Suussasulava saaristolaisleipä
Huokaus. Saaristolaisleivän uskolliselle fanille on kuohuttava kokemus valmistaa ensimmäistä kertaa itse tätä jämerää ja maltaista herkkua, jota on pienestä saakka saanut syöpötellä aina silakkamarkkinoiden aikaan. Ja kuinka täydellistä lopputulos onkaan! Tumman oluen väri, rapea rasahtava kuori ja makea, täyteläinen maku. Kiitos ja kunnia kuuluu blogille, jolla on Nalle Puhin Nasun mieleen tuova huoleton nimi: Lallatilaa. Mitä niistä möhköfanteista, kun on tällaista leipää!
Saaristolaisleipä (3 vuokaleipää, ohje Lallatilaan mukaan)
- 1 l kirnupiimää
- 50 g hiivaa
- 3 dl tummaa siirappia
- 1 rkl suolaa
- 3,5 dl kauraleseitä
- 3,5 dl ruisjauhoja
- 3,5 dl mämmi- ja leipämaltaita
- 1 l vehnäjauhoja
Lämmitä neste kädenlämpöiseksi ja hämmennä siihen samalla siirappi. Murusta hiiva lämpimään piimään ja lisää suola. Sitten vain loput aineet joukkoon yksi kerrallaan. Taikinaa saa jäädä melko lötköksi, sitä ei ole tarkoitus juuri vaivata, sekoittaa vain hyvin. Jaa taikina esimerkiksi kolmeen 1,5 litran voideltuun foliovuokaan (näitä saapi kaupasta, itse en omista kolmea leipävuokaa) ja jätä kohoamaan liinan alle vedottomaan paikkaan kahdeksi tunniksi.
Paista kohonneita leipiä 160-asteisessa uunissa vähän keskitasoa alempana n. 1,5 - 2 tuntia, uunisi tehoista riippuen. Itselläni on uusi ja tehokas uuni, silti leivät saivat viettää lämmössä laatuaikaa täydet kaksi tuntia.
Heeei, tää haiskahtaa nyt vähän etuilulta! Mun piti kans testata tätä!… Aina parempi jos luotettavalta taholta tulee positiivista palautetta, uskaltaa itsekin ryhtyä kokeilemaan
Ainakin Lallatilaa kehui ohjettaan, joten onhan se uskottava sinuakin 
Nuo kestävät varmasti hyvin pakastusta??? Alkoin jotenkin kummasti tehdä mieli mätiä ja smetanaa saaristolaisleivän kera…
Kommentti Sohvi — 23.5.2007 @ 6.51
Ai nami ai nami. Erittäin hyvää työtä. Sitä paitsi möhköfantit on ihan kivoja!
Kommentti polkkapossu — 23.5.2007 @ 7.54
Komeat leivät olet onnistunut tekemään! Ja kiitos nimivertauksesta
Terveisin yks möhköfantti..
Kommentti Lallatilaa — 23.5.2007 @ 9.54
Oi Sohvi anteeksi, olet oikeassa! En tullut lainkaan ajatelleeksi :-I Taisin rikkoa ruokablogimaailman kirjoittamattomia sääntöjä :-O Siis sori. Mutta saaristolaisleivän himo kun iskee niin sitä ei näköjään pitele edes hyvät tavat, oikeus ja kohtuus
Lienevät juu kelpoja pakkaseen, ja ihan tavan säilytyksessäkin maku vain kuulema paranee viikon mittaan, eli ihan heti ei mene tämä kimpale pilalle. Täytyy siis maistella hieman joka päivä
Ai mätiä ja smetanaa?! Ihan uutta mulle muussa kuin venäläiskontekstissa, onks tää nyt jotain ihan spessuherkkua? Ite oon lappanu voilla ja sitten juusto-kalkkuna-salaatti-tomaatil.
Kiitos kiitos Polkkis, sinä kuuma ja keimaileva.
