MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

14.2.2008

Ritarin aisankannattaja

Filed under: Alakarppi,Kala,Sallad,Side order — Meri @ 22.30

Näin sunnuntaina palasen Köyhien ritareiden uusintaa, ja alati reseptinnälkäistä mieltäni hiveli erityisesti Nikin lohipastrami. Olen syönyt aiemmin vain tonnikalapastramia ja sitäkin ravintolassa, se vei kieleni. Eilen varmaan alitajunta teki kaupassa tehtävänsä, sillä en päässyt kalatiskistä ohi ilman lohta. En graavisiikaakaan tosin.

Tänään ryhdyin hommiin jo töistä kotiuduttuani, sillä lohen olisi suotavaa suolaamisen jälkeen makoilla jääkaapissa vielä tunti, pari. Sinne jäi suolamötkö kun lähdin painimaan! Palattuani viimeistelin pastramin ja taas kysyttiin malttia, sillä jääkaappi kutsui kalaa toistamiseen. Aina sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa ja onhan se totta. Kuluneet viisaudet eivät vaan paljon lämmitä treenistä nälkäistä apinakokkia… Vaan niin se tunti hujahti ja pääsin apajille! U-u-uuu. Aika luksusiltistä.

pastrami

[Valentiinuksen vaaleanpunainen lohikala.]

Lohipastrami (yhdelle nälkäiselle apinalle)

  • n. 130 g (kirjo-)lohta
  • suolaa
  • pippuria
  • klädee eli kelmua

Poista kalasta ruodot ja rasva, itse vain nyljin nahan, äärettömän kömpelösti. Rouhi kala yltä päältä valkoisella kullalla eli suolalla ja sujauta kylmiöön elikkäs jääkaappiin ainakin puoleksitoista, mieluiten kahdeksi tunniksi. Ja sitten jatkuu: näin pientä lohipalaa ei juuri useampaan kuin kahteen osaan kannata leikellä, tarkoitus olisi siis saada pari kantikasta siivua. Kuumenna teflonpannu tulikuumaksi ja paista lohipalat yksi kerrallaan vuorotellen kultakin sivultaan niin, että se saa hieman (pinta-)väriä. Läpikypsä asuu jossain muualla.

Siirrä kalat astiaan ja rouhi päälle pippuria runsaalla kädellä, itse olin turhan kitsas. Kääri kukin pala omaan kelmuunsa ja kieritä päät kuin karamellissa konsanaan. Ja taas sinne jääkkäriin! (<– onks ärde eli ärsyttävä lyhenne vai MITÄ).

lohinamu

puketissa

Tunnin päästä saat palata asiaan, mutta valmistele ensin lohelle peti. Optimaalisesti käyttäisit rucolaa ja friseetä, mutta kukas niitä päivittäin kaapissaan säilöö. Ei kai se torstaina olekaan niin viimesen päälle.

  • jäävuorisalaattia
  • fenkolia
  • parmesania
  • oliiviöljyä
  • suolaa

Sovelsin vanhaa tuttua saidia eli parmesan-fenkolisalaattia. Revi siis jäävuori kappaleiksi, suikaloi fenkoli ohueksi, veistele parmesanista lastuja, suihki joukkoon öljyä ja rouhi suolaa. Kaik sekaste. Nyt taas kala kalasen kimppuun veihten kera; leikkaa kala kuutioiksi kelmussaan ja poista sitten muovi. Sommittele salaatille sen verta nätisti kuin nälkäsi sallii ja sitten vaan annat mennä! Jeppiskamaa.

13.2.2008

Veitsi välähtää, kurkku katkeaa…

Filed under: Cake&Cookies,Herkut,Leivonta,Maidoton,Nuts!,Optimoidut — Meri @ 7.04

Kakku! …on valmis. Edellinen lausutaan tietysti peloittavalla äänellä eläytyen sanojen viimeisiä vokaaleja venyttäen. Ainakin meillä päin lausuttiin. Lapsuuden ajan kauhuvitsissä valmistuu kyllä voileipä eikä kakku, mutta kurkkua tähänkin tarvitaan.

olminkakku

Inspiraatiosta olen satasella velkaa Kasvimaan Sammakolle, joka valmisti kurkkuherkkua hetki sitten. Omani leivoin sekoitellen riehakkaasti reikäpäänä sekä Sammakon reseptiä että erään potilaani kotoa kopioimaani lehden mukana tullutta (kevyttä) pähkinä-porkkanakakun ohjetta. Ryöstösaalista siis! Ja eikö niin sanota, että ryövätty maistuu kaksin verroin paremmalta? Eikö?

