Apinakeittiössä on porissut ihan ennätystahtiin eli kokkailut eivät suinkaan ole seis. Postaamiselle ei vaan tahdo löytyä aikaa ja tuntuu, ettei oikein tekstikään luista. Siitä viis, tässä jotain tarjolle, aluksi pari ravintolaa, jotka ovat ennemminkin ruokaloista. Äärimmäisen suositeltavia, jos pitää kunnollisesta ruoasta, edullisesta hinnasta ja muustakin kuin perusranskalaisesta khyziinistä.
(Jos maltat lukea postauksen loppuun, tiedossa on pullaa!)
Pelmenit on ravintola Kustaankadulla Kalliossa ja tarjoilee, kuten sanonta kuuluu, konstailematonta venäläistä kotiruokaa kohtuulliseen hintaan. Lista hieman muuntuu päivästä ja raaka-aineista riippuen, mutta ainakin bortsch, seljanka, kreikkalainen salaatti, täytetyt letut ja pelmenit on koestettu perheessämme jo useasti. Sekä keitot että letut + pelmenit sisältävät lähes poikkeuksetta erilaisia lihoja, kuten kanaa tai makkaraa, joten jos olet vege, tuo se julki. Myös sienipelmenejä saa, ilmeisesti kaikenlaista muutakin.Annokset ovat viidestä eurosta ehkä seitsemään, mukaan voi myös hyvin myös hakea. Miljöö on kotikutoinen ja kotoisa, nurkassa toimiva jukeboksi. Käytä sitä! Nurkassa pauhaava töllö rikkoo hiukan romanttista tsehovilaismiljöötä, mutta kyllähän tänne vaikka deitin toisi. Ja ettette nyt sitten pety niin sanottakoon, että seinillä mm. ryijyjä ja pitsalautasia.
Kimkit puolestaan hellii länsi-afrikkalaisten kokkiensa valmistamilla pöperöillä vastaavanlaiseen ruokalamaiseen malliin. Annoshinnat ovat neljästä viiteen ja puoleen euroon (yksi poikkeus; chili-paprikakeitto lihalla tai kalalla, joka sisältää siiderin/limun ja kustantaa 15e), hintaa voi nostaa lisäämällä annokseen haluamansa kokoisen määrän lihaa, kanaa tai kalaa. Paikasta saa siis useita kasvisruokia, joita voi tuhdistaa kuten haluaa, kerrankin saatavilla erikokoisia annoksia! Äitini on surrut jo vuosikymmeniä lastenannosten perään, sillä “aikuisten” ruoat ovat kovin usein niin valtavia.
Listalla on perunaa, ruokabanaania eli dodoa (nam!), papumuhennosta, munakokkelia, jollof-riisiä ja moimoinia muutamia mainitakseni. Tunnelma on turhan kirkkaasti valaistu, mutta sydämellisen ja alttiin palvelun sekä hinta-laatusuhteen vuoksi paikka saa ruokalamaisuuden iisisti anteeksi. Viihdyimme eilen ensivisiitillämme siellä parikin tuntia kolmen ystäväni kanssa. Ravintola on ollut avoin vasta kaksi viikkoa ja virallisesti siellä on vielä rakennustyöt kesken, mutta yleisöä on jo piisannut. Ruoka on mausteista, mutta miedohkoa, sopii jopa omalle tuliherkälle vatsalleni. Auki ma-pe 10-20 ja la 11-20, Helsingin Kurvissa elikkäs Sörnäisissä, metrikseltä muutama kymmenen metriä, Kulmakatu 2. Ja tämähän oli Ketsuppisen bongaus, kiljoona kiitosta siitä!
Ja sitten vielä sana makeisveron palauttamisesta, joka on mielestäni kannatettava idea. Karkit kortille! …ja kun mellit pistetään pannaan niin on käärittävä hihat ja pistettävä itse pötyä pöytään. Vanha kunnon pulla uudistuu, kun sen leipoo mausteiseen teehen ja puustipitkoksi. Voi tavaton, kuinka pulla voi olla HYVÄÄ. Rakenne oli hyperkuohkea ja pehmeä, parempaa kuin kaupasta koskaan. Salaisuus tietysti se, ettei liikaa jauhoja ja huolellisen pitkä kohotus siinä vaiheessa, kun pulla on pitkomuodossaan.
Ohje kuten kahvipitkossa, mutta puolikkaana jälleen. Hyvänkokoinen puustipitko tuli. Nesteenä vahvaksi haudutettua rooibos tchai -irtoteetä, Parhialan tavaraa. Ja reilusti kardemummaa! Päälle raesokeria ja unikonsiemeniä. Mmmmmmmmmmläääääääh.
Voi jeesus, mikä idea, teetä nesteeksi! 😀 Tuota pitää kokeilla, joskus kun on kuitenkin pakko taas leipaista. Kardemummaa pitää luonnollisesti olla paljon, sen tiesinkin jo. Harmi, että kello heiluttaa jo jälkikasvun nukkumaanmenoa, mutta tohtisiko sitä kuitenkin laittaa vielä taikinan kohoamaan. Jos se vaikka unohtuisi käymäänyön aikana, hehe.
Eikä mua haittaa jos sun postauksissa ei läppä omasta mielestäsi luistakaan, takuuvarmaa settiä täällä aina on! 🙂 (viitaten siis siihen, ettei “teksti luista”. Luistaa se!
Comment by Kukka — 2.9.2008 @ 19.20
Ihanan näköistä!! Olen tehnyt pakkopullan kahvikissan pitkoa, jossa olen käyttänyt nesteenä Pirkan kofeiinitonta murukahvia, sekin on tosi hyvää. Mutta tämä rooibos-kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! Heti kun tämä herkkulakko on ummessa, niin tätä kokeillaan 🙂
Comment by Ingrid — 2.9.2008 @ 19.36
Ihanaa pullaa!
