Koen itseni kaikkea muuta kuin päteväksi ravintolakriitikoksi, siksi kerron vain lyhyesti viime aikojen bongailuista ja vähän suosikeistakin. Etenen maantieteellisesti katsoen kotioveltani kohti keskustaa.
Lemon Grass on tuore thaimaalainen ravintola Kallion sydämessä (Kolmas linja 12) ja ihan naapurissani. Olen ruokaillut paikassa kolmesti, kaksi kertaa listalta (kanavartaat, hapanimeläkalaa) ja kerran lounaan (tofua ja nuudeleita). Ruoka on erinomaista, palvelu ystävällistä ja paikka kotoisa. Annokset ovat mukavankokoisia ja lounaaseen kuuluu keitto ja jälkiruokameloni. Lemon Grassista on muillakin ollut vain hyvää sanottavaa. Ekstraplussaa onnenkissasta, joka vatkaa lykkyä akkunassa sekä ovensuuhun asetetuista lahjoista (jumalille?).
Silvoplee (Toinen linja 3) on kaupungin harvoja kasvisravintoloita. Paikka aloitti puhtaasti elävän ravinnon paikkana, mutta siirtyi pian myös lämpimän kasvisruoan pariin. Paikka toimii periaatteella punnittava buffet, lautaselle saa kerätä haluamansa päivittäin uusiutuvasta valtavasta valikoimasta maukkaita kasvisruokia. Proteiininlähteitä on käytetty kiitettävästi ja maitotuotteet on korvattu kaura- ja soijatuotteilla. Siemenkastikkeet ja soijabolognese ovat erityisesti kokeilemisen arvoisia. Paikalle ei välttämättä lämpeä ensikäymältä, mutta odottakaas kun pääsette makuun!
Mayassa voi maistella monenlaista tortilloista salaatteihin ja pihviin. Mikonkatu 18 ei vakuuttanut ensivierailulla, mutta nyt uuden yrityksen tuloksena olin todella tyytyväinen grillattuun kalaani, jättikatkoihini, kasvis-quinoaan ja maitoa sisältänyttä hummerikastiketta paikanneeseen punasipulivinaigretteen. Huhu kertoo, että Mayan lounas on myös runsas sisältyvine keittoineen ja salaatteineen.
Kluuvikatu vitosen Belge on ollut kohteena useita kertoja vuosien varrella, aina ihan kelpo ruoin. Viime visiitillä annos oli kuitenkin yliveto, savustettu merilohi sitruuna-chilikastikkeella, jättikatkavartaalla, parilaperunalla ja pinaatti-fenkolipaistoksella suli suussa. Valikoima ei kuitenkaan vedä puoleensa sushinkaltaisella vetovoimalla.
Yume on japanilainen ravitsemusliike, Kluuvikadulla sekin, Belgeä vastapäätä. Miljöö on mukavan lämmin ja kaunis, palvelu epätyypillisen pulppuavaa. Miso, sushi ja sashimi maistuivat kovasti hyvälle ja alkuun tuotu “kokin terveinen” oli toki boonusta. Paikasta jäi mukava mieli, vaikka hinnat hipovatkin opiskelijan taivaita.
Ja lisää japanilaista! Kämp Galleriassa sisällä sijaitseva Zen Sushi ei vakuuttanut lainkaan. Paikka on mielestäni pikaruokaravintolahenkinen, joskin ihan tyylikkäästi, palvelu ei oikein asiantuntevaa ja ruoka keskinkertaista. Lounaspaikkana varmaan ihan okei, mutta itse valitsen tämän kokemuksen perusteella edelleen Ichibanin.
Koto on jälleen japanilainen ravintola, Kalevankatu 21:ssä, miellyttävä ja valoisa. Kokemukseni rajoittuu yhteen kertaan, jolloin söin merileväsalaattia, sushia, sashimia ja tuoreita soijapapuja (edamame!), joita en ole vielä mistään muualta Suomessa löytänyt. Herkullista ja suuri plussa soijapavuista, ei silti Raku Yan veroista sushia. Edullisempi kylläkin. Menisin uudestaan.