Kakun pyöräytin ihan Asian kunniaksi, mutta siitä lisää vähän myöhemmin. Valmistin likilaskuiselle, vaikkakin hillittömän herkullisen tuoksuiselle (pannu)kakulle kuorrutteen, jottei olisi niin olmi. Vaikka tiesittekö, että olmi on sokea salamanteri? Voiko OLLA mitään sympaattisempaa. <3

Olmin oma kakku

  • 2,5 dl raastettua kurkkua
  • 1,5 dl murskattuja pähkinöitä (esim. saksan- ja pekan-)
  • pieni kourallinen pinjansiemeniä
  • 0,5 dl spelttijauhoa + 0,5 dl hiivaleipäjauhoa (tai 1 dl grahamjauhoa)
  • 1 dl fruktoosia eli hedelmäsokeria
  • 1 dl öljyä
  • 3 munaa
  • 2 valkuaista
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl kardemummaa
  • 2 tl vaniljasokeria
  • suolaa

Uuniin hönkää 175. Voitele pitkänomainen leipä-/kakkuvuoka tai sitten ihan pyöreä ja korppujauhota kookoshiutaleilla. Sekoita mausteet suolaa lukuunottamatta jauhoihin. Raasta kurkku ja murskaa pähkinät. Sekoita eri kulhossa öljy ja fruktoosi, lisää joukkoon munat, pähkinämurske, raaste ja jauho-mausteseos. Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset suolaripauksen kanssa kovaksi vaahdoksi ja kääntele muun taikinaseoksen joukkoon. Valuta vuokaan ja paista keskitasolla n. puoli tuntia.

likilasku

Ja varoitan, kakku lässähtänee uunista ulostulon jälkeen. Sen tuoksu ja maku saavat kuitenkin paljon anteeksi, etenkin jos valmistat sille kuorrutteen. Itse sovelsin seuraavaa. Mitat ovat sinne päin, sillä tein näppituntumalta.

Kuorrutus

  • n. 50 g voita
  • n. 3 rkl tomusokeria
  • lime

Raasta limen kuori ja sulata voi. Sekoita voihin sokeri ja lisää sitten vähitellen mehua. Älä hätäänny, vaikka voi-sokeriseos aluksi hieman erottuu, kun sekoitat lisää ja lisäät mehun, se tasoittuu. Läästi kuorrute kakun pintaan ja koristele vaikka pinjansiemenin.

limekakku

Kakku on mehevä, kostea ja maukas, mutta ilman kuorrutetta jäisi liian olmiksi, joten jos et suunnittele kuorruttavasi, mausta hivenen voimakkaammin ja kasvata pienesti sokurin määrää. Sen verran kakun kelpoisuudesta, että minun oli tarkoitus viedä loppukakku tänään töihin, mutta arvatkaa jäikö siitä kuin rippeet, kun Lihansyöjä pisteli sen onnellisena poskiinsa? Kaikesta huolimatta hehkun täällä tyytyväisyyttä, leipurin paras kiitos on ahne asiakas 😀

Edit 13.2.08: nyt seuraavana päivänä kakku on vielä tajuttomasti parempi; perun siis puheeni lisämausteista tai -sokerista, jos malttaa yön yli, kakku maistuu ilman kuorrutteita mitään aivan pirun hyvälle.

11.2.2008

Makeutuksen multiongelma

Filed under: Alakarppi,Kevyt,Lätinää,Terveys — Meri @ 7.08

Aamun lehti tuo Washingtonista pikku-uutisen, jossa on tutkittu makeutusaineen käyttöä rotilla. Rottaryhmä sai sakariinilla makeutettua jogurttia ja verrokeille tarjoiltiin samaa hapanmaitotuotetta sokerin glukoosilla. Makeutettua versiota nautiskelleet hännäkkäät söivät enemmän kuin sokerirotat ja myös lihoivat. Tutkijoiden johtopäätös on, että makeutetun makean syöminen saattaa saada kehon haluamaan reilusti energiaa, mutta kun sitä ei makeutetussa ruoassa ole, ruokahalu kasvaa.

