Vapun kunniaksi (ja koska sain luvan!) uudelleenjulkaisen rakkaan ja pitkäaikaisen ystäväni Vapun varjohaastepostauksen, jolla hän olisi osallistunut Kirjalliseen ruokahaasteeseen, mikäli olisi ollut ajoissa ja mikäli bloginsa ei olisi suojattu salasanalla. Ensi kertaa julkisuudessa siis, tämä tarina.

Ystävyyteni Vapun kanssa kantaa kauas musiikkileikkikouluun ja on kestänyt sieltä saakka, juurtuneena osaksi identiteettiäni. Sitä on vaikea kuvailla, millaista ystävyys on, kun tuntee toisensa niin nuoresta saakka, että jotenkin koko kokemusmaailma on jaettu. Toista ymmärtää ei vain puolesta sanasta vaan sanoittakin. Ja vaikka välissä olisi puoli vuotta tai valtameri, niin kuin nyt Vapun asuessa Lontoossa, on tavatessa aina tuttua ja kotoisaa. Ihan kuin mikään ei olisi muuttunut, vaikka kaikki olisikin.

Postauksen myötä Vapulle (ja Markukselle) valtavasti terveisiä ja vappuisia halauksia Lontooseen ja kaikille muille vietävän valoisaa vappua! Ja sitten, Monkeyfood proudly presents, Saarikoski goes ruokahaaste!

—

London Calling #25, Kirjallinen ruokahaaste

Monkeyfood emännöi upeaa maaliskuun kirjallista ruokahaastetta, mutta minä menin ja missasin deadlinen vuorokaudella.. Koska merkintä oli kuitenkin jo valmiina, eikä näin hienoon ideaan oikeastaan voi olla osallistumatta, niin tässä olkaa hyvä.

[Kuva: Vappu Y.]

Syön makaronilodjua
mieleen tulee kun Belgradissa
kysyin itäsaksalaiselta virkamieheltä
että onko teillä varaa
luopua sellaisista kyvyistä kuin
Wolf Biermann ja Rudolf Bahro
hänen vastauksensa oli
että historiallisen kehityksen tässä vaiheessa
Saksan Demokraattinen Tasavalta
ei tarvitse näitä miehiä
sanomalehti valui polviltani lattialle
en sanonut mitään
mitä niille voi sanoa
Guten Morgen ja Gute Nacht

                                            Pentti Saarikoski: Tanssiinkutsu 1980

250-300g (kuivana) kierrepastaa
200g herkkusieniä
sipuli
2 valkosiplan kynttä
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
2 munaa
2,5-3 dl maitoa
juustoraastetta pinnalle

Tämä makaronilodju tehtiin oikeastaan ihan mututuntumalla aineksista mitä kaapissa oli. Makaronit keitin (vahva al dente) ja sienet, sipulit ja mausteet kuullotin oliiviöljyssä. Munat ja maidot sekoitin ja voideltuun vuokaan sitten pohjalle makaronia, väliin sienipaistossa, taas makaronia ja päälle munamaito ja juustoraaste. Jonku 20 min oli n. 200 asteessa. Parempaa varmaan kuin Pentillä.

—

Runollista ruokaa. <3 Onko sinulla lempirunoa ja jos se olisi ruoka, mikä se olisi?

Joskus vastaan tulee aikoja, jolloin kahden kaistapään elämään kaivataan hiven vaaleanpunaista sen kaiken vehreän vihreän, syliinsulkevan keltaisen, poltetun oranssin, rauhoittavan sinisen, palavan punaisen ja hetkellisen harmaan joukkoon. Tällaisena hetkenä ei suinkaan sytytetä kynttilöitä tai kuiskailla je t’aime silkkipyjama päällä, vaan haetaan hempeä videovuokraamon valikoimista. Pohdimme siis yksissä tuumin, mikä olisi oikein romanttinen elokuva. Ensimmäinen ja ainoa idea, pitkällisen hiljaisuuden jälkeen, oli Kaunotar ja Kulkuri (huom. Lihansyöjän ehdotus).

