Ameriikan maukkain anti maailmalle on tunnetusti cesar-salaatti, joka on myös yksi omista ehdottomista lempiannoksistani. Toistaiseksi suosikkikeisarini löytyy Virgin Oil Companysta, mutta mikäli olet nauttinut ensiluokkaista aatelista jossain muualla, suosituksia tulemaan!
Seessaria on kotikeittiössä tietysti väännetty kerta jos toinenkin, toistaiseksi vain kanalla ja naturellina. Muistaakseni Etelärinteen Rinsu rohkaisi kokeilemaan myös jättikatkoilla, ja aivan ehdottomasti on testattava Kulinaarimurun kyhäämää Keisaripiirasta. Puolen kilon voikeittiö on selvästi myös keisarin pauloissa, niin monta uhkeaa versiota on nähty, hauskinpana tämä, jonka kuvasta aina luulen, että kyseessä on keisari makkaralla! 😀
Nyt tööttiin pääsee kuitenkin World’s Healthiest Food -sivuston keisari. Ja ihan naturel.
Terve keisari
- romaine-salaattia
- 2 rkl tahinia
- 2-4 anjovisfileetä
- 4 valkosipulinkynttä
- 3 rkl sitruunamehua
- 2 rkl balsamicoa
- 2 rkl oliiviöljyä
- suolaa, pippuria
- (saksanpähkinöitä)
Huuhdo salaatti ja revi tai leikkaa kulhoon. Valmista kastike sekoittamalla huuhdotut anjovikset muiden ainesten kanssa blenderityyppisessä koneessa ja lisää öljy lopuksi vähitellen, niin että se sekoittuu joukkoon. Kaada kastike salaatille ja nostele hyvin sekaisin. Rouhi päälle vielä saksanpähkinöitä. Mainio tuhti maku.
Caesar-salaatti on mun favorite! Söin sitä Jenkeissä ja Kanadassa aina…ja siellä tietenkin ovat suosikkini :). Suomesta hyvin harvasta ravintolasta saa “oikeanlaista” salaattia romaine-salaatilla sekä kastikkeella.
Erittäin lähelle “oman makuni täydellisyyttä” olen päässyt tällä hetkellä vain Michellessä http://www.ravintolaopas.net/michelle/index.asp?newsClassID=31&newsID=&companyID=&lang=fi ja heidän salaattinsa oli hyvä; vasta paahdettujen krutonkien kera.
Jenkeissä taas hyvää “seesaria” saa mm. Olive Gardenissa http://www.olivegarden.com/menus/ (heidän bread stickinsä ovat huippuja!) sekä “makaroonigrillistä” http://www.macaronigrill.com/Home/Default.aspx
…aah, miten niin tuli ikävä rapakon taakse!
Comment by Terhi — 29.10.2007 @ 0.45
Terhi, no se se oliskin, että vielä joku päivä söis Jenkeissä seessaria, en ole kuunaan ollut siellä. Aion kyllä. Nyt on selkeä tavoitekin 😉
Ja kiitos vinkistä, Michelle on mulle entuudestaan vieras muutenkin, uusia paikkoja on aina hauska kokeilla. Jos vielä parhaan keisarin sais! Teetkö itse tätä koskaan? Ehkä täytyykin ensi kerralla satsata krutonkien oikeaoppiseen paisteluun, pala kerrallaan kohdalleen.
Comment by ylimuuli — 29.10.2007 @ 8.07
Kyllä krutonkipaloja voi paistella enemmänkin kuin yhden kerrallaan 😉
Comment by polkkapossu — 29.10.2007 @ 12.07
Maybe I have a thing for BIG croutons 😛
Comment by Ylimuuli Mukkelis — 29.10.2007 @ 13.42
Perhaps I have a bit too big mouth 😀
Comment by polkkapossu — 29.10.2007 @ 17.09
Aah, meikä on kyllä ihan koukussa keisariin.
Kertaalleen olen sitä Jenkkilässä syönyt, mutta ei ollut mitenkään erikoista…
Tämä vaikuttaa hyvältä, kokeiltavahan sitä on.
Kannattaa kokeilla niillä jättikatkoilla, ehkä parasta keessaria söin tänä syyskesänä häissä, se oli juuri grillatuilla jättikatkaravuilla maustettua. NIIN hyvää, että olisin voinut syödä pelkästään sitä… Ikävä kyllä paikalla olleet kokit annostelivat kaiken ja minun ranskankielen taidolla ei ihan vielä pyydetty koko lautasellista vain sitä salaattia…
Comment by oliivia — 29.10.2007 @ 19.05
[…] tarjoiltiin siis maailman terveintä keisaria, joka on täysin vakiinnuttanut asemansa apinakeittiössä ja lähipiirissään. Pääruokana oli […]
Pingback by MonkeyFood » Kaikki rakastavat Nigellaa — 28.12.2008 @ 17.00
[…] postannut tämän ohjeen aiemminkin, mutta kertaus lienee opintojen äiti myös apinain maassa. Kyseessä on minun mielestäni […]
Pingback by MonkeyFood » Cesarin uudet vaatteet — 5.12.2010 @ 21.17