Hyvää syntymäpäivää, mulle toivottaa hän, ja lahjoittaa viisisataa jätskiä! Muuli on nyt 30-vuotias ja upouuden jäätelökoneen omistaja. Vapise, Jakki kotiloinesi! Nyt Apinatehtaasta pukkaa kylmää hyhmäistä hyvää.
Kaikki alkoi, kun synnyin vuonna 1979 tulipalopakkasilla tammikuussa. Ja sitten se juttu jatkui ja jatkui vaan vaikka on meinannut pariin otteeseen katketakin, mutta tässä sitä nyt kaikesta huolimatta edelleen lätistään. Matkalle on mahtunut muussia, maastojuoksua, lippukunnan perustaminen Novaja Zemljalle, rahapuun kasvatusta, Pullisten temppurataa, hevosenpuremia, heppahulluja, leirikoulu Muoniossa, moshausta Gotlannin tuulisessa kolkassa, elämäniloa, kuolemanpelkoa, riskejä, rakkautta, kasvissyöntiä, uusmediaa ja hipihopikulttuuria, kotibileitä, kiljua vaatehuoneessa, Virkkusharkkoja, voittomatkoja, rohkeutta, hormoonihäiriöitä, hernekeiton pohjaanpolttoa, tv-työtä, aatoksia, muutama tuhat muuttoa, uusia ystäviä ja vanhoja rakkaita, suolaa, pippuria, Dancakea, siniset mokkasaappaat, laittomia teollisuushallibileitä, yön yli valvomista Ruskeasuon Teboililla, kirjoja ja tarinoita, kiiltäviä pääsiäismunia, korvapuustikahviloita, kulakalle, kilometrejä, kylmyyttä ja kuumuutta.
Ja aika paljon muutakin. Kuten nyt esimerkiksi eräätkin syntymäpäiväbileet. Tässä vaiheessa kolmekymppisiä vietettiin alustavasti perheiden voimin. Tarjolla oli hampurilaisia (reissarin väliin tietysti) ja salaattia, popkornia ja mielettömän happamansuloista sitruuna-marenkipiirasta. Kiitos Liina <3 Ja ei, piirasta ei voi marenkeineen tehdä edellisenä päivänä valmiiksi. Kokeilin. Maku ei onneksi kärsinyt, vaikka marengin rapeus ja ulkomuoto. Vaan mitäs pienistä kun ei pienetkään meistä ja maistuuhan se rumakin ruoka. Vähensin muuten sokerin kiisselissä puoleentoista desiin, aivan nappi!
Koska olen niin pitkään taas viihtynyt tuppisuuna ja nyt käyn kierroksilla sukelluksen jäljiltä ja odottelen ruokaa, osallistun saman tein Satujataren haastamaan meemiin. Here goes. Kuusi sattumanvaraista asiaa minusta (sattumaa ne eivät tietenkään ole, jostain syystä haluan kertoa itsestäni juuri nämä. Miksi O_O)
- Luen Philip Rothin kirjaa Haamu poistuu. Nimestä huolimatta olen jo täysin tempautunut Pulitzer-palkitun kirjailijan tuotokseen. Rakastan kirjoja.
- Tykkään laulaa ja haluaisin kuoroon ja olen kateellinen sekä Teeman Kuoroon-ohjelmaan että Kuorosotaan päässeille onnekkaille. Normaalisti olen harvoin kateellinen. Paitsi rikkaille olen satunnaisesti katkera.
- Herään aamuisin sarastusvaloon, luen hesarin ja syön purkin raejuustoa, katsastan meilit ja verkon ja olen töissä joskus seitsemän jälkeen. Lauantaisin lähden usein kymmeneksi hallille sukeltamaan tai yhdeksitoista toisiin treeneihin. Sunnuntaisin käyn isäni kanssa punttisalilla.
- Koen nostalgiaa liittyen tyttömäisiin asioihin lapsuus- ja nuoruusvuosilta vaikka en ollut kovin tyttömäinen.