Disney-klassikko oli lapsuudesta saakka säilötyissä muistoissa ehkä hivenen hurmaavampi kuin nyt, mutta edelleen Tonyn ravintolan takapihan lihapullaspagettikohtauksessa on imua. Kahden kirsun kohtaaminen spagetin puolivälissä puolivahingossa tarjoilijoiden veivatessa vieressä hanuria ja mandoa sulattaa sydämen hanakasti. Onhan siinä taikaa, silkkiturkin ja takkutukan rakkaustarinassa… Sitä eivät pari laulamaan puhkeavaa piirroseläintä pilaa.

Kulinaarinenkin sydän suli, kun laitoimme oman versiomme Tonyn annoksesta. Spagu korvaantui kesäkurpitsasta suikaloidulla pappardellellä ja lihapullat koostuivat kalkkunasta. Kesäkurpitsan välimerellistä makumaailmaa seurailivat pulliin murskattu fetajuusto ja niiden liemeksi valmistettu valkosipulinen tomaattikastike, josta ei basilikaa puuttunut. Aivan totaalisen täyteläistä ja herkullista. Hyvä punaviini ja armas seura viimeistelivät tunnelman, mitä sitä itsepäinen burro enempää käy kaipailemaan.

Kulkurin kalkkunapallerot

• 400 g kalkkunan jauhelihaa
• 0,5 prk Apetinan 8% fetaa (sininen kartonkipaketti)
• pieni prk säilöttyjä herkkutatteja
• sipuli
• luomumuna
• cayennea, pippuria, suolaa, soijakastiketta

Uuni n. 220 asteeseen. Pieni sipuli ja sienet, murskaa feta. Sekoita niiden joukkoon jauheliha ja muna, mausta seos. Älä maista, raa’assa linnussa voi olla salmonella. Pyörittele taikinasta märin käsin suurehkoja palleroita ja asettele uunipellille, leivinpaperille. Paista mahdollisesti n. 25 minuuttia, kunnes pullat ovat saaneet hieman väriä. Linnunliha on niin vaaleaa, että pallerot jäävät huomattavasti kalpeammiksi kuin lihaisammat versionsa. Kun pullat ovat uunissa, valmista tomaattikastike.

Tomaattikastike

• 1 prk paseerattua tomaattia
• valkosipulia
• tuoretta basilikaa
• suolaa, sokeria

Pilko valkosipuli, hienonna basilika ja lykkää ne paseerattuun tomaattiin. Keittele miedolla lämmöllä ja mausta suolalla ja sokerilla. Kun lihapullat ovat valmistuneet uunissa, nosta ne kastikkeen joukkoon ja anna muhia vielä hetki, luultavasti pidempi aika on parempi kuin lyhyempi, mutta vatsa ei odota ikuisuutta.

Valmista lopuksi “spagetti” eli kesäkurpitsapappardelle. Suikaloi kokonainen kesäkurpitsa ohuiksi lastuiksi kuorimaveitsellä tai vaikka juustohöylällä. Paista paistinpannulla voissa, mausta hyvin kevyesti suolalla. Kokoa annos kekoamalla kesäkurpitsaa ja nostamalla päälle kalkkunapullia ja kastiketta. Silaa annos raastamalla päälle pecorinoa tai parmesania. Tässä vaiheessa punaviinin on syytä olla jo lasissa. Sitten vaan ranskalaista chansoonia taustalle ja kohti omaa happy endia.

Thaimaassa on useita perusruokia, joita saa kaikkialta. Pienimmässäkin puljussa (joista muuten yleensä saa maukkaimmat ruoat ja hui miten edulliseen hintaan) on kuitenkin tarjolla ainakin näitä kahta; paistettua riisiä eli khao padia ja paistettua nuudelia eli phad thaita. Nämä mättösetit voi valmistaa varmaan yhtä monella tapaa kuin maailmassa on maita, mutta perusajatus säilyy. Khao padiin en ole vielä itse ryhtynyt kun pidän enemmän phad thaista. Olen myös onnistunut käännyttämään Lihansyöjän ikiaikaisesta khao pad -uskollisuudesta phad thain puoleen…

Yksi aines, joka jakaa phad thai -kokkeja kahtia, on ketsuppi, joka värjää annoksen punertavaksi. Turha ehkä mainostaakaan, että olen ominut ketsuppityylin omaan köökkiini, sen verran lienen punaisesta rakkaudestani elämöinyt. Tässä versioni phad thaista, tai se, miksikä se on näin alustavasti muokkautunut.

