Vitamixiin avokadoa, basilikanippu, sitruunanmehua, suolaa ja oliiviöljyä! Huohhh, kuinka kuohhhkeaa.
Kun bataatin keittää kokonaisena kuorineen, se riisuu lähes itse itsensä veitsen pienellä avituksella.
A decent meal. Olen yrittänyt syödä vähän lihaa, sillä verenluovutus on pian edessä vuoden karenssin jälkeen, JIPII!!
Vuosia sitten bongasin Kampin K-kaupasta (edelleen mielestäni yksi parhaista marketeista valikoimansa puolesta) cashew-tahnaa. Vastavaa kuin maapähkinävoi siis, mutta cashew-pähkinöistä. Cashew-voi on taivaallista! Olen mm. täyttänyt sillä macaroneja; tahna sopii marenkikekseihin loistavasti!
Viime ajat olen elänyt enempi suu säkkiä myöden ja säästänyt vähän kurjastikin esimerkiksi luomutuotteista. Olen siis kuluttanut pitkälti kauppojen omia tuotemerkkejä ja tehnyt armotonta hintavertailua. Ruokaan menee vähän vähemmän rahaa, mikä on tässä tilanteessa ensisijaista. En silti tingi perusruoasta, syön mitä haluan ja näen järkeväksi, mutta vähän halvemmin. Kallista cashew-tahnaa en ole raaskinut ostaa pitkään, pitkään aikaan.
Joten, tämän erikoisen (a-)moraalisen alkupuheen jälkeen päästään asiaan eli kukkaruukkuun: ostin viimein cashew-pähkylöitä kaupasta ja testasin Vitamixini voimat tahnanvalmistuksessa. Perfetto! Cashew’t ovat sen verran “kuivia”, että tarvitsivat joukkoonsa lorauksen öljyä tahnaantuakseen, mutta toimenpide kävikin sitten sukkelasti ja ilman, että Vitamix ehti juuri edes lämmetä. Edellisen blenderini pistin koville pähkinöiden kanssa sillä tuloksella, että koko laite oli tulikuuma ja savusi. Vitamixilla ei ole suoriutumisongelmia.
Maailman parhaan hillon purkissa maailman parasta pähkinävoita!
Cashew-voi
Ihana tattarnäkkär!
Ilman leipää on ihan mahdollista ja helppoakin elää, myös ilman leivänkorvikkeita, joiden päälle ladata peruspäällisiä. Kivaa vaihtelua ne kuitenkin tuovat ruokavalioon. Itse käytän tällä hetkellä seuraavia leipämäisiä asioita ja leipiä silloin, kun siltä tuntuu:
Useampi vuosi sitten ainakin aseman S-marketista sai tattarikakkuja, eli riisikakkuja tattarista, mutta enää en ole löytänyt. Onko kellään hajua niistä? Ruohonjuuresta ja Ekolostahan saa myös kaikenlaisia kinoa-leipiä jne. Suosituksia? Edullinen hinta olis jee!
Ps. Otsikkoa kumpuaa partioleireiltä nuoruudestani, joilla uskonnollinen vivahde oli ainoa itselleni kyseenalaisempi asia, muutoin RAKASTIN partiota! Tätä laulua laulettiin joskus ennen ruokailun aloittamista, tiedättehän: meee syömmeee leipää elääämän ja juommeee lähteestä autuude-e-en ja ken siitä juo niin saanootaan ei janoa hän milloinkaaan… -Eikö milloinkaan? -Ei milloinkaan! -Eikö silloinkaan? -Ei silloinkaa-a-a-a-aan vaan ken siitä juo niin saanootaan ei janoa hän milloinkaan. Kryptistä.
Kiitos Vitamix ja kiitos Raakapuoti! Paitsi, että kone on pettämättömän tehokas ja vaikuttava, sen mukana tullut ohjekansio tarjoilee aivan poikkeuksellisia kokkausideoita. Tätä kokeilin heti ensimmäisenä iltana ja tulikuuma suositus sekä itseltäni että Lihansyöjältä. It’s marvellous! Vähän kuin risotto piirakkana.
Ennen uunia.
Täytteet esipaistetulla pohjalla, munamaito uupuu vielä.
Uunista ulos.
Pala parasta piirakkaa!
Quiche (eli riisipohjapiirakka)
Pohja
Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen ja voitele piirakkavuoka hyvin. Sekoita valkuainen (tai siis miksei kokonainen muna, ohjekirja tähtää pseudoterveellisyyteen jättämällä keltuaisen pois, ohjeen toimivuutta se ei pilaa) riisiin ja levitä seos piirakkavuokaan tasaisesti niin, että se nousee hiukan reunoille. Paista uunissa kymmenen minuuttia.