Tulos ei sinällään ole uusi, muistan itse törmänneeni siihen aiemminkin, mutta mielenkiintoinen se on, ja siinä mielessä ehkä tärkeä, että ainakin päivittäistä runsasta makeutusaineen käyttöä kannattaa harkita.

Omissa kokkauksissani käytän makeutusainetta silloin tällöin sokeria väistäessäni ja lykkään sitä myös välillä arkisten smoothieiden, marjojen tms. makeutukseksi. Koska keinotekoisten makeutusaineiden tutkimukset ovat toistaiseksi tuottaneet hieman ristiriitaisia tuloksia aineiden vaikutuksista terveyteen, yritän antaa Hermesetas-purkin ja -pullon levätä rauhassa useimpina päivinä. Jotkut saavat lisäksi vatsaoireita keinotekoisista makeutusaineista ja varmaan jokainen syötyään esim. pussillisen sokerittomia karkkeja 😉

Keinomakeiden, kuten aspartaamin ja sukraloosin, sekä sokerin rinnalle on noussut kisaamaan täysin luonnollista alkuperää oleva makeutusaine stevia. Stevia on saavuttanut mainetta erityisesti vähähiilihydraattisten ruokavalioiden yhteydessä korvatessaan sekä sokerin että keinomakeat nykykäsityksen mukaan vaarattomalla ja terveellisellä vaihtoehdolla.

stevia

[Stevia-purnukkani. Toinen purkkini on nestemäistä steviaa samalta valmistajalta, annostelu pipetillä.]

Sain omat ensimmäiset stevia-purnukkani jo hetki sitten tuomisina Bostonista, ja aloittelen vähitellen koekokeilut. Suomalaisista keittokirjoista ainakin Antti Heikkilän ja vaimonsa Näin me kokkaamme sisältää stevialla makeutettuja ohjeita. Että jos sokerinvälttely on agendalla syistä tai toisista, kannattaa varmaan seurailla stevia-asian etenemistä puolella silmällä. En epäile, etteikö sitä käsiteltäisi Lehdenkin sivuilla ennen pitkää.

Edit 16.52: Purnukkasanasta tuli mieleen tähän makeutusaiheeseen niin istuva laulu, että pakko on lurauttaa se tässä:

Tää outoa on, tätä ymmärrä en,

joku syönyt on hinajaani,

mistä mä löytäisin sen lurjuksen,

joka tyhjentää mun purnukkaani?

Alkuperäinen artisti tietysti sanomankin jo paljastama Nalle Puh.

9.2.2008

Salamahaasteen supersaalis

Filed under: haasteet,Kalkkuna,Nuts!,Sallad — Meri @ 10.44

Kylläpä hymyilyttää, kuinka mainio haaste sitä tulikaan pantua alulle, myönnän tosin etten ollut ideariihessä yksin. Eilen nimittäin kokkasin Sorsanpaistajalle heitetyn haasteen tuloksen, kalkkuna-fenkoli-omenasalaatin, ja melkein nauran täällä ääneen kun olen niin ihastunut ohjeeseen!

salamamaukas

[Salaattipedille kasatuista kauniista annoksista voi puhua, mutta tässä on kotikeittiön todellisuus.]

Salamahaasteen aiheina olivat kalkkuna ja fenkoli, joista Sorsanpaistaja Cele loihti siis salaatin. Koska omppupomput aiheuttavat itselleni valitettavasti mahanvaivaa, korvasin ne luvan anottuani päärynällä. Lisäksi kalkkuna on kyllä ohjeen mukaisesti savustettua, mutta fileleikettä rinnan sijaan. Hakaniemen suurempi S-Market kun tarjosi tämän lähinnä parasta. Leike oli varmaan suolaisempaa kuin rinta, mutta tässä talossa suola maistuu.