- Odotan tyytyväisenä tätä iltaa, kun vanhin ja paras ystäväni tulee miehensä kanssa meille kylään ja aion juoda viintä.
- Noloina pidetyt nostatusbiisit todella nostattavat mielialaani maagisella tavalla. Call on me siinä kuin muutkin. Olen energia-addikti.
Jäätelökoneella olen valmistanut jo suklaa-saksanpähkinä-banaanijogurttijäätelöä sekä mangojäätelöä. Illalla taas uusi prototyyppi! Kaikki jäätelökoneen omistajaa viihdyttävät vihjeet otetaan avosylin vastaan.
Voiko ihminen seota jäätelöön? Näköjään voi. Mutta on kai niitä pahempiakin asioita…
Hienoja asioita kerroit.
Comment by -stjtr- — 24.1.2009 @ 13.10
Hurrrjan isot onnittelut Mukkelismuulille voikeittiöstä!
Ja jäätelökone, nyt olen kade 😉
Onneksi on juuri korkattu isompi keittiö jonne voi taas alkaa hankkimaan lisää vempaimia…hahaa!
Comment by Oliivia — 24.1.2009 @ 13.15
Satujatar, sitä en tiedä mutta ainakin hormoneista voi seota. 🙂
Oliivia, ihana nähdä sua! Ja kiitos <3 Uusitteko siis sen uusimman kotonne keittiön vai oletteko taas muuttaneet? :-O Jäätelökone on juuri nyt mun suosikkivempain!
Comment by ylimuuli — 24.1.2009 @ 14.45
Mahdollisesti viihdyttävänä vihjeenä kerron, että eräs ulkomainen tuttuni on kovasti kehuskellut kookosmaidosta tehtyä jäätelöä. Syö siis sitä harvase päivä (viimeksi juuri kehui mango-kookosmaitojäätelöä). Sinut arvaten tässä käynee niin, että nyt kun vain mainitsenkin asian, ryhdyt pian jo kokeilemaan. 😀
Comment by Juhana — 24.1.2009 @ 15.03
Syrämmelliset onnittelut virtuaaliselta eläinystävältäsi sammakolta <3
Kivoi listoi ja kaikkee, monta tuttua juttuakin 😉
Comment by sammakko — 24.1.2009 @ 16.33
Olisi minulla jokunen jäätelöönkin erikoistunut keittokirja. Minkä tyyppistä ohjetta kaipailisit?
Comment by Mirka — 24.1.2009 @ 16.55
Juhana, voi, kookosmaito tai -kermajäätelö oli listalla jo ennen kuin tiesin saavani koneen! 😀 Mutta viimeistään se olisi mennyt kun mainitsit, tunnet minut riittävän hyvin 🙂 Paraikaa vieraita odottaa pakkasessa heidän toiveidensa mukainen SEKOITUS, hehehehehee, jäätelökone on jännittävä. Mango on muuten jäätelössä melko ylivoimaista muutenkin, semminkin kun laktoosi-intoleranttina mangosorbetti on pelastaja!
Sammakko, kiitos niljakas ystäväni kasvimaalta <3 Et ole ihan horteessa sentään, vaikka viime näkemisestä on aikaa. Ei kai siihen kauaa liene, että kevätaurinko virvoittaa sammakonkin taas eloon ja kasvimaataan vaalimaan... ? Toivossa on hyvä elää.
Mirka, ihanaa, sulla on kaikkea! Minä nyt tällaisena puljaajana tähtään ohjeisiin, jotka ovat hiukan keveämpiä ja vähempihiilarisia kuin tavalliset jädet. Ja mieluiten helppoja valmistaa. Sellaiset, jotka vaativat keittelyä ja jäähdyttelyä yön yli sun muuta saattavat pölyyntyä odotellessaan. Mutta luotan kyllä suhun, minkälaiset sulle tarttuu siitä kirjasta silmään? Sorbetitkin kiinnostavat.