Monkey Phad Thai (yhdelle)

• soba-nuudeleita (tai riisi-)
• pieni kourallinen katkarapuja
• kourallinen vihreitä papuja
• thai-shalottisipuli
• kanaa
• (sokeriherneitä, minimaisseja, sieniä)
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 rkl sitruunamehua
• 1 rkl sokeria
• 1 rkl soijaa
• 1 rkl ketsuppia
• öljyä

Päälle

• pähkinöitä
• ituja
• limeviipale

Laita nuudelit pehmenemään kylmään veteen noin puoleksi tunniksi. Valmistele vihannekset pilkkomalla shalotti ja hakkeloimalla valkosipuli. Mikäli lisäät sokeriherneitä, minimaisseja ja sieniä, nekin voi paloitella muutamaan osaan suupalan kokoisiksi. Sekoita kipossa sitruunamehu, soija, sokeri ja ketsuppi.

Kiehauta vettä kattilassa ja kasta nuudeleita siellä n. viiden sekunnin ajan, ei pidempään! Laita nuudelit sivuun ja lykkää veteen vuorostaan kasvikset ja katkaravut, anna kypsennellä ihan hetki ja kaada vesi pois. Kuumenna tilkka öljyä paistinpannulla tai wokissa ja iske siihen valkosipuli. Lisää hetken päästä kasvikset, katkaravut, kana ja kastikeseos.

Pyörittele aineksia pannulla hetkinen ja tarkista maku. Kun se tyydyttää, siirrä pläjäys lautaselle, murskaa päälle pähkinöitä ja koristele iduilla. Jos lisäät viereen vielä limeviipaleen, saat aidon autenttisen makukokemuksen! Ja limehän ei ole pelkästään koriste, vaan siitä kannattaa puristaa mehu annoksen päälle.

Nuudeleiden määrää voi säädellä oman maun mukaan, itse tykkään painottaa vihanneksiin ja jättää hiilarit sivuosaan. Monissa versioissa on mukana myös kananmunaa ja ties mitä muuta. Tämä kuitenkin pitää minut (ja Lihansyöjän) tällä haavaa tyytyväisenä, toivottavasti teidätkin. Ja mättöruoasta puheenollen, mätön ja miesruoan eroja pohditaan DI:n koekeittiössä kiinnostavasti. Pistä lusikkasi soppaan!

Niin se taas kannatti, pienoinen joulunvietto. Ruokablogaajien kokkijuhla nimittäin näytti valon ja suorastaan haastoi kokeilemaan klassista liharuokaa törkeästi lihattomana. Ja hei hei hei, ruoka on killeri. Mannerheim, pyöri haudassasi, 2000-luku syö soijarouhevorschmackkia!

Autenttiseen Marskin vorschmackiin tulee sekä lampaan- että vasikanpaistia enkä ole suoraan sanottuna edes moista maistanut, kemuissakin meni sivu suun sisältämänsä kerman vuoksi. Mutta vierestä seuranneena uskaltaisin sanoa, että koostumus on hyvin samankaltainen, pinta rapea ja ainakin tämä toimii järkyttävän hyvin punajuuren ja suolakurkun kera. Parasta soijarouheruokaa, joka muulin kurkusta on alas valahtanut. Helkkari, olispa joku lihansyöjä hollilla antamassa toisen mielipiteen!

Ohjenuorana toimi Marttojen tarjoaman Marskin vorschmackin ohje, jota skaalailin pienemmäksi ja kuittasin lihan rouheella. Muuten ainesosat ovat samoja lukuunottamatta sieniä, mikä veikin muulin katkeraan ansaan; tästähän tietysti piti tulla haasteruokapostaukseni, mutta SILLIHÄN ON KALAA! Nauran itselleni vahingoniloisesti. Naurakaa toki kanssani! Nyt voin ainakin nimetä tämän typerästi ensimmäisen ajatukseni mukaan. Soyjackkihan ei olisi haasteita voittanut.

