Homejuusto on perinteisesti hankalassa maineessa sikäli, että vaikka jotkut ihmiset ovat siihen äärettömän ihastuneita, moni vihaa jo sen hajuakin. Lipstikalla puolestaan on yrttimaailmassa samanlainen, hieman kyseenalainen maine vahvan makunsa vuoksi. Ehkä näistä aineksista voisi sanoa samoin kuin jotkut ihmiset sanovat toisistaan tai jopa itsestään; ne ovat vaikeita.
Minun mielestäni ihmiset eivät kylläkään ole vaikeita tai helppoja, paremminkin ihmisten tapa toimia voi olla monimutkaisempi tai suoraviivaisempi. Sitä paitsi ihmisen määrittely helpoksi kuulostaa vähättelyltä ja yksinkertaistamiselta (enkä puhu nyt siitä helppoudesta). Ihan kuin olisi kiinnostavampaa olla vaikea. Kaikenlainen luokittelu katsoo ihmisiä yleensäkin aina jostain näkökulmasta, joka ei suinkaan aina ole se ihaileva ja vähintäänkin melko kapea.
Nojoo, nojoo, muulinlätinää, mutta näistä vaikeista aineksista sain sitten aikaan taas keiton, erään toisen kollegani Tiinan summittaisen ohjeen ja sen saman Mallan lipstikkasadon pohjalta. Väli-inspiraatiota katsastin Uneliaan kokin köökistä, jossa on valmistettu Prinsessakeittiön lipstikkakeittoa. Ja ehkä teillä muillakin on nyt silmät ja suut täynnä lipstikkaa, kun kerran Mallankin maalla rehottaa. Resepti on sinne päin, sen mukaan mitä kaapista löytyi, mutta tulos oli ehtaa tavaraa, maukasta mielihyvää.
Ystävyyssoppa yhdelle
- iso sipuli
- pala fenkolia
- 1 valkosipulinkynsi
- kourallinen lipstikkaa
- puolikas kanaliemikuutio
- pieni pala (kevyt-)Aura-juustoa
Laita veset tulelle ja pilko sinne sipuli ja fenkoli. Lisää joukkoon kourallinen tuoretta lipstikkaa ja kuorittu valkosipulinkynsi. Heitä vielä puolikas liemikuutio ja anna porista miedolla lämmöllä kannen alla reilu vartti. Soseuta soppa ja lisää Aura-juusto. Surauta sekin vielä soseeksi muun sopan kanssa ja tarjoile.
Jos haluat lisätä annokseen proteiinia, se onnistuu helposti perinteisen raejuuston avulla tai, kuten itse tänään tein, ropsauttamalla joukkoon reilusti soijarouhetta. Soijarouhe myös ikään kuin suurustaa keiton, jos siitä on tullut melko liemimäistä.
PS. Nimi voi kuulostaa lällyltä, mutta kiitos tämän keiton minä olen nykyään ystävä Lipstikan ja Sinihomeen kera.
PPS. Edessäni ei ole loistavaa tulevaisuutta keittojen valokuvaajana.
I’ve never, ever, even maistanut lipstikkaa. Onkohan fenkolikin jäänyt väliin? Minun lienee pakko kokeilla tätä reseptiä, mutta Auraksi valitsisin Aura Goldin, jota olen viime aikoina käyttänyt mm. Siihen, Jota Minulta Halutaan, eli quiche au roquefortiin.
Lienee aika menettää lipstikka- ja fenkolipoikuuteni.
Comment by ari — 21.5.2008 @ 22.38
Ari, no kato minäkään en ollut koskaan maistanut lipstikkaa, että tätä voi suositella poikuuden menetykseen turvallisissa olosuhteissa. Mutta fenkoli! Tuo ihana aniksenmakuinen raikas nuppu, sitä suosittelen myös pöytääsi pikimmiten 🙂
Mitä eroa on Auralla ja Goldilla? Ja kiish on ehkä laitettava listalle. Tosin silloin, kun syömässä eivät ole sen paremmin Lihansyöjä kuin veljenikään, nuo einariepäluulot.
Comment by ylimuuli — 22.5.2008 @ 5.39
Heihei, pai tö vei. Tässä toinen plipstikkakeiton ohje. Tässä on tätä mun parasta kaveria, maa-aritsikkaa. On hyvvee!
Krapin lipstikkakeitto
500g maa-artisokka
500g rosamunda perunaa
1 sipuli
5 kynttä valkosipulia
1 pnt lipstikka
1 dl valkoviiniä
vettä
4 dl kerma
suolaa, valkopippuria
voita
Kuori ja paloittele juurekset (halkaisija n. 1 cm) .