Comment by ylimuuli — 24.1.2009 @ 17.57
Oo miteä herkkuja!! Pakko myöntää, etten ole ikinä tehnyt marenkipiirakkaa.. Vaikka ehkä pitäisi.
Ehkä mie vielä joskus uskaltaudun testilöimään!
Pistähän reseptit ihan pitkän kaavan ohjeen mukaan noista jädeistä, kuulostavat tosi namilta.
Vaikken jädelaitosta omistakkaan, niin kyllä silti voisin tuota bansku-jogurtti-pähkinä-sulklaajäätelöä kokeilla 😛 Oletettavasti kevyempääkin kuin kermajäätelöt?
Comment by Insanity — 24.1.2009 @ 19.53
Luulin jo löytäneeni reseptin, mihin käytän 5 valkuaista, vaan näköjään siis keltuaisiakin tarvitsee tähän. No höh. Synttärionnittelut!
Comment by Seinäkärpänen — 24.1.2009 @ 20.58
Onne syntymäpäiväsi johdosta. Hyvätpä oli tarjoilut. Ihania jäätelöitä syntyy nyt jälkkäriksi usein.
Comment by arleena — 24.1.2009 @ 22.53
siniset mokkasaappaat ;D jepjep:) Onnee ny kauheesti kumminkii. 🙂
Comment by Nelle — 25.1.2009 @ 8.06
Kiitos vielä ihanasta hillotut kirsikat ja muut hullut -sekoituksesta, ja parsnipista ja lohesta ja viinistä ja seurasta.. oli Rattoisaa! vanhin ja paras… öö oonks mä muka niin vanha, en vielä ees siel kolmeskympis.. 😉 hahaa, vaan niin oot sieki <3
Comment by vap — 25.1.2009 @ 11.23
Tämä italialainen on hienostunein löytämäni. Makeus tulee vain hunajatilkasta ja keitetystä maidosta! Aikuiseen makuun.
Hunajajäätelö pinjansiemenillä
½ l maitoa
6 keltuaista
2 rkl hunajaa
2 rkl pinjan siemeniä
Vatkaa keltuaiset rikki. Kiehauta maito ja hunaja. Kaada kuuma maito keltuaisten joukkoon voimakkaasti vatkaten. Kaada seos takaisin kattilaan, lisää pinjansiemenet ja hauduta hiljaisella tulella sekoittaen, kunnes alkaa saostua (noin 15 min.). Anna jäähtyä ja laita koneeseen.
Comment by Mirka — 25.1.2009 @ 11.52
Hurjat ‘sykä’onnittelut näin jälkikäteen 😉 (..mäkin haluan jätskikoneen!! 😀 ) Synttäritarjoilut näyttävät todella herkulta..
Comment by Mihako — 25.1.2009 @ 12.28
Onnea ruokablogistanin ihkuimmalle kolmekymppiselle! Tässä olisi melkein ainesta henkilökohtaiseen juhlapostaukseen (aiheesta minä ja muuli). Ehkäpä väsäänkin semmoisen tässä lähiviikkoina.
Nyt olisi taas lisää syytä ängetä sinne suuntaan kyläilemään. Ikioma jätskikone!
Comment by rosmariini — 25.1.2009 @ 14.24
Niin siis onnea nyt vielä tätäkin kautta. Apinatehtaaseen liittyen, jäätelökuvasi riisikulhon yläreunaa kiertää ornamenttina työtä merkitsevä kirjoitusmerkki ‘gong’. Riisiposliinihan on koristeltu saven sisään laitetuilla riisiryyneillä ‘fan’, vilja, ruoka. Kulhon pohjassa (ulkopuolella) taas on muutama kaino kaalinlehti, ‘cai’, yrtti, vihannes, ruokalaji. Fan ja cai muodostavat aterian perusakselin kuin yin ja yang. Eli ruokaa saa kun ahkeroi, voisi kupin kuvakielen suomentaa.