Soyjack (kahdelle pääruoaksi tai neljälle alkuun)

• 2,5 dl soijarouhetta
• kasvisliemikuutio
• 1 sipuli
• 2 sillifileetä
• 2 herkkusientä
• suolaa, valkopippuria
• 0,25 dl korppujauhoa
• n. 1,5 cl konjakkia
• 1 dl kauraruokakermaa (14%)

Lisäksi

• etikkapunajuuri
• maustekurkku

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Keitä viitisen desiä vettä, liuota kasvisliemikuutio veteen ja iske soijarouhe sekaan turpoamaan. Tällä välin pilko sipuli ja huuhtele sillifileet (ihan purkista, sellaisia pieniä). Hienonna sipuli ja silli pieneksi joko tehosekoittimella tai veitsellä. Pilko sienet. Kaada soijarouhe siivilään ja valuta liiat nesteet pois.

Kuumenna pannu ja paista soijarouhe, sipuli, sienet ja silli voissa. Mausta tukevasti suolalla ja valkopippurilla. Lisää lopuksi korppujauho, kerma ja konjakki. Maistele sopivaksi. Kaada seos uunivuokaan ja paistele 20 minuuttia. Pilko punajuuri ja suolakurkku pieniksi kuutioiksi ja tarjoile hieman jäähtyneen soyjackin kanssa. Levitä aterimesi ja ajattele Finlandiaa.

Näistä mestarimarinoijan luomuksista jo vihjaisinkin, tässä ohje! Paraikaa kaapissa marinoituvat samalla ohjeella porkkanakolikot, salaa jo vähän maistoin, oi oi. Nämä sienet tekivät seuraa atrialle ja loput lopsahtivat osaksi salaattia, voi erkkilä miten gutaa. Kyllä se Vappu osaa. Taas täytyy mainita, että tuo opinnäytetyöpartnerikin, joka ei niistä sienistä oikein piittaa, lämpesi näille ihan kuus-nolla.

Marinoidut herkkusienet

• n. 600g tuoreita herkkusieniä
• kuivattuja yrttejä, kuten rakuunaa, basilikaa, ruohosipulia, rosmariinia, provencale-sekoitusta, tuoreetkin yrtit kuulemma sopivat
• 0,5 dl juoksevaa hunajaa
• 2,5 dl oliiviöljyä
• 1 dl balsamicoa
• 3 valkosipulinkynttä
• suolaa
• pippuria

Viipaloi sienet tai puolita, jos ovat kovin pieniä (ja sieviä). Etsi sopiva purkki ja purkille kansi. Myös pitävä muovipussi käy. Täytä purkki tai pussi marinadiaineksilla, valkosipulit luonnollisesti hienonnettuna. Sujauta sienet perään, sulje kansi tai solmi pussinsuu ja kääntele kunnioituksella, niin että kaikki sienet saavat osansa soosista. Aseta jääkaappiin marinoitumaan ainakin seuraavaan päivään. Käännä purkki välillä ylösalaisin tai ainakin sekoittele sisältöä, jotta maustuvat tasaisesti.

Korkkaa kutistuneet sienet suurella mielihyvällä ja ruokahalulla! Varaudu valkosipulin upeaan aromiin, joka säestää hengitystäsi hetken tästä eteenpäin. Se on sen arvoista. Terveisiä vaan tämänpäiväisille treenikavereille

Niinhän se kohoaa kuin Gizan pyramidi Ehtoollisleipäni keskeltä annosta. Pyramidin juurella viihtyvät Paolan parhaasta pastasalaatista huomattavasti muokkautunut pastaton kanasallad, Paolan henkeen kuitenkin erimaukas ja pestoinen sekä tänään tulleesta Yhteishyvän ruokaliitteestä bongatut balsamico-sienet ilman alkuperäisen ohjeen fetavahvistusta. Todella herkkuja ja helppoja, opinnäytetyöpartnerinikin lämpesi näille, vaikka vierastaa sieniä. Salaattiin ujuttamiani hän ei huomannutkaan ennen kuin kerroin.

