…ja muut hassut vatsalihasliikkeet. Eilisen treenin jälkeen valmistelin toissapäiväisten temaki-festien jälkimainingeissa japanilaishenkistä ruokaa, joka päätyi markkeeraamaan Monkeyversiota riisipalloista. Autenttista japanilaista ruokaa ajatellen varmaan hirvittävä loukkaus, mutta oikein hyvää ja helpompaa kuin sushi. Nyt vain ovat silmät turvoksissa kylmäsavulohen suolasta, mutta onneksi on perjantai, perjantai!
Monkey Onigiri eli Monigiri (kahdelle)
- 1 dl puuroriisiä
- sushiriisi-kastiketta (saapi aasialaisista kaupoista ja voi sekoittaa myös itse)
- 150 g kylmäsavulohta
- garia eli säilöttyä inkivääriä (aka sushi-inkivääriä)
- wasabia
Keitä riisi kypsäksi ja sekoita siihen sopiva määrä maustelientä, anna hieman jäähtyä. Voit nostella riisiä jäähtymisen edistämiseksi. Suikaloi lohi ja gari, sekoita. Lisää seokseen hyvä määrä wasabia (niin että hiukan maistuu, muttei polta suuta). Sekoita seos edelleen riisiin ja muotoile seoksesta lopuksi kaksi palloa. Valmista seuraksi salaatti
Kuulas salaatti
- pitkä porkkana
- kyssäkaali
- pätkä kurkkua
- salaattia
- piparjuurta
Suikaloi porkkana perunankuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi, kuori ja raasta kyssäkaali. Vuole kurkku ohuiksi viipaleiksi juustohöylällä ja raasta pieni pätkä piparjuurta hienoksi raasteeksi. Sekoita edellämainitut ja revi joukkoon vielä sopivasti salaattia.
Kastike
- soijaa
- wasabia
Sekoita soijaan sopiva määrä wasabia. Kokoa koko komeus asettamalla pallero lautaselle ja ympäröi se salaatilla. Kostuta kastikkeella sekä riisipalloa että salaattia. Koristele mustilla seesaminsiemenillä, jos olet juhlatuulella. Huvittele syömällä puikoilla!
Lisää Japani-inspiraatiota voi hakea Sammakolta, jonka ohjeet ovat myös autenttisuutta ajatellen kosher.
Oot kyllä mainio, kaikkien kokeilijoiden äiti 😀 Noihan kuulostaa hyviltä. Ootko muuten kokeillut seesaminsiemenien pikaista paahtamista? Maku tulee hienosti esiin ja kait sulavatkin silloin paremmin. Anoppi teki meille onigireja oikein perinteisen kaavan mukaan, seurasin vieressä silmä kovana. Seesaminsiemeniä paahdettiin sen verran että pari niistä pompahti pannulla. (Vähän niin kuin oman mummin kiisselinkeitto-ohjeessa, pinnalle sai nousta “vain pari poretta”, tässä siis paahdettaessa “vain pari pompahdusta” 😉
Kyssäkaali on niin hyvää, mun epäonnistu, nyyh.
Comment by sammakko — 29.8.2008 @ 9.05
Edelleen kieli pitkällä odottelen muulin kutsua japanihenkiselle illalliselle… slurpsis… ;D
Comment by Lyyti — 29.8.2008 @ 14.25
Voi luoja mitä kaikkea sä osaat!
Mä pohdin tässä kokoajan, että mitä menis tänään illalla syömään, ja nyt se on sitten pakko mennä japanilaiseen!
Comment by Kata Pultti — 29.8.2008 @ 16.19
Sammakko, niinkö meinaat 😀 Olivat ihanaa japanilaishenkistä krosskitseniä. Tai Monkeykitscheniä. Seesameita olen paahtanut monesti ja juuri niin, että popsahtavat hieman! En tiennyt, että se on oikea “merkki”. 🙂 Paahdettuna mahtavia, ja sulaminenkin lienee totta.
Ja tiiätkö salaisuuden; se oli eka kerta kun ostin ja söin kyssää :-O Aivan mahtava juures, vähän kuin retiisi mutta parempaa. Ja sulla niitä on ollut jo omassa maassakin?! Sääli, että nukkuivat pois, R.I.P. Kyssä. :´(
Kata, no ei tämä niin kamalasti taitoja vaatinut 😀 Mutta japanilaisissa voisin syödä mieluusti vaikka kuukauden putkeen, niin että kerrankin kokeilisin kaiken maailman ruokia enkä aina päätyisi sushiin. Nyt en pääse niin usein, että on melkein aina otettava sushia, vaikka niin paljon muitakin houkuttelevia vaihtoehtoja olisi. Onko sulla suosikki-jaappanialaista ravintolaa?
Comment by ylimuuli — 30.8.2008 @ 7.37
Kabuki oli aikoinaan ylittämätön, mitähän sinne kuuluu, en ole käynyt vuosiin?
Comment by Mirka — 30.8.2008 @ 10.44
Aika kuumottavaa kertoa, että itse en ole kuuna päivänä päässyt Kabukiin asti. Ehkä Projektien Projekti, eikä mitään edistystä näköpiirissä. Voisko joku ottaa asiakseen viedä mut sinne 😀 ENIWAN?!?
Comment by ylimuuli — 30.8.2008 @ 17.22