Erottele lipstikasta lehdet ja hienonna ne terävällä veitsellä.
Freesaa juurekset voissa ja lisää viini sekä lipstikan varret. Lisää vettä niin, että juurekset peittyy ja keitä kypsäksi. Soseuta. Lisää kerma ja kiehauta, lisää hienonnetut lipstikan lehdet ja mausta suolalla ja valkopippurilla.
Comment by satujatar — 22.5.2008 @ 7.08
Mikä on maa-aritsikka? ;-D Minulla on luki- ja kiroitushärö tänä aamuna…
Comment by satujatar — 22.5.2008 @ 7.09
Kas, lipstikkavillitys valtaa alaa, itsekin olin ajatellut laittaa sitä parvekkeelle kasvamaan heti kun lämpötila nousee pakkasen puolelta sen verran, että yrttiviljelmät rohkenee laittaa kasvamaan ulkoilmaan.
Meillä syötiin viikonloppuna fenkolia kalan kaverina. Fenkolit puolitettiin ja kannat koverrettiin pois. Päälle kunnon siivu vuohenjuustoa, vähän mustapippuria ja uuniin (jotain parisataa astetta tais olla lämpöä kun kalakin siellä viihtyi). Juusto ennätti sulaa aika reilusti, joten lopputulos ei ollut kaunein mahdollinen, herkullinen kylläkin. Nuo olivat sen verran isoja fenkoleita, että jonkinlainen esikypsytys ei ehkä olisi ollut pahitteeksi, vuohenjuuston olisi voinut lisätä myöhemminkin. (Fisu kypsyteltiin uunissa valkoviinissä, vuoassa mukana kirsikkatomaatteja ja tuoretta timjamia.)
Comment by Emma — 22.5.2008 @ 8.18
Lipstikka <3 Äitini kävi kerran Saksassa jossain markkinoilla, joilla oli myynnissä mm. erilaisia yrttejä. Lipstikkahullu perhe kun olemme, yritti hän kysellä myyjältä, josko heillä olisi tuota herkkua pussitettuna, muttei muistanut/tiennyt sanaa saksaksi tai edes englanniksi. Hetken Suomeksi “lipstikka, lipstikka…” mutistuaan kuuli kuitenkin myyjän huudahtavan “Ach, Liebstöckel!” Tämä oli äidin mielestä niin hauska juttu, että joka kerta kun lipstikkaa kotikotona soppaan sujahtaa, kuuluu keittiöstä haltioitunut saksankielinen huudahtelu.
Comment by Anna — 22.5.2008 @ 14.24
Satujatar, maa-aritsikka! Mai lööv 😀 Vielä en ehtinyt tuota makoisan kuuloista kokeilla, mutta sen inspiroimana valmistin bataatti-sipuli-porkkana-lipstikka-pinaattikeittoa joka oli todella hyvää myös, musta tuli kertaheitolla lipstikkafani. 🙂
Emma, fenkoli ja kala kuulostavat ihanalta ja hienostuneilta. Mitä kalaa käytitte? Vuohenjuusto on sekin niin maukasta, että tekee ihmeitä ruoalle kuin ruoalle. Plus että nyt olen testannut sen omallekin mahalleni, ja tuntuu sopivan. Taivas on avoin! (-na minullekin) Ostin muuten äsken kaupasta ensimmäistä kertaa tänä KESÄNÄ avomaankurkkuja :-O Mieletöntä. Kirsikkatomaateista tuli vaan mieleen, että kasvikset, oikein kypsinä ja makeina ja mehukkaina on varmaan parasta mitä maailma päällään kantaa. Kirsikkatomaatitkin on aivan upeita herkkuja jo sellaisenaan. Ja yrtit. Kaikkee ihanaa. Onneksi on vuodenajat.
Anna, liebstöcke 😀 Tässä keittiössä raikuvat täst’edespäin samanlainen hurmiohuudot. Ja kyllähän lipstikka onkin oikea liebstöcke <3 Mutta enpä ole ennen kuullut lipstikkahullusta perheestä, onko teistä tehty jo pelikortit? Ei vaan, mihin kaikkeen sitä lykkäätte?
Comment by ylimuuli — 22.5.2008 @ 19.49
Täältäkin löytyy yksi lipstikan ystävä! Tänä vuonna keksittiin, että sillä voi korvata japaninpersiljan eli mitsuban. Ollaan siroteltu mm. misokeiton ja nitsuken päälle. Sillai se on musta jopa parempaa kuin perinteisesti keittopohja-aineksena (jollaisena se toki myöskin on loistava), maku pääsee hyvin esiin. Niin, ja isä on opettanut lisäämään tuoretta tai kuivattua lipstikkaa munakkaaseen. Muihinkin munaruokiin sopii.