Loppuun vielä maininta perheemme ikisuosikista, Lönnrotinkatu 33:n kiinalaisesta ravintola Fortune Housesta. Paikka on todella kohtuuhintainen, palvelu on äärettömän ystävällistä (kanta-asiakkaat ja heidän tapansa tunnetaan, arvatkaa kuinka hankala oli saada annokset sienineen, kun ensimmäiset vuodet pyysi aina ilman :-D) ja ruoka hyvää. Ei gurmeeta, mutta kukas kurmeesta jaksaa joka päivä välittää. Onnea on kotoisa olo ja täysi maha. Burp.
Seuraavaksi halajan La Société du Cochoniin, Postres on ollut listalla jo pitkään ja Korea Housea on suositeltu. Saa kasvattaa listaa. Jaa niin, tällä viikolla olen menossa myös Korkeavuorenkadulle l’Osteriaan, josta minulla ei ole harmainta hajua. Annoksia saa suositella, jos paikka on jollekin tuttu.
Mun suosikkiravinteli on Saslik (Neitsytpolku 12), mutta ei tällaisella opiskelijanrentulla ole varaa hypätä siellä
alvariinsa. Ja ne ruuat on aika… öh, tuhteja. Ei mitään elävää ravintoa, siis.
Postresiin haluaisin päästä kokeilemaan sitä jälkiruokamenyytä.
Oh, onnenmuuli! Asut Vii Voanin, eestikaupan ja Araratin kulmilla. Sulla on kadehdittavan hyvät lähikaupat.
Comment by Matleena — 5.11.2007 @ 10.43
Saslik on kyllä mahtava! Mutta tosiaan aniharvoin listoilla, lähinnä jos saapi menun jonkun muun maksamana 😉 Venäläinen ruoka on ihanaa.
Ja ei voi kyllä valittaa kauppavalikoimasta, arvostan sitä suuresti. Lisäksi Hakaniemen tori ja halli, Ekolo ja Asian Trading. Mutta mikä on Ararat?!
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 5.11.2007 @ 10.48
Ararat on ihana kauppa Sörnäisissä (vai oiskohan se Sompasaarta). Sijaitsee osoitteessa Vanha Talvitie 13-15, siellä
tukkutorin liepeillä (mutta ei siis ole tukkukauppa). Sieltä saa mm. arabialaisia, turkkilaisia ja bosnialaisia tuotteita,
joten kipin kapin Araratiin kaikki, joita kyseisten alueiden ruokakulttuuri kiinnostaa! Itse olen hankkinut sieltä ainakin
sumakkia, ras el hanoutia, appelsiininkukkavettä, arabialaista leipää, granaattiomenasiirappia ja erinäisiä kiintoisia
säilykkeitä… Ennen siellä oli myös todella edullista hapankaalia jätti-isossa lasitölkissä, mutta viime aikoina en ole
sitä enää nähnyt.
Comment by Matleena — 5.11.2007 @ 11.31
Lemon Grass on mulla ehdottomasti kokeilulistalla myös! Käytiinkin siellä kääntymässä yksi ilta, mutta oli niin täyttä, ja kellokin keittiölle liikaa, ettei saatu ruokaa sillä kertaa 🙁
Jos perheenne ei vielä ole jostain syystä kokeillut seuraavaa, suosittelen käymään Bamboo Centerissä! Sehän on ihan lempikinkkilänne lähistöllä, Annankadulla. Kinkkiruoistaankin se on kehuttu, mutta suosittelen kokeilemaan varsinkin malesialaisia curryja. Ainakin jos tykkää tulisesta.
Ai niin, banaanijätski raportoitu!
Comment by Anna — 5.11.2007 @ 12.50
Ah, l’osteria. Ainakin lounasaikaan siellä käyvät kaikki, jotka eivät Gastoneen mahdu. Muutaman kokeilukerran perusteella aika surkea esitys, mutta kerro ihmeessä kokemuksista!