Valmista täyte, itse valmistin seuraavaa:
Levitä täytteet esipaistetulle pohjalle ja kaada päälle munamaito. Paista, kunnes munamaito on asettunut. Ehkä 30-45 minuuttia. Yritän taiteilla piiraasta hienoja paloja, mutta älä ota siitä stressiä! Munamaito ja pohjan riisi tekevät tuotoksesta tosiaan kermaisen risottomaisen, aiiiiiika hyvää.
Piiraasta saa helposti maidottoman käyttämällä munamaitoon kookosmaitoa, pähkinä- tai siemenmaitoja tai jopa kaura- tai soijamaitoa. Miksei vuohenmaitoakin? What ever is your cup of tea.
Ps. Joku ihmetteli, mihin Vitamixia tässä tarvittiin. Ohjeessa Vitamixilla blendattiin munamaito. Itse käytin Vitaa juuston raastamiseen.
Jostain syystä sain päähäni haluta jotakin samettista, kermaista ja valkosipulista ruoaksi, kun kotiuduin Uunisaaresta, jossa vietin päivän hyvässä seurassa, ja jonka jälkeen pistäydyin kirjajulkkareille (Onnea Hanna ja Alexander!). Kirjajulkkareilla tarjottiin toki maistiaisia Safkaa-kirjasta, joista eritoten haukimuhennos oli mieleeni.
Haukimuhennoksen (joka sekin oli samettista ja kermaista mutta ei valkosipulista) sijaan valmistin eräänlaisen mukaelman eli pastissin Amazing Auberginesta. Tällä kertaa kyseessä ei ollut kastike vaan soppa. Aito, silkkinen ja tasainen, kuohkea ja lämmin sosekeitto. Sanoinko jo, että samettinen?
Näin se menee.
Kun lautanen tyhjentyi, Strutsikoira nuoli sen vielä huolellisesti puhtaaksi. Maistuis varmaan… !
Samettisoppa
Kuori munakoiso ja peruna, paloittele ne ja kukkakaali. Keitä vähässä vedessä kypsiksi. Kaada keitinvesi talteen ja soseuta pehmeät vihannekset sekä valkosipulinkynnet Vitamixissa, muussa blenderissä tai sauvalla pienen liemimäärän kanssa. Lisää lientä niin, että keiton paksuus on sopiva. Liemen ohella voit lisätä kermaa, kookosmaitoa tai maitoa nesteeksi. Mausta suolalla.
Itse käytin laktoositonta kevytmaitoa, kun sitä oli jäljellä jäätelökokeiluista. Laitoin siis keitinlientä varmaan 3-4dl ja maitoa 1-1,5dl. Hiivatin hyvä idea, tämä oli taivaallista!
Tuloksena mielettömän maukas ja umaminmakuinen soppa, jota voi höystää halutessaan vaikka juustokuutioilla (laitoin!) tai muulla prodella tai mausteella. Tunnustan, överiksi meni, niin oli hyvää; söin kaiken. Yksin.
Eilen Monkeyköökkiin saapui uusi jäsen. (Edit: kyselyiden vuoksi lisättäköön, että Vitamiximme on peräisi Raakapuoti.fi:stä.) Vanhempia jäseniä on pantu monia ajoissa ja hyvin eduin eläkkeelle vuosien mittaan, joten masiinavalikoima on peräti hillitty. Tulokkaassa onkin poweria varmaan kymmenen muun edestä! Pakko sanoa, että oli hämmentävä kokemus, kun Lihansyöjä suoritti neitsytmatkan Vitamixin kanssa valmistamalla green smuutin.
Tässä hän on.
L-Syöjä lappoi valtavaan kannuun marjoja, vettä, kurkkua, pinaattia ja parsakaalia. Kun historiallinen kytkimenkääntö tapahtui, aineet RÄJÄHTIVÄT sekunnissa sirpaleiksi! Se oli uskomatonta. Kuin maailmankaikkeuden synty, tuloksena maailman sijaan (melko pahanmakuinen) green smuuti. Amatöörimäisestä maustaan huolimatta smuutin rakenne oli silkkaa jukkapoikaa, silkkisempi kuin voi kuvitella. Onnistunut ensiajelu.
