Jatkan Härkösen Taikinaterapiaryhmässä. Kyllä terapeuttikin oman terapiansa tarvitsee… Etenkin kun lomaan on vielä pari viikkoa. Tällä piiraalla murheet karkoittuvat mukavasti. Niin piruksen maukas, ettei kaipaa seurakseen edes vaniljaisia kostukkeita.
Mustikkapiirakka
- kerää mustikat
Pohja
- 2,5 dl jauhoa
- vajaa 1 dl sokeria (ei kovin vajaa)
- 0,5 tl leivinjauhetta
- 150 g voita
- keltuainen tai 2 rkl vettä
Täyte
- 4-5 dl mustikoita
- 0,5 dl sokeria
Ota voi ja muna (jos käytät keltuaisen ja ilahdutat koiraa valkuaisella) huoneen lämpöön. Sekoita jauhot, sokeri ja leivinjauhe. Nypi joukkoon pehmennyt voi, niin että seoksesta tulee ryynimäinen. Ei ole tarkoitus saada aikaan kiinteää taikinapalleroa, ryyniaste riittää. Lisää keltsu tai vesi. Kääräise klädeen eli kelmuun ja siirrä jääkaappiin kymmeneksi minuutiksi. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele piirakkavuoka.
Ota taikina ja erota siitä kolmasosa sivuun. Painele jäljellejäänyt pala piirasvuokaan pohjaksi ja reunoille. Esipaista pohjaa 8 minuuttia.
Kaada pohjalle mustikat ja ripottele päälle sokeri. Tiedän, sokerin määrä tuntuu suurelta, mutta valmiina piiras palkitsee. Jos mustikat ovat kovin vetisiä (lähinnä siis pakkasmustikoita käytettäessä talvella), lisää hiukan perunajauhoa. Murustele lopputaikina piiraan päälle. Paista vielä 30 minuuttia. Anna jäähtyä ja sitten vaan annat mennä.