Maa-artisokan kaverina varmasti mainio (onko tuo Krapihovin ohje?) ja ystävyyssoppa kuulostaa sekin ihanalta!
Comment by sammakko — 22.5.2008 @ 20.23
Munaruokiin! Selvä pyy. Kai se käy sitten ihan kokkeliinkin 🙂 Lipstikkakokkeli, aika mediaseksikästä 😛 Ja itsekin olen maistellut lipstikkaa ihan sellaisenaan, ei hullumpaa. Täytyy muistaa tuo mitsuban korvaaminen sillä. Vaikka mikä on nitsuke?
Comment by ylimuuli — 22.5.2008 @ 20.49
Meillä kotikotona lykätään erilaisia yrttejä varmaan melkein joka ruokaan, lipstikkaa ja muutamaa muuta kun kasvaa puutarhapalstalla, ja niitä sitten kuivatellaan talvea varten. Veikkaan että kokkaajatkaan eivät aina tiedä mitä ovat pataan milloinkin laittaneet 😀 Ainakin isän pastakastikkeessa sitä taitaa olla reilusti.
Usein olen törmännyt määritelmiin, joissa lipstikkaa eli liperiä kuvaillaan hyväksi liemikuutioiden korvaajaksi. Ainakin keitot ja kastikkeet siis, ja vaikkapa suomalaishenkiset pataruoat, sopii mun mielestä toimenkuvaan.
Sammakon idea munaruokien maustamisesta onkin tosiaan kokeilemisen arvoinen! Ja hauskaa, että se sopii japanilaisiinkin makuihin; mä kun olen pitänyt sitä jotenkin niin maatiaisena verrattuna eksoottisempiin yrtteihin.
Comment by Anna — 22.5.2008 @ 22.05
Muuli, pistän siitä nitsukesta kohtapuoliin kuvan, ku kert olin niin innostunut siitä lipstikastakin. Noin simppelisti sanottuna nitsuke on vähän niinku pataruoka, perunaa, sipulia, bambua, kanaa jos haluaa ja niin edelleen ja sit liemimausteita. Mut siitä myöhemmin (älyttömän hyvää, jopa minun kaltaiseni perunanvihaaja pitää potuista nitsukessa; nii, se on siis japanilaisen kotikeittiön kulmakiviä tuo nitsuke).
Joo, munaruoissa ihan varmasti ykkönen, munakkaaseen ja japanilaiseen löysään munakkaaseen ollaan toistaiseksi käytetty. Ja ylistys isille jotka ennakkoluulottomasti opastaa meitä tyttäriä lipstikan käyttäjiksi 🙂
Comment by sammakko — 22.5.2008 @ 23.06
Hienoa, että muulimaha kelpuuttaa vuohenjuuston!
Mulla oli koko viime lauantain ajatus laittaa siika uuniin mutta kun vihdoin pääsin kauppaan, ei siellä ollut kuin haukea ja kuhaa, joista tuohon valikoin kuhan. Hauki kaipaisi rasvaisempaa käsittelyä ja ihan oikeasti hyvin tehdyn fileoinnin (en jaksa, jos suussa on lähinnä piikkilankaa…)
Ja olet niiiin oikeassa noiden kesäkasvisten suhteen! Odotan jo vesi kielellä esim uusia porkkanoita.
Comment by Emma — 23.5.2008 @ 6.36
Anna ja sammakko, vai että pataruokiin lipstikkaa, sitähän on sitten toteltava. Kiitos kaikista neuvoista, lipstikka on tullut tähän kotiin jäädäkseen. <3 Mun suuhun se on kyllä tavallansa juuri eksoottinen, kun on niin erilainen maku kuin missään muussa. En oikein tiedä, miten sitä osaisi edes kuvailla?! Vitsi kun pääsis Japaniin, sinne on mentävä.
Joku oli muuten tehnyt jollain Pirkan ohjeella puolukka-basilika-kakkua ja näytti hienolta ja herkulta, aloin silloin pohtia, käviskö muutkin yrtit makeisiin ruokiin. Tietysti minttu ja sitruunamelissa, mutta mihin kakkuun sitä lipstikkaa ujuttais? 😉
Emma, no kuhan on kalaa 😉 Ja kuha on myös hyvää, joskin siikakin. Hauki on hieman hankala minun mielestäni, jotenkin. Mutta eiköhän siihenkin opi. Ehkä kyse on juuri siitä rasvaisemmasta käsittelystä, jota en ole tajunnut.
Eilen oli kaupassa ekat pikkuporkkananiput! Torilla varmasti sielläkin, käytävä on 😛
Comment by ylimuuli — 23.5.2008 @ 18.24