Pala parasta Paolaa

• puolikas grillattu broileri
• kolme tuoretta herkkusientä
• puolikas kurkku
• altaasta ongittu valkosipulimaustekurkku
• tammenlehväsalaatti
• rucolaa
• reilusti pestoa
• pinjansiemeniä
• (lehtiselleriä)
• (kesäkurpitsaa)

Irroita broilerinlihat nahoistaan ja luistaan. Valmista pesto. Voit käyttää myös kaupan. Pilko herkkusienet pieneksi silpuksi, kuutioi kurkut, revi lehvät ja rukkola. Mätä kaik sikinsokin astiaan ja mausta todella anteliaalla pestomäärällä. Paahda pinjansiemenet ja liitä joukkoon. Ruokaile harvinaisen täyttävä salaatti, silti ilman hiilarihumalaa. (Suluissa mainitut istuvat joukkoon myös sulavasti.)

Balsamico-sienet

• valkosipulinkynsi
• 200g tuoreita herkkusieniä
• 1 rkl balsamicoa
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl kuivattua rosmariinia
• hieman kuivattua oreganoa

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Hienonna valkosipulinkynsi ja sotke muihin aineksiin. Sekoita seos kunnolla sieniin ja kaada koko komeus leivinpaperoidulle pellille. Tuuppaa uuniin vartiksi ja nauti paahteisista nappisienistä (button mushroom).

Huijasin, eihän näissä mitään lihaa ole, vaikka soijarouhetta voikin nimitellä iloisesti eräjauhikseksi. Silti ovat maukkaita ja mahtavia ihan lihapullameiningillä. Jos ohjeeseen lisäisi vielä hieman rasvaa, koostumuskin olisi yksi yhteen. Nyt hieman rapeampi. Inspiratsuunia aistin Vegemisiä-blogin soijarouhe-herkkusienipihveistä, vähän yksinkertaistaen. Aika terveellinenkin setti tästä pääsi tulemaan, vain hitunen hiilaria ja hyvät prodet.

Soijarouhepallerot (10kpl)

• 1 dl tummaa soijarouhetta (olkoonkin, että ero vaaleaan on vain väriaine)
• liemikuutio
• pieni porkkana
• 1 iso herkkusieni
• 2 rkl sipulikeittoaineksia
• 2 valkuaista
• pippuria, soijakastiketta
• paprikajauhetta

Napsaa uuni 200 asteeseen. Turvota tai keitä soijarouhe liemikuutiolla maustetussa liemessä (käytin kana-), 5 min. Valuta ja painele rouheesta turhat nesteet. Pilko herkkusieni hyvin pieneksi silpuksi ja sekoita rouheeseen. Raasta porkkana hienoksi raasteeksi ja lisää sipulikeittoainesten kera seokseen. Lapa joukkoon kaksi valkuaista sitomaan seosta (voit käyttää keltuaisetkin) ja mausta soijakastikkeella, mustapippurilla ja paprikajauheella.

Uuniin! Suunnilleen 20 min. ja pallerot odottavat ottajaansa. Vahvasti suositan pullien oheen ketsuppia, joka saa aromit lentoon!

Olette ehkä kuulleet ruokalajista, jolla on messevän härkäpäinen nimi: osso buco. Tai vieläkin maskuliinisemmin, osso bucco! Apinanruokakeittiössä ei kuitenkaan otettu mittaa elävistä härkälöistä vaan kuritettiin soijafilettä. Tällä kertaa ei menty jo vähän passén tofun kanssa. Etnokaupan kylmäkaapin syövereistä löytyy näet muutakin mielenkiintoista.

Tempeh eli fermentoitu soijapapu on tofua paremmin sulavaa, kuidukkaampaa ja proteiinituhdimpaa. Koostumus on lihaisampi ja selvästi erilainen. Tofun tavoin tempeh vaatii hyvän maustamisen tai kunnon marinoinnin, sillä itsessään se on melko mautonta.

Tempehin tervetulon kunniaksi sille ehostettiin käsipuoleen kaunis sahramirisotto, joka valmistui uunissa ihan itsestään. Kauhanvarteen juurtumista ei tarvitse siis kammota edes leipääntyneen ammattikokin. Risotto oli aivan ihanaa, semminkin kun olen aikamoinen sahraminrakastaja. Tempeh olisi vaatinut lisempää maustoa, mutta ohjeistan tässä siihen, jottette toista virheitäni turhaan. Laita ensin risotto tulille ja valmista sitten bucco. Risotto on sopivasti valmista kun ossokin on.

