheen joulumenukin (jota saapuvat nauttimaan oma perheeni sekä veljeni perhe ja valmistavat kanssani Lihansyöjä ja strutsikoira) selvillä:
- Alkuun graavisiikaa, graavi- ja savulohta, saaristolaisleipää ja ranskalaista (!!) voita
- Pääruoaksi äidin rosollia kastikkeineen, keitettyä perunaa ja (toivottavasti luomu-)kalkkuna sekä sinappia
- Jälkiruoaksi baileyskakku
Ettekä arvaa mitä kiehuu juuri nyt padassa: keittolihat! Vottö… Muttaku. Syön pääosin ruokani raakana ja kasvis-kalapainotteisesti, vaan joskus sitä tarvitsee lämmintä ruokaa ja etenkin soppaa. Kun lihakeitto vielä oli työmaaruokalani listalla niin siihen se oli sinetöity, kohtaloni kokeilla tätä klassikkoa ensikertaa. Sillä ruokalan sopat jätän muille ja nautin evääni, mutta Hakaniemen hallin Hakkaraisen lihat saavat tässä huushollissa armon!
Skyria Suomesta. Vihdoinkin! Tää apina hakeutuu nopealla aikataululla Hakaniemeen tyhjentämään hyllyt. Kiitos tiedosta!
Comment by urbaani oranki — 23.10.2009 @ 20.09
Hai! Apinavieras, kovin tervetullut 🙂 Huomasin että Monkey oli päässyt sun blogilistalle myös, olen ylpeä. Orankit lienevät apinaiden ylimpiä älykkyydessään, että sikälikin tällainen tavisapa paistattelee mielellään viisautesi valossa 😉 Mistä skyr on sulle tuttu?! Hauskaa on, että sitä saa noin kilotavara, niin vähän tai paljon kuin tarvitsee. Olin kuulemma Lehmän ensimmäinen MUU kuin ravintola-asiakas skyrostoksilla.
Comment by ylimuuli — 24.10.2009 @ 8.37
Skyristä en ole kuullutkaan ennen. Kyllä on kivaa,kun blogeista aina oppii uusia asioita:-)
Ja onnea Matti-kuivurin johdosta;kuivuri on kyllä kätevä laite!
Comment by Yaelian — 24.10.2009 @ 9.51
Hohoi! Skyriä Suomesta?!? Pakko tehdä hakuretki Hakaniemeen ja palata muisteluissa aikaan kun olin 18v, intoa täynnä, nuori ja (semi)nätti. Leikkasin silloin nurmikkoa Reykjavikin kaupungille kesäisen sateiset 4kk tuolla satujen saarella ja jokapäiväinen evääni oli Skyr! Tuo ihana Islannin ihme, jota paikallisista kaupoista sai maustamattoman lisäksi mm. kaakaon, persikan, mansikan, vaniljan jne. makuisena. Oi ihana Skyr ja ihana Meri kiitos tästä vinkistä!
Comment by Niina — 24.10.2009 @ 16.24
Yaelian, sultakin olen oppinut vaikka ja mitä! Mikä on sun suosikkikuivurituote? 🙂 Eli mitä on PAKKKKKKO koklaa.
Niina, MAHTAVA stoori! 😀 Ja skyr on sitä parempaa mitä kovemmin sitä lapan menemään, mahtituote. Persikanmakuinen skyr olis kyllä elämys ;-D
(Ps. Selkeesti yybernätti eikä yhtään semi senki pöliä.)
Comment by ylimuuli — 24.10.2009 @ 16.57
Islannissa skyriin ihastuin muutama vuosi sitten ja siitä saakka kironnut sitä ettei sitä täältä löydy. Mut löytyyhän sitä siis sittenkin. Kun yhdistää parhaat puolet jogurtista, rahkasta ja viilistä niin lopputuloksena saa tuota viikinkien herkkua, josta myös tällainen moderni kaupunkiapina nauttii.
Ja kiitti sulle hyvästä blogista!
Comment by urbaani oranki — 24.10.2009 @ 19.21
Mitenkäs tuo skyr suhtautuu norjalaiseen römmeen (anteeksi väärä ö)? Römme oli suunnilleen turkkilaisen jugurtin ja kermaviilin välimaastosta, sitä laitettiin tunnbrödille kaikkien muiden ihanuuksien kostukkeeksi ja rullaattiin ääntä kohti. Tykättiin kovasti.
Comment by Mirka — 25.10.2009 @ 14.38
Oranki, minkä kanssa oot tavannu skyriä skruudata? Noin inspiraatioksi kyselen. Tosin sellaisenaankaan ei kaipaa lisukkeita. Ja aika hyvä tuo viikinkipointti: siitähän sais myyvän nimen tälle neopaleolle ruokavaliolle 😉 Kiitos kehuista myös, lämmittävät suuresti mieltä.