Hedelmien makeus tasapainotti suolaisuutta ja feta (testasin pitkästä aikaa laktoositonta tuotetta) ja pähkinät eivät olleet lainkaan liikaa, vaan kombo oli käsittämättömän hyvä. Kastikkeeseen käytetty reilu annos kanalientä teki salaatista mehevän ja levitti maut ympäriinsä. Fenkoli maistuu joukosta sopivasti ja tämä setti olisi erinomaista bilepurtavaa.

Alkuun kalkkunan reipas määrä, puoli kiloa, oli mielestäni kunnioitettava, mutta vaikka oma pakettini, 300g, oli sekin paljon, erityisesti hieman vähäsuolaisempaa versiota käytettäessä se puoli kiloakin olisi sujahtanut vaivatta. Salaattia tulee ohjeella valtava määrä, mutta heittämällä se upposi kahteen nälkäiseen. Lihansyöjä kommentoi salaatin olleen todella hyvää ja muistuttaneen hieman thai-salaatteja koostumukseltaan ja maultaan.

Että jos vielä jäi epäselväksi, niin tavaan vielä: tä-mä oh-je on i-ha-na. Alkuperäisen reseptin paikallistat täältä >> Sorsanpaistajan kalkkuna-fenkoli-omenasalaatti.

Nyt sitten jännätään, mitä Cele keksii seuraavan salamahaastettavan pään menoksi.

7.2.2008

Kitchen Essentials: sammutuspeite (pelastaa henkiä)

Filed under: Lätinää,Pelasta maailma — Meri @ 21.37

Kuva-arvoitus: mikä on saanut aikaan alla näkyvän tuhon?

sammutuspeite

Vastaus: typerä kotikokki aka Ylimuuli Mukkelis.

Ylistämäni silikoninen kestoleivinpaperi sietää 260 astetta kuumaa. Kun asiaa ei kuitenkaan ajattele päivittäin, sinä väsyneenä ja nälkäisenä hetkenä kun palaa treeneistä piestynä kotiin ja haluaa ruokaa, tuntuu hyvältä idealta nukettaa lämmin leipä grillivastusten alla syömäkuntoon. Nupit kaakkoon ja aika tekee tehtävänsä; kun olettaa leivän olevan valmis ja palaa uunille, sieltä lyövät lieskat.

Onneksi on sammutuspeite ja alkusammutuskoulutus käytynä. Silti sydän lyö sataa eikä aluksi osaa kuin pyöriä ympyrää. Sitten sentään toimin. Koti täynnä savua, palohälyttimet eteisen lattialla sitä yrittää rauhoittua, akkunat apposellaan olo tokenee. Lopulta syön jopa sen leivän. Voi elämä.

6.2.2008

Matkalla jossain Mehikossa

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Gluteeniton,Herkut,Kana,Kevyt,Maidoton,Optimoidut — Meri @ 22.03

Enpä tiedä, kuinka meksikolaiseksi näitä settejä voi kutsua, mutta kai avokado nyt ainakin quacamolen pääraaka-aineena sinne viittaa. Salaatin suhteen mielleyhtymä syntyi siitä, että Lihansyöjä vierailee silloin tällöin (turhankin taajaan) McHampurilaisketjussa (jota itse tietysti boikotoin eli boikkaan) ja syö toisinaan taco-salaatin. Ko. salaatissa on sitä kadehtimaani jauhelihaa, ja kun söin tänään sekä lounaaksi että illalliseksi sallaadin kananjauhiksella, tequila-tytön huudot kaikuivat korvissani.

mcmehiko

McMehiko

  • kanan jauhelihaa
  • soijaa
  • runsaasti salaatteja (esim. rucola ja jäävuori-)
  • varsiselleriä
  • yrttimausteista tomaattimurskaa
  • pinjansiemeniä
  • suolaa, pepaa

Paista jauheliha kypsäksi ja mausta soijakastikkeella. (Huom. jauhiksen voi hyvin syödä tässä kylmänä.) Valmistele sille lokoisa salaattipeti erilaisista viheriöistä ja levittele kana tasaisesti. Pilko päälle varsiselleristä pari vartta ja valmista salaatinkastike tomaattimurskasta. Yhtä hyvin kuin yrttimaustettua voit käyttää valkosipulista versiota tai ihan tavallista ja maustaa sen itse. Lisää joukkoon hieman suolaa ja pippuria ja lusikoi lautaselle. Päälle kourallinen pinjansiemeniä ja sitte syömään! (Jos varastoissa luuraa nachojen jämiä, lisää niitä vielä annokseen.)