Sahramirisotto uunissa (neljälle)

• sipuli
• 3 dl risottoriisiä
• 0,8 tl sahramia
• 1,5 dl valkoviiniä
• 6 dl kasvislientä (kuutiosta vaan!)
• pippuria, suolaa
• öljyä

Kuumenna uuni 230 asteeseen. Silppua sipuli ja kuullota se öljyssä uuninkestävässä kattilassa. Lisää joukkoon riisi ja anna senkin kiillottua. Lisää viini ja sahrami, sekoita hyvin. Keittele pieni tovi, niin että neste on imeytynyt. Lisää kasvisliemi, pippuria, varovasti suolaa (kuutioissa sitä jo piisaa) ja peitä kattila kannella. Siirrä kattila uuniin ja anna muhia, kunnes neste on imeytynyt riisiin, noin 25 minuuttia.

Notso Buco

• paketti tempehiä (400g)
• porkkana (suosittelen useampaa, tämä oli aika vähän)
• n. 150g sieniä (herkku- tai portobello-, kantarellitkin käyvät, reilummin voi laittaa)
• reilu 1 rkl tomaattipuretta
• 2,3 dl valkoviiniä
• 0,4 dl soijaa
• 0,4 dl vettä
• 2 rkl voita
• jauhoa
• öljyä

Leikkaa tempeh ensin kahteen osaan (tässä kohtaa voit pyöristellä veitsellä reunat, jos jaksat). Leikkaa sitten kumpikin puoli sivusuuntaan, ja toista vielä. Sinulla pitäisi olla kahdeksan ohutta tempehpihviä. Itse leikkasin vain neljään osaan, mutta ohuempi olisi parempi. Öljyä tempehviipaleet kevyesti ja pyörittele jauhoissa, itse käytin maissijauhoa. Paista biffit pannulla öljyssä kevyen ruskeiksi ja lisää paistamisen aikana pannulle suolaa tai soijakastiketta. Vaihtoehtoisesti tempehin voi marinoida soijassa etukäteen, mutta tässä vaiheessa se on vähän myöhäistä. Siirrä palat odottamaan.

Viipaloi porkkana ohuiksi kiekoiksi ja viipaloi sienet. Paistele niitä pannulla, kunnes ne pehmenevät hieman ja lisää sitten tomaattipure. Nosta tempehit takaisin pannulle ja lisää viini. Kun neste on keittynyt puoleen, lisää soija ja vesi. Anna kiehahtaa sen verran, että kastike koostuu. Lisää lopuksi voi ja sekoita. Ota risotto uunista, tarkista maku ja tarjoile tempehin tukena. Notso bad buco.

Jos käytät voin sijaan kasvimargariinia kuten sinistä Floraa tai Keijua, vegaaniystäväsi jonottavat illalliselle. Eikä tämä suinkaan ollut oma ideani. Vegaaniblogikokin Vegan Yum Yum sponsoroi reseptin ja sanaleikin.

Sienirisottovillitys on näin syksyn tullen vallannut ruokablogit ja ainakin kiljoona kokkia on mestaroinut oman versionsa. Olihan sitä risottoa saatava pöytään Apinanruokalassakin ainakin kerran vuoteen. Risotto kääräistiin Pastanjauhajienkin juuri mainitseman Perjantairesepti-blogin ohjeen pohjalta voilisällä ja ilman parmesaania viikonloppuna mökiltä mukaan pakatuista suppilovahveroista ja kantarelleista. Koska risottoa on tosiaan ollut tarjolla haasteruokana ja muutoinkin, tässä vain nopea välipostaus ja ohje.

Sienirisotto

• sipuli
• 3 dl risottoriisiä
• 1 dl valkoviiniä
• n. 5 dl kanalientä
• n. 50 g voita
• suolaa, pippuria
• reilusti sieniä (meillä oli ainakin 3 dl paistettuna)
• tuoretta persiljaa

Pilko sipuli ja paista sitä voissa hetki. Lisää riisi ja kuullottele sekoitellen. Lisää valkoviini ja anna kiehahtaa. Laske lämpötilaa ja lisää tästä eteenpäin kanalientä aina, kun edellinen on haihtunut. Säilytä mieto lämpö ja sekoittele ahkerasti, ettei risotto pala pohjaan. Kun kaikki liemi on lisätty (n. 20min.), lisää sienet ja mausta. Tarkasta riisin kypsyys, ja anna sen jäädä hieman tahmaiseksi ja kosteaksi. Lisää joukkoon vielä reilusti tuoretta persiljaa. Tarjoile heti!