Comment by Mirka — 25.1.2009 @ 15.01
Kiitos onnitteluista, johan on markkinat täällÄ! 😀
Insanity, pistän tarkkoja jäätelöohjeita kunhan löydän hyvät yhdistelmät, eiliseltä on ainakin yksi plakkarissa. 🙂 Ja kevyempiä ovat, en kerta kaikkiaan kykene valmistamaan jäätelöä puolesta litrasta kermaa… Heikkouksiani 😉
Seinäkärppä! Jeps, nää on aina niitä haastavia, joihin tulee keltuaisia tai valkuaisia tai sitten molempia muttei samaa määrää… Saap aina kehitellä. No, nyt kun on jäätelökone ylijäämäkeltuaiset menevät sinne, ja ylijäämävalkuaiset voi sekoittaa vaikka puuroon prodeksi tai antaa koiralle. Mutta sitruunamarenkipiiras on kyllä ihanaa!
Arleena, tuntuu että jäätelö on nyt hetken ainakin jokapäiväistä, onneksi ohjeesi avulla kevyempänä herkkuna ettei vallan paisu. Vielä ei olla päätetty, mikä maku tänään pääsee laariin 😛
Nelle, hehehehe, voi noita kultaisia lapsuusvuosia ja niiden ihan omaa muotimaailmaansa… Mä olen aina ollut verkkari-hupparityttö, mutta sinisiltä mokkasaappailta en voinut välttyä minäkään. Kukahan silloin keksi, että ne on nyt oltava?!
Vap, kiitos itsellenne, oli aivan saakutin mukavaa! Pian uudestaan, vaikka sitten teillä jos kutsutaan. ;-D
Mirka, toihan on juuri täydellinen ohje! Vau, kiitos. Raportoin kun herkku on solahtanut vatsoihimme. 🙂 Ja kiitos myös riisikupin hakkeroinnista, en olisi tullut ajatelleeksikaan, että tietysti siinä on viesti. Aika tärkeä viesti, sitä paitsi. Ei se ruoka ilmaiseksi tule. Pidän kovasti noista muutamasta riisiposliinisesta astiastani, ja miten ne ovatkin niin halpoja etnisissä kaupoissa…
Mihako, ainakin alustavan kokeilun perusteella voin lämpimästi suositella jäätelömasiinaa. Se ei ole lainkaan jäänyt hankalana kaappiin pölyyntymään 😀 Eikä se edes ole kovin iso! Helppo käyttää ja koota, pestä ja säilyttää.
Rosmu, voi kiitos sie <3 Juhlapostaus on jo ajatuksena kuin lahja! Ja teille pitäis tietysti Pepan kanssa valmistaa ihan omat nimikkojäätelöt 😉 Mitkä on teidän suosikkimakuja?
Comment by ylimuuli — 25.1.2009 @ 15.49
Tuo on vanha klassikko, jota valmistetaan useassa tehtaassa ja eri laatuisina. Itelläni on 90-luvun halpissetti tarjoiluvateineen ja keittokulhoineen ja lisäksi isoäitini perintöä 50-luvulla ostettuja, kalliista posliinista tehtyjä kultakoristeisia riisikuppeja (yritän katsoa että pennut eivät käyttäisi niitä…)
Hetkeksi Japaniin, on pakko hehkuttaa: Eilen teimme Kimmo Jylhän Raku-kirjasta päivällisen, jonka jälkiruoka olikin yllätys. Kirjassa on ohje asetella paloiteltuja mansikoita ja verigreipin hedelmälihaa jääpedille. Meillä sattui olemaan arkisesti pussillinen hyhmäisiä pakastemansikoita jääkaapissa ja pomelo, päätettiin soveltaa. No, kaikkihan tiedämme miten masentavia pakastemansikat ovat, kun jokin hapokkuus niistä pakastaessa häviää. Mutta pomelo tekikin tempun! Se palautti tuoremansikan aromia! Aamulla kokeilimme vielä loppuja litsissulaneita mansikoita pomelonlihan kanssa turkkilaiseen jugurttiin ja oli yhtä peijakkaan hyvää! Eikä kaivannut mitään makeutusta. Mietin että toimisiko yhdistelmä jäätelössäkin…
Toinenkin jännyys löytyi, sen kerron Äijäruokaa-blogissa sakelohiketjussa. Mahtava kirja tuo Raku!