Jälkiruoaksi kokeilin tuoreimman Kuukausiliitteen esittelemiä manteliavokadoja. Tämän kertaisessa lehdessä Vivi-Ann esitteli jälkkäriohjeita, joiden joukossa on monta kiintoisaa, erityisesti banaanitäytteiset kookoskrepit odottavat täyttymystään apinanruokakeittiössä. Mutta ensin tämä. Pidin annoksesta, vaan jostain syystä olisin kaivannut yhdistelmään hivenen suolaisuutta. Mistähän sitä saisi? Ohje on skaalattu alkuperäisestä neljäsosaan. Ja kun ryhdyin puuhaan ex tempore niin eihän täällä mitään tuoretta minttua ollut. Rommia toki!

manteliavokado

Manteliavokadot (kahdelle)

  • 1 kypsä avokado
  • 25 g mantelijauhoa
  • 0,5 rkl tomusokeria
  • rommia
  • lime tai sitruuna
  • (tuoretta minttua)

Sekoita mantelijauhe tomusokeriin ja lisää muutama tippa rommia ja sitruunan-/limenmehua. Varovasti, ettei seos mene liian löysäksi! Itse käytin limen sijasta sitruunaa. Ja näin jälkikäteen maistaneena suosittelisin painottamaan rommin osuutta sitruksen kustannuksella. Lisää nestettä sen verran, että muodostuu tanakka tahna.

Halkaise avokado ja poista kivi veitsellä. Sivele hedelmäliha sitrusmehulla. Nosta muodostuneisiin koloihin mantelitäytettä. (Jos kolo on turhan nafti, voit kaivertaa sitä suuremmaksi lusikalla. Niin tein itsekin.) Suorita suuhunpano ja maista manteli! Jaa niin, jos sitä minttua on niin siitä saa laitella siskonpedin kaadoille.

4.2.2008

Teksasin taivaan alla

Filed under: Gluteeniton,haasteet,Herkut,Napot,Nuts! — Meri @ 22.07

Tänä iltana yksinoikeudella MonkeyFoodissa vuoden 2008 ravisuttavin ensi-ilta! Luvassa suolainen juoni, sokerisia rakkauskohtauksia, rasvaisia juttuja ja tulista takaa-ajoa.  Rooleissa taattu tähtikaarti; Maissina aina yhtä hip ja cool nuorison suosikki Pop Corn, Paprikan roolissa pysäyttävistä tulkinnoista tuttu Punainen Chili ja Herneen vaativassa osassa samaa sukua oleva Maapähkinä. Käsikirjoittajan muusana Sara ja rajana mielikuvitus.

Ota mukava asento, nojaa taakse ja NAUTI showsta. Esitys on ehdolla Helmikuun ruokahaasteen voittajaksi he-ma-pa-sarjassa.

teksas

Texas Nuts

  • 1 dl maissinjyviä
  • 2 rkl rypsiöljyä
  • 1 dl suolapähkinöitä
  • 0,5 dl maapähkinöitä
  • 0,5 dl pecan-pähkinöitä
  • 0,4 dl voita (n. 40 g)
  • 1 punainen chili
  • 0,5 dl raakaruokosokeria
  • suolaa

Laita uuni kuumenemaan 160 asteeseen. Valmista popkornit ohjeen mukaan eli lämmitä öljy paksupohjaisessa kattilassa ja lisää siihen maissinjyvät. Aseta kansi päällä ja anna jyvien poksahdella korneiksi. Levitä paukkujyvät leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Murskaa pekaanit ja maapähkinät vähän pienemmiksi veitsellä tai blenderissä. Halkaise chili ja poista siemenet. Pilko chilipalko pieniksi paloiksi ja sekoita pähkinärouheeseen. Lisää sekoitukseen sokeri, suolapähkinät ja hieman suolaa. Kaada seos popkornien päälle tasaisesti. Sulata lopuksi voi (esim. mikrossa) ja valele vielä pellillä lekottelevan seoksen ylle. Vaihtoehtoisesti voit passata sulatuksen ja nostella voista nokareita.