Olin luvannut valmistaa suolaisen piiraan tämän sunnuntain perhelounaalle, jota siis nautitaan vanhempieni hoteissa. Lupaukseni takana oli himo päästä testaamaan Vapun vuohenjuustopiirakka, jota en ole itse päässyt edes maistamaan. Alkuperäinen ohje taitaa olla Etiketistä, mutta sitä on sittemmin muokkailtu sekä Vapun että tänään itseni toimesta.

Koska kunnianhimo kasvaa kokkaillessa, valmistin piirakkapohjankin pidemmän kaavan mukaan eli aloitin jo eilen. Noudatin nöyrästi Deininin Goat Cheese, Asparagus & Mushroom Tartin versiota pohjasta kyseltyäni ensin hieman hölmöjä “pavuista”. Sekä pohja että piiras olivat jumalaisia, ainoa ongelma oli, että seitsemälle syöjälle piirakkaa oli vähän liian järkevä määrä, enemmänkin olisi syöty. Kertaan alla vielä Deininin pohjaohjeen, niin tuleepa samalla suomennos.

Vuohenjuustopiiras

Pohja

• 100 g voita
• 2,5 dl jauhoja
• 3 rkl kylmää vettä

Valmista taikina edellisenä päivänä. Pilko voi pieniksi paloiksi ja viilennä. Mittaa kulhoon jauhot ja ropsauta voikuutiot päälle. Nypi taikina tasaiseksi ja lisää vesi. Sekoittele hellästi haarukalla, kunnes taikina koostuu. Siirrä taikina kelmulle ja muotoile siitä pallo. Paina se sitten pyöreäksi levyksi ja kiepauta kunnolla kelmun sisään. Anna levätä jääkaapissa yön yli.

Seuraavana päivänä ota n. 27cm halkaisijan piirakkavuoka esiin ja voitele öljyllä, voilla tai älä ollenkaan. Nosta taikina jääkaapista ja kaulitse se kevyesti jauhotetulla voipaperilla (tms.) pyöreäksi ja ohuehkoksi levyksi. Siirrä levy piirakkavuokaan käyttämällä aluspaperia kumoamiseen. Painele taikina vuokaa ja leikkaa mahdolliset ylimäärät pois reunoilta. Peitä foliolla ja täytä folioitu vuoka jollakin, joka ei pala ja estää reunojen valumisen. Itse käytin pussillista puuroriisiä. Paista pohjaa 175-asteisessa uunissa 30 minuuttia.

Ota vuoka uunista ja poista painot sekä folio ja ota riisit talteen seuraavaa käyttökertaa varten. Paistele pohjaa vielä lisää, kunnes se on saanut kullankeltaisen värin. Ota se odottamaan lopullista täyttymystään.

Täyte

• 300 g pehmeää vuohenjuustoa (2 prk, itse käytin toisen normin ja toisen kevytversion)
• 2 dl kevytkermaa (Flora Kevyt ja paksu 4% toimi)
• 2 munaa
• tuoretta basilikaa tai muuta yrttiä
• suolaa, mustapippuria
• 100 g siitakesieniä
• 5 tl pestoa
• n. 1 dl murskattuja saksanpähkinöitä
• reilusti silputtua rucolaa

Paista pilkotut sienet kuivalla pannulla. Kaada ne toiseen astiaan ja sekoita joukkoon rucola, pesto ja pähkinä. Ota toinen astia ja sekoita siinä loput aineet, eli vuohenjuusto, munat, kerma, tuoreyrtti ja mausteet. Levitä sienisekoitus piirakkapohjalle ja kaada päälle vuohenjuustoseos. Paista uunissa 175 asteessa ehkä 20-30 minuuttia, kunnes täyte on hyytynyt ja alkaa hivenen lohkeilla (ks. kuva 2). Kun piiras on saanut hetken jäähtyä, paahda sen päälle kourallinen pinjansiemeniä ja valuta sille hunajaa. Suorita muiden syöjien hurmaus!