Vai lähetään sitä möhköfanttien kelkkaan… Kai se on annettava niille mahdollisuus sitte kerta oikee kokkikin. Ja Lallatilaa. Jolle krediitit leivästä kuuluvatkin! Möhkö on kyllä melkein kuin muhku joka taas kuvaa hyvin tätä leipää ja tuota talvikurpitsaa.
Kommentti Ylimuuli Mukkelis — 23.5.2007 @ 15.29
Nooh, ei se mitään
Olin vain kade, että ehdit ensin 
Mun ihan ehdoton suosikki on saaristolaisleipä-smetana nokare-muikun mätiä-punasipulisilppua-tilliä. Tässä järjestyksessä kootaan pienet leipäset alkupalaksi. En tyksi mädistä muuten, mutta tässä yhteydessä aivan mahtavaa!
Kommentti Sohvi — 23.5.2007 @ 18.08
Muhkea maku möhköfantti-leivässä! Sangen sopiva eväs kesän ensimmäisen puistojumpan jälkeen. Pakko mennä veistämään vielä kunnon siivu!
Kommentti Thelma — 23.5.2007 @ 18.46
Sohvi, I’ll take yer word for it
Mutta kun en koskaan ole mätikaupoilla ollut, niin kunkaskoslaista sitä pitäisi ostaa ja minkälaisessa erässä? Ja purkista vai tiskistä (sitä ehkä saa molemmista?)?
Thelma! Ihanaa, että maistuu apinaperheen muillekin jäsenille
Puukolla siivu ja kimpale voita päälle, avot!
Kommentti Ylimuuli Mukkelis — 23.5.2007 @ 21.05
Aamupäivää apinakeittiöön! Muikunmätiä löytyy pakasteesta pienissä purkeissa. Yhdestä purkista riittää silti tosi moneen leipään. Jossain luki, notta tuore mäti pitäisi pakastaa ennen käyttöä, mutta meillä on ollut aina valmiiksi pakastettua. Hintavaahan se on, mutta ehdottomasti hintansa väärti. Tuoremätiä saa tietysti haluamansa määrän, mutta muikun sesonki on esim. syksyllä. Toinen muuten aika nami levite saaristolaiselle löytyy blogistani -> http://keittis.vuodatus.net/blog/526488
Kylläpäs minä nyt innostuin tästä
Kommentti Sohvi — 24.5.2007 @ 10.36
Kuuma ja keimaileva taitaa kyllä löytyä sieltä keittiöstä
Kommentti polkkapossu — 24.5.2007 @ 12.46
Soffi, jaaha, ehkä se on sitten uskallettava menettää lähes-ruokaneitsyys, olen aika tarkkaan vältellyt tuota mätiä… Perinteisessä venäläisessä illassamme (jouluaatonaattoisin) sitä on aina tarjolla blinien kanssa, mutta skippaan. Sushissa olen sitä niellyt ja se on jo hyvä alku. Tällä sitten jatkoon
Savulohilevite! Jo kihahti ves kielelle.
Polkkis, kuuma täällä kyllä on ja keimailukin käy joskus kuin tantsuaminen konsanaan, sorkkaeläimen luonnollisella viehkoudella
Kommentti Ylimuuli Mukkelis — 24.5.2007 @ 15.46
Minä haluaisin menettää blinineitsyyden
Aukko sivistyksessä! Venäläinen ilta on varmasti hauska perinne! Inhosin ennen mätiä sydämeni kyllyydestä, joskus tirskautin mädin sisukset haarukalla isäni silmään… Pienirakeinen mäti on kuitenkin ihan eri bisnes. Oletko muuten tehnyt sushia itse? Jotenki hirvittää pelkkä ajatus! Ei siis sinun tekemänä, vaan itseni 
Kommentti Sohvi — 24.5.2007 @ 18.14
Itse en alun perin niin kovin pitänyt blineistä, mutta meidän blinikokkimme J onnistuu vuosi vuodelta paremmin, ja viime jouluna blinit olivat _erityisen hyviä_. Ja venäläinen ilta on mahtava! Alkaa aina jääkylmällä votkulla, luonnollisesti
Onko pienirakeisuus siis Se Juttu. Ja olenpa hyvinkin sushikokkaillut, montakin kertaa. Sekä lohi- että tunanigirit onnistuvat hienosti, samoin kuin makeista california, philadelphia ja joku peruskurkkusetti. TODELLA hyvää vaikka viekin hieman aikaa! Suositan. Ja kun itse tekee, niin saa kerrankin mättää tarpeeksi lohinigireitä. En tahdo saada niistä kyllikseni. Täytyykin viritellä taas ja laitella vaiheistetut ohjeet
Kommentti ylimuuli — 24.5.2007 @ 23.10
Joo, isot rakeet jää tirskumaan hampaisiin, yök! Eikä se ole hyväksi aloittelevalle mädinmättäjälle!
