Ylimuulin apinakeittiössä on vietetty iltamyöhän extravaganzaa maniokin ja mangon tahtiin! Maniokki sujahti siis mojovaan ympäristöön Polkkapossun aiemman postaukseni kommenteissa antaman ohjeen seurauksena. Ylikypsäksi ehtineen mangon kanssa oli pakko ottaa järeät keinot käyttöön ja ratkaisuksi valikoitunut chut-chut-chaa kulki kuin unelma. Iltapalastani tuli kyllä melkoisen erikoinen, mutta törkeän hyvä.
Maniokki ja valkosipuli-mojo
- pienehkö maniokki/yucca/cassava (pienehkökin on melko iso)
- 7 valkosipulinkynttä (itse käytin neljä)
- 1 1/2 sitruunan mehu (appelsiinin mehu+siciliaa)
- 1/2 nippua tuoretta korianteria
- 1/2 punainen paprika
- oliiviöljyä, suolaa
Kuori ja paloittele maniokki kuutioiksi ja keitä kypsähköksi n. puolisen tuntia reilussa vedessä. Huuhtele maniokit lävikössä kylmällä vedellä. Kuumenna reilu loraus oliiviöljyä pannulla ja paista maniokkeja siinä viitisen minuuttia, kunnes kuutiot ovat napanneet hieman väriä. Lisää hienonnettu valkosipuli ja sitruunanmehu, anna hautua pari minuuttia. Silppua korianterista vain lehdet ja lisää ne yhdessä hyvin ohueksi suikaloidun paprikan kanssa pannulle. Sekoita ja tarjoile.
Maniokki siis on kovasti perunan kaltainen, mutta ainakin minun makuuni parempi mojossa ja kuten Anni kommentissaan sanoi, erittäin tärkkelyspitoinen.
(Alkuperäinen ohje on englanniksi, ja koska en jaksanut ajoissa tarkastaa, mitä tarkoittaa julienne paprikan yhteydessä, vaan seurasin sokeasti assosiaatioketjuani sienijulienne –> sienisalaatti –> mahdollisimman pieni silppu, mojon muoto on omintakeinen. Vaan aina oppii uutta: julienning.)
Mango-korianteri-chutney
- 1 kypsä mango
- 1/2 ruukkua tuoretta korianteria
- 1 sipuli
- punainen chili
- 1 rkl valkoviinietikkaa
- 1 rkl fariinisokeria
- suolaa
Kuutioi mango, silppua korianteri, pilko sipuli ja hienonna chili. Paahda sokeria hetki pannulla ja lisää siihen sitten chili ja sipuli sekä mango, etikka ja tilkka vettä. Anna seoksen poreilla hiljalleen kymmenisen minuuttia ja lopuksi mausta korianterilla ja lisää suola. Ohje on mukailtu versio Ruokalan minttu-mango-chutneystä ja kylläpä on herkkua.
Loistavaa. Teissä on ainesta 🙂 Se että uskaltaa ihan noin vaan lähteä kokeilemaan allekirjoittaneen jostain poimimaa ohjetta, on kyllä pelkkää plussaa. Ei vaan, eihän tuo niin kovasti tosiaan perunasta poikkea, joten miksei samat ainekset menisi perunoiden kanssa.
Tosiaan, jos ohjeessa lukee, että leikkaa jokin aines (esim. porkkana) julienne, tarkoittaa se tulitikun kokoisia tikkuja. Keittiösanasto on oma taiteenlajinsa. Mitä tulee keittiöslangiin, en edes kehtaa aloittaa.
Uunissa hirvikäristyskiusaus odottaa sekoittelijaa :)Saatiin nimittäin muikea kasa erinäisiä hirveläisen osia pakkaseen, joten pitänee alkaa testailla.
Comment by polkkapossu — 19.4.2007 @ 16.12
Ainesta oli maniokkimojossakin, tänään se maustoi lounassalaattiani ja juuri taas nappasin siitä maistiaiset, kylmänäkin ihanaa, etenkin, kun en säästellyt suolassa 😉 Turhaan ei A. Powers metsästä omaa mojoaan takaisin Tohtori Eviliä uhmaten.
Voisit kyllä joskus enemmänkin valistaa, että minkälaisin aksentein siellä köökin puolella pamlataan. Olen myös alkanut huolestuttavasti tulla uteliaaksi sen suhteen, minkätyyppisessä keittiössä possu polkkaa päivätyössään 0_o
Hirveä 😮 Tuo riista on niin eksoottista kun en siitä silloinkaan piitannut, kun vielä olin lihansyöjäin kirjoissa 12 vuotta sitten. Suhtaudun aina suurella kunnioituksella ihmisten pakkasta täyttäviin eriin Suomen metsissä vapaana kasvaneita eläimiä, siinä on jotain alkukantaista ja (eko)loogista kauneutta.
Comment by ylimuuli — 19.4.2007 @ 17.51
[…] Veistele kasvikset tulitikunkokoisiksi ohuiksi tikuiksi, kyseessä lienee sama aiemmin maniokkimojon kanssa esiintullut menetelmä julienning. Apuna voi käyttää juustohöylää, raastimen isointa terää tai sitten edetä ihan vain kokkiveitsen kera kuten minä. Ensi kerralla tosin ajattelin käyttää höylää. […]
Pingback by MonkeyFood » Retikkaraaste ja halloumikana — 17.5.2007 @ 9.46