Hyvää kiinalaista uuttavuotta ja alkavaa Härän vuotta kaikille!
Comment by Mirka — 25.1.2009 @ 16.03
Helou Muulos,
kyllä me vaan taas muutettiin. Matka oli lyhyt (ehkä 500m) mutta olosuhteet parani kokkailun(kin) suhteen huomattavasti. Tässä kotikolossa olisi sitten tarkoitus viihtyä vähän pidempään. Vaikka mistä sitä koskaan tietää, elämästä…
Comment by Oliivia — 25.1.2009 @ 16.06
Minäkin yhdyn onnittelijoiden kerhoon ja samalla ihan pikkiriikkisen kadehdin tuota jätskimasiinaa. Pitänee tyytyä kuolaamaan sinun jätskiluomuksia täällä intternetin ihmemaassa 🙂
Comment by Virpi — 25.1.2009 @ 16.39
Me ollaan helppoja, kun me syödään kaikkea (ja paljon). Ja etenkin Pepa on teikän kannalta helppo, kun sen suosikkijätski on Chunky Monkey eli banaania, suklaata ja pähkinää. 😀
Comment by rosmariini — 25.1.2009 @ 17.27
Mirka, melkein en kehtaa tunnustaa, että pomelo on jokseenkin vieras apinalassa, mut sehän on paras syy kokeilla siitä mansikka-pomelojäätelöä! KÄyn vakoilemassa myös toisen jännyyden O_O Ja vai härän vuotta nyt vietetään… Mitähän se meinaa käytännössä muulille? 😀
Oliivia, no te ootte reippaita! Tosin henkilökohtaisesti tykkään muuttaa. 🙂 Vaikka tästä en halua kyllä hetkeen mihinkään, jos kosaan! Vaan eihän elämästä tosiaan tiedä. Toivottavasti on mukavat oltavat siellä uudessa ja syntyy reilusti ihania ruokia.
Virpi, kiitos, kiitos, ja jäätelöähän VOI tehdä ilman masiinaakin, kuten Sorsanpaistajalta tai vaikka Prinsessakeittiöstä voi vakoilla, itse en ole saanut koskaan aikaiseksi. Mutta saap ihaillakin 🙂
Rosmu, haha, mä en oo ite koskaan edes päässyt maistamaan tsankimankia! Mut ehkä on kehiteltävä esimerkiksi Super Mule tai muu benänzeriis-jäätelömaku 😛
Comment by ylimuuli — 26.1.2009 @ 6.29
(SItä paitsi sä Rosmu et syö millään mittarilla PALJOA – käsittämättömän vähän pikemminkin t. suuriruokainen)
Comment by ylimuuli — 26.1.2009 @ 6.29
Pomelo on kätevä semmoinen perhekoon greippi… (oikeastaan greippi on pomelon ja appelsiinin risteytys). Pomelo on maultaan greippiä miedompi, mutta ei niin äitelä kuin appelsiinit (paitsi sevillanappelsiini, mutta niitä ei Suomesta harmi kyllä saa.)
Katselin tuota riisikuppia vielä, unohtui mainita, että aina viiden työ-merkin jälkeen reunassa on kohti lentävä lepakko! Lepakko, ‘fu’, ääntyy samoin kuin hyvä onni. Eli paljon työtä ja pikkuisen tuuria, niin riisikulhoon saa täytettä.