Ekaksi kun avasin taman sivun, tuo eka kuva muistutti ihan akkia katsottuna hetken jotain nystyraista merenelavaa! ;D ;D
Comment by Susa — 2.9.2008 @ 20.41
Kukka, rooibos teki pullasta ihmeen hyvää, Lihansyöjäkin tiedusteli, onko sen välissä jotain hilloa (oli voita ja kanelia)?! Ainoa, että hieman aina kitsastelen sokerissa ja Lihansyöjän puolesta voitakin voisi olla vielä reilummin, mutta sillepä nyt ei riitä mikkään…. 😉 Ja kiitos kun sanot noin, joskus sulkakynä vaan tuntuu niin tahmaiselta.
Infrid, pullasta tuli kerrankin kaunista 🙂 Kahvipulla on myös ihanaa, pullaa vain “saa” leipoa niin harvoin. Vaikka pullanleivonnassa on jotain ihan eri tavalla kotoisaa ja maadoitettua kuin vaikka muffinssien tai kaakkujen leipaisemisessa. Mikä herkkulakko :-O
Susa, hehehehehe… 😀 se onki oikeesti kalmari(union)! Mulle käy myös alvariinsa niin, että katson pikaisesti kuvat muuksi ja hullullahan on halvat huvit, mukavasti naurattaa. 🙂
Comment by ylimuuli — 3.9.2008 @ 5.42
Kuulostaa hyvältä, Belgarion on meidän leipomusvastaava – hänelle siis otan tuon ylös!
BTW, hyviä pelmeneitä (pakkasessa) ja oikeaa hapukooria saa taas sieltä Eestin Serk… Herkuista siis ,D *vinks, vinks*.
Comment by Polgara — 3.9.2008 @ 8.07
Pelmenit on ihana! Mäkin taisin joskus kirjoittaa siitä blogissa… menin sinne yksin ja tilasin juurikin pelmeneitä, sain eteeni hillittömän seljanka-annoksen ja epätietoisena alistuin mutustamaan tätä väärin kuulluksi tilaukseksi luulemaani, mutta mainion makuista ruokalajia (pohdin aika monta kertaa annoksen aikana, miten sanan “pelmenit” voi kuulla “seljankana”) – kunnes eteeni tuotiin valtaisa pelmeniannos 😀 Hintaa koko touhulle kertyi 5,50 euroa.
Mystinen lihatäyte on sitäpaitsi juuri mun elooni sopivaa eksotiikkaa.
Comment by Anna — 3.9.2008 @ 20.02
Polga, onkos Belgaarionilla jotakin oikein bravuuria, jota pitäisi ryhtyä koestamaan? 😛 Ja serkkupojille olis kyllä paljon asiaa ostoksille, pitää varmaan tehdä oikein lista ettei mikään jää 😀 Siun pitäs ottaa mut joskus mukaan kun meet ja oikeen esitellä.
Anna, mennään joskus kimpassa?! Kallion kokkiblogimiitti sopis just hyvin Pelmenittiin (näinhän se taipuu ;-)), eiks. Ja sähän oot saanu oikein kuninkaallisen kohtelun 😀 Lihatäyte on nimenomaan mystinen, mutta liian punalihapitoisena hankala. Usein tosin olen saanut oikein kanamaisen version onnekseni.
Comment by ylimuuli — 3.9.2008 @ 20.33
Moi, mitäköhän lämpötila-asetusta käytit kaasu-uunissasi pullapitkoa paistaessasi? Mullakin sellainen ihanuus on, mutta pulla on ainut joka ei oikein onnistu. Pullukoitten pohja meinaa aina mustua, eikä se ole hyvä se ;).
Comment by Annu — 4.9.2008 @ 11.49
Annu, jee, muita kaasu-uunilaisia 🙂 Paistoin nelosella joka siis vastaa noin 200 astetta, uunilämpömittaria ei toistaiseksi ole. Hyvin paistui eikä palanut, väriäkin tuli pintaan kun voitelin munalla. Sen sijaan yksittäisten pullien kanssa voi olla ongelmaa, kun niille lämpötila on yleensä kovempi. Näin ainakin onnistui ihan ihmeen hyvin, en osannut edes pelätä. Eka pitko kaasussa!
Comment by ylimuuli — 4.9.2008 @ 15.33
“Eka pitko kaasussa!” 😀
Mennään ihmeessä! Kootaan tosiaan muitakin lähikokkeja matkaan. Toi vahakangaskin olis palautettavana muuten… haluatko sen lauantaina?
Comment by Anna — 5.9.2008 @ 10.07
Viimeksi Belgarion teki banaanileipää. Bravuuri on ne kirsikka-suklaa -muffinsit, mutta kaikki muukin (makea enempi) taipuu hänen käsissään hyvin.
Comment by Polgara — 5.9.2008 @ 13.20
Anna, mennään! Ai hitsi se vahakangas, niitä kertyy. En mä ehkä ottais sitä vaivoikseni lauantaina jos sopii, mutta muuten voin pikaisesti kopata sen jostain lähitulevaisuudessa niin on poissa sun jaloista. 🙂
Polgu, kirsikka-suklaa 😛 Pääsiskö osingoille.
Comment by ylimuuli — 5.9.2008 @ 16.59
Ei se oo täällä mitenkään tiellä, älä huoli, eli toimitetaan se kotiinsa joku muu kerta! 🙂
Comment by Anna — 5.9.2008 @ 18.48