Illalla otin sitten Vitamixin omiin käpäliini ja pistin kokeillen. Naurattaa (Vitamixin äärellä, vrt. salaatin kanssa), kuinka stydi ja monikäyttöinen tämä muuallakin ylistetty “blenderi” on. Blenderiksi kutsuminen on tietysti vähättelyä. Vitamix on yleiskone ja sotkanmuna.
Tässä kuvia Vitamixin ja itseni eilisistä seikkailuista.
Juusto raastuu.
Porkkana raastuu. Tuttu koulusta!
Maito, jääpalat ja marjat JÄÄTELÖITYVÄT!
Paakaroin jokin aika sitten peruna-tattaririeskaa, joka oli oikein hyvää, käyttisresepti. Eilen, kun kotiuduimme aika myöhään Tahkon reissulta (auto hajosi jo menomatkalla joten paluu tarjoili Express-bussin ja junan tunnelmia – reissu oli kyllä ihana!), kyhäsin vastaavia rieskoja bataatista. Melkeinpä parempia!
Oraaaanzh.
Here she is again, dressed.
Batatabröd (bataattirieska)
Suurin osa lienee kuullut tarinan kahden sokeripalan paketin keksijästä, joka teki legendan mukaan itsemurhan, kun kukaan ei osannut avata pakettia kuten hän oli tarkoittanut, vaan sokerit revitään ulos kuorestaan.
Nyt verkossa on valloillaan meemi, joka paljastaa, että toinenkin ensinäkemältä yksinkertainen ja mitätön arjen astia on enemmän kuin päälle näkyy: kertakäyttöinen ketsuppiastia nimittäin laajenee osaavissa käsissä laakeaksi kupiksi, johon on kovasti helpompi dipata tuotteita kuin pikkiriikkiseen kuppiin! Laajaan astiaan mahtuu enemmän ketsuppiakin ja siis flavonoideja (onko kuppi superfoodi?). Avattu kippo on myös kaunis.
Jotta vältymme (henkilökohtaisilta) tragedioilta, toimikaamme seuraavasti:
Ennen kuin täytät kipon (mihin ikinä sitä käytätkään), avaa taitokset.
Sä oot sokruu, mun sylissäni… Pakettia ei tule repiä tai liepeitä vedellä, se aukeaa kauniisti kahtia taittamalla kuin kekseliäin origami konsanaan.
No niin, onneksi on internet ja Monkeyfoodin sivu fabossa. Minua valistettiin siellä valtamedioiden uutisoinnista, josta käy mm. ilmi, että Åke, sokeripalapaketin keksijä, piti ihmisten osaamattomuutta kyllä “harmillisena”, mutta kuoli luonnollisen kuoleman. Taas pelastui yksi ihmishenki turhalta kuolemalta!
Ketsuppiastiastakin kerrotaan sensaatiohakuiseen tyyliin, usko tai älä.
Siitä on alle kuukausi, kun kerroin totuuden. Toinen totuus on, että muutama päivä sen jälkeen vaihdoin puuron yhteen toiseen entiseen aamupalaani. Kaivoin Taikaluotini esiin ja aloin surautella taas smuuteja, tai miksikä niitä nyt haluaa nimitellä. Kuten arkistot kertovat, tätä brekua olen harrastellut ainakin loppuvuodesta 2009 ja sitä ennen.
Vaikka olen toistosta nauttiva eläin, joka on itseään ravitessaan kotonaan rutiineissa, hidasta muutosta tapahtuu siti koko ajan. Aamiaishistoriastani on nyt eroteltavissa ainakin seuraavat aikakaudet:
Lisäksi aikakausien sisällä on ollut pienempiä virtauksia, kun olen teininä mm. keksinyt, että greippimehu on terveellistä (onko?) ja juonut sitä jonkin aikaa suureksi vastenmielisyydekseni joka aamu, kiille varmaan kiittää. Kirjoitusten aikaan muistan syöneeni usein kaurapohjaista Yosaa, etenkin sitä marjaista, ja kutsuin sitä luovuudekseni! Sitä oli kirjoituksissakin mukana, ja se siivitti minut ihan kohtuullisiin tuloksiin (luovuuden puute ei tosin liene ollut ongelma vaan sen kaitseminen).
Tämän prologin saattamana siis taas yksi totuus ja yksi aamupala. Kiitos tämän, olen hassannut jo suuren osan Samilta saamistani CocoVin ihanista supereista menemään, apina kiittää!
Ns. maidoton jugu sisältää jotain seuraavanlaista, edelleen vuonna 2012:
Nyt lähden treeneihin, ja sen jälkeen saan taas TÄTÄ!
More cowbell.
Powered by WordPress