Comment by Mirka — 26.1.2009 @ 10.17
Juu, kerran oon tehnykki jätskiä ite, ilman jäätelömasiinaa. Mutta kun paljon näppärämpäähän se ois koneella! Eli ihailen siis tuotoksiasi ja jatkan haaveilua omasta jätskikoneesta 🙂
Comment by Virpi — 26.1.2009 @ 18.21
Mirka, se on sitten koestettava, pomelo. Vatsa vähän tappelee sitruksia vastaan, mutta jäätelössähän se on Ihan Eri Asia 🙂
Ja totta, tuuripeliä se on ruoanlaitto (ja hankinta) useinkin 😀 Toisinaan meneeki sitte ihan harakoille.
Virpi, mä ihailen sun viitseliäisyyttä kun itse en ole koskaan jaksanut kokeilla. Mitä jädeä teit?
Comment by ylimuuli — 26.1.2009 @ 18.57
Tänään Yle Teema 22.00 Wedding Banquet (Hääjuhla).
Ang Leen ihanuus! Luvassa naurua ja kyyneleitä. Sulhon isä muistuttaa NIIN rakastamaani vanhaa kiinanopettaja Liuta.
Comment by Mirka — 26.1.2009 @ 20.35
Mirka, thank god meillon tv-kaista. 🙂 Katson siis silloin kun ei ole mun nukkuma-aika! Bongasin ko. leffan muuten jo lehdestä, hauska kuulla vielä live-suositus. Ja heiiii, kiitos (posti)kortista 🙂
Comment by ylimuuli — 26.1.2009 @ 20.42
Onnea, onnea, onnea! Ajattelin tätä jo aiemmin, mutta en sanonut mitään, kun et ollut vielä postannut siitä ja ajattelin, jos vaikka haluaisit pitää matalaa profiilia.. blogikommentistasi huolimatta. Onneksi kuitenkin jaoit synttäreiden ohella jäätelökonehurmasi meidän kanssa! Olen itsekin harkinnut samaa viime aikoina. Minkä merkkinen tämä uusi tulokas on?
Tässä muuten kiinnostava makuyhdistelmä koneeseen testattavaksi (ei mitään omakohtaista kokemusta, mutta jännä idea):
http://www.applesandbutter.com/2009/01/st-agur-ice-cream-and-davids.html
Comment by Rauna/Kannat kattoon — 27.1.2009 @ 8.19
No toi on kyllä IHAN PAKKO kattoo. Meillä olisi rommiin marinoituja hapankirsikoitakin…
Comment by Mirka — 27.1.2009 @ 9.35
Tein vaahterasiirappi-saksanpähkinäjäätelöä Sorsanpaistajan ohjeella. Hyvää siitä tuli, vaikka muistaakseni unohdin tehdä jotain mitä piti. Ehkä se ei koostumukseltaan ollut ihan kaupan jäätelön kanssa samanlaista mutta maku oli kohdillaan! Viitseliäisyyttä vaati lähinnä kai se odottelu, ettei vetänyt naamaansa heti kun oli vähän hyhmää rasian reunoilla 🙂
Comment by Virpi — 27.1.2009 @ 22.20
Rauna, kiitos, kiitos, ja tosiaan nyt sitte tuli se maaginen luku täyteen 😉 Ei hulllumpaa. Jakki on Krups ja jauhaa oikeastaan päivittäin. Hehehe. Melkein nolottaa 😀 Tänään on pakko taas tehdä kun tulee vieras!
Ja TODELLA mielenkiintoinen yhdistelmä, melkein niin että jotain tuon suuntaista ON kokeiltava, luulen että voisi rakastaa sitä. Ja ainakin siitä sais hyvän stoorin!
Mirka, mistä sää oot ne saanut 😛 Pitäs varmaan käydä stokkalta kattomassa jotain kirsikkahilloa, cocktail-kirsikat on kamalia.