Mirka, römmestä en o kuullutkaan :-O Onkohan täällä ketään Norjan asiantuntijoita? Ehkä kysyn norjalaisilta ystäviltäni, tosin voi olla, ettei sekä römmeä että skyriä tuntevia ihmisiä ole mitenkään tuhottomasti 🙂 Tunnbrödin kanssa olis varmaan jättegott! Seuraavaksi aion muuten ryhtyä pastataikinan valmistukseen, nimittäin kinoasta. Nähtäväksi jää…. Jännää!
Comment by ylimuuli — 25.10.2009 @ 15.26
Oon vetänyt skyriä ihan sellaisenaan. Lähinnä aamupalaksi ja välipalaksi, mutta juuri nitä Islannista saatavia maustettuja versioita. Oon maustamatontakin syönyt, mutta en niin paljon, että voisin sanoa tavan jolla syön.
Skyr pesee musta rahkan juuri siinä, että skyr on ihan oikeasti hyvää. Rahka taas jotain mitä syödään proteiinin saamiseksi (tai no en sitä enää syö). Lisäksi skyrin koostumus on paljon miellyttävämpi.
Viikingit kai sitä aikanaan veti, koska aito skyr kai säilyi myös lämpimässä bakteerikantansa ansiosta. Skyria tynnyreissä vaan laivat täyteen, niin johan jaksoi taistella.
Comment by urbaani oranki — 25.10.2009 @ 17.50
http://www.matvareguiden.no/matvareenkel4643.asp
Comment by Mirka — 26.10.2009 @ 15.50
Urbs, ehkä se oli joo vähän yli-innokas kysymys, Islannissa pitäis olla viihtynyt aika tovi että olis ehtinyt muuttua tavaksi… 🙂 Ja olen samaa mieltä, skyr on erittäin hyvää, rahka on siinä ja siinä, ainakin Ehrman, joka on rahkoista paras. Hitto että olis kätevää jos skyr edelleen säilyis lämpimässä! Ehta eväs 😉 Luulen, että salinpitäjä Väinö vielä joskus hermostuu mun eväsmakrilleista lähtevään kalanhajuun… Vaikka en tiedä, olisko hapanmaitotuotteen vieno tuoksu sen parempi.
Mirka, houkuttelevan näköistä! …mutta rasvaa 35% ja Wikipedia väittää skyrissä olevan vain alle prossan, että melko eri tuote. Lihansyöjä veteli muuten äsken caviartia smetanalla, vitsi että oli hyvää!
Comment by ylimuuli — 26.10.2009 @ 21.22
Meillä on jo vaikka kuinka pitkä lista asioita, joita pitäisi käydä Hakaniemen hallista, ja tää voi menee nyt sinne mukaan ilman muuta. Kiitos vinkistä!! Miten vaikeeta se halliin matkaaminen voikin olla – onhan sinne peräti 20min bussimatka, 30min jos on ruuhkaa… Ehkäpä vanhan voiholistin, saisi tällainen ultimatevoi lopultakin liikkeelle =D
Comment by Rva Patalintu — 28.10.2009 @ 10.18
Arvoisa Rva Patalintu, olisi mitä miellyttävintä kuulla, että Te jaksaisitte nähdä vaivan ja matkustaisitte tuollaisessa mainitsemassanne linja-autossa (tiedän, kuinka raskaita sellaiset matkat voivat olla) tänne Hakaniemen Halliimme ja pääsisitte nauttimaan näistä kunnon woituotteista. Toivon, että woi ei osoittaudu pettymykseksi vaan on weroisenne tuote. Teidän vilpittömästi, Nti Mukkelis
Comment by ylimuuli — 28.10.2009 @ 16.43
Hah, teititellähän Meitä tosiaan pitää!! =D Yritämme (miehen kanssa) päästä ennakkoluuloistamme rahvaan seassa matkustamista kohtaan, ja suoriutua Hakaniemeen kaupustelemaan mitä pikimmiten 😉
Comment by Rva Patalintu — 29.10.2009 @ 10.05
Aina ei mene maut yksiin. Ehrman on rahkoista surkein. Eihän se maistu miltään! Tässä Valio rulettaa! 😀
Comment by Mirka — 29.10.2009 @ 20.13
Rva Pata, mikään ei voisi miellyttää karvaisia muulinkorvia enempää! 😀
Mirka, ei VOI olla totta 😀 Valio on ihan törkeetä hapantököttiä, mullakin tökkii, oot sä aika sälli eli sällitär! 😀
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 29.10.2009 @ 20.21
No kun musta rahkan KUULUU olla hapanta. Voi sitä sitten vähän smetanalla pehmentää… Lidlin saksalainen onkohan Milbona on kanssa oikein hyvää. Tosin itse tehty rahka on taas sitten IHAN eri oloista, murenevaa. Kaipa rahkojen sisällä on tavallaan eri genrejä, ja kun yhteen on tottunut niin vieras on sitten olevinaan puutteellista… 😀
Comment by Mirka — 30.10.2009 @ 16.01