Laita ehdottomasti kunnon ohjeet, että tämmönen maalaistallukkakin tajuaa
ja ehkä uskaltautuu kokeilemaan… Tokkopa täältä edes saa kaikkia tarvittavia aineita, epäilen. Esim. tuoretta tunaa erittäin vaikea pyydystää, joten kaikki vaihtoehdot sitten mukaan.
Aika kivan kirjan olet saanut…
Kommentti Sohvi — 25.5.2007 @ 10.27
No mää laitan kun vaan ehdin
Ja tuore tuna on kyllä piruksen kallista, noilla lohella, savulohella ja tuommosilla pääse jo pitkälle ja herkulliselle sushipalalle!
Kommentti Ylimuuli Mukkelis — 25.5.2007 @ 16.12
Leivän maku todellakin paranee vielä entisestään viikon mittaan, tämän päivän versio ylittää jo kaikki edelliset päivät, vaikka leipä on alusta asti ollut ihan kipeen hyvää. Ehdottomasti jää luottoreseptiksi.
Kommentti ylimuuli — 26.5.2007 @ 10.55
Pikaista apua kaivataan! Sekoittelen juuri leivän aineksia kasaan ja mieleeni tuli, että onko sulla kiertoilmauuni vai tavan karvalakkimalli? Sillä vain kyselen, että voiko noi leipäset laittaa kerralla tavalliseen uuniin, eikö tule epätasainen kypsyys?
Kommentti Sohvi — 31.5.2007 @ 19.24
Oijoiii! Karvalakkimallihan mulla on, mutta lienet jo paistellut leivät
Ihan tavan tasalämmöllä paistelin ja hyvät tuli. Kuis sul? 
Kommentti Ylimuuli Mukkelis — 31.5.2007 @ 21.39
Uunissa ne peijakkaat vielä on
Eiköhän noista syötäviä tule… 
Kommentti Sohvi — 31.5.2007 @ 22.43
No mainiota
Meikäläinen on juuri pistellyt monta tuntia ruissipsejä, hummusta, mozzarellasalaattia, kana-soijanakkipitsaa (maistoin hirvinödeversiotakin), mustikkarahkaa ja sen seitsemän sortin juustoja 
Just läks vieraat ja kohta pääsee petiin… Aika ihana olo. Viimenen koulupäivä oli tänään, huomenna vielä kirjoitan palautettavia hommia ja sen sellasta (plus käyn painimassa ja näyttelynavajaisissa ja illalla kekkeröimään!) ja lauantaina sitten ekalle leirille töihin. 
Kommentti Ylimuuli Mukkelis — 31.5.2007 @ 23.04
[…] voi, että nämä venäläistyyliset rahkaletut todella olivat yhtä makoisia genressään kuin saaristolaisleipä omassaan. Etiketin kuvateksti lupaa syrnikkien vievän kielen mennessään ja esittää […]
Päivitysilmoitus MonkeyFood » Suussasulavat syrnikit — 28.10.2007 @ 10.35