Tyrkkää uuniin ja anna olla vartin verran. Josset pidä erityisen tummapintaisista pähkinöistä, poista jo aiemmin. Itse hurahdin kunnolla nuketettuihin. Anna tuotoksen jäähtyä. Ratsasta auringonlaskuun aarteesi kanssa ja suojele sitä mustasukkaisesti. Chubby end.

[Disclaimer: tuotteen maistaminen voi laukaista ylensyönnin.]

3.2.2008

Pelastu maailma! …lupaan hankkia mikron

Filed under: Lätinää,Pelasta maailma — Meri @ 20.31

talviaurinko

Nyt olis hyvät neuvot kalliit, meikäläinen on nimittäin ilmastonmuutoksen pelossaan ja epätoivoisena ekotekonaan päättänyt hankkia lopultakin mikroaaltouunin. Hanttiin olen pannut 29-vuotiaaksi saakka, vaan nyt on pinttyneiden tapojen tehtävä tilaa uusille ja säästettävä sähköä. Sain jo mökkireissulta tuomisiksi hyvältä näyttävän mikroruokaohjekirjan (mm. leipomuksia), jonka kanssa aion kaveerata heti uuden asukkaan saavuttua.

Mutta ne neuvot eivät siis liity (pelkästään) resepteihin, vaan olisin tiedustellut, onko kenelläkään ajatuksia ja kokemuksia siitä, minkälaiset ominaisuudet mikroaaltouunissa ovat tärkeitä, etenkin kun laittaa paljon ruokaa alusta asti? Itte oon niin kujalla tän asian suhteen, että ilman pientä taustaselvittelyä ei auta astella kaupoille. Kertokaa siis, jos kahdenkympin vekotin ei riitä.

talvijärvi

Mökkimatkalta mukaan jäi mikrovihon lisäksi myös ihania makuelämyksiä sellaisten autuuksien kuin lämminsavustetun lohen (tilliä, sitruunapippuria ja suolaa!), suklaakakun, kauralettujen ja makaruunilaatikon merkeissä. Kotiin asti kannoin litratolkulla vadelmia, mustikoita, sieniä ja sitten erityisboonuksena kaura- ja spelttijauhoja, hurahura! Ja se luonto. Yön aikana lumimyrskysi ja aamu oli aurinkoinen, kirkas ja tuulinen, suuren järven rannalla oli hohtavaa ulkomeren tunnelmaa. Viiltävä kylmyys ei estänyt kahlaamasta jäistä vapautuneella rannalla ja leikkimästä luontokuvaajaa.

jäätä

[Nämä sitä suojelua kaipaavat.]

2.2.2008

Tyhjä maha täyttyy

Filed under: Lätinää,Maidoton,Suklaa — Meri @ 10.06

Eilisen kahdeksan tunnin syömättömyyden ja mahalaukun tähystyksen jälkeen tuntui siltä, että nyt on aika hankkia vähän tuoretta tummaa suklaata. Suuntasin suu ja nielu vielä puutuneina Stokkan karkkiosastolle ja tutkailin tarjontaa. Sveitsiläinen Lindt oli kaikessa hiljaisuudessa tuonut markkinoille 70-prosenttisia täytesuklaita, maidottomia! Sijoitin rahani kahteen: Cherryyn&Chiliin sekä Chocolate Mousseen.

Kun puudutus hellitti ja sain syödä, söin tietysti sushia Pienen suklaakerhon lounaskokoontumisessa. Jälkipalaksi nautimme C&C:tä. Kotona korkkasin Moussen. Törkeän hyviä, molemmat. Chili tosin ei maistu, mutta se ei menoa haittaa.

shokolaa

[Anteeksi kehno kuva, en jaksanut paneutua kun keskityin syömiseen.]

Aiemmassa postauksessa mainitut sokerittomat makusiirapit hakevat vielä käyttökohteitaan, vihjeet otetaan vastaan.

syrup

Joululahjaksi sain nämä ihanat marjajauheet, joita olen toistaiseksi hyödyntänyt aamutuorepuuron seassa, viehättävän makuisia. Yritän keksiä, mihin kaikkeen muuhun niitä voisi ripotella ja kerron sitten.

berry

« Newer Posts

Powered by WordPress