Comment by ville — 5.11.2007 @ 13.24
Matleena, Ararathan on huippuvinkki! Nykyään ramppaan siinä lähelläkin harva se päivä uudella treenisalilla. Aivan erinomaista, kerron löydöistä kunhan kerkiän sinne. Olisin vielä kysynyt, mitä tuotteita erityisesti haet Eestin herkuista?
Anna, vielä te sinne pääsette, toivottavasti täyttää odotukset kaiken hypen jälkeen. Bamboo on minulle hyvinkin tuttu, perheelleni tosin ei niinkään, kavereiden kanssa käytiin joskus paljon. Tofuannokset on todella hyviä. Ja ihan superia että bansku maistui ja että ylipäänsä kokeilit. 🙂
Ville, no helkkari, nyt on ainakin sitten niin matalat odotukset että ne on helppo ylittää 😉 Perästä kuuluu.
Comment by ylimuuli — 5.11.2007 @ 14.16
Eestin herkuista haen erityisesti ihanan rasvaista hapukooria sekä pelmenejä. Himoitsen myös aina niitä venäläisiä jänniä
leivonnaisia, prjannikeja, mutta en ole vielä saanut ostetuksi niitä.
Odotan innolla, mitä löydät Araratista!
Comment by Matleena — 5.11.2007 @ 15.37
Hei joko olet käynyt uudessa marokkolaisessa? Siitä oli kait joku arvostelu Hesarissa tässä viime viikolla. Jos käyt niin kerrohan kokemuksia. Vai pitäiskö ihan mennä yhessä syömään ens viikolla kun on niitä oppariesityksiä? 🙂
Comment by Jonna — 5.11.2007 @ 16.27
Ai niin, piti vielä kysymäni, että mitä tuolla Ekolossa ja Asian Tradingissa myydään? Nimistä voi tietysti päätellä jotain…
Comment by Matleena — 5.11.2007 @ 16.38
Jonna, yhdessä mennään! Juuri pistin tuoreen Nytin pois ja katselin että Fez olisi pitänyt lisätä listaan. Mainiota. Kerrot sit onko maut autenttisia 😉
Matleena, Ekolossa myydään kaikenmoista ekoloogista, ruoka-aineksia siis ja mm. luomuvihanneksia, http://www.ekolo.fi. Ja Asian Trading on Vii Voanin tapainen, mutta itse käytän sitä enemmän kun on lähempänä ja mainio. Hiukkasen pienempi lienee, muttei kovasti.
Comment by ylimuuli — 5.11.2007 @ 17.07
Hei pitkästä aikaa! Oon ollut taas mega kiireinen, enkä oo kerenny lukea blogeja ollenkaan. Nyt on hirveä urakka edessä, taitaa mennä useampi ilta teidän ihania reseptejä lukiessa.
Ja kuule, hyviä uutisia: edamamea saa nykyään myös Ichibanista (ainakin Kampin) ja Tokyokanista pakastealtaasta. Täydellistä! Oon nyt pari kertaa ostanut sen ison pussillisen soijapapuja ja voi että! Kyllä on herkkua! Ja ihan yhtä hyvää, kuin pakastamattomat Japanissa. Ja kuinka helppo ja nopeata; vesi kiehautetaan, jäiset pavut sekaan ja kun vesi kiehuu uudestaan, ovat pavut valmiita. Suolaa tietty keitinveteen ja palkojen päälle jahka vesi on valutettu. Nam ja mums. Pussi on tosiaan niin iso, että kaikkea ei jaksa kerralla syödä millään, joten pakastimessa on sitten aina edamamea himon iskiessä. Joten sorkat kohti Annankatua ja Tokyokania!
Niin muuten, milloinkas me pidetään se ruokailta? Menun laatimisesta on jo varmaan yli puoli vuotta 🙂 Pitäisköhän sitä vähän päivittää?
Comment by hansus — 6.11.2007 @ 19.31
Ohhohoo! Edamame, täältä tullaan! Seuraavaksi quorn. Vain taivas on rajana maahantuonnille! Tokyokaniin pitäis tehdä pyhiinvaellus, kun sieltä on edelleen hakematta se Välispiikin maailman paras salaatinkastikekin.