Virpi, uh ah mikä kombo. Nuorempana kun vielä vatsa sieti laktoosia mun suosikkimövari oli vaahterasiirappi-saksanpähkinä. Ehkä se olis edelleen… Huokaus. Mut nyt voin tehdä itte pikkusen vähemmän makeaa, loistavaa siis. Ja koneen paras puoli on kyllä sen nopeus! Jätskiä kun ei ihan kamalasti malttais ootella… 🙂 Ja toikin on parasta suoraan vaivattuna koneesta, jos laittaa noita vähärasvasia pakkaseen välissä niin tulee kovempia.
Comment by ylimuuli — 28.1.2009 @ 7.04
Meillä kasvaa hapankirsikoita omassa pihassa. Ovat paljon voimakkaamman makuisia, marjamaisempia kuin imeläkirsikat. Venäjällä nimenomaan hapankirsikat on se arvostettu juttu, mm. Tshehovin Kirsikkapuisto kasvaa juuri hapankirsikkaa.
St. Aguria on saanut Stockalta, rasvaprosentti muikea 60 % 😀
Comment by Mirka — 28.1.2009 @ 10.59
Satuin muuten just muutama päivä ennen sun jäätelökokeilupostauksia haaveilemaan jäätelökoneesta, ja juuri Krupsista (GVS141), ja luin siitä netistä, jotta tietäisin, kannattaako kauppa. Huomasin monen Amazonin asiakkaan havainneen toisessa Krupsin mallissa (358-70 La Glaciere) ongelman, jos jäähdytyskulhoa tms. ei jatkuvasti pidä kylmässä, se saattaa rikkoutua, jolloin geelimäistä tahnaa valuu ulos ja kone on pilalla. Asiakaskommentit oli tosin vuodelta 2004, joten tuotekehittely on varmaan edennyt eikä tuota mallia kai edes myydä Suomessa tai ehkä ei enää ollenkaan, joten taidan rohkaistua hankkimaan koneen, jos se vain pakastimeen mahtuu. Ei kai se niin kovin paljon tilaa voi viedä normipakastimesta… Omaa jäätelöä, mikä taivas. Siitä on haaveiltu pitkään.
Comment by Rauna/Kannat kattoon — 28.1.2009 @ 16.00
Mirka, pääsekö kylään kun puut ovat kirsikassa? <3 Kirsikkapuiston olen muuten nähnyt Komissa, Tsehov ei ole ehkä minua varten ainakaan näytelmiä O_O Hapankirsikoihin täytyy tehdä lähempää tuttavuutta. Ja rasva se on joka juuston tekee hehehehe.... t. polarvitosen syöjä
Rauna, mulla on juuri tuo GVSykkönen. Ja mulla ei ehkä tulekaan esiin tuo mainittu ongelma, sillä aion taatusti pitää kulhoa aina pakkasessa 😀 Ei se kamalasti vie tilaa, yhdestä boksista n. puolet. Ja sittenpähän voi koska tahansa tehdä jäätelöä, kuten tein äskenkin ystävälle ja taas oli niiin ihanaa ja unelmankevyttä! Oi ja voi. Ja vau ja aah.
Comment by ylimuuli — 28.1.2009 @ 19.41
Pääsee. Jos vain ehdit ennen rastaita, viime syksynä veivät kaiken (onneksi on vanhoja jäljellä.)
Comment by Mirka — 29.1.2009 @ 12.26
Hurjan hyvää (ja hyvin myöhäistä) syntymäpäivää! Upotin itseni töihin ja tämä sosiaalinen netissä surffailu on jäänyt ihan unholaan, siispä myös noin kolmen kuukauden muulikeittiön reseptit on käymättä läpi, ja kauhea nälkä tuli heti alkuun. Aika herkkuja ;). Taidan ravita itseäni ennenkuin uskallan jatkaa pidemmälle…
Comment by Taru — 3.2.2009 @ 0.32