Täytynee tosiaan päivittää tuota menua 😀 Ja samalla keksiä ajankohta, mullakin aikataulu helpottaa pian kun toistaiseksi ei ole töitäkään tiedossa. Että aletaan vaan alusta taas 😉
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 6.11.2007 @ 21.33
Moi, Eestin herkuissa käydään mekin ostoksilla. Siellä on viime aikoina ollut So Soja -merkkisiä soijatuotteita, joista sitruuna-vaniljarahka ja tilli-persilja-tofu (joka on olemukseltaan vähän niin kuin raejuustoa) on erityisen hyviä, ja tyrnijugurtti myös.
Siellä on myös ollut So Sojan kasvis-tofupullia myynnissä, mutta viimeksi oli vaan kalalla maustettuja tofupullia. Tästä voi kai päätellä että etelänaapurissa soijaa ei syö vegaanit, vaan lähinnä terveysihmiset – me kuulutaan ekaan kategoriaan.
Näiden Eestin soijaherkkujen saatavuus on vaan ollut aika satunnaista, joten jos käyt kyseisessä kaupassa, kannattaa kysellä niiden perään!
t.Anni
Comment by Anni — 10.11.2007 @ 14.12
Anni, no jo on tieto! Kiitos. 🙂 Ihan mahtavaa varsinkin, jos on jotakin maidotonta raejuuston korviketta, en voi uskoa 😀 Tyrnijogurtti kuulostaa luksukselta. Vaan käyn ja kyselen, kysyntähän se tarjonnan luo!
l’Osteriassa vierailin muuten siis perjantaina. Ilta oli kyllä hirmuisen mukava ja totaalisen hilpeä, mutta ei kiitos ravintolan). Kaikki olivat kyllä tyytyväisiä ruokiinsa sinänsä, mutta itse ainakin olisin siihen hintaan odottanut enemmän. Söin päivän kalaa eli lohta ja kasviksia. Lohi kaipasi lisää suolaa (pyysin) ja oli muutenkin tavallista uunilohta, kasvikset olivat ihan hyviä ja öljyisiä, mutta niitä oli ihan keleksen vähän. Ei millään reilunkokoisen lohibiitin kaveriksi. Hieman pääsin varastelemaan muiden alkupalalautaselta, mieleen jäi erityisesti hyvä munakoisoviipale, mutta ei mitään tajuntaaräjäyttävää.
Punaviinihärkää suositeltiin ja sitä monet söivätkin, kehuivat kovasti. Jälkkäriksi yleisimmin tilattiin tiramisua, joka kuulemma oli todella tuhtia mutta hyvää. Itse maidottomana söin vain pääruokaa… Kabinetti oli kyllä mukava, vaikka sinne vetikin ja sinne johtanut automaattinen lasiovi sahasi edestakaisin lähes koko illan. Palvelu oli erikoista. WC hyvä, samoin sijainti. En menisi toiste. Onneksi seura oli niin hyvää ja 15v. takaiset valokuvat uskomattoman hauskoja! 😀 t. kuudesluokkalainen ökykuulissa superkasarissa tuulitakissa, käärityissä verkkareissa ja varsilenkkareissa
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 11.11.2007 @ 18.58
Matleena, tänään poikkesin vihdoin ensivisiitillä Araratissa! Mielenkiintoinen paikka ja kattaa selvästi sellaisia ruoka-alueita, joita nämä Hakaniemen etnot eivät. Ja myivät irtona turkish delightejä, olen myyty. Tanskassakin ostin niitä aina pari turkkilaisesta lähikaupasta… Just södee.
Nyt vasta skannailin mitä on ja ostin yhden halvan huomiselle perhelounaalle jälkkäriksi, täytyy käydä pian uudestaan ja satsata esim. sitä yufkaa. Hetki menee tosiaan ennen kuin pääsee uuteen kulinaarimaailmaan sisään, hauska löytö tuo.
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 17.11.2007 @ 13.28